Piispa Laajasalo antoi hiippakunnassaan pastoraalisen ohjeen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Päätös perustui juridisen tilanteen epäselvyydelle. Ei siis piispainkokouksen päätöksille, eikä kirkolliskokouksen päätöksille. Kirkkomme oppi, se mitä kirkko aiheesta opettaa on kuitenkin harvinaisen selvää. Kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä ei kumoudu sillä, että piispat ovat asiasta tänä päivänä eri mieltä.
Kirkkomme oppia ei ole eksplikoitu suoraan kirkkolaissa ja -järjestyksessä. Siinä on tietty viisaus. Lähtökohtaisesti kirkkomme opetus on myös samalla pastoraalista: Se mitä sanotaan ja miten se sanotaan, tulisi olla itsessään sellaista, että se on ennen kaikkea lupa tehdä asioita toisin, lupa uskoa Jumalaan, ei pakko jne. Kirkkolaki ja -järjestys on alisteinen opille, ei päin vastoin.
Kirkkolaki 1 luku 1§
”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.”
Kirkkojärjestys 1 luku 1§
”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Kirkkomme opetusta ei siis saisi arvioida oikeuslaitoksissa. Nyt kuitenkin ollaan faktisesti tilanteessa, jossa juridiikka on ajamassa opin edelle. Papeille on annettu pastoraalinen ohje toimia lain antamien porsaanreikien mukaan oppi sivuuttaen. Ajatus että kirkossamme voisi olla vanha opetus, mutta uusi virallinen käytäntö, joka on ristiriidassa opin kanssa on kestämätön. Kirkkoon ollaan yhteiskunnallisen lain avulla ajamassa sisään jotain sellaista, joka ei sinne kuulu.
Kristillinen avioliittokäsitys ei ole koskaan suunnattu ketään vastaan. Se ei ota kantaa ihmisen seksuaalisuuteen, ei ole koskaan ottanut, eikä tule ottamaan. Jumala on valinnut miehen ja naisen tähän liittoon. Siinä ei ole muusta kysymys kuin siitä, mitä Jumala on valinnut: ei loukatakseen ketään, vaan asettaakseen miehen ja naisen välisen liiton oman dynamiikkansa merkiksi. Kuten Paavali sanoo Ef 5:31-32:” »Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.» Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. ”
Kirkollinen vihkiminen ei ole kristityksi ja Jumalalle kelpaavaksi tulemisen edellytys. Ehkä se joskus oli yhteisöön hyväksymisen ehtona, mutta tänä päivänä, kun suuri osa seurakuntaväestä ei ole enää kirkollisesti vihitty, niin sen edellyttäminen edes retorisesti tasa-arvoisuuden mittariksi tuntuu hassulta. Kun pariskunta on avoliitossa tarpeeksi pitkään, niin heillekin tulee laillisia velvoitteita avoliiton myötä. Tai kun avopari saa lapsia, niin samalla tavalla heillä on yhteisiä velvoitteita. Miten kirkkomme huomioi tämän avoliiton osittaisen siirtymisen oikeusvelvoitteen piiriin. Ei mitenkään. Vaikuttaako se kirkon suhtautumiseen avoliittoihin, tai siihen miten Jumala suhtautuu näihin ihmisiin?
Ennen kaikkea piispa Laajasalon pastoraalinen päätös on kuolinisku itse pastoraalisuudelle. En epäile hetkeäkään, etteivätkö samaa sukupuolta olevat parit jotka pyytävät kirkollista vihkimistä, olisi tosissaan asian suhteen. Mutta kristillinen traditio ja opetus, Raamattu ja tunnustuskirjat ovat tästä asiasta liikuttavan yksimielisiä: Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Sille voidaan pyytää siunausta, mutta muille liitoille meillä ei ole mitään takeita siitä, että Jumalalta voi siunausta pyytää.
Totta, että Tunnustuskirjoissa avioliitto kuuluu maallisen yhteiskuntajärjestyksen piiriin: ”Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.” Vähä katekismus. liite: Avioliittoon vihkiminen https://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon
Jotkut esittävät, että avioparin sukupuoli on rinnasteinen/saman arvoinen tässä mainittuihin morsiamen kirkkoon viemisen ajankohtiin tai kuulutusten ajankohtaan. En ota kantaa. Jatkoteksti, kertoo kuitenkin melko selvästi, että kyse on miehestä ja naisesta.
Kun siis samaa sukupuolta oleva pari kysyy kirkollista vihkimistä papilta, niin pappi ei voi vakuuttaa heille mitenkään Raamattuun ja tunnustukseen perustuen, että kyseessä on jotakin johon meillä on Jumalalta lupa. Pappi voi vain sanoa, että minun luvallani, minun mandaatillani tätä siunausta saa pyytää. Jos pappi sanoo muuta, niin hän asettaa itsensä kirkon, Raamatun ja tunnustuksen yläpuolelle. Ja kun tilanne ei kaikilta osin tule muuttumaan, niin lopulta tästä asiasta itsestään on tehtävä uusi laki ja tämä ihmislähtöinen mandaatti on turvattava väkisin.
Kirkossamme on menty metsään pastoraalisuudessa joidenkin ajatellessa, että pastoraalisuutta on se, että ihmiselle tulee hyvä mieli. Ei ole. Pastoraalisutta on myös se, että sanotaan ”Näin ei voi tehdä”, mutta Jumala ei hylkää sinua, vaan rakastaa sinua vaikka sinulle sanotaankin, että näin ei voi tehdä.
Kirkossamme kestetään joiltakin osin huonosti ihmisen pahaa oloa. Kiire löytää helpotus vaikeaan tilanteeseen synnyttää helposti tällaista. Pohjimmiltaan sen viesti ihmiselle on, ”Jumala ei siedä sinua pahan olosi kanssa, et kelpaa, jos sinusta ei tunnu hyvälle”. Ollaanko kirkkoon ajamassa tällaista pastoraalisuutta? Jos jokin kirkon opetus ei tunnu kivalta tai hyvältä, ja jos se ei ole kielletty maallisessa laissa, niin sellaisesta opetuksesta ei tarvitse välittää. Aviorikos ei esimerkiksi ole rikos yhteiskunnallisen lain mukaan. Voidaanko aviorikoksen tehneelle sanoa, että ei se haittaa, kirkkomme opetusta voidaan uudelleentulkita. (Aviorikosesimerkki ei ole tuulesta temmattu.)
Piispojen pohdinta usean eri mallin rinnakkaiselosta on samalla tavalla pastoraalisesti kehnoa pohdintaa. Siinä sanotaan kyllä kaikille. Lisäksi jo kahden mallin rinnakkaiselosta on käsittääkseni kirkossamme huono kokemus.
Kunnioittava keskustelu, siinä pilotissa mukana olleena voin sanoa, on hyvää keskustelua itsessään, mutta jos siinäkään ei voida puhua siitä, mikä on Jumalan tahto avioliiton suhteen, niin mikään keskustelu ei johda mihinkään. Kirkossamme on nimittäin paljon niitäkin, jotka voisivat sallia samaa sukupuolta olevien kirkolliset liitot. Mutta ajatus siitä, että se on jotakin jota Jumala ei tahdo, pitää näitä ihmisiä miehen ja naisen välisen liiton kannalla. Mikä on pastoraalinen viesti näille ihmisille?
Oma kokemukseni somekeskustelujen kautta, on se että Jumalan tahdosta ei oikeastaan haluta puhua. Jos sen ottaa esille, niin kommentit opvat tasoa ”Onpa melkoista ylimielisyyttä väittää tietävänsä mikä on Jumalan tahto?” Ja samalla minusta tuntuu että ne jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja ajattelevat tekevänsä oikein, tekevänsä niin kuin Jumala tahtoo. En usko että kukaan kirkkomme pappi ajattelee että ”Teenpä näin, vaikka tämä ei olekaan Jumalan tahto”. Miksi sitä ei uskalleta eksplikoida ääneen?
Jumalan tahto on ilmaistu Raamatussa ja tunnustuksessamme tämän asian suhteen. Kirkkomme on eksplikoinut asian monesti: kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Se on kirkkomme opetus Jumalan tahdosta tämän asian suhteen. Ei kenenkään yksityinen mielipide.
Otsikon etsikkoaika tarkoittaa alkukielellä kaitsennan aikaa. Se on aikaa jolloin Jumala tulee lähelle ihmisen mennessä kauemmas. Ymmärrän että tämä teksti ja sen sisältö saattaa tuntua pahalle. Jumala rakastaa kuitenkin meitä kaikkia, niitä joista tämä teksti tuntuu hyvälle ja niitä joista tämä teksti tuntuu pahalle. Ja rakastaa niitäkin jotka eivät tätä lue tai joita ei kiinnosta. Jumala rakastaa meitä kaikkia avioliittokannoistamme huolimatta ja tahtoo siunata meitä kaikkia. Mutta kaikkea Jumala ei tahdo siunata.
Jos kuvittelee tietävänsä mikä on Jumalan tahto ja kuvittelee tietävänsä mitä Jumala siunaa ja mitä ei niin kannatta ehkä tarkistaa miten korkealle jalustalle on itsensä jo ylentänyt.
Voi hyvänen aika. Mitä edelle juuri kirjoitti.
”Jos kuvittelee tietävänsä mikä on Jumalan tahto ja kuvittelee tietävänsä mitä Jumala siunaa ja mitä ei niin…”
-Lue se blogi. Oikeasti. Noita sloaganeita on toistettu jo riittävästi.
”Ja samalla minusta tuntuu että ne jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja ajattelevat tekevänsä oikein, tekevänsä niin kuin Jumala tahtoo. En usko että kukaan kirkkomme pappi ajattelee että ”Teenpä näin, vaikka tämä ei olekaan Jumalan tahto”. Miksi sitä ei uskalleta eksplikoida ääneen?”
-Niin. Miksi ei vihkimisen kannattajien puolelta sanota suoraan että ollaan varmoja että juuri tämä on Jumalan tahto. Kyllä tämä oikeastaan on jollain lailla tuotukin esiin (”Rakkaus on tärkeintä” jne ja eri raamatunkohtiin viitaten) mutta samassa puheenvuorossa voidaan tuomita vihkimisen vastustaja juuri siksi, että tällä on eri näkemys siitä mikä on Jumalan tahto.
”Miksi ei vihkimisen kannattajien puolelta sanota suoraan että ollaan varmoja että juuri tämä on Jumalan tahto.”
Tätä minäkin olen ihmetellyt.
Kirkolliskokouksessa piispa Laajasalo toteaa ”kannattaneensa julkisesti koko pappisuransa aikana kaikkien oikeutta kirkolliseen vihkimiseen.” Onko tämä jokin peruste johonkin? Tietenkin hän tietää, mitä avioliitosta on kerrottu Jumalan erityisessä ilmoituksessa, mutta hänelle kaikkien parien vihkiminen näyttää olevan tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymys. Hänen puheensa kirkolliskokouksessa näyttää sisältävän myös viitteitä nykyisin vallalla olevaan akateemiseen teologiaan ”köyhistä ja sorretuista.”
”Kirkossamme on menty metsään pastoraalisuudessa joidenkin ajatellessa, että pastoraalisuutta on se, että ihmiselle tulee hyvä mieli. Ei ole. Pastoraalisutta on myös se, että sanotaan ”Näin ei voi tehdä”, mutta Jumala ei hylkää sinua, vaan rakastaa sinua vaikka sinulle sanotaankin, että näin ei voi tehdä.”
Viisauden sanoja koko blogi. Toivon, että kaikki lukevat. Ketään ei ole tarkoitus satuttaa, ei ketään.
Tervetuloa messuun. Kaikki saavat siunauksen messun lopussa, näin myös katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa.
Evankeliumiko ei satuta ketään, täyttä harhaa, siis kun evankeliumia ei oteta vastaan eli ei käännytä parannukseen niin kyllä silloin sattuu ja lujasti, ollaan jopa valmiita tappamaan evankeliumin julistaja kun sydämessä vääntää niin paljon.
”Viisauden sanoja koko blogi.”
Minustakin erittäin hyvin ja myös selkeästi kirjoitettu. Asiaa.
Kiitos.
Sari Weckroth, Kosti Vasumäki: “Miksi ei vihkimisen kannattajien puolelta sanota suoraan että ollaan varmoja että juuri tämä on Jumalan tahto.”
Koska olen samaa sukupuolta olevien vihkimistä kannattava, niin voin vastata että en tiedä Jumalan tahtoa tässä asiassa. Samaan hengenvetoon totean, että Jumalan tahtoa tässä asiassa eivät tiedä myöskään samaa sukupuolta olevien vihkimistä vastustavat.
Raamatusta ei löydy tietojeni mukaan ohjeita tai mainintaa avioliittoon vihkimisestä. Sieltä kyllä löytyy mainintoja vaimon ottamisesta, moniavioisuudesta ja Kaanaan häistä, johon jotkut ovat vedonneet kun olen aikaisemmin kirjoittanut tästä asiasta. Kaanaan häiden kohokohta oli Jeesuksen ihmetyö – veden muuttaminen viiniksi. Ei kerrottu papin suorittamasta vihkimisestä mitään.
Avioliittoon vihkiminen on ihmisten päätettävissä oleva asia, johon yhteiskunta on antanut muutamille uskonnollisille yhteisöille oikeuden. Yksi ratkaisu olisi, että jos esim. ev.lut kirkossa ei tätä oikeutta ymmärretä sivistyneesti käyttää, niin vihkimisoikeus otettaisiin siltä pois. Tämä tietenkin lisäisi tuomarien töitä Maistraateissa, mutta vihkimiskäytäntö kohtelisi kansalaisia tasavertaisesti.
Tietomme on lisääntynyt, joten sivistyneen ihmisen pitäisi käsittää, että lakia ja elämänohjeita ei säädetä enään Mooseksen lain tai Paavalin kirjeiden perusteella. Enään ei vaadita kuolemantuomiota tai muuta rangaistusta Raamatun kehottamana. Oikeaan suuntaa siis ollaan hitaasti menossa.
”Tietomme on lisääntynyt, joten sivistyneen ihmisen pitäisi käsittää, että lakia ja elämänohjeita ei säädetä enään Mooseksen lain tai Paavalin kirjeiden perusteella. Enään ei vaadita kuolemantuomiota tai muuta rangaistusta Raamatun kehottamana. Oikeaan suuntaa siis ollaan hitaasti menossa.”
-Mihin tietoon tässä nyt viittaat?
Ja Mooseksen lain elämänohjeet eivät minusta ole lainkaan vanhentuneet, mitä tulee yleismoraalisiin, myös seksuaalimoraalisiin, ohjeisiin. (Israelin kansalle annetut ohjeet heidän erottamisekseen muista kansoista ovat luonnollisesti eri asia.)
Minusta ei olla menossa lainkaan hyvään suuntaan, nyky-yhteiskunnassa ja verrattuna Raamatun aikoihin. Ja aikaan jolloin Mooseksen laki annettiin.
( Vaikka tässä välissä on toki ollut sellainen äärimmäisen tärkeä historian tapahtuma kuin sovitus.)
Minkähän takia vanhan testamentin aika nähdään jotenkin itsestäänselvästi moraalittomampana, tätä ajoittain kovasti ihmettelen…
”Koska olen samaa sukupuolta olevien vihkimistä kannattava, niin voin vastata että en tiedä Jumalan tahtoa tässä asiassa.”
-Kiitos rehellisyydestä. Kuitenkin, kaikki me tässä asiassa _uskomme_ jonkin olevan Jumalan tahdon mukaista tai vastaista. Ja sen mukaisesti otamme kantaa.
Sinäkin tuossa esitit uskosi siihen, että avioliitto on ihmisten päätäntävaltaan kuuluva asia. Samalla tulet kertoneeksi mitä uskot Jumalan asiasta ajattelevan. Siis, uskot että Jumala on tämän asian luovuttanut ihmisten päätäntävallan alle.
Ja siksi on ok, jos pappi vihkii homoparin sillä asenteella, että ”tämä tapahtuu minun luvallani, koska minun kantani asiaan on tämä.”
Samalla tulet sanoneeksi myös, että Jumalan tahdon mukaisesti toimitaan kun ”kohdellaan ihmisiä yhdenvertaisesti”.
Eli kannanottomme perustuvat kuitenkin sille minkä uskomme olevan Jumalan tahto.
Kristus vahvisti miehen ja naisen välisen yhteyden UT:ssa. Saivartelijat saivartelevat, mikä nimi tälle yhteydelle pitäisi antaa? Nimi tässä yhteydessä on toisarvoinen. Tärkein on Jumalan valinta miehen ja naisen välisenä yhteytenä. Vielä kuitenkin pohditaan/mietitään mikä on Jumalan tahto näin selvässä asiassa?
”Jumala on tehnyt tiet suoriksi, ihmiset itse etsivät mutkia.”
” Jumalan tahto on ilmaistu Raamatussa ”.
Raamattu on sen rakentajien tarkoitusperäinen teksti Jumalan vierailusta planeetallamme.
Minun käsitykseni mukaan Korkein, Jumala, on rakkaus ja esiintyy planeetallamme ainoastaan jokaisen ihmisen syntymässä saadussa lähimmäisen rakkaudessa. Sen ymmärtäminen on jokaisen ihmisen oma asia. Sen eräs lähtökohta on meidedän ihmisten tasa-arvoinen ihmisarvostus myös yhteiselämän muodostamisessa.
Jumala ei tuomitse meitä ihmisiä niin elävinä kuin kuolleina.
Blogisti: ”Mutta kaikkea Jumala ei tahdo siunata.”
Miten toteamus liittyy tasa-arvoiseen avioliittoon? Miksi vihjaillaan sellaiseen, jota kukaan ei voi tietää?
Ortodoksit siunaavat Putinin aseita, mutta eivät siunaa tasa-arvoiseen avioliittoon. Käyttävätkö se samaa retorikkaa kuin blogisti?
Tapio Tuomaalalla taas pallo hukassa.
Minä uskon, että meidät kaikki asetetaan kerran Jumalan tuomioistuimen eteen, niin kuin Raamattu sanoo. Siellä jaetaan tuomiot myös kullekin piispalle ja papille. Selkääntaputtelijat ja hyvätveljet ja -sisaret ovat sivussa siitä. Ei auta virka-asema, sosiaalinen verkosto, nykyhumaani asenne tai korkeat eetokset.
”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.”
Olen usein miettinyt, että kun ihminen pyrkii ensin papiksi ja sitten piispaksi, että mikä häntä ajaa. Minusta näyttää ilmeiseltä, että Jumala ei ole ensimmäinen motivaattori. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Tämä jos on totta, täytyy myös olla totta, että Jumala, hänen sanansa ja muu hengellinen asia ovat piispoille toissijaisia.
Kun olen pohtinut asiaa oman elämänkokemukseni rinnalla, olen ajatellut siihen suuntaan, että valta ja hyvinvointi voisivat olla jossain roolissa.
Turha on odottaa mitään ev.lut.kirkolta. Siinä se ajautuu maailman virrassa kuin tahdoton pölkky. Kosken kohdalla kiihdyttää ja taas hidastuu. Kolahtelee kivikkoihin ja rantojen törmiin. Lipuu merelle asti, katoaa horisontin taa ja vettyy viimein uppotukiksi. Aamen.
Jälleen kerran. Jos katsomme että Markun edustama tulkinta on kristinopin näkökulmasta se oikea, niin ongelmaksi jää kuitenkin se, että mikä on kirkon sanoma homoseksuaalisille rakastavaisille jotka haluavat elää parisuhteessa ? Sellaista ohjetta tai kannanottoa ei toistaiseksi ole kuultu.
Mitä vaihtoehto oikeastaan on ?Sanooko kirkko, myöskin Raamattuun vedoten ,että homoseksuaalisuus on pahasta joten lopettakaa olemasta sellaisia?
Tai lievemmässä muodossa , että koska olette olemukseltanne homoseksuaaleja, niin Raamatun mukaan , jos harjoitatte seksia keskenänne, niin teette pahaa syntiä,joten älkää tehkö sitä mutta jos haluatte elää parisuhteessa, niin mikään ei estä mutta teidän on elettävä selibaatissa.
Koska Raamattu tuomitsee homoseksuaalisuuden, niin voiko kirkko oikeastaan olla ottamatta kantaa ja neuvomatta heitä siitä miten heidän olisi elettävä? Toistan vain , että tuo lopullinen neuvo siihen miten homoseksuaalisten olisi elettävä rakkauselämänsä kanssa loistaa poissaolollaan.
Miksi? No vastaus on itsestään selvä. Kirkko ei enään tahdo tuomita ilmiötä. Mutta se ei tiedä mitä se sille tekisi koska se on vaarassa joutua ristiriitaan Raamtun kanssa otti se kantaa puolesta tai vastaan.
Minusta voi olla puuttumatta ihmusten yksityiselämään. Ja siihen mitä keskenään, ja keskinäisessä rakkaussuhteessaan tekevät, ja miten itse rakkautensa ymmärtävät.
Tässä voi minusta jättää vastuun ihmisille itselleen.
Enkä ymmärrä miksi tässä asiassa nimenomaan vaaditaan kirkolta jotain viestiä tai kannanottoa. Papit ja piispat ovat oman kantansa kertoneet. Miksi se ei riitä vaan pitää olla jokin virallinen viesti kirkolta, ja nimenomaan sen konservatiivijäsenimtä ja -papeilta.
Kun samanaikaisesti syytetäön edellämainittuja ihmisten ”makuuhuonepuuhiin” puuttumusesta ja epäterveestä kiinnsostuksesta ihmisten välisiin suhteisiin.
Sori kirjoitusvirheistä. .
Markku,
”pääsi” tulee koko ajan selvemmäksi, vaikka ennenkään ei ole ollut juuri valittamista. Pään selvyydellä viittaan ihmisessä olevaan, syntymässä asetettuun johdonmukaisuuteen, mikä ei johda Raamatun vastaisuuteen.
Todellakin, Raamattu sanoo asiasta monin tavoin, aina Nooan ajoista lähtien. Jo pelkkä johdonmukaisuuden polku tuolta ajalta tähän päivään johdattaa, tai pitäisi johdattaa ymmärtämään, että esim. homous ja muut luonnottomuudet ovat olleet tehokkaimpia synnin hedelmiä, joita sitten lainsäädännölläkin, jopa kirkon suostumuksilla tuodaan maisteltaviksi.
Markku Hirn, Kommentoit viisaasti. Blogikirjoitus on kirjoittajan ja monien muidenkin mielestä selkeä. Sitä se varmaan on. Se jättää kuitenkin suuria kysymyksiä ratkaisematta syystä, jonka kommentissasi oivaltavasti ja oivallisesti kuvasit.
Onko luonnottomuus synnin keskeinen tekijä? Eikö Paavalikin opeta toisin? Synti, jumalattomuus ja siitä nouseva ylpeys, ahneus ja julmuus, on ihmisen luonnolle kiusallisen tyypillistä.
Ymmärsinkö oikein, että blogisi on evl pastori? –
Onko kyseessä sama mies, joka ”joutuu” hiippakuntauutisten mukaan kohta vankilaan?
Vankila pastoriksi kyllä.
Sehän sitten vähän kuin ”Hepperillä”?
Toivo Loikkanen.
Elämämme on realistisuutta. Sen ymmärtäminen vaatii myös eesim. Raamatun ymmärtämistä.
Hyvä blogi, kiitos.
Nyt on todellakin pastoraalisuuden etsikkoaika. Oppi on pastoraalisuuden taustalla, ei sen edessä. Ja puheena oleva aihepiiri ei aivan välttämättä kuulu opin piiriin. Tästäkin blogisti varmaan on toista mieltä. Oppi on kuitenkin erityisesti kristologia ja ekklesiologia, toki se on luomiseen liittyvä, mutta nuo kaksi aihealuetta ovat opin keskeisin sisältö. Avioliitto ja parisuhde ei kuulu kumpaankaan niistä!