Käsittelen tässä kirjoituksessa kastetta vain tästä pelastuksen näkökulmsta: pelastaako kaste. Lähtökohtana on Jeesuksen sanat Markuksen evankeliumin (16:15-16) mukaan: ´Ja hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskooo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.´ — Selityksen (´Raamattu korjauksin ja selityksin, 1987´) mukaan ratkaisevaa ei ole näiden kahden aikajärjestys: kastettu ja tullut uskoon tai tullut uskoon ja kastettu.
Lainaan tässä erään lehden pääkirjoituksen ajatuksen siitä, miten usko tulisi ymmärtää: ´Raamatun mukaan usko voi syntyä vasta, kun tulemme elävään yhteyteen ylössnousseen Jeesuksen kanssa. Tämä tapahtuu aina Jumalan sanan kautta. Usko on Jumalan puheen ja lupausten totena pitämistä, mutta ei ainoastaan totena pitämistä, vaan myös sydämen luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajana ja Herrana.´
Mainitsemassani lehdessä kirjoitetaan myös väärinkäsityksestä, jonka mukaan ´tullakseen Jumalan yhteyteen täytyy olla uskonnollinen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta´.
´Katolisen kirkon katekismuksen´mukaan kristityksi on tultu apostolien ajoista lähtien kulkemalla initiaation tietä. Tämä tie voidaan katekimuksen mukaan kulkea joko nopeasti tai hitaasti, mutta sen täytyy kuitenkin aina siältää eräitä olenaisia elementtejä: Jumalan sanan julistaminen, evankeliumin omaksuminen, joka johtaa kääntymykseen, uskon tunnustaminen, kaste, Pyhän Hengen vuodattaminen ja pääsy eukaristian (ehtoollinen) yhteyteen.
Lars Levi Laestadius toteaa suomennetun pääteoksensa (alkukielinen teos ´Dårhushjonet en blick i nådens ordning´) mukaan: ´Kaste pelastaa synnistä ja (iankaikkisesta) kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan. Luther. Epäuskoiselta puuttuu juuri tämä ehto.´ Laestadius viittaa suoraan Lutheriin. Kts. seuraava kappale.
Vrt. Lutherin teksti Vähäkatekimuksessa: ´Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, JOTKA USKOVAT JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET. Luther kirjoittaa myös, mitä kaste merkitsee: ´Se merkitsee sitä, että vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja ja parannuksessa upotettava…..sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.´
Sekä Luther että Laestadius toteavat, että kaste ilman uskoa ei pelasta. Luthe toteaa, että ´kaste antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset´. Laestadius toteaa kirjassaan, että ´kaste sen paremmin kuin ehtoollinen ei ole ´opus operatum´ts. autuaaksitekevä ilman kastettavan uskoa´.
Palataan vielä blogin alussa olevaan Raamatun kohtaan (Mark.16:16) nyt uudemman käännöksen mukaan (Jumalan Pyhä Raamattu, 2014): ´Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen.´
(Mikä on kadotus? Sekä Katolisen kirkon katekismuksesta että Ev.luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista löytyy hakusanat/otsikot sanalle Helvetti. Otsikoiden kautta löydetään Raamatun kohdat, joissa puhutaan iankaikkisesta kadotuksesta. – Kadotuksesta mahdollisesti blogi myöhemmin.)
Elna,
Vuonna 1999 saatiin muotoiltua ensin katolisen kirkon (RKK) ja Evlut kirkon välille yhteisymmärrys, eli YJV, että ei ole mitään autuuttavaa ennen eikä jälkeen (lapsi)kasteen. Tämä on tiivistys julistuksen keskeisimmästä, eli kasteen vaikutuksesta.
Kaste ei pelasta, vaan usko. ”…joka ei usko, joutuu kadotukseen.”
Harri,
eli kaste ei vaikuta mitään, ei ole mitään ellei ao. ole tullut uskoon.
Kylläpäs onkin. Kaste vaikuttaa uudestisyntymisen, kuten Raamattu sen kuvaa uudestisyntymän pesoksi ja uudistukseksi, saatte Pyhän Hengen lahjan jne. Tottahan vain uskon kautta, mitenkäs muutenkaan.
Augsburgin tunnustus
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan
huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman
kastetta.
Ehkä se on niin, että jokainen pelastunut tietää, kuka hänet pelasti. Pelastaja on persoona ei toimitus.
Kaste tietysti pelastaa, lahjoittaa uskon, uudestisynnyttää, liittää Jumalan valtakuntaan, siinä saadaan Pyhä Henki ja autuus. Näin ainakin luterilaiset opettavat, eivät he huvikseen lapsiaan kasta.
Kaste on kirkon työväline niin anglikaanisilla kuin meillä. Kasteessa lapselle luetaan kertakaikkiset lupaukset kolmiyhteiseen nimeen. Lisäksi vanhemmat ja kummit tahtovat huolehtia lapsen kirkollisesta kasvatuksesta vaikka opetusta ja ohjausta emme saa.
Näin kyse on nimenomaan jäsenyyden asiasta.
Niin, opetuksesta yhdessä seurakunnan kanssa,..
Lutheriin katsottaessa saa katsoa mikä hänen katumuksensa sisältö ripissä on mikä hänellä kuten Augsburgin Tunnustuksessa on sakramentti. Lutheriilla uskova maallikko saa ja voi päästää.
Katolisilla oikein käytettynä rippi voi olla mahdollisuus päästä eteenpäin, mutta hyvityksinä eivät käy sipsipussi, ja kolajuoma luokatulle.
Pekka totesi asian oikein. Kyse on jäsenyydestä. Jumala pelastaa, ei toimitus eikä organisaatio.
Niinkuin Hanna aikoinaan lupasi lapsensa Jumalalle, jos hän sellaisen saa. Näin on hyvä tehdä nytkin, luovuttaa lapsi Jeesuksen hoitoon. Joku tekee sen siunaten seurakunnan yhteydessä joka on kaunis ja prameilematon toimitus. Vaikka kastejuhla on juhlallinen ja kaikki kohillaan, niin ei pidä ajatella kaikkea sitä siinä olevan mitä luterilainen opetus puhuu, koska Jumala ei ole luterilainen. Hän ottaa omikseen kastamattomia ja mone´stikkin kastettuja. Pitäisi lukea Raamattua Lutherin sijasta ainakin joskus.
Nyt meni vikaan. Uudestikastaminen ei ole Raamatullinen toimitus, vaan ihmisen oma suoritus kyseiseen porukkaan tai sen hengen alamaisuuteen. Onhan vain yksi Herra, usko ja kaste. Sen uudistaminen on edellisestä luopumista, pois pesemistä. Jos lapsena kastettu menee uudelle kasteelle, hän luopuu silloin alkuperäisestä kasteestaan, joka on Kolmiyhteisen Jumalan nimeen toimitettu.
Samuel Kettunen:””Jos lapsena kastettu menee uudelle kasteelle, hän luopuu silloin alkuperäisestä kasteestaan, joka on Kolmiyhteisen Jumalan nimeen toimitettu.””
Tuossa om kohta ”Kolmiyhteisen Jumalan nimeen toimitettu.””
Entää kun jonkun muun seurakunnan tai kirkkokunnan kaste toimitetaan samaan nimeen, onko se silloin oikea?
En tiedä ketkä kastavat, mormoonit, jehovan todistajat …..
Siis voiko ihminen tehdä Jumalan nimissä jotain vailla Jumalaa eli omassa voimassa?
Samuel. ”Jos lapsena kastettu menee uudelle kasteelle, hän luopuu silloin alkuperäisestä kasteestaan, joka on Kolmiyhteisen Jumalan nimeen toimitettu.”
Onkohan sittenkään näin? Suurin osa uskovista vapaissa suunnissa on tällaisia joilla on kaksi kastetta. Minä olen tottunut ajattelemaan, ettei kasteen uusiminen niin paha aia ole kuin mitä reformaattorit väittivät. Hyväähän siinä tarkoitetaan ja uskon asia on tullut kastettavalle ajankohtaiseksi.
Kaste voidaan jopa realistisesti Raamatunkin mukaan ymmärtää jäseneksi tuloksi uskonnolliseen yhteisöön. Ei muuta.
Tällä foorumilla on käsitelty lähinnä lapsikastetta, uskovaksi kastamista. Siinä sitten tempoillaan ja rimpuillaan, mutta irti ei näy päästävän, koska kirkko lakkaa olemasta ja mm. luterilainen pappeus, joka elää lapsikastettuja, eli jäseniä verottamalla.
Tässä on ollut hyviä kommenteja, joiden ytimessä on , jäseneksi ottaminen, ”kirkkomme opettaa” eli Augsburgissa laskettu kilpaileva perustus Raamatun, Jeesuksen eli Sanan opetukselle, koskien vanhurskautusta.
Vähän tähän liittyen mainitsen valdolaiset ja heidän vainoamisensa. Valdolaisilla ei koskaan ole ollut kaste-pelastaa opetusa, eli lapsikastetta. Heidän vainonsa laantui ensin Lutherin puolelta ja sitten RKK:kin jätti heidän enemmän rauhaan, koska he laativat kastemääritelmän, jossa lapsikasteesta puhuttiin myönteisesti, muttei että se autuuttaisi.
Tavallaan suurtakin kastetietämystä edustava blogisti tällä foorumilla, oli löytänyt Valdolaisen kirkon ohjeistuksia, koskien lasten kastamista. Valdolaiset kastoivat ja kastavat ehkä vieläkin lapsikasteautuutusta opettaville kirkoille, kuten Evlut. Heillä on sellainen outous, että he sanovat, että vaikka nyt kastammekin tämän lapsen, niin se ei ole autuuttava teko, eli ei pelasta eikä kadota. Vasta sitten kun lapsi kasvaa, hänen tulee päättää sallia Jeesuksen pelastaa hänet.
Puolet tai enemmän valdolaisista perheistä tuo lapsen seurakunnan siunattavaksi ja toiset kastavat lapsen klausuulilla, ettei vesi pese puhtaaksi, edes symbolisesti.
Eli paljon tarpeetonta harjoitetaan hyvistä tarkoitusperistä.
”Luterilainen pappeus elää lapsikastettuja verottamalla.” On totta, että Suomen kirkko kustantaa toimintansa kirkollisveroilla. Näin palkataan myös papinvirkaa hoitavat. Se on mielestäni kuitenkin aivan eri asia kuin se, miten ”luterilainen pappeus elää”.
On jotenkin surkuhupaisaa seurata näitä kiistelyjä. Juha Heinilän sitaatti tuossa yllä summaa erinomaisen hyvin meikäläisten kannan. Lisäksi kannattaa huomata Augsburgin tunnustuksen 13. artikla, jonka mukaan juuri uskolla vastaanotettu kaste pelastaa. (1) Kaste on välttämätön (tarpeellinen) nimenomaan (2)Jumalan antamana armonvälineenä (=Jumala antaa armonsa eli Jeesus Kristuksen ja Hänen ansaitsemansa pelastuslahjat sanan – mukaan lukien kaste – välityksellä). Me emme siis ajattele, että Jeesuksen persoona ja kastetoimitus asetetaan vastakkain tai pidä kastetta jonkinlaisena lisäehtona. (3) Tämä koskee KAIKKIA ihmisiä ikäkaudesta riippumatta sillä usko ei synny tyhjästä ja me KAIKKI olemme langenneita. (4) Kaikki Jumalan lahjat kutsuvat meitä uskoon. (5) Katekismuksista käy ilmi, miten kasteessa ja sen armossa eletään. Huomatkaa nyt sekin, että näitten linjausten takana on aika monta raamatunkohtaa.
Minusta on kuitenkin surullista että lapsia kastetaan ja opetetaan edelleen, jokainen kyllä saa uskoa kuitnka haluaa mutta lasten vietteleminen on eriasia.
Pasanen. ”Minusta on kuitenkin surullista että lapsia kastetaan ja opetetaan edelleen, jokainen kyllä saa uskoa kuitnka haluaa mutta lasten vietteleminen on eriasia.”
No vapaissa suunnissaa lapset siunataan Krisstukseen ja seurakunnan yhteyteen.
Minustä tämä vapaakristillinen lapsen siounaus ja toisaalta luterilainen lapsikste ova aika samantapaisia toimituksia, moleme tarkoitettu lapsen parhaaksi iankaikkisuutta simälläpitäen.
Lapsi on synnitön kunnes hän kasvaa ja saa ymmärryksen erottaa hyvän ja pahan.
Jeesuksen antaman esimerkin mukaan Jeesus kastoi ihmisiä, jotka lähtivät Häntä seuraamaan.
Miten voidaan ymmärtämättömältä lapselta vaatia uskoa, joten tärkein asia (usko) lapsikasteessa jää pois. Uudestisyntyminen tarkoittaa sitä hetkeä, kun sydämentasolla vastaanotamme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, syntien anteeksi saannin kautta.
Välinpitämättömyys Jumalan sanan opettaminen lapselle on jäänyt laajasti huomiotta, jotta lapsi voisi saada opetusta. Kummien ainoa osallistuminen on muodollista kylässä käymistä, jossa Jumalalla ole sijaa. Pappien pitäisi pyytää ymmärrystä Jumalalta asian korjaamiseksi.
Miten voidaan kieltää lapselta usko hänen ymmärtämättömyyteensä vedoten?
Martti Pentti. Tiedustelet: ”MIten voidaan kieltää lapselta usko hänen ymmärtämättömyyteensä vedoten”? Miten ihmeessä ymmärrät kirjoituksestani, että olen kieltämässä lapselta uskon? Kysymyshän on siitä miten sylivauva voi vastaanottaa ymmärrettävästi uskoon liittyviä kysymyksiä?
Jeesuksen esimerkkiä seuraten, Hän kastoi ihmisiä jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta ja Hänen opetuksiaan. Lapset Jeesus siunasi.
Olen itsekkin huolestunut kehityksestä, jossa lapsen kummit ja lapsen vanhemmat eivät huolehdi velvollisuudestaan opettaa Raamattua. Välinpitämättömyys on seurausta maailman laajuisesta uuspakakanuuden kehittymisestä. ( Room.10:17) ” Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”.
Jumala on viisaudessaan asettanut jokaiselle etsikkoajan, jotta jokainen löytäisi Jeesuksen.
Pasanen. ”Minusta on kuitenkin surullista että lapsia kastetaan ja opetetaan edelleen, jokainen kyllä saa uskoa kuitnka haluaa mutta lasten vietteleminen on eriasia.”
Pasasesta on surullista, että Kristuksen käskyä noudatetaan.
Lapsen kyvystä uskoa: Johannes Kastaja täytettiin Pyhällä Hengellä äitinsä Elisabetin kohdussa kun Maria, joka oli kolmannella kuukaudella raskaana ilmoitti raskaudestaan Elisabetille.
Lapsen synnittömyydestä: ”PS. 51 : 7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. ROOM 5 : 18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi.”