Pelkkää armoa

Hänen (Jeesuksen) täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. (Joh. 1:16)
b2ap3_thumbnail_Kastekynttil.jpg

Miksi armoa ei voi koskaan ansaita, vaan se on pelkkää armoa?

 

Miten sinä ymmärrät armon?

 

Keille Jumalan armo kuuluu vai haluaisimmeko ennemmin kuulla tekojemme mukaisen Jumalan tuomion?

 

Mitä pelastuminen kadotukselta ja syntien anteeksi saaminen meille merkitsee?

 

Voimmeko vajota niin syvälle syntiin, ettei Jumalan armo enää meille kuuluisi?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Elias Tanni otit seuraavan ”todisteen”

    5.Moos.8:4-5 (Joka todistaa voimakkaasti sitä vastaan, että Jumala olisi ollut valmis tuhoamaan kansansa)

    Lueppa saman luvun loppu

    19 Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte.
    20 Niinkuin ne kansat, jotka Herra hukuttaa teidän tieltänne, niin tekin hukutte, kun ette kuulleet Herraa, teidän Jumalaanne.”

  2. Entä 5.Moos.30:11-14, lueppa loppuun taasen luku niin huomaat mitä tapahtuu kun

    15 Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan,
    16 kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi.
    17 Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä,
    18 niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte; te ette kauan elä siinä maassa, johon sinä menet Jordanin yli, ottamaan sen omaksesi.
    19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte

  3. Elias Tanni, kuinka kävi israelin kansan, saiko elää siunattuna omassa maassaan vai ei, se että Jumala jätti rippeet jossa säilytti ”oman kansan” siemenen on toinen asia, Jumala armahtaa ja kutsuu kenet tahtoo, ei ihminen voi järjellä sitä ymmärtää eikä käskeä Jumalaa toimimaan oman tahtonsa mukaan.

    En tahdo lyödä ketään vaan avata edes jonkun silmät näkemään sen valheen jossa ihminen elää ennen kuin Jeesus todella avaa silmät ja parantaa sokean eli vapauttaa todella synnin ja valheen orjuudesta.

    Nyt aloitan paaston näistä kommenteista, jos joku kaipaa Raamatun Sanan väärentämätöntä maitoa voi ottaa yhteyttä s-postilla, osoitteen löytää profiilistani.

  4. >>>Se esimerkki oli vaan että mitä ”joudutte hyväksymään” uskovan tekemiksi kun teillä on tämä ”yleinen ja yhtäläinen” usko eli lapsikaste ja siinä saatu ”jumalan lapseus”.>>> Ari Pasanen

    Tämä on kyllä paksua puhetta.
    Blogisti Juha Heinilä ja sitä ennen rovasti Matias Roto on selittänyt, mitä luterilainen usko on, mutta yhä vaan Ari jatkaa tätä samaa.
    Lankeeminen syntiin on aivan eri asia kun synnissä ilman katumusta ja tuntoa eläminen. Uskon, että Juha Heinilä muun muassa on tuonut sen selvästi esille.
    On otettu Tunnustuskirjoista Augsburgin Tunnustuksen puolustus, jossa sanotaan, ettei todellista uskoa voi olla yhdessä kuolemansynnin kanssa.

    Sellainen ajatus, että uskova kristitty ei olisi syntinen, on näitä pyhityskristillisyyden harhaoppeja. Turhaan olisi Jeesus omilleen opettanut rukouksen ”anna meille meidän syntimme anteeksi”, jos kaikki olisivat synnittömiä ja erehtymättömiä.
    Näin asia ei ole, ja siksi Paavali sanoo kirjeissään ”pankaa pois”tai ”kuolettakaa”.
    Mitä tulee juoppouteen, paljon hirveämpi synti Jumalan edessä on meille tarjottu itsevanhurskaus ja omahyväinen pyhyys, sillä se tekee turhaksi Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman. Siitä kokemuksesta kai Jeesus sanoikin, että publikaanit ja syntiset menevät fariseusten edellä taivaaseen.
    Juha Heinilä on varsin hyvätapainen salliessaan Arin kirjoittelun palstallaan.

  5. Pelkkää armoa

    1. Armosta tulen autuaaksi,
    epäilemättä uskon sen.
    Horjuisin epäröisin miksi,
    edessä sanan totuuden?
    Vahva on lupaus Raamatun:
    armosta taivas on mun.

    2. Armosta vailla ansioita!
    Tyhjät on hyvät tekomme.
    Kunnian ansainnut on Herra,
    lihaksi tullut veljemme.
    Jeesuksen ristinkuolema
    autuuden antaa armosta.

    3. Siis tarkoin huomaa sana ”armo”,
    kun synnit käyvät vaivaamaan,
    kun kipeä on omatunto,
    kun Saatana käy soimaamaan.
    Mitä ei järki käsitä,
    sen armon sana selittää.

    4. Armosta syntikuorman alle
    alentui Poika Jumalan.
    Hän ystävä on syntiselle
    ja veli ansiottoman.
    Siksi hän aina armossaan
    pysyy näin heidän turvanaan.

    5. Perustus armon pysyy yhä,
    ei oikuttele Jumala.
    On totuus talletettu pyhä
    Raamatun kirjoituksissa.
    Uskomme lepää kokonaan
    armossa veren Karitsan.

    6. Armoon siis tartu, vaikka tunnet
    syntien suurten painavan,
    kun Jumalamme äänen kuulet
    Aadamin lasta kutsuvan.
    Armonsa kutsuu pyhyyteen,
    ei ystävyyteen syntien.

    7. Ken sanan ”armo” oikein kuulee,
    hän suuttuu teeskentelyihin,
    synneistä kääntyy Herran puoleen
    ja silloin armon tunteekin.
    Se synnissä on vähäinen,
    uskossa ihme ihmeiden.

    8. Armosta sydän murheissansa
    turvautuu Isän sydämeen,
    kun epätoivon raadellessa
    toivomme hukkuu pimeyteen.
    Turvani, vahvistukseni
    on armon vahva ankkuri.

    9. Armosta kuolinhetkelläni
    minulla aivan hyvin käy.
    On armo silloin valonani,
    ei synnin tuomiota näy.
    Iloitsee, nauraa henkeni,
    armosta pelastukseni.

    10. Pelätkää, Perkele ja synti,
    syntisen uskonlippua!
    On armo voitto vaivoissani
    luvattuun maahan matkalla.
    Tunnen tai en, on uskoni
    sanassa Vapahtajani.

    Virsi 708. Armosta tulen autuaaksi. Kirjoittanut Christian L. Scheidt; suom. Anssi Simojoki

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.