Jeesus sanoo Markuksen evankeliumin mukaan (16:15-16): ”Ja hän sanoi heille. Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” — Selityksen (Raamattu korjauksin ja selityksin, 1987) mukaan ratkaisevaa ei ole näiden kahden aikajärjestys: kastettu jatullut uskoon tai tullut uskoon ja kastettu.
Lainaan tässä erään lehden pääkirjoituksen ajatuksen siitä, miten usko tulisi ymmärtää: ”Raamatun mukaan usko voi syntyä vasta, kun tulemme elävään yhteyteen ylössnousseen Jeesuksen kanssa. Tämä tapahtuu aina Jumalan sanan kautta. Usko on Jumalan puheen ja lupausten totena pitämistä, mutta ei anoastaan totena pitämistä, vaan myös sydämen luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajana ja Herrana.”
Pääkirjoituksessa kirjoitetaan myös väärinkäsityksestä, jonka mukaan ”tullakseen Jumalan yhteyteen täytyy olla uskonnollinen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta”.
Katolisen kirkon katekismuksen mukaan kristityksi on tultu apostolien ajoista lähtien kulkemalla initaation tietä. Tämä tie voidaan katekismuksen mukaan kulkea joko nopesti tai hitaasti, mutta sen täytyy kuitenkin sisältää eräitä olennaisia elementtejä: Jumalan sanan julistaminen, evankeliumin omaksuminen, joka johtaa kääntymykseen, uskon tunnustaminen, kaste, Pyhän Hengen vuodattaminen ja pääsy eukaristian (ehtoollinen) yhteyteen.
Lars Levi Laestadiu toteaa suomennetussa pääteoksessaan (alkukielinen teos ”Dårhushjonet en blick i nädens ordning) Lutherin sanoihin viitaten: ”Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisäisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan. Luther. Epäuskoiselta puuttuu juuri tämä ehto.”
Luther toteaa Vähäkatekimuksessa: ”Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset. Luther kirjoittaa myös, mitä kaste merkitsee: ”Se merkitsee sitä, että vanha ihminen on jokapäisäisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava… sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.”
Sekä Luther että Laestadius toteavat, että kaste ilman uskoa ei pelasta. Luther toteaa, että kaste antaa iankakkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset. Laestadius toteaa kirjassaan, että kaste sen paremmin kuin ehtoollinen eivät ole ”opus operatum” ts. autuaaksitekevä ilman kastettavan uskoa.
(Tämä blogin teksti on lähes sanasta sanaan julkaistu pari vuotta sitten.)
Kiitos Elna Ijäs! Tämä on juuri näin! Aamen!
Lainaus Timo Junkkaalan kirjasta ”Oikein väärin ymmärretty Luther”:
”42. Kaikki kastetut pelastuvat taivaaseen – ja kastamattomat joutuvat kadotukseen”
” Olen kastettu, olen pelastuva.” Lutherin huudahdus puhuu siitä, että pelastusvarmuus on syytä rakentaa Jumalan tekojen varaan. Lutherin mukaan kastettu ei voi ’tuhota pelastustaan, vaikka tahtoisikin ja vaikka hänellä olisi kuinka suuria syntejä tahansa’. Yhden varauksen hän kuitenkin lisäsi: ’paitsi jos hän kieltäytyy uskomasta.’ Lutherin mukaan ’kaste ei milloinkaan tule turhaksi, kunhan et vain vaivu epätoivoon ja kieltäydy palaamasta pelastukseesi’.
Lutherin mukaan kaste ja usko kuuluvat yhteen. Luther lainasi usein Augustinuksen lausetta: ’Sakramentti ei vanhurskauta sen tähden, että se suoritetaan, vaan sen tähden, että se uskotaan’. ’Samoin ei myöskään kaste vanhurskauta ja hyödytä ketään, vaan sen tekee usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Sillä usko vanhurskauttaa ja täyttää sen, mitä kaste merkitsee.
Vaikka Luther piti siis kastetta suuressa arvossa, hän ei kuitenkaan opeta, että kaikki kastetut pelastuisivat. Ilman uskoa kaste jää hyödyttömäksi. Lutherin mukaan on ’turhaa ponnistelua ja kadotukseen kulkemista etsiä sakramentin voimaa sivuuttamalla lupaus ja usko.’ ’Mitä siis hyödyttää kirjoittaa niin paljon kasteesta opettamatta uskomaan sen lupauksiin.
Koska kaste on pelastuksen väline ja Lutherin mukaan välttämätön pelastukseen, on kysytty, joutuvatko kastamattomat kadotukseen. Luther vastasi tällaisiin kysymyksiin: ’Hätätapauksessa ihminen voi pelastua ilman sakramentteja mutta ei ilman sanaa, niin kuin käy niille, jotka haluavat saada kasteen, mutta kuolevat ennen kuin he voivat sen saada’. Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan ei kasteen puuttuminen kadota vaan sen halveksiminen.
Uskonpuhdistajat vakuuttivat, että jos lapsi kuolee jo ennen kuin hänet on voitu kastaa, vaikka jo äidin kohtuun, Jumala on kuullut vanhempien rukoukset.
Kaste on siis Lutherin mukaan Jumalan pelastusteko, armonväline, jossa ihminen otetaan Jeesuksen sovitustyön tähden Jumalan yhteyteen. Kasteessa ihminen syntyy uudesti Jumalan lapseksi.”
Ihminen voi kuitenkin luopua kasteen armosta. Luther ei siis opettanut, että kaikki kastetut pelastuvat. Kaste ja usko kuuluvat yhteen Lutherin opetuksessa. Luther ei myöskään opettanut, että kaikki kastamattomat joutuvat kadotukseen.”
”Sakramentti ei vanhurskauta sen tähden, että se suoritetaan, vaan sen tähden, että se uskotaan’.”
Sakramentin toimittaminen nimenomaan tuo vanhurskauttavan uskon, siksi uskoa ja sakramentin toimittamista ei voi erottaa. Samalla tavalla kuin sanan julistaminen luo uskon, sen luo kastekin. Emme sano, että sanan julistaminen ei luo uskoa, vaan sanan julistaminen luo uskon, jolla uskotaan, näin on myös kasteen kohdalla, joka tuo ja luo uskon.
”Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisäisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan. Luther. Epäuskoiselta puuttuu juuri tämä ehto.”
Tässä Lestadius lähestyy ortodoksista käsitystä pelastuksesta. Hän asettaa teot merkittävään osaan pelastuksen edellytyksenä. Ilman näitä tekoja ihminen ei pelastu. Tämä poikkeaa luterilaisesta pelastus käsityksestä, jossa tekojen osuus katsotaan haitalliseksi.
Sami ja Elna. Lars Levi lainasi kyllä ahkerasti Vähää Katekismusta mutta poikkesi Lutherista erinäisissä asioissa. Hän arvosteli tiukasti niitä, jotka luulivat tulleensa kasteessa uudestisyntyneiksi ja torjuivat siksi rovastin parannussaarnan. Laestadius liittyi lähinnä parannuspietismiin jossa parannuskamppailua ja uuudestisyntymistä seurasi välttämättä näkyvä elämänmuutos, erityisesti uskoa seuraavat ns. armonmerkit ja viinasta luopuminen eli täysraittius. On virheellistä Pajalan kirkkoherran tulkintaa sanoa, että hän olisi opettanut tekojen olevan jollakin tapaa pelastuksen edellytys. Uudestisyntyminen oli LLL:lle tapahtuma, joka saattoi toistua useita kertoja elämän aikana.
Jos kaste pelastaa, niin pappi pelastaa ihmisen tai lähettää hänet ikuiseen kadotukseen, helvettiin.
Kaste on sovinistinen rituaali, naisia halventava toimitus.
Se on myös kohtukateutta, kohtu demonidoivaan pimeyden valtakunnaksi, ja lapsi pitää pelastaa tästä pahasta perisyntiin johtavasta naisen ruumiista Isä aurinkoisen valtakuntaan.
”Sinä kudoit minut jo äitini kohdussa,” se usko riittää minulle tässä kontekstissa. Miehet voivat ryhtyä kunnioittamaan kohtua, joka kutoo uusia ihmisiä. Se on suurimpia ihmeitätä maailmassa.
Trollit saapuivat.
Tarja, miksi sitten naiset haluavat tappamalla poistaa sikiöt kohdustaan? Hirveä hinku on abortoida ihmiselämää. Ja riemuitaan kun saadaan tappamislait lävitse. Itken tätä kauheaa murhanhimoa.
”Hirveä hinku on abortoida ihmiselämää.” Tämä on sinun mustamaalaustasi. Tuskin aborttipäätökseen ohjaa mikään ’hirveä hinku’. Olin kerran mukana tekemässä päätöstä, joka oli kaikille surullinen ja vaikea. Tietämättömät moittivat siitä, että tuollasta päätetään noin vain kepein mielin. On helppo erehtyä, kun heijastaa toisiin omia tuntojaan.
Uskontotieteen näkökulmasta kaste toki on rituaali, mutta mahdotonta on nähdä siinä mitään sovinismia. Sehän toimitetaan aivan samalla tavoin niin tytöille kuin pojillekin. Ev.lutkirkossa on jo pitkään ollut sekä mies-että naispuolisia pappeja. Sitä paitsi kirkkojärjestys tuntee myös hätäkasteen, jonka voi toimittaa kuka tahansa kirkon jäsen. Kohtu ei tietenkään ole mikään pimeyden valtakunta, vaan pyhä paikka, jossa Jumalan luomistyö toteutuu. Perisynnin ajatellaan johtuvan Adamin siemenestä, siksipä Kristuksen tuli syntyä neitsyestä. Kasteessa ihminen, iästään riippumatta, otetaan Kristuksen seurakunnan yhteyteen, Jumalan lapseuteen ja taivaan valtakunnan kansalaisuuteen. Valitettava tosiasia on kylläkin se, että liian paljon on niitä, jotka tämän lahjan heittävät menemään halutessaan katkaista yhteytensä Jumalaan.
Luther kirjoitti myös tavalla, joka osoitaa hänen tietynlaista epävarmuuttaan sen suhteen pelastuvatko lapset kastettaessa. Hän on myöntänyt muualla, että Raamattu ei kerro lasten kastamisista, mutta on vedonnut kirkon traditioon. Sillä hän aloittaa tässäkin, vaikka todisteita siitä, että apostolit olisivat vauvoja kastaneet, ei ole.
”Lapsikaste on apostoleilta ja on ollut tapana apostolien ajoista alkaen. Sen vuoksi emme voi vastustaa sitä, vaan meidän täytyy antaa sen pysyä samanlaisena. Kukaan ei nimittäin ole tähän mennessä pystynyt todistamaan, etteivät lapset usko kasteessa tai että heidän kastamisensa olisi väärin. Vaikka minä olisinkin epävarma heidän uskostaan, täytyisi minun kuitenkin omantuntoni tähden sallia heidän kastamisensa. Onhan näet paljon parempi, että heidät kastetaan kuin että heidät jätetään kastamatta.
Sillä jos kaste on oikea ja hyödyllinen ja tekee lapset autuaiksi (kuten me uskomme tapahtuvan) ja minä silti jättäisin kastamatta, niin silloin minä olisin vastuussa kaikista niistä lapsista, jotka ilman kastetta joutuvat kadotetuiksi. Se olisi kauhea ja kauhistuttava asia. Mutta jos kaste olisi väärä eikä se hyödyttäisi eikä auttaisi lapsia mitenkään, silloin ei tapahtuisi mitään muuta synnillistä kuin että Jumalan sanaa puhuttaisiin turhaan ja hänen merkkinsä lahjoitettaisiin turhaan. Silloin minä en olisi vastuussa yhdestäkään kadotetusta sielusta, vaan ainoastaan Jumalan sanan ja merkin turhasta käytöstä.
Mutta sen Jumala antaisi minulle ilman muuta anteeksi, koska minun on täytynyt toimia tietämättömyydessä ja sen lisäksi vielä aralla mielellä. Enhän ole itse keksinyt lapsikastetta, vaan olen perinyt sen ensimmäisiltä kristityiltä, eikä kukaan ole voinut yhdelläkään Raamatun sanalla osoittaa, että se olisi väärä. Olisinkin haluton toimimaan näin, mikäli minulle osoitettaisiin muuta.”
Luther päättelee siis, että kastakaamme vauvat varmuuden vuoksi.
Lutherilla on lukematon määrä kaste tekstejä, yhden tekstin perusteella ei voi tehdä, kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Voidaan ottaa toinen esimerkki. Mooseksesta emme löydä oikein mitään historiallista dokumenttia. Päättelemme siis, että Moosesta tuskin on ollut olemassa.
Kirkko on silti varma, että lapset kastettiin, koska traditio elää kirkossa ilman dokumentaatioita.
Sami,
Kun puhut ”kirkosta”, niin onko kysymys evlut vai ortodoksinen vai muu kirkko?
Kristillinen kirkko on kastanut aina kaiken ikäiset, myös lapsille kuuluu armo, eikös niin ennenkaikkea?
Sami, lupaus ja usko kuuluvat yhteen. Eivät toimitus ja usko. Abraham uskoi Jumalan lupaukseen ts. Abraham usko Jumalaa. Että siis Jumala on vanhurskas ja totuus. Kasteessa Jumalan lahjat tarjotaan meille, uskossa me tartumme ja otamme vastaan lahjat. Pyhä Henki kutsuu ja Jumala tarjoaa armolahjojaan.
Luterilaisuudessa uskonvanhurskaus on siis sitä että, Jumala vanhurskauttaa jumalattoman uskon kautta (kun ihminen siis uskoo Jumalaa(n). Usko luetaan hyväksi (logizomai). Vanhurskaus on siis hyväksi lukemista (uskosta saa vanhurskas elää, minun vanhurskaani saa elää minun uskollisuudestani, Room. 1:17), se ei ole vanhurskaaksi tekemistä (siis toimituksen ja tekojen suorittamisen kautta) kuten muissa teologioissa sen väitetään olevan. Tässä näyttää kyllä olevan valitettavasti lipsumista luterilaisuudessakin.
Sami, sinulla esiintyy käsitteiden ja Raamatun tulkinnan sekaannus: lain ja evankeliumin sekoittaminen keskenään, luomisen, lunastuksen ja pyhityksen uskonkappaleiden sekoittaminen keskenään. Käskyjen ja lahjojen sekoittaminen, vaatimuksen ja armon sekoittaminen. Tuloksena on järkyttävä sekametelisoppa ja sielun rauhattomuus ja hyllyvä letto. Tuossa ei ihminen voi löytää lujaa perustaa uskolleen ja rauhaa sielulleen eikä minkäänlaista pelastusvarmuutta. Uskonko toimitukseen (sakramenttiin? Uskonko itseeni? Uskonko tekoihini? Uskonko lain täyttämiseen? Uskonko uskooni? Uskonko vanhurskauteeni? Ja niin edelleen.
Paavali: ”Sillä mitä Raamattu sanoo? ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’.” Room. 4:3 ”mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” Room. 4:5
Käännös -92 on lähtenyt taas tulkinnan linjalle: ”Mitä sanovat kirjoitukset? ’Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Room. 4:3. Paavali siis viittaa 1 Moos. 15:6. Täsmällinen käännös on kuitenkin tämä: Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. (Timo Eskola, Evankeliumi Paavalin mukaan). No tietysti on kyse juuri Jumalan lupaukseen uskomisesta. Mutta esim. Iisakin uhraamisen kohdalla on syvimmiltään kyse ylösnousemususkosta. Että Jumala voi herättää kuolleet elämään. Se käy ilmi kun lukee kyseisen kohdan.
Room. 4:5 käännös -92 ”…joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi. Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” Tällaisten virheiden takia en lue käännöstä -92. Tässähän on selvä ristiriita. Jos tehdään vanhurskaaksi, niin silloin se ei ole vanhurskaaksi lukemista. Kuitenkin heti seuraavassa lauseessa puhutaan uskon hyväksi lukemisesta eli vanhurskauttamisesta. No, ehkä tämäkin kertoo siitä kuinka yllättävän vaikea tätä asiaa on oikein ymmärtää. Jos siis olisi kyse siitä, että Jumala ensin tekisi ihmisen vanhurskaaksi. Niin silloinhan vanhurskaus olisi ensin ja usko vasta sitten. Silloin tämä jae on ristiriidassa kaiken muun Paavalin sanoman kanssa.
Sami lainasi: ”Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisäisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan. Luther. Epäuskoiselta puuttuu juuri tämä ehto.”
Ja väittää että tässä puhutaan tekojen vanhurskaudesta. Väärin.
Tämä on pyhityselämää. Minähän kirjoitin edellä että sekoitat uskonkappaleet. Tässä on esimerkki juuri siitä!
Riitta, minusta näyttää, että teet liian laajoja yleistyksiä. Kasteessa vauva saa uskon, eikä hän sitä vastusta. Hän ottaa kaikki uskossa vastaan heti. Näin pyhä toimitus ja usko liittyvät yhteen.
Riitta uskotko sinä, että lapsi/vauva tulee uskoon ja saa Pyhän Hengen kasteessa, aina.
Riitta kirjoittaa; ”Ja väittää että tässä puhutaan tekojen vanhurskaudesta. Väärin. Tämä on pyhityselämää. Minähän kirjoitin edellä että sekoitat uskonkappaleet.”
Tässähän uskolle asetettiin ehto, katumus, joka on teko. Näin pelkkä usko ei riitä, vaan tarvitaan jotakin muuta, pyhityselämää.
Luther puhuu erittäin paljon myös toiminnallisesta kristityn elämästä. Lainaus Lutherin galatalaiskirjeen selityksestä. (Olen lainannut tätä aiemminkin).
”Kristusta ei otetaan vastaan lain eikä tekojen avulla vaan uskon valistamalla harkinnalla eli ymmärryksellä. Missä Kristus otetaan uskolla omaksi, siellä eleteään oikealla tavalla ”spekulatiivista elämää”; siitähän sofistit vuolaasti lörpöttelevät tietämättä ollenkaan mistä puhuvat. Oikea speculatio ’katseleminen’, jolla Kristus omistetaan, ei ole sofistien ja munkkien mieletöntä kuvittelua, joka mietiskelee yli hilseen meneviä merkillisyyksiä. Se on teologista, uskossa tapahtuvaa, Jumalasta lähtöisin olevaa paaluun ripustettuun pronssikäärmeeseen katsomista. Usko katsoo Kristukseen, joka riippuu ristinpuussa minun, sinun ja koko maailman syntien tähden. On siis ilmeistä, että YKSIN USKO VANHURSKAUTTAA. Mutta sen jälkeen kun meidät on uskolla vanhurskautettu, me astumme ulos ’aktiiviseen elämään. Sofistit olisivat voineet oikeallakin tavalla TEHDÄ ERON mietiskelevän eli katselevan ja toimivan elämän välillä, jos olisivat sanoneet edellistä EVANKELIUMIKSI ja jälkimmäistä LAIKSI. Heidän olisi pitänyt opettaa, että katselemisen on tapahduttava JUMALAN SANAN SISÄLLÄ JA JOHDOLLA; mietiskelyn ainoa kohde olkoon EVANKELIUMIN SANA. Toimivan elämän ohjetta etsittäköön LAISTA; se ei ole ottamassa vastaan Kristusta vaan harjoittautumassa tekemään RAKKAUDEN TEKOJA LÄHIMMÄISELLE.”
—-
”Mutta Kristus ei olekaan laki, ei lain teko eikä edes ihmisestä esiin houkuteltu toiminto, vaan jumalihminen, joka on ottanut kantaakseen synnin, lain tuomion ja kuoleman, ei itsensä tähden vaan MEIDÄN PUOLESTAMME. Siksi KAIKKI PAINO on sanoilla ”MEIDÄN SIJASTAMME.” (M. Luther, Galatalaiskirjeen selitys, Sley-kirjat, siv.320-321). (Korostukset isoilla kirjaimilla on minulta).
Lutherin galatalaiskirjeen selitys seuraa, lutherin omaa tulkintalinjaa Raamatusta, contra entisestä viettämästään munkkielämästä, jonka hän ajaa galatalaiskirjeeseen.
Sami: ”Riitta uskotko sinä, että lapsi/vauva tulee uskoon ja saa Pyhän Hengen kasteessa, aina.”
Vastaan Jeesuksen sanoilla: ”Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” Joh. 3:7-8
Kyse ei ole siitä mihin minä uskon tai en usko tässä asiassa. Jätän kaiken Jumalan haltuun ja huomaan. Kasteessa rukoilemme, että vauva/lapsi saisi armon uskoa ja vastaanottaisi Jumalan lahjat, jotka Jumala kasteessa tarjoaa. Tätä rukousta sitten jatketaan. En tiedä miksi kaikki kastetut eivät usko. Sekin on Jumalan salaisuus, samoin kuin uskon lahjan saaminen.
Riitta, kiertelet, et siis usko, että kasteessa lapsi saa uskon ja Pyhän Hengen aina.
Miksei jokainen lapsi sitten saisi aina kasteessa uskon ja Pyhän Hengen, kun hänet kerran kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Kastamalla ja opettamalla, kuten tiedämme. Mikseivät sitten kaikki kastetut usko? Se jää salaisuudeksi. Jos me sen tietäisimme, me tuntisimme Jumalan mielen, joka on mahdotonta, koska Jumala on Jumala, jota me emme taas ole. Tosin tämä kiusaus: ”Te tulette niinkuin Jumala” on aina keskellämme. Kaikille kuitenkin käsketään julistaa evankeliumia. Jos lapsi ei saa kristillistä kasvatusta, niin Kristuskin jää pimentoon.
Juuri tätä minä yhdellä blogilla pohdinkin ja kysyin. Miksi sitten Luther, vaikka oli kastettu ja ei todella ollut mikään tuhlaajapoika, niin miksi sitten häneltä puuttui suhde ja usko Kristukseen ja Jumalan armoon? En ole saanut vastausta. Staupitz kehotti Lutheria lukemaan Roomalaiskirjettä. Juuri näin! Sieltä minäkin löysin armollisen Jumalan. Ja sitten Galatalaiskirjeet ja muut kirjeet.
Kaikki mitä olen kirjoittanut, siihen ei ole ottanut kantaa kukaan muu kuin Matias ja sitten tietysti Sami ”ex opere operato” -käsityksiään esiin tuomalla. Hän jopa kiistää uskon tarpeellisuuden! Paavali kirjoitti nimenomaan uskosta. Kasteesta hän ei paljoakaan kirjoittanut. Ne olivat opin alkeita.
Kosti, kirjoitin pitkän lainauksen Herää Valvomaan -lehdestä vuodelta 1955. Lainasin jo aiemmin. Sain kopiot rovasti Raimo Mäkelältä. Olen hänen kanssaan keskustellut kasteopista. Hän sanoi ajatukseni kasteesta olevan kirkas. Olen sen käsitellyt uskonelämässäni jo vuosia sitten. Hämmästyttävintä on ollut todeta, että se on ollut samantyyppinen kuin Olav Valen-Sendstadin, joka tutki nimenomaan Lutherin teologiaa, vaikka siis en ollut lukenut mitään hänen kasteopistaan. Yksistään Raamatun perusteella tulin tähän kastekäsitykseeni ja lukemalla Lutherin pienen tekstin Lapsikasteen puolustamiseksi. Tietysti olen lukenut muita Valen-Sendstadin kirjoja ja Lutherin kirjoja ja muutakin.
Tällainen ”ex opere operato” -käsitys on nykyisin nähtävästi vallitseva luterilaisessa kirkossa. Salakavalasti harhaopit tunkeutuvat kirkkoon. Kaikki kastetut ovat uskovaisia ja kaikki pääsevät taivaaseen (tai joutuvat kasteensa takia!) Jo ennen uskoon tuloani ihmettelin Lutherin kritisoimista ja puhetta Lutherin käsityksestä ihmisen tahdosta. Että Lutherin mukaan olisimme marionetteja. Onneksi asiat selvisivät.
Riitta. Olen ymmärtänyt, että keskiajan yhteiskunta oli kauttaaltaan katolisen uskon läpitunkema. Lutherin uskosta ajattelen, että kastettuna hän kyllä uskoi. Siitä mielestäni todistaa varsin elävästi se, miten hän reagoi, kun hän joutui ukkosmyrskyyn. Auta Pyhä Anna, minä alan munkiksi. Ymmärrettävästi hän oli tietoinen myös Kristuksesta. Tuo Marian äiti ns. Anna oli tuon ajan suosittu suojeluspyhimys. Luther meni siis luostariin ja yritti elää niin, että tulisi pyhäksi. Ei tullut, vaan nimenomaan katolisen kirkon oppi johti hänet epätoivon partaalle, vaan ei elävään uskoon, koska armoon oli asetettu ehtoja. Kun hän tuli luostariin, hänelle annettiin Raamattu, jota hän tutki erittäin intensiivisesti. Tuon tutkimisen kautta hänelle sitten viimein (olikohan se vasta Wittenbergissä) aukesi tuo vanhurskauttava usko, että se on Jumalan lahja, joka yksin uskolla omistetaan. En siis tiedä miksi Lutherille kirkastui tämä autuas usko vasta vuosien jälkeen. Ehkä hänen piti käydä tuo katolinen pelastuskäsitys pohjia myöden läpi, että hän ymmärtäisi katolisen kirkon opin koko pohjan. En nyt osaa tätä paremmin ilmaista tällä kertaa. On minunkin tieni kastettuna siihen uskoon, joka yksin vanhurskauttaa ollut aika kivinen.
Kasteesta sen verran, että Luther toteaa mm. kirjassa – En minä kuole – vaan elän. ”Mutta lapset on kastettava Kristuksen nimeen. En nojaa kastetta kirkon varaan, vaan hänen sanansa varaan, joka on sanonut: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni”. Sen tähden voin ajatella suorittaessani kastetta tähän tapaan: nyt olen minä tehnyt oman tehtäväni, tehköön Hän (Pyhä Henki) nyt puolestaan oman tehtävänsä lupauksensa mukaan. Minun oma uskoni tuo lapsen kasteelle, että Herra antaisi hänelle uskoa kuten minulle ja johdattaisi hänet kanssani samaan elämään, koska hän on näin sanassaan luvannut. Kenenkään ei tule kastaa lasta siinä käsityksessä, ettei lapsella olisi lainkaan uskoa.”
Minullakin on noita Olav Valen-Sendstadin kirjoja, mutta ne ovat jääneet hieman unholaan. Sen verran vielä lisään edelliseen kommenttiin, että katson kyllä uskoneeni tavallaan lapsesta lähtien, mutta monien vaiheiden ja kirjojen tutkimisen kautta viimein täällä kirjoittaessani erään henkilön kanssa minulle aukeni tuo lahjavanhurskaus, joka on tavattoman yksinkertainen asia. Kuten Jeesus sanoo: ”Usko ainoastaan.”
”Kaste ja usko
luterilaisen teologin julistuksessa”
V
(Olav Valen-Sendstad)
”Tässä on nyt tilaisuus mainita ja selittää useita Raamatun kohtia, joita lakkaamatta käytetään väärin mitä karkeimmalla tavalla ’luterilaisessa’ kirkossa, jotta pakotettaisiin koko kasteoppi katolisille linjoille.
Ensiksi tahdon silloin mainita, kuinka pelottavan väärin käytetään Aug. II,2, jossa sanotaan: ’Myötäsyntyinen synti (perisynti) tuomitsee Jumalan vihan alle kaikki ne, jotka eivät uudestisynny kasteen ja Pyhän Hengen kautta.’
Tätä sanaa käytetään väärin kahdella tavalla: 1) Se selitetään ikäänkuin siinä olisi, että lapset joutuvat kadotukseen, ellei heitä kasteta – mitä siinä ei missään tapauksessa ole. Sillä tässä puhutaan aivan selvästi kaikista ihmisistä, joko lapsista, nuorista, täysikasvuisista tai vanhoista. Ja tarkoitus on: Ilman UUDESTISYNTYMISTÄ he joutuvat kadotukseen. – 2) Se selitetään niinkuin siinä olisi: kaikki lapset uudestisyntyvät kasteessa, ja kaikki lapset ovat kasteen hetkestä saakka uudestisyntyneitä Jumalan lapsia – mitä siinä ei missään tapauksessa ole.
Todella asiallistesti ymmärrettynä on selvää, että nämä sanat Aug. II,2 aivan tarkalleen ottaen eivät tahdo mitään muuta kuin toistaa Jeesuksen sanat Joh. 3:5-6: ’Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki’. Jokainen jolla on vähäisinkin määrä asiallista rehellisyyttä, voi nähdä, että Jeesus ei puhu lapsikasteesta eikä aikuiskasteesta, vaan aivan yksinkertaisesti UUDESTISYNTYMISESTÄ, ja liittää tämän yhteen Jumalan Hengen ja ulkonaisten välineiden kanssa (veden, kasteen). Mutta jatko Joh. 3:8 osoittaa täysin selvästi, ettei Jeesus liitä uudestisyntymistä veteen automaattisella tavalla, niinkuin kaikki kastetut kasteen hetkellä uudestisyntyisivät. Sillä Hän liittää uudestisyntymisen siihen, että ME TULEMME USKOON – joko se sitten tapahtuu ennen tai myöskin jälkeen veden käyttämisen (kasteen). Tämä Jeesuksen puhe Hengestä, kasteesta, uskosta ja uudestisyntymisestä toistetaan tarkalleen samalla tavalla, missä Tunnustuskirjat edelleen puhuvat Hengestä, kasteesta, uudestisyntymisestä ja uskosta. Toivon voivani osoittaa vastaansanomattomaksi tosiasiaksi, että Tunnustuskirjamme eivät tunne viittaustakaan siihen, että kaste – joko lasten tai aikuisten – vaikuttaa mitään muuta kuin uskon ja että uskon kautta saadaan anteeksiantamus, uudestisyntyminen ja Hengen lahja. Ja sen vuoksi tahdon päättää tämän jakson osoittamalla sen.
Luther tähdentää ensimmäisenä kasteen vaikutuksena, että meidät kasteen kautta otetaan kristittyjen yhteyteen (communio christianorum). Ei voi olla epäilystäkään siitä, että hän tällä tarkoittaa sitä, että ulkomainen kaste merkitsee ottamista ulkonaisen, näkyvän kirkon yhteyteen, erotukseksi hengellisestä, näkymättömästä kirkosta. Se koskee ilman muuta kaikkia, jotka kastetaan, että heidät otetaan näkyvän kirkon yhteyteen. Onko heidät samalla otettu myös hengelliseen kirkkoon, on pienimpiä piirteitään myöten kokonaan avoin kysymys. Niin kuin vanhana aikana sanottiin, me tulemme kasteessa ’kristityiksi tehdyiksi’.
Hengelliseen kirkkoon kuulutaan ainoastaan elävän uskon kautta.
Lutherin Pienessä Katkismuksessa on meillä tuo kuuluisa kysymys: ”Mitä kaste antaa tai hyödyttää?’ Vastaus: SE VAIKUTTAA syntien anteeksiantamisen, VAPAHTAA kuolemasta ja perkeleestä ja ANTAA iankaikkisen autuuden KAIKILLE; JOTKA USKOVAT JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET.” Näiden Lutherin sanojen väärinkäyttö ’luterilaisessa’ kirkossa on häpeällistä, sillä väärinkäyttö perustuu hänen sanojensa selvään väärennykseen. Luetaan, käytetään, opetetaan ja todistetaan kaikkialla ikäänkuin siinä olisi ainoastaan: ’Kaste antaa ja vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen autuuden’. Niin on jätetty syrjään, että Luther on lisännyt tähän kohdan, jolla Tunnustuskirjojen mukaan on yhtä suuri arvo kuin ensimmäisellä kohdalla, nimittäin että KAIKKI TÄMÄ ARMO VAIKUTETAAN JA ANNETAAN ’KAIKILLE’, JOTKA USKOVAT JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET’. Sitä ei anneta kaikille, ei liioin kaikille lapsille, uskosta ja epäuskosta riippumatta. Sitä ei anneta ’ex opere operato’. Sitä ei anneta maagillisesti. Sitä ei anneta ilman uskoa, vaan se annetaan USKON KAUTTA.
Se että tämä on Lutherin ehdoton tarkoitus, käy ilmi mitä selvimmin myöskin siitä, että hänen pääsanansa koko kasteopissa on Jeesuksen sana Mk. 16:16: ’Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu: mutta, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen’. Ja tämä koskee kastettuja ja kastamattomia: Ne joutuvat kadotukseen EPÄUSKONSA KAUTTA.
Luther ei koskaan ole sanonut, että kaste pelastaa ilman sydämen uskoa. Mutta hän on monta kertaa sanonut päinvastoin, että kaste pelastaa uskon kautta.”
Meidän ’kaste-objektivistimme’ saakoot tässä mietittäväkseen Lutherin sanan Suuressa Katekismuksessa: ’
Jos nyt joku sanoo, niinkuin heillä on tapana: mutta kastehan on itsessään teko (toimitus) – ja sinä sanot, että se ei tuota autuutta ilman uskoa, niin on vastaus: meidän tekomme ei tosin vaikuta pelastusta. Kaste ei kuitenkaan ole meidän, vaan Jumalan teko. Mutta Jumalan teko on välttämätön autuuteen. Se ei kuitenkaan sulje pois uskoa, vaan päinvastoin VAATII USKOA. Sillä ilman uskoa ei kukaan voi siihen tarttua. Sillä vaikka sinä annat valaa ylitsesi vettä, et kuitenkaan ole ottanut kastetta vastaan, sillä tavalla, että se sinua yhtään hyödyttää. Vasta silloin se hyödyttää sinua, kun annat kastaa itsesi Jumalan käskystä. Jumalan säätämyksen mukaan, ottaaksesi vedessä vastaan luvatun autuuden. Niin ei kuitenkaan tehdä pelkästään ulkonaisesti, vaan sydämen täytyy uskoa’.
Tähän Luther sitten liittää joukon tutkisteluja siitä, kuinka kaste luonnollisesti on oikea kaste, uskomme tai emme, se vain ei hyödytä meitä ilman uskoa. Ellei ole uskoa, se vaikuttaa paatumukseksi.
Näin siis pysyy voimassa se, että Tunnustuskirjamme universaalisella ja yleispätevällä tavalla rajoittuvat sanomaan, että kaste TARJOAA pelastuksen Kristuksessa. Ja ne eivät sano eivätkä tarkoita sitä, mitä meidän ’luterilaiset kaste-objektivistimme’ sanovat ja tarkoittavat, että kaste antaa ja lahjoittaa armon, syntien anteeksiantantamuksen, uudestisyntymisen ja lapsioikeuden SYDÄMEN USKOSTA RIIPPUMATTA. Tunnustus opettaa yhtenäisesti ja täysin kirkkaasti, että kaste VAIKUTTAA USKON ja vaikuttaa, lahjoittaa ja jakaa armon ja lapsioikeuden AINOASTAAN USKON KAUTTA. Ainoastaan kun kasteoppi muodostetaan tällaiseksi, on se sopusoinnussa uskonpuhdistuksen (Raamatun) määräävän muodollisen periaatteen kanssa: meidät vanhurskautetaan USKON KAUTTA.
( Herää Valvomaan -lehti, v. 1955)
Tyypillinen Raamattuopiston sakramentti käsitys. Tässä on hyvä huomata se, että jokin yksityinen säätiö, saa opettaa mitä haluaa.