Hänen (Jeesuksen) täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. (Joh. 1:16)
Miksi armoa ei voi koskaan ansaita, vaan se on pelkkää armoa?
Miten sinä ymmärrät armon?
Keille Jumalan armo kuuluu vai haluaisimmeko ennemmin kuulla tekojemme mukaisen Jumalan tuomion?
Mitä pelastuminen kadotukselta ja syntien anteeksi saaminen meille merkitsee?
Voimmeko vajota niin syvälle syntiin, ettei Jumalan armo enää meille kuuluisi?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos Juha taas blogistasi. Näitä on ilo lukea!
Olen jollekin kanssakeskustelijalle K24:ssä sinun blogiasi suositellutkin.
Itse aiheesta sanoisin, että koko elämämme on suurta Jumalan armoa. Olemme syntyneet tänne armosta. Eipä siinä oikein omia voimia voi mukana ollakaan. Emme itse voi ylläpitää elintoimintojamme ja elämämme yllättäviin vaiheisiinkin pystymme loppupeleissä aika vähän vaikuttamaan. Kolossalaiskirjeessä on oivallisesti kerrottu miten koko maailma on Kristuksen välityksellä luotu.
Samoin hengellinen uudestisyntymisemmekin kasteessa on täysin tahtomme ja haluamisemme ulkopuolella. Yhtä varmasti kuin tunnemme syntimme yhtä varmasti voimme sanoa, että Herra Jeesus Kristus on syntimme ja koko maailman synnin kerran ristinpuulla kantanut. Tämä on armoa ja tähän saamme sanan ja sakramenttien välityksellä uskolla, armosta, Kristuksen tähden tarttua.
Hyviä kysymyksiä, Juha. Meinasin että kirjoittelisin armosta, mutta ehdit ensin, ja tyydynkin vastaamaan tähän. Voi olla että joskus itsekin bloggaan aiheesta vielä.
Koska armo on oikeudenmukaisuuden vastakohta. Oikeudenmukaisuushan on inhimillisenä käsitteenä oikeastaan se, että sitä saa mitä tilaa. Armoa taas ei teoilla ansaita, muutenhan se ei olisi armoa, sillä armo on ”siitä huolimatta”.
En minä sitä ymmärräkään, hämmästelen vain. Sen kuitenkin ymmärrän että ilman armoa olisimme hukassa, jo täällä maan päällä.
Vaikka Matteuksen evankeliumissa viimeisestä tuomiosta puhutaankin tekojen kautta, niin silti kyse on enemmän mielentilasta, sillä ne, jotka eivät uskoneet tekojensa heitä pelastavan, pelastuivat. Minäkin olen niinsanotusti risa, joten armo on ainoa jonka varaan voi nojata. Samalla on muistettava, että jo tässä elämässä voi osoittaa armoa. Ilman kun ei pärjää.
Syntien anteeksi saaminen pelastaa kadotukselta. Vertauskuvallisesti voi ajatella, että jos me emme saisi syntejämme anteeksi, jos hautajaisissamme muisteltaisiin sitä kaikkea pahaa mitä olemme tehneet, meidän muistomme olisi kadotuksessa.
Emme voi. Me voimme vain unohtua sinne itse. Kuuroutua.
Jatkan vielä. Katsoin kerran televisiosta jotain keskustelua, jossa olivat mukana mm. Jari Sarasvuo ja Juha Siltala. Keskustelussa kysyttiin oklmea tärkeintä asiaa tai arvoa elämässä, jos oikein muistan. Ensin vastasi Jari Sarasvuo, joka sanoi kohtuullisen perinteisesti muistaaksein terveyden, perheen ja työn. Hyviä juttuja kaikki, ei siinä mitään. Silti muistan ymmärtäneeni jotain kun Siltala sanoi kolme asiaansa: Vapaus, rakkaus ja armo. Muistan ajatelleeni että siinä ne ovat. Terveyden, perheen ja työn voi menettää, ja mitä silloin ihmiselle jää? Vapaus, rakkaus ja armo.
@ Juha kysyy: ”Miten sinä ymmärrät armon” ?
Johannes evankeliumissaan puhuu paljon Jeesuksesta ” totuutena”. Mutta tässä ensimmäsessä luvussa sanotaan Jumalan armosta, joka on ylenpalttista ;”Armosta, armon päälle”. Se sulkeekin sisäänsä ” me kaikki” vieläpä ne , jotka eivät näe, mutta kuitenkin uskovat. Se merkitsee kaikki: aivan kaikki kristittyjen sukupolvet.
”Hänen täyteydestään”, pulppuaa kuin ehtymättömästä lähteesä, josta virtaa yhä uutta vettä.” Jumalan virta on vettä täynnä” ( ps. 65:10) ja ps. 36:9 sanotaan: ”Sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta”. Kristuksella on annettavana parempi lahja kuin Mooseksella. Sanat ” Armo ja Totuus” sen ilmaisevat. Laki vaatii uhkaa ragaistuksella ja lupaa palkita jokaisen, joka sen täyttää. Mutta ei anna lainkaan voimaa sen täytttämiseen. Kyllä Kristuskin vaatii, mutta vain voidakseen antaa ylenpalttisesti armoa, armon päälle ja lahjoja, sillä hän on täyttänyt puolestamme sen mitä laki vaatii.
Kiitos Mikko positiivisesta palautteesta ja erinomaisesta kommentista!
Näin on. Kaikki on kaikkivaltiaan Jumalan käsissä.
Kaste on Jumalan teko ja pelkkää armoa meitä kohtaan. Ylistys ja kunnia Jumalalle!
Kiitos Pauli hyvistä vastauksista kysymyksiini. Armosta ei koskaan kirjoiteta liikaan, joten odotan innolla blogiasi.
Harva meistä voi pullistella omilla ansioilla, jos on rehellinen. Jumala tarjoaa kättä meille jokaiselle.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Armo ja Totuus! Puuttuuko meiltä mitään?
Meille ei ole – vaikka usein toisin luulemme – luvattu yhtään mitään. Ei onnellista elämää, työtä, toimeentuloa, lapsia, puolisoa, omaisuutta, kotia, terveyttä. Jos jotain niistä on, niin ne ovat lahjaa ja armoa. Jos niitä ei ole, on elämä silti täyttä sellaisena kuin se kulloinkin sattuu manifestoitumaan.
Kiitos Elias hyvästä kommentista. Kaikki on armoa. Voimme kuitenkin rukoilla, jos jotain tarvitsemme ja uskoa sen saavamme, jos se on Jumalan tahto. Silloinkin se on pelkkää armoa.
Todella hyvä blogi ja armon ulottuvuutta selventäviä hyviä kommentteja.
Eipä niihin ole juuri lisäämistä.
Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa kuuluu/on tarjolla kaikille ihmisille.