Jospa voisimmekin käskeä rakkautta. Silloin ei kenenkään tarvitsisi erota sen tähden, että rakkaus on suhteesta loppunut. Kipinää ei vain enää ole. Sitten vain antaisi itselleen käskyn rakastaa ja taas olisi kipinää ja kaikki hyvin. Erotilastot muuttuisivat niin vähäisiksi, ettei sellaisia enää kannattaisi tehdä.
Sinkkujen ei tarvitsisi miettiä kenenkään uuden tyypin kohdalla: ” olisiko kipinää ja roihahtaisikohan siitä hurmio”. Ei. Semmoiset ajatukset olisi täysin turhia. Tarvitsisi vain antaa itselleen käsky: rakastu ja siinä olisi heti oma rakas puoliso. Kaipa siinä sentään molempien pitäisi sanoa tuo taikasana.
Siinäpä katoaisi parisuhdeneuvonnan huutava tarve. Kolmenkuukauden jonot häipyisivät saman tien.
Työttömiä terapeutteja olisi pilvin pimein.
No. Jokainen meistä tajuaa, ettei rakkautta voi käskeä. Se ei tottele, vaikka kuinka sitä kovistelisi.
Mistähän sitten johtunee, että täällä kirkonpiireissä uskotaan vakaasti, että rakkautta voi käskeä.
Sanotaan vain, että ”rakasta” ja silloin olet jo oikea kristitty.
Ainakin kaikki oikeat kristityt siihen vuoren varmasti uskovat. He kun väittävät, että jokaisen oikea kristitty kykenee rakastamaan, kunhan vain saa käskyn rakastaa.
Miten noin utopistiseen ajatteluun voi viksut oikeat kristityt langeta?
On se vaan niin kummallista.
”Miten noin utopistiseen ajatteluun voi viksut oikeat kristityt langeta?”
En taatusti ole oikeaoppisten kristittyjen mielestä oikeaoppinen kristitty, kuten monet tänäkin päivänä deletoidut kommenttini osoittavat, mutta mielestäni ei todellakaan ole ”pakko rakastaa” varsiinkaan sellaista, johon ei todella luota ja usko.
Ei, vaikka kaikki myriaadit pakkomaksamamme verot ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti korvaamatta jääneet omaisuudet ohjattaisiin tahoille, joiden ensisjainen tavoite on todistaa, että olemme kapitaisteja, porvareita, riistäjiä ja natseja ja että kansainvälisen virallisen asiakirjan Pariisin Rauhansopimuksen sotasyyllisyysartiklat, jotka tekevät rajan taakse jääneitä kotiseutujaan puolustaneista vanhemmistamme tai isovanhemmista ihmiskunnan pahimpia rikollisia.
Ei todella ole pakko rakastaa – mutta silti rakastin Pietarin katulapsia ja heistä huolehtivia, joihin Unicefin vapaaehtoistyöntekijänä sain muiden Unicefin vapaaehtoisten tavoin tutustua omat kustannukseni maksaen.
Nytpä sohaisit ampiaispesää Pekka. Veikkaan, että tästä tulee luetuimpia blogejasi tänä vuonna… Jokainen ymmärtää rakkauden olemuksessa olevan jotain ehdotonta ja pyhää, mutta useinkin sen edessä ollaan ylimielisiä ja vaativia ja odotetaan kuin se olisi itsestään selvyys… Ja kuitenkin se kaikkoaa pian sieltä missä ei ole nöyryyttä, luottamusta, kärsivällisyyttä ja toivoa. Siellä missä on hylkäämistä, siellä ei ole rakkautta edes tavattu.
Rakkaudesta on niin montaa käsitystä… ja mikään ei ole enempää väärin ymmärretty sana kuin rakkaus ja mitä sillä lopulta tarkoitetaan? Pyyteetön Rakkaus on kaiketi se kaikkein hankalin käsite, koska siihen ei ihminen pysty… Kuin vahingossa, mutta onneksi niin tapahtuu edes joskus.
Rakastakaa on käsky, joka meiltä jää lopulta aina täyttämättä ja sen myötä kaikki muukin. Ihminen ei juurikaan osaa olla ajattelematta itseään ja omaa etuaan, vaikka kuinka koettaisi olla pyyteetön, niin mieli kuitenkin askartelee palkkion toivossa ja ajattelee, että kyllä Jumala näkee hyvät tekoni ja minua vielä niistä joskus kiittää…
Jumala Rakastaa kaikkia ihmisiä kaiken aikaa ja on kaikkien murheellisten luona kaiken aikaa, ja Hänellä on loputtomasti aikaa meille. Jos Jumala vetäisi henkensä pois maailmasta, niin kaikki liha menehtyisi samantien. Mutta Jumala ei sitä tee, koska Rakastaa meitä, vaikka emme sitä ansaitse millään muotoa. Armo on ihmeellinen asia ja on Rakkauden ystävä.
”Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,
niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.” Job.34:14-16
Kiitos Tuula ja Ismo.
Luin aamulla rovastin sivuilta Roseniuksen Elämänleipää kirjasta tämän päivän tekstin ja sen pohjalta syntyi tuo.
Jo jonkin aikaa olen kummastellut sitä, että kuulen usein kehotuksia lähimmäisen rakastamiseen, mutta hyvin harvoin kukaan kertoo, mistä sen rakkauden voisi saada. Jollei samalla anneta eväitä ja tietoa siitä, mikä saa meidät rakastamaan, niin kehotus saakin vaativan luonteen ja muuntuu kuulijan korvissa pakottamiseksi.
Sama juttuhan se on avioliitossakin. Siinäkin on välttämätöntä tietää ja tuntea rakkauden avaimet.
Niiden hyväkään tuntemus ei auta yhtään, jollei ole voimavaroja niiden käyttämiseen. Tiedetään kyllä miten pitäisi toimia, mutta ei ole siihen paukkuja. Minusta seurakunnan tulee olla paikka, jossa niitä voimavaroja on tarjolla. Niin avioliittoon, kuin myös hengelliseen elämäänkin. Jollei ole, niin on kovaa tekstiä vaatia rakkautta.
Rakkaus (agape) on eri asia kuin vetovoima.
Rakkautta pitää olla jokaista ihmistä kohtaan, mutta jokaisen kanssa ei ole tarkoitus mennä yhteen. Kaksi eri asiaa.
Jumala on molempien antaja, mutta Hän ei pakota ketään toimimaan. Kahden ihmisen välillä voi olla vetovoimaa, mutta toinen voi silti päättää häipyä kuvioista.. Suhteeseen kun tarvitaan aina kaksi osapuolta (oikeastaan kolme: Jumala mukaan lukien..). Niinkuin hyvin tiedät 🙂
Pekka en tiedä olenko jo monta kertaa sinulle sanonut kuinka rakkauden saa, no seuraavassa Pietarin sanoma:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Yllä siis kuinka saadaan Pyhä Henki ja Pyhä Hengen kautta on Jumalan rakkaus vuodatettu uskoviin.
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Kiitos Lea.
Kolmisäikeinen lanka kuvaa hyvin tätä suhdetta. Kolme säiettä, jotka ovat toistensa ympärille kietoutuneet ja koko matkan yhdessä. Muodostaen yhdessä vahvan kudoksen. Seurauksena on liitto, joka ei helposti katkea.
Olen joskus havainnut sen, että kun Jumalasuhde saadaan ensin hoidettua kuntoon, niin parin ongelmat selviävät miltei itsestään. Eli, siinä tulee näkyviin tuo kolmisäikeisyys.
Miksi sitten teksteistäsi Ari ei välity se saamasi rakkaus?
Pekka onko vika nyt sitten Pietarin sanoissa vai kuulijassa/lukijassa?
Siis oliko Jeesus rakkaudellinen?
Miksi sitten Hänet ristiinnaulittiin, koska uskonnolliset eivät tainneet pitää Häntä rakkaudellisena vaan vihasivat Häntä.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh.3)
Vika on siinä, että voimme yrittää ottaa Jumalan pyhän sanan omaan käyttöömme ja käyttää sitä omiin pyrkimyksiimme. Sitä sanotaan Raamatulla päähän lyömiseksi. Semmoisen sanan käyttö on luotaan työntävää. Rakkauden vaatimus saa meissä aikaan aivan vastakkaisen reaktion. Sen sijaan jos saamme kokea Jumalan rakkauden omalle kohdalle, niin se vetää puoleensa ja synnyttää meissä rakkauden Häneen. Joten meidän on hyvin helppo käyttää sanaa väärin. Sillä saven mieli on sen laatuinen, että vaadimme muilta rakkautta, mutta itse emme sitä halua osoittaa. Tätä vaatimusta perustelemme sitten Jumalan sanalla. Näin teemme hirveää syntiä, kun käytämme sanaa sellaisella tavalla, että ihmiset kaikkoavat pois Jumalan rakkauden ulottuvilta.
Pekka ”vaadinko” minä sinua rakastamaan?
En vaan minä yritän ohjata parantajan (Jeesuksen) luo joka parantaa sydämen jolloin sinne vuodatetaan Jumalan rakkaus eli voima rakastaa kaikkia ihmisiä, myös niitä kaikkein vaikeimpiakin.
Ei Jeesus ”vaatinut” että Häntä rakastetaan vaan Hän rakasti kaikkia huolimatta miten nämä kohtelivat Häntä, ristiinnaulitsijoitensa puolestakin Hän rukoili ”Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät”.
Ari Pasanen :”Ei Jeesus “vaatinut” että Häntä rakastetaan vaan Hän rakasti kaikkia huolimatta miten nämä kohtelivat Häntä”
Jeesus oli Jumalan Poika, joka sanoi, että Hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta. Hän ei siis ollut tavallinen kuolevainen ihminen, joiden valtakunnat ovat nimenomaan tästä maailmasta.