Suomen suurlähetystön (Tallinna) sivuilla on seuraava uutinen:
Uutiset, 9.2.2017
Presidentti Kaljulaid myönsi kunniamerkkejä suomalaisille
Viron itsenäisyyspäivän johdosta V luokan Maarjamaan ristin sai Arvo Survo ja Punaisen Ristin IV luokan merkin Teija Toivari.
Viron presidentti Kersti Kaljulaid myönsi torstaina 9.2 Viron 99. itsenäisyyspäivän johdosta 113 kunniamerkkiä. Mukana on kaksi suomalaista.
Arvo Survo.
Maarjamaan ristin ritarikunnan V luokan merkin sai pastori Arvo Survo ansioistaan suomalais-ugrilaisen kulttuurin edistäjänä. Hän on työskennellyt yli 20 vuotta Inkerin kirkon palveluksessa. Arvo Survo tunnetaan myös muusikkona, kirjailijana ja kansanperinteen kerääjänä.
http://www.finland.ee/public/default.aspx?contentid=358036&nodeid=40599&culture=fi-FI
Iloitsen tästä uutisesta ja pidän sitä erityisen merkittävänä. On harvinaista, että lähetystyössä vuosia palvellut pastori huomioidaan näin arvokkaalla kunniamerkillä. – Erityisen mukavalta tämä tietenkin tuntuu myös siksi, että Arvo Survo on kahdella tavalla kollegani. Hän on Inkerin kirkon pastori ja Sleyn työntekijä.
Omalla kohdallani Arvon Survon työ sai myös näytellä tärkeää osaa oman kutsumukseni löytymisessä. Opiskelin teologian maisteriksi Joensuun yliopistossa. Viimeisinä opiskeluvuosina kipuilin elämässäni monien syvien kysymysten äärellä. – Parannusta oli tehtävä oman henkilökohtaisen elämän ja kirkollisen todellisuuden äärellä. Suomessa mentiin kristinuskon näkökulmasta luopumuksen suuntaan ja koin Jumalan kutsuvan ”vastavirtaan ja vesiin vieraisiin”.
Eräänä yönä itkin unessani.
Olin unessani jossakin Suomen lähetysseuran kurssikeskuksessa. Lähetysseuran lattiaa mopattiin suurella luutulla, ja olin jostakin syytä syvästi surullinen ja itkin. Samaan aikaan jossakin soi laulu, jonka tunsin vuosien takaa:
”…meidän Jumalamme avaa hautamme,
nostaa lapsensa povesta maan!
…Hänen omansa oot, lempilapsensa oot,
luona Luojasi uuden elon saat,
kipu sydämesi Hänen kipunsa on,
Isän käsi ei koskaan hellitä!”
Tunsin toki tämän laulun nuorena poikana kuulemaltani Arvo Survon kasetilta. – Olin kuitenkin vuosien varrella jo unohtanut sen. – En tuolloin tuntenut Arvoa henkilökohtaisesti, mutta ihailin häntä jo toki silloin paljon. – Hän oli mies, joka tuli ensimmäisten pastorien joukossa julkisuuteen (em. laulun syntymäaikana) vielä osin suljetun Neuvostoliiton kristittyjen rohkeana äänenä! – Nyt tuo laulu lohdutti minua pitkän ajan jälkeen (unen kautta) oman kriisini, ja Suomen ev.lut. kirkon kriisin keskellä.
Vain vähän tämän tapahtuman jälkeen kaksi suomalaista herätysliiketahoa alkoi esitellä minua Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukaupille, ajatuksena palvelu Inkerin kirkon yhteydessä. – Toukokuussa 2010 minut vihittiin Sleyn työntekijänä Inkerin pastoriksi. – Näin minusta tuli pastori Arvo Survon työtoveri.
Minulla on suuri henkilökohtainen syy onnitella pastori Arvo Survoa! – Olen saanut Arvolta paljon tukea ja rohkaisua. Hän on edelleenkin esikuvani dynaamisessa asioihin tarttumisessa ja innostavassa tavassa palvella Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. – Arvo Survo osaa vakavoitua pyhien ja luovuttamattomien asioiden äärellä. Samaan aikaan hänessä kuitenkin pulppuaa myös monille inkeriläisille tyypillinen ilo ja lähes pitelemätön rohkeus. Näen, että tämä ilo nousee ennen kaikkea siitä, että Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapahtajamme. Hän on antanut ilonsa jokaiselle, joka etsii syntinsä ja syyllisyytensä hätään turvaa Jeesuksen Kristuksen verihaavoissa.
”Älä pelkää, sinä piiskuinen lauma,
sillä Isänne on nähnyt hyväksi
antaa teille valtakunnan –
siellä unohdat sä tuskas, murheesi!
Jospa uskoisit tään, jospa muistaisit tään,
rauhan löytäisit sydämehen,
on nyt yllämme Käsi Jumalan
ja se uutta luo, huomaatko sen!”
– Ballaadi kuolleista luista, Hes. 37 –
Tämän blogini kautta haluan osoittaa kunnioitustani pastori Arvo Survon työtä kohtaan. Hän on oikea mies ottamaan vastaan Viron presidentti Kaljulaidin myöntämän kunniamerkin.
Tämän blogin kommentit on tällä kertaa omistettu onnitteluja ja tunnustuksen antamista varten. Pyydän noudattamaan tätä ohjetta. Pidätän itselläni oikeuden poistaa kaikki aiheeseen kuulumattomat kommentit.
Inkeriläiset kantavat omien kokemustensa lisäksi koko kokemaansa kulttuuria mukanaan kuten monet evakotkin. Olen yrittänyt olla miettimättä mitä lopulta tapahtui niille yli kolmellesadalle inkeriläiselle orpolapselle, jotka oli tuotu ”turvaan” Suomeen viime sotien aikana, ja jotka valvontakomission määräyksestä palautettiin Neuvostoliittoon 14.1.1945 lähteneellä junalla.
Onnea Jumalaan uskovalle pastori Arvo Survolle hänelle myönnetystä kunniamerkistä .
”…meidän Jumalamme avaa hautamme, nostaa lapsensa povesta maan!”
Kiitos tästä blogista, Manu!
Arvostan suuresti Arvo Survoa ja liityn onnitteluihin. Arvo on todella hengellinen mies! Mitä mahtanee hänelle nykyään kuulua?
Olen tavannut hänet muutaman kerran. Kuuntelin hänen puhettaan ja laulujaan, en muista ihan tarkkaan, olikohan Oulun tuomiokirkossa. Sielä hänelle ojennettiin ystävien lahjoittama uusi,tasokas kitara, kun olivat huomanneet, että hänen vanha kitaransa oli ravistunut ja rähjääntynyt.
Arvo soittikin sillä uudella ja lauloi yhden laulun. Sitten hän pyysi vanhan kitaransa ja lauloi Psalmin 26 mukaan tekemänsä laulun ”Arpa mulle lankesi, lankes ihanasta maasta!”
Voi, mitkä soinnut hän kaivoi vanhasta kitarastaan! Laulu meni luihin ja ytimiin asti ja itse lauloin nuorempana sitä laulua monta kertaa, nyt ei enää suju, olenhan vasta 81 vuotta!
Arvolla oli yksi sävel siinä laulaissaan, joka minua mietitytti. Se oli merkillinen, sanosinki ämmi-vainaan nuotin vierestä. Olisikohan Arvo tahallaan vilauttanut myös kenties omaa ravistumistaan?
Sydämellinen kiitos, Manu, myös Sinulle blogeistasi. Suomen kirkolla ja erityisesti Inkerin kirkolla näyttää ”ravistumisistaan” huolimatta olevan vielä toivoa, kun siellä (näissäkin lammaskarsinoissa) näkyy olevan muutamia, jopa elävässä uskossa olevia pappejakin!!!
Kiitos kommentista ja rohkaisevasta palautteesta!
Arvo Survon kuulumisia voi seurata esim. liittymällä hänen tukirenkaaseensa
( https://www.taivaallinenlahja.fi/arvo-survo ) , jolloin lähetysosasto postittelee Arvon kuulumisia.
On varmaan myös mahdollistaa kirjoittaaa suoraan Sleyn lähetysosastolle ja pyytää esim. vanhoja rukouskirjeitä ( lahetysosasto@sley.fi ), tai päästä myös osallistumaan johonkin yhteiseen projektiin…
Lisäksi on olemassa nettisivu, joka sisältää paljon Arvo Survon tuottamaa materiaalia ym.
https://sites.google.com/site/inkarnatio/
Kiitokset vastauksesta, Manu, ja kaikkea siunausta Sinulle työssäsi!
Arvo Survo on taiteilija. Ja kuin tuuli. Inkerin kirkossa ei aina toiset papitkaan tiedä. Missä ja milloin hän menee ja tulee. Mutta hän on hyvä tuuli. Ja kirkon virkaanasetustilaisuuteen osallistumaton presidenttikin myöntää hänelle korkean tunnustuksen. Onnea Arvolle ja menestystä Inkerin kirkolle.
Katsoin juuri livenä ETV:sitä kun Survo sai kunniamerkkinsä.
Liityn Arvon onnittelijoiden ketjuun. Harvassa on se rohkeus nykyään, joka Arvolla oli kun hän lähti herättelemään Inkeriä. Teki sen mitä Jumala kehotti. Onnea ja Siunausta!