Pari suhteellista asiaa…

 

Koska kun kerran nythän on sillä lailla, että aikuiset parisuhteelliset ihmiset yhä enenevässä määrin tekevät toisistaan elävän leskiä, niin voisimmeko pelkän voivottelun sijaan yhdessä miettiä kysymystä, milloin, siis millaisissa tilanteissa ja olosuhteissa,  avioliiton voidaan katsoa tehneen tehtävänsä ja se voidaan irtisanoa, purkaa? Pitäisikö avioliittojen olla pelkästään määräaikaisia sopimuksia, jotka tarvittaessa uusitaan vaikka viiden vuoden välein?

Haaremi

Toinen pohtimisen arvoinen asia, jopa kokonaisuuden kannalta toimivampikin kuin paljon puhetta mutta vähän villoja tuottanut sukupuolineutraali liitto, voisi olla moniavioisuus. Kokeilu voitaisiin aloittaa ökyrikkaista ihmisistä, joilla ei muuta olekaan kuin rahaa. Niin, kohta heillä siis olisi useampikin puoliso, monta lasta ja rutkasti syitä tulla lähemmäs maanpintaa, pyörittämään myös ihan tavallisia arkiaskareita.

Koska tässä vasta kartoitetaan moniavioisuuden mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa, ei kenenkään pidä vielä pohdintojen tässä vaiheessa vetää asiasta herneitä nenäänsä. Kehitellään ajatusta yhdessä, mietitään idean hyviä ja huonoja puolia.

    • Ensisijainen toiveeni on se, että kommenteistani näkyisi halu keskustella asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin.

  1. Vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen kirjoittaa (Iltalehti 30.3) artikkelinsa lopussa;

    ”Kirkolle Räsänen käy sen sijaan käy sitä suuremmaksi ongelmaksi, miten pitemmät puitteet prosessi saa. Kirkon tulevaisuuden kannalta voi olla merkittävää, löytääkö se nykyistä parempia keinoja sanoutua irti sen sanomalle vieraista herätysliikkeistä.”

    Tuota samaa irtautumista ”sen sanomalle vieraista herätysliikkeistä” evlut.kirkko 1800-luvulla kokeili arkkipiispa Bergenheimin suulla herännäispappi Gustav Malmbergiin. Malmberg vetosi piispan puhuttelussa ” ponnekkaasti valaansa ja omaantuntoonsa ja lupasi mieluummin luopua virastansa, omaisuudestaan kuin hengestäänkin kuin toimia niitä vastaan.” Kun Malmberg ryyditti puhettaan ”sirottelemalla siihen monta terävää totuutta ja polttavia suolarakeita”, niin piispan itsehillintä petti ja hänen kasvoillaan nähtiin värin vaihtelevan ”punaisen eri sävyissä”. Myöhemmin Vaasassa Bergenheim totesi Lars Stenbäckille, miten Malmbergin käytös oli nostattanut hänessä hillittömän vihanpuuskan.” (Heikki Ylikangas, Murtuva säätyvalta)

  2. Jäin miettimään tätä lausetta: ”Kirkon tulevaisuuden kannalta voi olla merkittävää, löytääkö se nykyistä parempia keinoja sanoutua irti sen sanomalle vieraista herätysliikkeistä.”

    Mikä on kirkon sanoma ja mikä on sen sanomalle vierasta? Mikä on se sanoma, mitä herätysliikkeissä julistetaan ja mistä sen pitää irtisanoutua? Minulle tulee vain yksi mieleen ja se on evankeliumi. Sitähän ”vierastettiin” taannoisessa kirkolliskokouksessa niiden toimesta, jotka haluavat sen pois kirkosta lopullisesti.

    Kirkon alkuperäinen ja ainoa oikea sanoma on evankeliumi. Mutta onko se sitä nykyään? Siitä tämä kaikki juuri johtuu, että evankeliumi ei ole enää kirkon ydinsanoma.

    Kun lain julistus laiminlyödään kuten nyt on tehty, evankeliumi kääntyykin laiksi. ”Evankeliumi” on nykyään lähimmäisenrakkaus ja tasa-arvo. Saaneen huomauttaa että kaksoiskäsky on käsky. Se on siis lakia, ei evankeliumia. Kun evankeliumi muuttuu laiksi, niin laki muuttuu evankeliumiksi. Näin se vain menee. Puurot ja vellit sekaisin.

    Mutta kuka tämän ymmärtää? Ei maailma tätä käsitä. Tämä vaatii Hengen avaamat silmät, joilla nähdään ja ymmärretään Jumalan tarjoama pelastus Jeesuksen ristinsovitustyössä. Evankeliumi on näet hullutus maailman lapsille. ”Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima”. 1. Kor. 1:18

    Evankeliumi on jotakin, jota saatetaan hävetä. Paavali: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastuksesi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” 1 Room. 1:16

    Miksi kirkko on nyt alkanut häpeämään evankeliumia? Koska evankeliumi ei ole maailman mielen mukaista (trendikästä) ja maailma pitää sitä hullutuksena, niin kirkko joka haluaa mielistelellä maailmaa, ei tietenkään halua näyttää edustavansa jotain hullutusta maailman silmissä.

    ”Vaikka Jeesus oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, he eivät uskoneet häneen, että toteutuisi profeetta Jesajan sana, jonka hän on puhunut: ’Herra, kuka uskoi meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitettiin?’ He eivät voineet uskoa sen tähden, koska Jesaja on myös sanonut: Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, etteivät he silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi ja kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’ Tämän Jesaja sanoi, koska hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi erotetuiksi synagogasta, sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.” Joh. 12:37-43

    Tämä toteutuu tänäkin päivänä. Mitä on ollut ennen, sitä on vastakin.

    • Kiitos linkistä. Olen jo pitkään ihmetellyt miksei näiden kahden vääristelyihin ole puututtu. Räsänenhän on maininnut ne aikaisemminkin. Ollaan ilmeisesti niin innoissaan odotettu Räsäselle tuomiota, jotta totuudesta viis. Ja nyt on katkeraa, kun tuli vapauttava päätös. Taidetaan odotella hovioikeuteen menoa vai mitä?

      ”Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, mihin toimenpiteisiin oikeusministeriö ryhtyy valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista ja valtionsyyttäjä Anu Mantilaa kohtaan.”

      No jo on ihme, ellei niihin puututa.

    • > No jo on ihme, ellei niihin puututa.

      Seurakuntalaisen blogin kirjoittanut Risto Huvila myöntää itsekin kirjoituksessaan olevan maallikko lakiasioissa. Johtuneeko nimenomaan tästä, mutta hänen juridiset arvionsa ovat aika korkealentoisia.

      Hän muun muassa esittää valtionsyyttäjän syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttöön siksi, että on syyttäjänä nostanut syytteen asiasta. Perusteluna hän käyttää Päivi Räsäsen kärsimää haittaa.

      Mahtaako Risto Huvila tavoitella järjestelmää, jossa syyttäjä saa potkut aina kun tuomioistuin hylkää hänen ajamansa syytteen?

  3. RiittaSistonen lausuu:””Kun lain julistus laiminlyödään kuten nyt on tehty, evankeliumi kääntyykin laiksi. ”Evankeliumi” on nykyään lähimmäisenrakkaus ja tasa-arvo. Saaneen huomauttaa että kaksoiskäsky on käsky. Se on siis lakia, ei evankeliumia. Kun evankeliumi muuttuu laiksi, niin laki muuttuu evankeliumiksi. Näin se vain menee. Puurot ja vellit sekaisin.””

    Ihan asian selkeydeksi voisi myös tuoda esille mitä on ”laki ja evankeliumi”, siis mitä ne sisältävät ja tietysti mistä ne löytää?

    • ”Ihan asian selkeydeksi voisi myös tuoda esille mitä on ”laki ja evankeliumi”, siis mitä ne sisältävät ja tietysti mistä ne löytää?

      Sinä kysyt, voitko vastata itse?

    • Ari, löydät lain ja evankeliumin Raamatusta. Hyvä ohjenuora on tämä: laki vaatii ja käskee, evankeliumi lupaa ja lahjoittaa (sen mitä laki vaatii).
      Tämä on ollut minulla voisiko sanoa sisäistettynä tulkintaperiaatteena siitä lähtien kun evankeliumi ja armo kirkastuivat. Ennen sitä kaikki tuntui sekavalta. Evankeliumin löytyminen sai palat loksahtamaan paikoilleen.😊

    • Ari, et vastannut.

      ” mitä on ”laki ja evankeliumi”, siis mitä ne sisältävät ja tietysti mistä ne löytää?”

  4. Jumala on meille luvannut: (Joh.3:16) ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

    Jumala ei vaadi muuta kuin että me sydämen uskolla uskomme Herraan Jeesukseen.
    Jumala ei vaadi meidän hallitsevan Raamatun kaikkia kirjoituksia. Lähes 2000 vuotta on kulunut siitä, kun viimeinen näistä lupauksista annettiin, ja tämä päivänä olemme juuri saman verran lähempänä sitä aikaa, josta Herramme puhui. Kun tätä maailmaa kohtaavan tuomion yön syvenevät varjot levittäytyvät ympärillämme ja kuulemme lähestyvän myrskyn pauhun, silloin kristityt katsovat ylös, niin kuin he katsovat silloin, kun tämä lupaus heille annettiin he katsovat ylös tässä samassa uskonvarmuudessa, että Hän, joka sanoi tulevansa takaisin, myös tulee
    eikä viivyttele.

    Meillä tämän päivän kristityillä on etu puolellamme verrattuna alkukristittyihin: me olemme nyt lähempänä tuota tapahtumaa kuin olemme olleet kahteen vuosituhanteen. Ja tähän tulee vielä lisätä se tosiasia, että kaikki Raamatussa annetut, Herran tulemusta koskevat merkit ovat alkaneet täyttyä aivan silmiemme edessä. Sodat ja sanomat sodista, väärät messiaat ja väärät profeetat, kulkutaudit,
    nälänhädät, maanjäristykset, kasvava antisemitismi, merien ja aaltojen raivo, luopumus, moraalinen pahuus, poliittinen korruptio ja kaikki muut merkit tapahtuvat nyt yhtä aikaa ensimmäistä kertaa maailman historiassa.

    Luuk.21: 28:ssa Jeesus totesi: Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.

    Tehkäämme kukin parannuksen syntien saannin kautta ja turvatkaamme Herraan.

    • Timo Eskola kirjoittaa blogissaan paljon asiaa, mutta hänen loppujohtopäätöksensä on ristiriidassa hänen kirjoituksensa kanssa. Itse kiinnittäisin huomiota kolmeen asiaan:

      1) Eskola toteaa, että syyttäjä on syytteessä siteerannut Päivi Räsäsen kirjoituksia ja nämä sitaatit ovat syytekirjeessä oikein ja vastaavat täysin sitä, mitä Päivi Räsänen on sanonut.

      2) Eskola toteaa, että syyttäjä on syytekirjeessä esittänyt oman tulkintansa siitä, Päivi Räsänen on kirjoituksillaan tarkoittanut eli syyttäjä esittää todistusaineistosta oman tulkintansa.

      3) Eskola toteaa, että oikeusprosessille on luonteenomaista, että jokainen esittää todistusaineistosta oman tulkintansa ja se tuomarin (eikä syyttäjän) tehtävä päättää, mikä tulkinta vastaa parhaiten totuutta.

      Eli Eskola ensin kertoo syyttäjän siteeranneen Päivi Räsästä oikein ja sen jälkeen esittäneen siteeratuista kohdista oman tulkintansa, joka on Eskolankin mukaan normaalia toimintaa oikeudenkäynnissä. Tästä huolimatta Eskola päätyy viimeisessä kappaleessaan väittämään, että syyttäjä olisi väittänyt Päivi Räsäsen sanoneen sellaista, mitä hän ei ole sanonut.

      Mielestäni Eskola on epäjohdonmukainen loppupäätelmässään. Minun (ja Eskolankin) mielestä syyttäjä siteeraa Päivi Räsästä täysin oikein. Ei syyttäjä laita sanoja Päivi Räsäsen suuhun. Ratkaisussaan tuomioistuin ei yhdy syyttäjän tekemiin tulkintoihin, mutta tästä Eskola toteaa itsekin, että jos syyttäjä olisi tulkinnoissaan aina objektiivisesti oikeassa, ei olisi tarvetta tuomareille ratkaisemaan oikeusjuttuja.

      Rikosprosessissa syyttäjän tehtävä on puolustaa omaa tulkintaansa ja puolustuksen tehtävä on puolustaa omaansa. Tuomarin tehtävä on ratkaista, mikä tulkinta on uskottavin. Käräjäoikeus päätyi ratkaisussaan pitämään Päivi Räsäsen kirjoituksia loukkaavina, mutta ei yhtynyt syyttäjän tulkintaan siitä, että ne ylittäisivät kynnyksen rikostuomioon.

    • Ehkä tähän voisi lisätä vielä sen, että tämän hetken tietojen valossa näyttää siltä, että käräjäoikeuden tuomio ei ole saamassa lainvoimaa vaan asian käsittely jatkuu ylemmissä oikeusasteissa.

      Kannattaa siis säästää vielä vähän ruutia, jos vääntö asiasta jatkuu. 🙂

    • Räsäsen lauseet löytyivät sellaisinaan syytteistä. Syyttäjä on sitten antanut ERIKSEEN näille lauseille mahdollisia niistä nousevia merkityksiä, jotka antavat hänestä syytteelle lisäperusteluja. Ja juuri näitä merkityksiä oikeus sitten harkitsi ja oli siis syyttäjän kanssa niistä eri mieltä. Aivan normaali oikeusprosessi, kaikissa oikeudenkäyneissähän syyttäjät esittävät asioista myös ns. omin sanon näkökohtiaan. Eihän oikeudessa muuten tarvittaisi ihmisiä olenkaan, tuomari saisi eteensä vain pelkät nimenomaiset paperit.

  5. ”Syyttäjä siis esittää syytteessä perustellun ja objektiivisen tulkintansa siitä, millainen merkityssisältö lausumille on annettava”.

    Perusteltu on tässä tapauksessa valehdeltu. Objektiivinen tulkinta olisi yhtä kuin Räsäsen lausumien toisto sanasta sanaan. Merkityssisällön siis antaa syyttäjä? Tämä on röyhkeää vallankäyttöä. Tungetaan sanoja suuhun ja ikään kuin ”väärin ajateltu” -syytteellä.🤔

    • > Merkityssisällön siis antaa syyttäjä?

      Kuten Timo Eskola blogissaan toteaa, evidenssistä (eli tässä tapauksessa Räsäsen sanomisista) annetaan erilaisia tulkintoja ja on tuomarin tehtävä päättää, mikä tulkinnoista on uskottavin. Jos syyttäjä olisi aina objektiivisesti oikeassa, ei tuomaria tarvittaisi lainkaan vaan syyttäjä kertoisi heti objektiivisen tulkinnan.

      Mielestäni tässä keskustelussa ei oikein ymmärretä syyttäjän roolia. Syyttäjän rooli on syyttää. Syyttäjä puolustaa omaa tulkintaansa siitä, mitä katsoo tapahtuneen. Ei syyttäjän tarvitse olla objektiivisesti oikeassa. Se on tuomarin tehtävä päättää, kumman osapuolen tulkinta tapahtuneesta on uskottavampi.

      Eihän tuomarikaan aina voi tietää, mikä on objektiivinen totuus. Jos syytetty kiistää tehneensä rikoksen, tuomari joutuu aina todistusaineiston ja esitetyn todistelun valossa pohtimaan, mikä on uskottavin tapahtumien kulku.

      Lisäksi meidän oikeusjärjestelmässä on se periaate, että on parempi jättää syyllistä ilman tuomiota kuin tuomita yksikin syytön henkilö. Tämä johtaa aina siihen, että jos näyttö on liian kiistanalainen, syytetty jätetään tuomitsematta vaikka hän tosiasiallisesti olisi syyllistynyt rikokseen. Konkreettisimmillaan tämä näkyy henkirikoksissa, jossa uhrin kuolema itsessään ei ole mielipidekysymys.

    • Niin, vapauttivatko käräjäoikeuden tuomarit Räsäsen syytteistä väärin perustein, vai mikä tässä oikein kiikastaa?

    • Vasunmäki, näkee että et ymmärrä miksi oikeudenkäyneissä on tuomari: Siksi että tapauksissa missä ei absolut totuutta ja evidenssiä ole etukäteen olemassa tuomari ratkaisee asian parhaan HARKINTANSA mukaan.

    • Vasumäki näkee kyllä, että joidenkin mielestä tuomarit tekivät ns. ”väärän päätöksen”, kuten esimerkiksi seta, joka ”kannustaa syyttäjiä valittamaan.” Is 30.3. Lisäksi, ”käräjäoikeuden mukaan syyttäjä oli väittänyt kansanedustaja Päivi Räsäsen lausuneen asioita, joita tämä ei todellisuudessa ollut esittänyt. Oikeusoppineen mukaan tällainen on poikkeuksellista.” Yle 31.3

    • Nyt kuitenkin on käynyt selville, että syytökset, jotka oli laadittu, perustuivat valheisiin. Räsänen ei ollut sanonut niin. Mikä ihme tässä on, että ei voida tunnustaa, että Räsänen ei sanonut niin esim. siinä Stillerin ohjelmassa? Ja monta muuta kohtaa. Tässä syyttäjä lähti tulkitsemaan Räsäsen sanomia asioita ajamansa oman ideologisen narratiivinsa (todellisuuskäsityksensä tai maailmankäsityksensä ) pohjalta ja laati syytöksensä niihin. Siis omaan käsitykseensä (merkityssisältö) Räsäsen teologisesta ajattelusta ja hänen tarkoituksiinsa. Eihän syyttäjällä ole oikeutta ottaa kantaa kenenkään teologiseen ajatteluun tai uskonilmaisuun. Uskonnon harjoitus ja ilmaiseminen kuuluu ihmisoikeuksiin. Samoin itsenäinen ajatteleminenkin käsittääkseni kuuluu ihmisoikeuksiin.

    • Vasunmäki: Eskola nimenoman totesi ETTEI syyttäjä ollut muuttanut Räsäsen sanomisia vaan ne olivat syytöskirjelmässä sanasta sana sellaisina. Sotkette Räsäsen puheet ja syyttäjän niistä nousevat syytösperustelut. Nieminen selitti ylhäällä asia perusteellisen hyvin, en käsitä mikä siinä on noin vaikea ymmärtää.

    • Joillakin on nähtävästi vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa. ”Käräjätuomarit joutuivat päätöksessään toteamaan, että Räsäsen teksteistä ei löytynyt niitä lauseita, joita hänen väitetään sanoneen.” ”Valtakunnansyyttäjän laatima tulkinta ei kuitenkaan enää pidä yhtä Räsäsen omien tekstien kanssa”

    • Herää kysymys voiko vahvoja vastakkaisia mielipiteitä ilmaista sellaisella tavalla, ettei kukaan voi loukkaantua ? Mikäli sellainen tapa on olemassa, niin silloin loukkaavan mielipiteen ilmaisua olisi mielekästä pitää vääränä.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121