Monet Carl Barksin Ankka-klassikot ovat jääneet mieleeni. Yhdessä niistä Aku on sateentekijä (Aku Ankka 5/1955). Muistatte varmaan, kuinka Aku lentokoneellaan kolaa pilviä kokoon ja vie ne tilauksesta pellon päälle tuomaan sadetta. Naapurin pyykit jäävät kuitenkin kuiviksi. Aku on luonnon hallitsemisen mestari. Taustalla on Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen 1950-luvulla käyttämä teknologia kylvää pilviin hopeajodidia. Hiukkaset toimivat tiivistymisytiminä ja sade sataa maahan haluttuun aikaan ja paikkaan. Ympäristövaikutuksiin ei silloin kiinnitetty huomiota.
Aku on mestarismies – paitsi omien tunteidensa hallinnassa. Kun Hannu Hanhi vie Iines-Ankan Päivänpaistattajien kerhon retkelle Aurinkolaaksoon alkaa tapahtua. Mustasukkainen Aku kokoaa laakson päälle ukkospilviä, jotka satavat lunta ja jäätä (viittaus ydinsodan jälkeiseen talveen?). Retkeläiset värjöttelevät passiivisina lumikinosten keskellä eväsfiltteihinsä kääriytyneinä. Aku ilmaantuu pelastajaksi, mutta lopulta paljastuu myös hänen osuutensa lumimyrskyyn ja sankarin gloria himmenee.
_ _ _
Barksin yhteiskunnallinen kritiikki osoittaa kahteen maaliin. Ensinnäkin hän tunnistaa riskit, jotka liittyvät luonnon manipulointiin – kuten sateen tekoon. Hän on osoittanut jo varhain sarjakuvan keinoin ihmisen piittaamattomuuden luonnonjärjestyksestä. Nyt 60 vuoden jälkeen sen pitäisi olla kaikille ilmeistä, kun ilmasto lämpenee ihmisen toimien seurauksena. Tuloksena ei ole ainakaan vielä jääkausi kuten Aku Ankassa, vaan paahtava kuumuus, myrskyt ja merien pinnan nouseminen, joissakin skenaarioissa ihmisten sivilisaatioiden romahdus.
Toimeen on ryhdytty lämpenemisen pysäyttämiseksi – mutta ovatko toimet riittävän tehokkaita ja riittääkö aika? Onneksi ilmaston lämpenemistä hidastavilla tekniikoilla on kaupallista kysyntää. Rahahan on paras konsultti ja oman edun tavoittelu lopulta syy toimia. Tämä on Yhdysvalloissakin saanut monet yritykset ja tahot toimiin lämpenemisen estämiseksi, vaikka presidentti Donald Trump sanoutui irti Pariisin ilmastosopimuksesta hiili- ja öljyteollisuuden lobbyn ansiosta.
Eilisen Hesarissa ja Etelä-Suomen Sanomissa oli sarjakuvat, joiden viesti on laantunut into tai lamaantuminen suurten ympäristökysymysten edessä.
_ _ _
Barksin Sateentekijä-sarjakuvalla on toinenkin kärki, Hannu Hanhen ja hänen kaltaistensa joutilaiden dandyjen piittaamattomuudessa maailman menosta – alkutekstissä Päivänpaistattajien kerho on muodossa Idol Dandies. Hannu Hanhihan on onnekkuudessaan peräti ärsyttävä. Hän voi työnteon sijasta viettää aikaa vaikka kahviloissa tai eväsretkillä. Hannu Hanhi ei näe, mitä ympärillä tapahtuu ja mihin maailma on menossa.
_ _ _
Itämerellä tapahtuu. Viimeisen kuukauden aikana pohjoisessa on nähty sekä Venäjän että USA:n pitkän matkan strategisia pommikoneita ja hävittäjät ovat härnänneet toisiaan lähietäisyydeltä. Venäjä ja Valko-Venäjä kokoavat kalustoaan suureen Zapad-sotaharjoitukseen. Samaan aikaan Ruotsi järjestää koko asevoimiensa vahvuudella vuosikymmeniin suurimman Aurora-sotaharjoituksen.
Lähiviikkoina Helsingin editse purjehtii aluksia Suomenlahden pohjukkaan. Kokoluokka on poikkeuksellinen. Kirov-luokan ydinkäyttöinen taisteluristeilijä Piotr Veliki ja Akula (Typhoon) luokan ydinsukellusvene Dmitri Donskoi ovat ruotsinlaivojen kokoisia. En mene lähemmin niiden ase- ja ohjusvarustukseen.
_ _ _
Keväiseen lentosotaharjoitukseen Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa osallistui myös Yhdysvaltojen koneita. Rauhanaktivistit järjestivät Rovaniemellä mielenosoituksen. Venäläinen media uutisoi siitä näyttävästi puhuen Nato-harjoituksesta ja mainitsi mielenosoittajia olleen moninkertaisesti todellista enemmän. Syyskuussa venäläiset ja ruotsalaiset aktivistit järjestävät Ahvenanmaalla rauhanleirin. Ilta-Sanomat uutisoi asiasta (30.6.). Eläköitynyt Suomen-Moskovan suurlähettiläs totesi, että kyse on Venäjän operaatiosta mielipiteisiin vaikuttamiseksi. Rauhanaktivistien toimissa kuuluu kylmän sodan kaikuja 1980-luvun Neuvostoliitto-myönteisestä rauhanliikkeestä ja niiden marsseista.
Rajaturvallisuus on yksi oleellinen itsenäisen valtion tuntomerkki. Rajaturvallisuus perustuu tiettyihin fundamentteihin. Niitä ovat 1) kiinteät ja merkityt rajat, 2) rajojen valvonta ja uskottava puolustus, 3) määritetyt edellytykset maahantulolle ja oleskeluoikeuden tai kansalaisuuden saamiselle, 4) maahantulon epääminen henkilöiltä, jotka eivät täytä maahantulon edellytyksiä tai ovat mahdollisesti vaaraksi yhteiskunnalle.
Kaikkia Suomeen tulevia tai tänne haluavia ei voida ottaa vastaan eivätkä he voi jäädä pysyvästi maahan. Kaikkien turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien kohdalla maahan jäämisen edellytykset eivät täyty. Suojelupoliisin mukaan Suomessa on noin 350 henkilöä, joilla on yhteyksiä terroristijärjestöihin. Ruotsissa heitä on tuhansia. Temppeliaukion kirkon terroriuhka viikko sitten on esimerkki tilanteista, joihin voidaan tulevaisuudessakin joutua. Ovatko siis Maahanmuuttovirasto tai Poliisi syyllistyneet epätasa-arvon edistämiseen, kun ne pyrkivät yläpitämään yleistä turvallisuutta?
_ _ _
Päivän Hesarin kuukausiliitteessä oli Väestöliiton Anna Rotkirchin haastattelu, joka kertoi usein piiloon jääneestä epätasa-arvon ongelmasta. Sukupolvi sukupolvelta yhä harvempi mies tulee isäksi. Miehen isyys voi toteutua vain naisen kautta. Edellisen perusteella siis yhä harvempi nainen kelpuuttaa miehen lastensa isäksi. Heteromiestä koskevista tasa-arvon kysymyksistä ei ole tapana juuri puhua.
Syntyneitten määrä laskee. Tulevaisuudessa on yhä vähemmän heitä, jotka maksavat 100-vuotiaiden vanhusten ja Hannu Hanhien elämän. Poutasää ja Päivänpaistattajien kerhon eväsretki jatkuvat vielä toistaiseksi.
– – –
Jälkikirjoitus 5.7.: YK:n turvallisuusneuvosto on tänään koolla Pohjois-Korean eilisen ballistisen ohjuskokeen vuoksi. Toimiessaan ohjus käväisee avaruudessa ja tulee sieltä kohtisuoraan alas valtavalla nopeudella kohteeseensa, tulenhehkuisena kuin elämän seisauttava meteori. Sitä on vaikea torjua. P-Korea on arvaamaton. Ei ihme, että Tuomiopäivän kello – Doomday Watch – on enää pari minuuttia vaille keskiyön.
– – –
Jälkijälkikirjoitus 11.7. Hesarin päätoimittaja Antero Mukka kirjoitti pari päivää sitten lehdistön jäämisestä joidenkin uutisaiheiden panttivangiksi. Taustalla on silloin jonkin teeman tärkeyttä toistava lobby. Samalla toiset, usein merkittävät teemat jäävät syrjään. Olen ollut havaitsevinani, että Hesarin journalismi on viime aikoina vähitellen vapautunut panttivankeudesta ja monipuolistunut. Artikkelien aiheiksi kelpuutetaan aiheita, kuten miesten tasa-arvo tai ruokaturva.
Hyvä idea.
Mieleenpainuvimpia jouluaattomuistoja nuoruudesta: Opiskellessani jo Helsingissä palasin viettämään joulua kotona perheen parissa. Sain osallistua seurakuntanuorten tempaukseen, jossa neljän nuoren ryhmissä kävimme jouluaattona iltapäivällä viemässä joulutervehdyksen, joulukukan tai kahvipaketin diakoniatyöntekijöiden ennalta valitsemiin kohteisiin, Lauloimme joka paikassa myös joululaulun.
Suorastaan vavahduttava kokemus. Jossain pienessä viileässä kopissa nukkui mies lämpimän peiton alla. Huoneeseen juuri ja juuri mahtuneelle pikkupöydälle laitoimme joulukukan, toisessa paikassa 92-vuotias vanhus pientalon yläkerran portaiden päässä pikkuasunnossa muisteli nuoruuttaan, kolmas kukan ja laulun saaja oli juuri lähdössä omaistensa luo joulunviettoon…
Muutaman tunnin urakka avasi silmät.
Koska aina löytyy sanojia, kuulin myös siitä, että olisi pitänyt tehdä muuta kuin vain laulaa… Luulen kuitenkin, että tuo kokemuksemme vaikutukset kantoivat työnäkynä moniin muihinkin tekoihin…
Joskus jonkun tehtävänä on avata myös muiden silmät. Sitä tämä Helsingin ja Tampereen projektikin osaltaan tekee.
”Onko sateenkaarilipun jäljessä kulkeminen vastaus tämän hetken suuriin kysymyksiin?”
Ei tietenkään ole, ei tosin ole väittänytkään olevansa…
”Tulevaisuudessa on yhä vähemmän heitä, jotka maksavat 100-vuotiaiden vanhusten ja Hannu Hanhien elämän.”
Meitä muiden rahoittamia Hannu Hanhia,jotka elävät toisten tekemästä tuottavasta työstä kootuista verovaroista maksetuin palkoin, on Suomessa jo ennestäänkin satoja tuhansia.
Olet oikeassa Seppo siinä, ettei sateenkaariliike pyrikään muuhun kuin seksuaali/sukupuolivähemmistöjen tasa-arvon ja oikeuksien parantamiseen. Itselläni herää se kysymys, onko keskittyminen tämänkaltaisiin oikeudenmukaisuuskysymyksiin monille riittävä ja ainoa näkökulma vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen? Jos kiinnostus maailmanparannukseen on kutakuinkin vakio ja se kohdistuu seksuaali/sukupuolivähemmistöjen tasa-arvon ajamiseen , jää sen ulkopuolelle vielä useita suuria teemoja.
Itselläni viisi kärjessä ovat seuraavat: 1) ilmastonmuutoksen riistäytyminen käsistä, 2) terrorismin leviäminen länsimaihin ja hallitsematon pakolaisuus, 3) sodan uhkan paheneminen, 4) elintarvikeomavaraisuuden ja talousjärjestelmän romahdus, 5) huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi yhteiskunnan eri insitituutioiden romahdus.
Tämän päivän Hesarissa Tommi Nieminen kirjoitti ihmisistä, jotka varautuvat yhteiskunnan romahdukseen. Tämä on melko marginaalinen ilmiö. Sen sijaan on otettava vakavasti se, että kansainvälisten tiedemiesten mukaan globaalin katastrofin mahdollisuus on nyt korkeampi kuin kertaakaan vuoden 1953 jälkeen, jolloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat tehneet ydinkokeet ja ydinsodan uhka kasvoi. Itse edustan paitsi turvallisuus- ja valmiusorganisaatiota, jonka tehtävänä on varautua riskeihin, myös kristillisen toivon näkökökulmaa, jossa oleellista on Jumalan hyvyyden varaan rakentuva toivon tulevaisuus.
Samoin olet oikeassa Seppo siinä, että hyväosaisia Hannu Hanhia, meitä valtion tai kuntien viroissa olevia virkamiehiä on paljon, joita ylläpidrtään verovaroin. Toisaalta tätäkin työpanosta yhteiskunta tarvitsee mm. koulutukseen, tutkimukseen, terveydenhuoltoon, kulttuuriin, turvallisuuteen. Tosiasia on, että työikäisten, mutta työelämästä syrjässä olevien määrä kasvaa samalla kun teolliset työpaikat vähenevät. Digitalisaatio syönee jatkossa myös työpaikkoja palveluista ja monista julkisen sektorin tehtävistä. Huonompi asia on työllistymättä jääminen kannustavuusloukkujen vuoksi, mihin etsitään ratkaisuja.
Terrorismista voisi sanoa niinkin, että se on palaamassa Eurooppaan. Muistetaan baskiseparatistit, Irlannin tasavaltalaisarmeija, italialainen Punaiset prikaatit, Baader-Meinhof ja …
Ihme kyllä Pekka,niissä ihmisissä jotka kannatavat myös sukupuolisuuteen kuuluva tasa-arvoa on ihmeen paljonsamoja ihmisä.jotka esilläpitävät kysymyksiä luonnosuojelusta ja ilmastosta ja liikakansoittumisesta eli noista viidesta kohdastasi. Sateenkaari-ihmiset ovatsangen harvoin ns. fakki-idiootteja.
Mainitsemiesi asioiden väheksyjät löytyvät sangen usein juurikin arvokonservatiivien joukosta,jotka historialisten kokemusten valossa ovat myös ensimmäisinä jättämässä uppoavat laivat.
Niinpä Martti, Euroopassa on ollut äärikansallista tai -poliittista terrorismia, joka on kohdistunut ennen kaikkea maiden hallintoa vastaan. Nyt ääri-islamistinen terrori kohdistuu ennen kaikkea ns. pehmeisiin kohteisiin, satunnaisiin kaduilla kulkijoihin, naisiin, miehiin ja lapsiin. Tarkoituksena on synnyttää pelkoa ja vihaa maahanmuuttajia kohtaan, sekä tätä kautta poliittista kahtiajakoa ja heikentää eurooppalaisia valtioita sisäisesti. Toiseksi tavoitteena on saada muukalaisvihan kautta radikalisoitua aina uusia maahanmuuttajataustaisia ja rekrytoitua heitä ääri-islamistien taistelijoiksi. Kyse on sodasta vääräuskoisia vastaan. Eurooppaan tulee yhä enemmän islamistitaistelijoita samalla kun ISISIn valta-asema Syyriassa ja Irakissa heikkenee. Sanoisin, että tässä on eroja aiempaan eurooppalaiseen terrorismiin.
Seppo, epäilemättä sateenkaarikansassa on paljon syvällisesti ajattelevia ja monipuolisesti yhteiskunnan kysymyksiä tarkastelevia, koulutettuja ihmisiä, vaikka Pride-marssin perusteella syntyykin enemmän karnevalistinen ja pinnallinen kuva ilmiöstä. Vaikka ei kyse olisikaan fakki-idiooteista, ei kuitenkaan ole viime aikoina järjestetty 35 000 hengen mielenosoituksia vaikkapa huoltosuhteen heikkenemisen, isyyttä vaille jääneiden miesten, ruokaomavaraisuuden, valtionvelan tai heikkenevän turvallisuustilanteen vuoksi – siitäkään huolimatta, että osa näistä uhkista on varsin fataaleja toteutuessaan.
Ehkä juuri Sateenkaarikansassa on perinteisesti ollut ympäristökysymyksiin vakavasti suhtautuneita ihmisiä. Tosin Forbesin tutkimus (johon viittaan blogissa ”Vaihtuvat vaatteet ja aatteet”) viittaisi siihen, että viime aikoina ympäristöajattelu on alkanut korvautua uudelleen kulutuskeskeisyydellä (vrt. ohessa Hesarissa 30.6. julkaistu sarjakuva), samalla kun seksuaalisen oikeudenmukaisuuden painotus on säilynyt vahvana. Ehkä Yhdysvalloissa ja Euroopassa pitkän taantuman jälkeen nousuun lähtenyt talous on saanut materialistiset arvot jälleen nousuun.
Mitä tulee listaani – 1) ilmastonmuutoksen riistäytyminen käsistä, 2) terrorismin leviäminen länsimaihin ja hallitsematon pakolaisuus, 3) sodan uhkan paheneminen, 4) elintarvikeomavaraisuuden ja talousjärjestelmän romahdus, 5) huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi yhteiskunnan eri insitituutioiden romahdus. – Luulen, että yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen liittyvät kysymykset (kohdat 2-5) ovat sellaisia huolenaiheita, joihin arvokonservatiivit kiinnittävät keskimäärin enemmän huomiota kuin vasemmiston tai vihreiden edustajat. Tästä on myös tutkittua tietoa (esim. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta, MTS). Mitä Seppo tarkoitat sillä, että historiallisten kokemusten pohjalta arvokonservatiivit jättävät hukkuvan laivan?
Pekka, vasemmisto ja vihreät kiinnittävät huomiota noiden esittämiesi aiheiden 2-5 syihin eikä vasta seurauksiin. Rauhanliikkeet pyrkivät estämään sodan uhan syntymisen ja pahentamisen ja pakolaiskysymykseen tulisi vastata pyrkien myös parantamaan lähtömaiden olosuhteita. Sodan uhan ’paheneminen’ verbin passiivin takana ovat aina ne ko. uhan pahentajat, niin keitähän he ovat?
Uppoavasta laivasta: Ison vihan aikana, kun Suomea miehitettiin, eliitti pakeni laajoin joukoin Ruotsiin.
Sama oli toteutua viime sotiemme jälkeen valvontakomission aikana. Mannerheiminkin järjesteli jo omaisuuttaan lahden taakse.
Sodan uhkaa taitavat tällä hetkellä pahentaa Venäjä ja Yhdysvallat valtionpäämiestensä johdolla. Euroopan valtioiden kesken on syntynyt onneksi syvenevää puolustusyhteistyötä. Presidentti Niinistö otti asiaan kantaa eilen Mikkelissä Päämajasymposiumissa. Rauhantyötä tehdään monella tavalla. Eri maiden sotilaista koostuvat kriisinhallintajoukot pyrkivät suojelemaan yhteiskuntien vakautta vaikkapa Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa tai Malissa.
Osa luettelemieni asioiden (ruokaturva, huoltosuhde) syistä liittyy vaikkapa maanviljelijöiden tai miesten asemaan yhteiskunnassa (yli 60% vuonna 1990 syntyneistä miehistä jää ilman isyyttä, vaikka isyyttä vaille haluaa jäädä vain 10% – eilinen Hesarin kuukausiliitteen juttu käsittelee teemaa), jotka eivät ole ensimmäisiä vasemmiston tai vihreiden agendalla. Uppoavasta laivasta: aika kaukaa, 1700-luvun alusta, haet esimerkin, kun se löytyisi syksyltä 1939 Terijoen hallituksesta.
Kyllä vihreät ja vasemmisto huoltosuhteista huolta kantavat. Ja ihmetelevät miksei maataloustuissa ole tarveharkintaa tai maatalutta harjoittavien keskinäistä solidaarisuutta, missä aikaansaataisiin vaikkapa joillekin upporikkaille asiallisesti tarpeettomista tuista oikeasti tarvitseville tasinkoja.
Ja lyhyt aikaväli tuo 1700-luku/nykyaika on, kun kristityt syyllistävät jokaisen ihmisen miljoonien vuosien takaa paratiisista…:-)
Maataloustuissa on vähän sama tilanne kuin lapsilisissä. Tarveharkintaisuus merkitsisi lisää hallintoa ja kuluja. On varmasti niin, ettei hissiyhtiön toimitusjohtaja välttämättä tarvitse maataloustukia lihakarjan kasvattamiseen enkä minä lapsilisää. Ne kuitenkin maksetaan.
Suurempi ongelma maataloudessa on tuottajien markkinoiden laajentuminen Euroopan kattaviksi. Luonnon olosuhteet ja kustannustaso vievät Suomen kilpailukykyä. Maataloustuotteet ovat liian halpoja ja erityisesti tuottajien osuus hinnasta liian pieni. Sianlihan tuottajan kulut vastaavat hänen saamaansa hintaa. Viljaa ei kannata korjata pellosta, jos se on märkää ja kuivauksen vaatima polttoaine vie tilin miinukselle. Siksi sadat lopettavat vuosittain. Samalla tuontiriippuvuus kasvaa.
Päivän paistaessa huolet ovat kaukana kun kaupasta voi hakea halpaa grillattavaa. Globaalin kriisin iskiessä hyllyt ovat tyhjiä. Silloin maanviljelijällä on ystäviä, kuten 75 vuotta sitten elintarvikesäännöstelyn aikana.
Joka vuosi 1000 – 2000 maatilaa lopettaa kannattamattomana. Ja maassa on jo enemmän tyhjiä navettoja ränsistymässä, kuin käytössä olevia.
mutta Vihreille ja Vasemmistolle omat vastiikkeettomat tuet eivät ole kadehtittavia ja niitä pitää saada lisää. Mutta maataloustuet joilla tuotetaan kaikki se mitä syödään, ovat jatkuva kateuden kohde.
Ovatko maatalouden tuet vääristäneet elintarvikkeiden tuotantoa ja kauppaa maassamme? Maksetaanko viljelijöille liian vähän, kun he kuitenkin ovat osallisia tukitoimista? Lypsääkö kauppa tätä kautta yhteiskuntaa? Mietintä vain?
Turvallisuudentunteemme on suurelta osalta sen varassa, että uskomme olevamme turvassa. Ei tarvitse, kuin ryhtyä tekemään turvallisuusselvitystä, niin tajuaa hetkessä miten paljon uhkia on.
Jopa sellaisia, jotka voivat tulla minä hetkenä tahansa, aivan varoittamatta. Turvallisuudentunne on meille välttämätön normaalin elämän edellytys. Sitä ei halua menettää. Siksipä aika harva, kaikkiin uhkiin haluaa vapaaehtoisesti paneutua.
Pekka,tässä ei keskusteltu kaikista mailman mahdollisista uhista. Vaan vain Särkiön luettelemista.
Mutta tosi on,että Jumala saattaa sallia mikä hetki hyvänsä vaikkapa jättimäisen astreoidin iskeä maahan ja räjähtää tuhansien atomipommien voimalla, jolloin kaikki elämä tuhoutuu maapallolta muutamassa silmänräpäyksessä.
Kaikkiin mahdollisiin uhkiin ei ole järkevää eikä mahdollista varautua. Ehkä minä annan blogissani turhan uhkaorientoituneen kuvan maailmasta. Perusluottamus ja toivo ovat tärkeitä säilyttää ilmeistenkin uhkien aikana. Uhkien näkeminen voi lamauttaa ja estää elämästä. Tärkeää olisikin löytää tasapaino toiveikkaan huolettomuuden ja järkevän varautumisen välillä. Nyt minusta tuntuu siltä, että aiheellinen yhteisen elämän perustan vahvistaminen jää sivuun. Harva haluaa olla laulun ahkera muurahainen ja yhä useampi taas huoleton heinäsirkka, jolle päivä paistaa läpi vuoden.
Kaima taisi kaivata jotain muutakin huolehtimista, kuin päivänpaisteen eväsretken murheet. Aika ilosen näköistä porukkaa ne oli. Ei murheen murentakaan näkynyt silmäkulmissa. Varmaan suuri ilo kohdata 35 t. saman mielistä. Yleensä uhkia on paras kohdata suurissa porukoissa. Varmasti on suuri ilo, kun jatkuvasti muuten, joutuu kokemaan olonsa marginaalissa ja sitten saa olla yksi isossa massassa. Marginaalissa on turvatonta.
Pekka, ehkä Pride-kulkueissa on jotain samaa kuin Rion karnevaaleissa ennen paaston ajan alkamista: Suuressa joukossa vapaudutaan hassuissa vaatteissa ja puolipukeissa normaali arjen normeista. Vapautuminen on varmaankin tärkeää niille, jotka kokevat elämänsä ahtaaksi ja muiden rajoittamaksi. He saavat tunnustusta ja ymmärrystä osakseen.
Karnevaalissa arvot kiepsahtavat ympäri ja narrien kuningas (Narrenkönig) julistaa uudet arvot ja säännöt – vaikka että mies pukeutuu naiseksi. Arjen koittaessa palataan taas vanhoihin sääntöihin, jotka takaavat yhteisön jatkuvuuden.
Pride-kulkue poikkeaa karnevaalikulkueesta siinä, että sen arvot ja säännöt on tarkoitettu pysyviksi kuten että miehenkin on voitava synnyttää.
Vanhassa testamentissa on aika kategorinen kielto, että miehen ei pitäisi pukeutua naiseksi.
Viides Mooseksen kirja 22:5
Vanhan testamentin säädöksillä on aina jokin syy. Usein ne liittyvät kulttiin, kuten uhraamiseen. Monien säännösten takana on hygienia (ulosteiden hautaaminen, ruokaan liittyviä puhtausmääräyksiä), sukusiitoksen välttäminen (lähisukulaisten avioitumiskielto), elämän alun kunnioittaminen (linnunpesää ei saa kokonaan tyhjentää munista, vohlaa ei saa keittää emänsä maidossa, joka oli tarkoitettu vohlan juotavaksi).
Kielto pukeutua naiseksi liittyi sukupuoliroolien selkeyteen. Taustalla edellisissä on sen edistäminen, että Jumalan luoma elämä jatkuu monimuotoisena ja lajin mukaisena. Saihan ihminen erityisen tehtävän toimia Jumalan luomistyön varjelijana. Tästä on etäännytty kauas kun ihminen on nyt suurin uhka lajien monimuotoisuudelle, elämän jatkumiselle – sekä itselleen.
Valtava on ollut muutos. 1950-luvulla Suomessa jokaisessa nykyisesssä 3000-5000 tuhannen asukkaan maalaisseurakunnassa oli suuri määrä 4-12 lapsen perheitä ja seurakunnissa vain muutama työntekijä ja suuret rippikoulut. Ja pitäjien asukkaista noin 5% oli yli 60 vuotiaita.
Nykyisin kirkossa on suuri määrä työntekijöitä. Ja jossain maalaisseurakunnassa jossa kunnan pinta-ala on yli 700 neliökilometriä on 15 rippikoululaista. Ja pääkaupunkiseudullakin jossa seurakunnalla voi olla 30 työntekijää. Jumalanpalvelukseen tulee vain yhden perheen lapset eli alle kymmenen. Ja Jumalanpalvelukseen osallistuneiden keski-ikä voi olla yli 60 vuotta.
Kuvaat Werner osuvasti muutosta. Suurten ikäluokkien Suomessa maalaispitäjien sivukylillä oli koulu ja kauppa. Maatilat olivat pieniä. Lapsia oli paljon. Heistä tuli työvoimaa teollisuuteen, mutta koulutuksen kautta myös valtion ja kuntien virkoihin, sekä yrityselämään. Maaseutu tyhjenee nopeasti. Helsinki kasvaa sisäisestä muutosta 7000:lla vuodessa. Maahanmuuttajia helsinkiläisistä on 100 000, siis noin joka kuudes.
Teollisuuden ja julkisen sektorin työpaikat ovat alkaneet kadota. Myös maatalous työllistää aina harvempia. Samalla ruokaomavaraisuus heikkenee.
Normaalivuosien syntyneiden määrä, yli 60 000, on pudonnut alle 50 000:een. No, onpahan harvempia ruokittavia suita – mutta jatkossa entistä harvempia ruokkimassa muita.
Suomi näivettyy. Syntyvyyttä nykyisellä tasolla, 1,5:ssa pitävät yhä enemmän yllä ne perheet, joissa on 4 lasta tai enemmän. Usein kyse on aktiivikristityistä, herätysliikkeisiin kuuluvista tai maahanmuuttajista.
Traagista on, että yhä harvempi suomalainen mies saa tulla isäksi puuttuvan puolison vuoksi, vaikka omat lapset olisivat monien toiveena.
Vielä traagisempaa on, että moni mies tulee tietämättään isäksi keinohedelmöityksen kautta. Nämä isät voivat joskus mennä naimisiin, jopa omien lastensa kanssa. Ja mistäpä seurustelvat parit voivat jatkossa tietää, kuinka läheistä sukua toisilleen ovat.
Kiitos Pekka kommentista. Toistaiseksi mahdollisuus siihen, että keinohedelmöityksen kautta syntyneet, sukulaisuudestaan tietämättömät solmivat parisuhteen on aika pieni. Tosin sen mahdollisuus kasvaa samalla kun keinoalkuiset raskaudet yleistyvät.
Jos erityisen hyvälaatuisesta ja haluttuja geneettisiä ominaisuuksia sisältävästä spermasta on pulaa, on sen luovuttajalla helposti paljon jälkeläisiä – erityisesti kaupallisten klinikoiden kohdalla. Vaikka ihmisten lisääntyminen ja ravimaailma ovat kaksi eri asiaa, totean kuitenkin, että Pohjoismaiden ravikuningas Vieskerillä on satoja jälkeläisiä. Ylivertaisia ominaisuuksia halutaan periyttää.
Keinoalkuiset raskaudet lisääntyvät heteroparien tahattoman lapsettomuuden sekä naisparien ja yksinäisten naisten saamien hoitojen yleistymisen myötä. Samalla sosiaalinen vanhemmuus korostuu geneettisen sukulaisuuden merkityksen jäädessä taka-alalle.
Suomalaisessa kansanperinteessä lähisukulaisten, kuten sisarusten sukupuolisuhde on tabu – samoin kuin Vanhassa testamentissa. Kalevalan antisankari Kullervo syöksyy miekkaan kun saa selville, että on maannut sisarensa.
Sallittakoon vielä muutama rivi Vieskeristä (1989-) joka vasta tänä vuonna 2017 on lopettanut astumisen, kun suomenhevosen kantakirjaamisen alkamisesta on kulunut 110 vuotta.
Se on eniten jälkeläisiä (1434) saanut suomenhevonen. Vieskerin palkintosumma on yli 1 150 000 € ja sen yhdentoista jälkeläisen palkintosumma ylittää 100 000 €.
Solvallan Elitloppetin video saa monet hevosenystävät edelleen kyyneliin, kun Vieskeri laukattuaan aloituksessa ja kuskin kaartaessa kohti porttia, lähteekin pitkältä takamatkalta tavoittamaan edellä juoksijoita ja saavuttaa ne. Vieskeri ravaa voittajana maaliin – vielä ällistyttävämmin kuin Viren kaaduttuaan Munchenissä.
Tähän vielä lisään eilisen Suomenhevosen päivän 6.9. jälkimainingeissa, että elokuun Kuninkuusraveissa 28-vuotias Vieskeri ravasi näytösluonteisesti ravikärryjen edessä tuhansien ihailijoidensa iloksi.
Luin tuossa äsken että, 1500 luvun suomalaisten sisäsiitoksen tähden maassamme on yli 40 perinnöllistä sairautta. Joillakin seuduilla väkeä oli silloin liian vähän ja …
Sama toistuu nyt, näiden koeputkilasten perimässä. Tuskin monikaan heistä aikuisena edes tietää oikeaa syntyperäänsä.
Eräs lääkäri kertoi että, jos sairauksia ei olisi, niin kolmensadanvuoden ikä ei olisi mikään ihme. Geeniperintömme vain heikkenee jatkuvasti ja lisää sairatuvuutta.
Minusta on todennäköisempää, että geeniperintömme vain rikastuu kansainvälistymisen seurauksena.