Ihmisten on ollut hyvin vaikea ymmärtää valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen toimintaa – henkilökohtainen motiivi antaisi hänen toiminnalleen jonkinlaisen selityksen.
Miksi oikeuslaitoksen edustajat, kuin entisessä Neuvostoliitossa, hyökkäävät yhtä ihmistä vastaan hänen mielipiteidensä ja uskonnollisten, kristillisten näkemystensä vuoksi?
Kansanedustajaa ja lainsäätäjää Päivi Räsästä vastaan nostettu oikeudenkäynti on nimittäin järjetön, yhtä vapaan maan kansalaista ja yhtä järjestöä vastaan nostettu ideologinen kampanja. Järkyttävää on, että oikeuslaitos on ryhtynyt tämän kampanjan toteuttajaksi.
Woke-hörhöilyn, vihapuhehöpinän ja ”suvaitsevaisuuden” ydin onkin toisinajattelevien ja -uskovien turhentaminen ja nöyryyttäminen, uskonvapauden, mielipiteenvapauden ja sananvapauden kieltäminen.
Lakihan on Suomessa sama kaikille?
Mutta mitä jos Räsänen olisi ISIS-rouva?
Mitäs jos Räsänen olisi lähtenyt rakentamaan äärimmäisen väkivaltaista kalifaattia, tukemaan terroria ja vastustamaan kaikkea sitä hyvää mitä länsimainen yhteiskunta on meille tuottanut? Hän olisi tehnyt terrorijärjestön naisille osoitettuja tehtäviä ja osaltaan osallistunut vaikkapa jesidinaisten orjuuttamiseen, mutta kukaan hänen toimiensa uhri tai tuntija ei olisikaan jäänyt henkiin kertomaan hänen toimistaan.
Kalifaattia ei tullut. Räsänen olisi joutunut vankileirille ulkomailla syntyneiden lastensa kera. Mitäpä sitten olisi tapahtunut?
No, Suomi olisi hakenut murha-kalifaatin rakentajattaren lapsineen, joista kukaan ei ehkä olisi Suomea nähnytkään, turvaan Suomeen, järjestelmään, jota vastaan oli lähdetty taistelemaan. Karmeisiin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneen järjestelmän kannattajaa tai hänen osallistumistaan terrorijärjestön toimintaan ei olisi tutkittu, ei myöskään hänen mahdollisesti tekemiään rikoksia.
Kuluja säästämättä Isis-Räsänen olisi tuotu ulkoministerin myötävaikutuksella lapsineen Suomeen nauttimaan maamme turvasta, oikeuslaitoksesta, lakien suojasta ja sosiaaliturvasta, kaikesta siitä mitä vastaan hän lähti taistelemaan.
Voiko hullumpaa olla?
Nyt oikea Päivi Räsänen, lääkäri, kansanedustaja ja ex-ministeri, yksi lukemattomista maatamme rakentavista maisista ja vastuunkantajista on oikeuden tutkittavana. Samaan aikaan kun Isis-rouvat, kuin uhrit, eivät näytä kiinnostavan oikeuslaitosta.
Räsäs-oikeudenkäynti kertoo hyvän lainsäädännön tärkeydestä. Epämääräiset vihapuheretoriikkapykälät ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen mahdollistavat viranhaltijoiden mielivallan kansalaisia kohtaan. Yhtä hyvin oikeudenkäynnissä toimivia virkamiehiä voisi syyttää vihapuheesta kristittyjä vastaan tau kiihottamisesta kristittyjä vastaan kansanryhmänä.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen olisi voinut toimia myös reilummin. Nythän syytteessä on vain yksi ihminen, jonka tuomio olisi kuin pelote kaikille muille. Hän on kuin ”helppo” kohde.
Jos Toiviainen olisi ollut reilu ja johdonmukainen, hän olisi
haastanut oikeuteen Suomen kirkot, vapaa-ajattelijat, kristilliset yhdyskunnat, raamatunkustajat ja muiden uskontojen edustajat Suomessa. Näin olisi opetettu yhdellä kertaa kaikille, että uskonnon- ja mielipiteenvapautta Suomessa ei ole ja että ihminen saa uskoa, kirjoittaa, sanoa ja ajatella vain woke-aatteen mukaisesti.
Tässä mittakaavassa hankkeen järjettömyys ja lainvastaisuus olisi ollut selvä jokaiselle. Nyt Toiviainen valitsi yhden ihmisen ja pienestä puolueesta.
SDP:n Hussein al-Taee, joka kirjoituksillaan hyökkäsi muita muslimeita, somaleita, juutalaisia, homoseksuaaleja ja ilmeisesti myös saudeja vastaan, säästyi syytteiltä.
Vanhojen kirjoitusten läpikäynti nostaa mieleen myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja niissä toteutetun taannehtivan lainsäädännön.
Räsäs-oikeudenkäynti tulee jäämään historiaan oikeuslaitoksemme häpeäpilkkuna. Eikö tämä näytösoikeudenkäynti pitäisi lopettaa mitä pikimmin oikeusjärjestelmämme ja vapauteen perustuvan yhteiskuntajärjestelmämme vastaisena?
https://www.perustalehti.fi/2021/09/valtakunnansyyttajan-ideologia/
”Nopeassakin tarkastelussa kyseisen ihmiskäsityksen ongelmat osoittautuvat perustavanlaatuisiksi. Ajatus aidon minän löytämisestä on ristiriidassa sen kanssa, että ihminen voisi vapaasti muotoilla itsestään mieleisen. Aidon minän tunnistaminen pelkkään kokemukseen perustuen on hyvin subjektiivinen kriteeri, jonka tulokset vaihtelevat mielialan ja kulttuurin mukaan. Se on altis ulkoiselle ohjaukselle, ja onkin helposti muodissa olevien arvojen peilikuva. Aitouden ankkuroiminen kokemukseen perustuu oletukseen, että kokemukset ovat luotettavat. Tämä ei ole lainkaan itsestään selvää ja veisi johdonmukaisesti loppuun vietynä pohjan rikoslailta. Voihan kuka tahansa syytetty silloin oikeuttaa tekemisensä sanomalla ”Koen olevani tällainen.”
Vaikka kyseessä on ihmiskäsitys, joka ei kestä kriittistä tarkastelua, sen valta-asema on merkittävä. Siitä käsin pidetään luonnollisena ihmetellä, miksi avioliitto pitäisi sitoa sukupuoleen. Sehän estää itsensä toteuttamisen ja julkisen arvostuksen saamisen. Siitä käsin on hyväksyttävää puhua naisen oikeudesta päättää kehostaan, vaikka sen seurauksena viaton lapsi tuhotaan äitinsä kohtuun. Siitä käsin kuulostaa uskottavalta sanoa, että mies kokee itsensä naiseksi ja että hänen on saatava muokata kehonsa kokemustaan vastaavaksi. Edelleen siitä käsin on ilmeistä, että seksuaalinen vapaus on perustavampaa laatua oleva kuin uskonnon- tai sananvapaus, ja että Suomen lakeja tulee tulkita loukkaantumiskokemuksen ehdoilla.
Tämä selittää jotain siitä, miksi meille kerrotaan julkisuudessa, että uskonnonvapaus ei suojaa vihapuhetta. Se selittää myös, miksi Päivi Räsäsen ja hänen kaltaistensa ihmisten vihaaminen on sallittua, ja miksi yhä järeämmät keinot otetaan käyttöön siinä tarkoituksessa, että heidät saadaan vaiennettua ja heitä saadaan rankaistua näkemystensä ilmaisemisesta.
Suunta on vaarallinen. Tällä hetkellä loukkaantumiskokemus on ase, jolla kuritetaan arvokonservatiiveja tai herätyskristittyjä. Sitä on kuitenkin helppo käyttää muita vastaan. Jokaista loukataan, jokainen loukkaa. Silloin jää vallassa olevien päätettäväksi, kenen kokemus loukatuksi tulemisesta kulloisenakin hetkenä on tasa-arvoisempi kuin toisen. Tänään rangaistaan yhdestä loukkaamisesta, huomenna toisesta. Raja on häilyvä ja sattumanvarainen. Siksi jokainen joutuu epävarmuuteen. Myös vallan suosiossa oleva on epäilty. Kyseessä on mekanismi, joka luo pelon ilmapiiriä ja jolla kontrolloidaan kansalaisia sekä rangaistaan ketä tahansa, jonka vallanpitäjät katsovat hankalaksi. Sellainen mielivaltaisuus on tyypillistä totalitaariselle valtiolle. Lisäksi tulemme loukatuksi monella elämän alueella. Mitä enemmän valtiovalta suojelee kansalaisia loukkaamisilta, sitä pidemmälle sen kontrolli ulottuu. Loukkaantumisherkkyyttä kasvattava kulttuuri kasvattaa petovaltiota.”
Hyvin kirjoitettu!
”Tällä hetkellä loukkaantumiskokemus on ase, jolla kuritetaan arvokonservatiiveja tai herätyskristittyjä. Sitä on kuitenkin helppo käyttää muita vastaan. Jokaista loukataan, jokainen loukkaa.” Pitäisikö tämä hyväksyä itsestään selvänä ja luonnollisena? Ainakaan kristittyjen ei mielestäni pitäisi alentua koulupoikien moraaliin: ”No, kun kaikki muutkin, niin minäkin!”
”…vaikka sen seurauksena viaton lapsi tuhotaan äitinsä kohtuun.”
Niinpä, paljonko viattomia lapsia Jumala tuhosi tai tuhoutti äitien kohtuihin a)Egyptissä b) Sodomassa ja Gomorrassa, c) Kaananin maan väkivaltaisessa valloituksessa?
https://yle.fi/uutiset/3-12283549
Miksi kirjoitatte tänne sellaista mikä ei ole totta. Tarkoitan siis geeniperimää ja rappeumaa. Tuossa uutisessa käy selvästi ilmi, ettei Räsänen ole niin sanonut kuin väitätte.
Teksti on suora sitaatti valtionsyyttäjänviraston tiedotteesta. Ylen uutisessa referoidaan keskustelua poliisitutkinnassa.
Tässä Päivi Räsänen on Ivan Puopolon haastateltavana. Ja selventää mitä ei sanonut, vaikka hänen väitettiin sanoneen.
https://www.youtube.com/watch?v=eh6_3cwZMtQ
Päivi-täti kertoi haastattelussa kirjoitustensa/puheidensa motiivina olevan huoli ihmisten iankakkisuudesta. Kuinka ylevää ! Hän tietänee jotakin siltä puolen rajaa, mistä me syntiset emme mitään tiedä. Onko hän myös valitsemassa uhrinsa ?
”iankaikkisuudesta” (no voi se olla -kakkisuudestakin).
Niin, että kuka se valistuksen ja Nietzschen jäljissä kulkeekaan? Lukekaahan artikkeli.
https://timoeskola.wordpress.com/2022/01/27/syyttaja-mantilan-syntikasityksesta-tapaus-rasanen/#more-834
Sitaatteja kirjoituksesta:
”Oma käsitykseni on, että niin valtakunnansyyttäjä Toiviainen kuin nyt syyttäjä Mantila eivät hyväksy eivätkä salli kristillistä käsitystä synnistä. Sen on nimittäin korvannut Suomessa hyvin tutuksi käynyt valistuksen ihmiskäsitys. Kristillistä syntipuhetta pidetään lähinnä taikauskona, jonka tieteellinen maailmankuva on osoittanut roskaksi. Siksi myös Räsäsen puhetta synnistä voidaan oikeuden istunnossa käsitellä kielteisiin ihmissuhteisiin yllyttävänä puheena, ei uskonnollisena pelastusjulistuksena. Niinpä lyhyt katsaus syntikäsityksen muutoksiin on paikallaan.
Seuraavaksi on muistettava Nietzsche, joka on sanoittanut koko kristinuskosta vieraantuneen länsimaisen yhteiskunnan uskontokritiikin. Nietzsche käyttää kirjoissaan samaa kieltä kuin Voltaire ja Condillac. Lankeemusta ei ole. Ihminen ei ole syntinen. Maailmassa oleva paha ei johdu ihmisen pahuudesta, vaan korkeintaan kehittymättömyydestä tai tyhmyydestä. Tältä osin Nietzsche ei siis eroa aikansa muista filosofeista tai liberaaliteologeista. Raamattu on aina ollut väärässä. Synti on ollut korkeintaan pappien apuväline ihmisten alistamisessa.
Koska synti-kuvitelman alkuperä on Raamatussa, se on Nietzschelle “juutalainen” keksintö. Tämä kuulostaa nykyään pahalta, mutta niin tuo ateismin esi-isä ajatteli. Synnistä puhuminen on orjien kieltä tai vähintäänkin orjuuttajien kieltä.
“Synnin syntyperä. – Synti, niin kuin se nyt tunnetaan kaikkialla, missä kristinusko vallitsee tai on joskus vallinnut: ‘synti’ on juutalainen tunne ja juutalainen keksintö, ja kun ajatellaan tätä kaiken kristillisen moraliteetin taustaa, kristinusko oli todella aikeissa ‘juutalaistaa’ koko maailman. […] Vain sillä ehdolla, että kadut, Jumala on sinulle armollinen’ – tämä on kreikkalaiselle naurun ja loukkaantumisen aihe: hän sanoisi ‘orjista voi siltä tuntua’. Tässä on edellytetty mahtava, ylen mahtava ja kuitenkin kostonhimoinen olento: hänen valtansa on niin suuri, ettei hänelle yleensä voida tuottaa vanhinkoa muuten kuin kunnia-kysymyksessä. Jokainen synti merkitsee kunnioituksen puutetta, se on crimen laesae majestatis divinae [majesteettirikos] – eikä mitään muuta!” (Iloinen tiede, 135).
Synnin julistamisen alistavuus on Nietzschen mukaan ensinnäkin siinä, että se pakottaa ihmiset nöyristelemään kuvitellun jumaluuden edessä ja katumaan aivan tavallisia elämän asioita. Ihminen pakotetaan katumaan itsenäisyyttään ja arvokkuuttaan. Hänet pakotetaan Nietzschen mukaan katumaan omaa persoonaansa ja suorastaan itsenäistymistään puberteetista aikuiseksi.
Koska Nietzsche ei tunne tässä yhteydessä psykologisen kielenkäytön ohella mitään todellista vääryyttä tai syntiä, hän yltyy puhumaan kunniasta. Raamattu väittää hänen mukaansa synnin olevan vain sitä, että Jumalan kunniaa loukataan. Synti on majesteettirikos – eikä sitten muuta. Olisi voinut olettaa, että melko vaikeiden yhteiskunnallisten ja sosiaalisten ongelmien keskellä 1800-luvulla elänyt filosofi olisi löytänyt ympärillään olevasta yhteiskunnasta joitain hieman konkreettisempia synnin esimerkkejä pohtiessaan oikean ja väärän erottamista. Hän olisi voinut puhua väkivallasta, haureudesta, taloudellisesta ahneudesta ja petoksista, ja monesta muusta arkielämän seikasta. Mutta tämä kaikki on hänen näköpiirinsä ulkopuolella. Sen sijaan hänen käsittelemänsä ongelmat jäävät ihmisen pääkopan sisälle.
Tässä vaiheessa syntipuhe liitetään alistamisdiskurssiin. Orjamoraalilla tarkoitetaan nimenomaan sitä, että puhuessaan synnistä kristityt yrittävät alistaa toisia – taivaalliseen despoottiin vetoamalla – omien näkemystensä vallan alle. Ja juuri tästä syyttäjä Mantila syytti Räsästä maanantain oikeudenkäynnissä. Juuri siksi hän tenttasi kysymys toisensa jälkeen eri puolia Räsäsen syntikäsityksestä. Hänen ilmeisenä pyrkimyksenään oli osoittaa, että Räsäsen ainoa syy synnistä puhumiseen olisi homoseksuaalien syrjiminen ja pyrkimys pakottaa näitä käyttäytymään Räsäsen omien seksuaalisuutta koskevien (kristillisten) näkemystensä mukaan. Syyttäjä näyttää syyttävän Räsästä orjamoraalin levittämisestä.
”Uuden valistuneen ihmiskäsityksen kannattajat ovat täysin vakuuttuneita siitä, että heidän uusi eettinen käsityksensä on parempi kuin Raamatun ja perinteisen kristinuskon näkemys moraalista. Sama ilmiö nähdään postmodernissa gender-ideologiassa, joka ohjaa varsin selvästi Toiviaisen ja Mantilan arvoliberaalia lähestymistapaa kysymyksessä homoseksin harjoittamisesta. Liike on omaksunut Yhdysvalloissa itsellen nimikkeen “social justice movement”, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike. Aatehistorian tutkijan näkökulmasta kyseessä on kuitenkin tavallinen ideologinen suuntaus, joka suhtautuu ylimielisesti toisella tavalla ajatteleviin ryhmiin ja pyrkii rajoittamaan (cancel) niiden edustajien toimintaa yhteiskunnassa. ”
”Olen varsin vakuuttunut siitä, että Räsäsen uskonnollisten näkemysten väheksyminen ja niiden jatkuva syyttely oikeuden istunnon aikana heijastelee syyttäjän omaa käsitystä valistuneen ihmisen uuden moraalin ehdottomasta ylivertaisuudesta suhteessa Räsäsen käsityksiin. Syyttäjä pitää syntipuhetta sellaisenaan jo toista halveksivana ja katsoo tästä syystä olevansa itse moraalisesti Räsäsen yläpuolella.”
Mustanaamio on kova koville. Vanha viidakon sanonta. Siis todellisille roistoille. Mustanaamiohan edustaa esivaltaa ja viranomaisia omalla tavallaan.
Kummalla puolella mustanaamio on, Räsäsen vai syyttäjän? Tässä vaiheessa oikeudenkäynti on kesken. Tuomio puuttuu.
Katso, vaikea on asua raittiina kapakassa, siveästi porttolassa, jumalisesti tanssihuoneessa, vanhurskaasti varkaiden luolassa.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 22, Aurinko kustannus ja Arkki-kirjat, 2013.
Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia istua raittiina kapakassa. Tulin juuri yhdestä, missä join Pommacia. Ymmärrän että olutsieppo Lutherille sama on nähtävästi ollut vaikeaa…ja olisiko kokemuksia kertynyt myös porttoloista?
Lutherin vastustajien mielestä hän vietti paheellista elämää. Uskon, että hän eli opetuksensa mukaisesti eli hurskasta elämää. Tätä mieltä ovat myös monet hänet tunteneet aikalaiset. Ja kyllä hän olutta silloin tällöin joi, mutta tuskin juopotteli.
Lutherin taloudessa tehtiin tietääkseni runsaasti mainiota olutta. Päivittäin sitä juotiinkin.
Usko tai luulo eivät Mika ole tiedenon väärtejä. Lutherin vaimo pani opiskelijoille olutta ja monien tutkijoiden mukaan Lutherin monet kaameat ns. pöytäpuheet on pidetty selvästi kännissä. Pirun heitteleminen mustepullolla saattaa viitata juoppohulluuskohtaukseen ja Lutherin vanhuudenkuvissa näkyy selvä viinapöhö. Kyllä sekin jotain kertoo että Wittenbergin kaupunki maksoi Lutherin kapakkalaskuja (Jukka Niemisen mukaan) ja hänelle oli omistettu oma olutmerkki.
Seppo Heinolan kaltaiset haluavat pilata Lutherin maineen niin, etteivät ihmiset lukisi mitään hänen teoksiaan.
Kyllä Lutherin maine noilta osin perustuu ihan hänen omiin tekoihinsa ja sanomisiinsa. Eikö niistä saisi kertoa? Uskonto-oppikirjat vaikenivat aikanaan asiasta visusti. Mikä on tilanne nyt?
Luepa sinä se Lutherin kaamea teos ”Juutalaisista ja heidän valheistaan.” On suomennetukin suomaisten äärioikeistolaisten toimesta. (Viitasaaren Isänmaallinen kerho)