Enää ei Suomessa pyhimyksiä seurata, ei edes pyhää Birgittaa, jolle on täällä vuosisatojen mittaan omistettu kasapäin kirkkoja. Birgitta jätti jälkeensä laajan kirjallisen jäämistön, joka edelleen inspiroi eri alojen tutkijoita, mutta jota kuitenkin tunnetaan aika ohuesti, ainakin meillä. Birgitan tekstejä ei ole saatavissa suomeksi.
Luther jo nimitteli Birgittaa hulluksi, eivätkä Birgitan ilmestykset ole Suomessa kuluneet lukevan rahvaan käsissä. Toisaalta Birgittaa ei kyllä pyhimykseksi kanonisoitukaan tekstiensä vuoksi, vaan elämäntapansa tähden. Minua kuitenkin alkoi kiinnostaa olisiko Birgitalla jotain sanottavaa meidän aikamme ihmisille. Tässä blogissa käyn läpi Kysymysten kirjaa ja pohdin sen viestiä itseni ja tämän minua ympäröivän maailman kannalta
KYSYMYSTEN KIRJA paljastettiin rouva Birgitalle, kun hän oli palaamassa ratsain kotiinsa Vadstenaan. Hän vaipui ekstaasiin, ja näki taivaallisessa ilmestyksessä ovelan munkin, joka kiipesi tikapuita pitkin taivaaseen, missä Kristus istui tuomarina valtaistuimella ja Maria hänen vieressään. Munkki oli älykäs ja täynnä pahantahtoista oveluutta, kun hän esitti kysymyksiään Kristukselle. Kristus vastasi ihmeellisesti ja kärsivällisesti, ja rouva Birgitta painoi sanat mieleensä kirjoittaakseen ne muistiin heti kotiin päästyään. Koko kirja syntyi yhdeltä istumalta, sillä kaikki oli kaivertunut hänen mieleensä kuin marmoritauluun.
Päivän Birgitta on myös Facebookissa ja ilmestyy pääsääntöisesti päivittäin. Tähän blogiin poimin rusinoita pullasta. Olen kiitollinen kommenteista. Pyhä Birgitta, rukoile puolestamme.
Olen kai kärttyinen vanha ukko, mutta en kertakaikkisesti kykene ymmärtämään sitä, että nykypäivän Suomessa on järjestöjä, jotka ovat sitä mieltä, että nainen ei sovi papiksi eikä homo lähetystyöhön. Ja silti ne ilmoittavat kannattavansa ihmisoikeuksia. Jokin tässä nyt mättää. Taidan olla jo out of date. Onneksi nuoremmat hoitelevat jo käytännön töitä. ”Vanha lähtee, monnit jää”, sanottiin intissä.
Tuire Kajasvirralla on raikkaita havaintoja kommentointiin liittyen. On hyvä asia, että keskusteluun tulee mukaan uusia henkilöitä, jotka eivät jurraa vanhoissa syvissä urissa ja juutu niihin, vaan osaavat kulkea itsenäisesti omalla polullaan.
Olli Lehto totesi oikein, että tämän uutisen tärkeät henkiöt ovat kaukana tekemässä arvokasta työtään. He tekevät sitä Jumalan kutsumina ja kirkon sekä lähetysjärjestöjen/lähettäjien valtuuttamina. Olkoon heidän työnsä menestyksellistä.
Minä luulen, että jos on käynyt lähetyskentillä ja nähnyt lähettien pyyteettömän rankan työn ja sen työn tuloksia, ei voisi kirjoittaa niin kärkevästi kuin tässä keskustelussa tapahtuu.
Lähetit vierailevat paikallisseurakunnissa kotimaan lomillaan. Toivon, että arvon keskustelijat käyvät heidän tilaisuuksissaan (lähettävästä järjestöstä riippumatta), jotta ymmärtäisivät, mitä kaikkea hyvää heidän työnsä saa aikaan ympäröivässä yhteiskunnassa. Ja siellähän on hyvä tilaisuus kysyä, toteutuuko tasa-arvo heidän käytännön työssään.
Hyvä idea: kaikki seurakuntalaiset katsomaan tuloksia ihmisissä ja yhteiskunnassa lähetystyön jäljiltä. Kirkkohallitus voi lähettää minulle liput, niin lähden raportoimaan.
Ei työtä tässä olla arvosteltu, varsinkaan ei lähettien. Kyllä lähetys- ja kehitysyhteistyötä pitää voida tehdä syrjimättä. Ja kirkkohallituksen ja kirkon on osattava sanoa asiat niinkuin ne ovat. Uskottavuus voi kärsiä tämän jälkeen niissäkin tapauksissa, joissa ei ole mitään syrjintää.
Kun lähdetään valkopyykkäämään, ei voida enää luottaa. Pitäisi tuo kyllä ymmärtää ja hyväksyä sitten seuraukset, mitä tuollainen viestintä aiheuttaa seurakuntalaisissa, kansalaisissa ja yhteiskunnassa.
Sonja: Voisitko täsmentää, keneen et enää luota. Tuo valkopyykkäys-termi on mahdollisimman epäselvä. Mitäs sillä nyt tarkoitatkaan?
Tuire Kajasvirta, olen yhä sitä mieltä, että kentällä tehdään varmasti paljon hyvää työtä kaikissa 7 järjestössä ja olen aika tarkkaan rajannut sen, miltä osin järjestöitä kritisoin. Sitten toisaalta kun mietin asiaa, niin huomaan, että [b]ainoat[/b] lähetit, joista ja joiden sopivuus henkilöinä on kyseenalaistettu ja joita on reposteltu palstoilla, ovat SLS:n Kambodzhan lähetit, se miespariskunta. On vaadittu, että heidät irtisanottaisiin (=laitonta) jne.
Nyt sitten on ollut puheena syrjintä ja ihmisoikeudet. Keskustelu niistä kritisoitujen järjestöjen tai esim. kirkkohallituksen ulkomaanosaston kanssa tuntuisi vaikealta, koska näillä tahoilla ei haluta myöntää, että mitään epäselvyyttä, ristiriitaa tai ongelmaa asiassa edes on.
Sekin on ihan todellinen kysymys, että heikossa asemassa olevien ihmisten ja vähemmistöjen asemaa pitäisi myös pystyä parantamaan osana tehtävää työtä. Miten se voisi onnistua järjestöiltä, jotka profiloituvat lähtökohtaisesti päinvastaisella tavalla?
Jani,
Monet lähetit ovat tehneet hienoa työtä heikossa asemassa olevien ihmisten tai ihmisryhmien tilanteen parantamiseksi. Kun vaan tietäisit, niin ihailisit ja ihmettelisit.
Tuire, minne minun pitäisi mennä ihailemaan seksuaalivähemmistöjen tukalan aseman parantumista, jonka puheena olevat lähetysjärjestöt ovat saaneet aikaan? Etiopiaan? Onko yritys keskustella asiasta sopimaton? Vastauksesi tuntui perin ylimieliseltä.
Tuire. En puhunut itsestäni. Yleisesti ottaen. Luottamus on liima, yhteisöllisyys ja tiedäthän mitä kaikkea pääomaa se on. Kirkko fuulaa nyt ja kantaa vastuun seurauksista. Niinkuin kaikki valinnoistaan.
Lue kommenttiketju uudelleen; olethan sitä osannut jo copypastetakin.
Jani, kirjoitit ’heikossa asemassa olevien ihmisten ja vähemmistöjen asemaa pitäisi myös pystyä parantamaan osana tehtävää työtä.’
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut olla ylimielinen.
Lähetyskentillä on yleisestikin paljon heikossa asemassa olevia ihmisiä ja vähemmistöjä, joiden olot eivät ole kehuttavat. Seksuaalivähemmistöjä luulisin olevan eri maissa siinä kuin Suomessakin. Mutta on muitakin pieniä ja suuriakin ongelmia, joiden parissa lähetit työskentelevät.
Olen sen verran nähnyt ja kuullut työstä ja työn tuloksista, että pidän lähetystyötä ja lähettejä suuressa arvossa.
Lähetysjärjestöjen työn arvoa ylipäätään ei kai kukaan kiistä. Siksi onkin minusta merkillistä, miksi muutoin hyvä työ halutaan asettaa alttiiksi Suomen lain kiistattomien määräysten takia, jollei se edes ole ko. järjestöjen tarkoitus. En käsitä, miksi pitää haastaa Suomen lain syrjimättömyyspykäliä ilman mitään tarvetta itse lähetyskentällä. Näinhän mm. Kansanlähetys on tehnyt. Ania keksimäni syy on kirkkopoliittinen. Mikään ei ole pakottanut järjestöjä lausumaan, että eivät missään olosuhteissa palkkaa rekisteröidyssä parisuhteessa olevia, tai muuten aprikoimaan tätä asiaa, varsinkaan jollei se ole relevantti asia lähetystyössä.
Sonja: Olen luottamuksen tärkeydestä samaa mieltä. Mutta mielestäni tämä keskustelu on repivää ja epäluottamusta kasvattavaa.
Siitä valkopyykki-termistä, joka on näköjään tarttumassa keskusteluun:
Valkopyykkihän on vaaleitten, lähinnä valkoisten pyykkien pesua 90 asteessa. Tuloksena on puhdas ja entistä valkoisempi pyykki.
Voisi tulkita niinkin, että kirkon tiedotuskeskuksen tämänpäiväinen tiedote puhdistaa ilmaa ja selventää tilannetta. Ja valkopyykki olisi tässä mielessä hyvin osuva termi.
Mutta keskustelussa kommentoinnissä käytettynä ’valkopyykkäys’-termi ei oikein ole sopinut kommenttien muuhun sävyyn.
Tuire, kyllä, on myös muita vähemmistöjä enkä meinaakaan, että juuri seksuaalivähemmistöt ovat ainoa tärkeä ryhmä ja huolenaihe. Mutta nythän kyse onkin siitä, että kirkkohallitus on vartavasten tiedottanut, että *kaikkien* ihmisten ihmisoikeuksia puolustetaan ja tiedotteessa käsitellään seksuaalivähemmistöjä.
Siitä sitten ihan luonnollisesti seuraa se esittämäni kysymys, että miten se käytännössä ilmenee ja tapahtuu se *kaikkien* ihmisoikeuksien puolustaminen, jos järjestön arvot, käytännöt ja toiminta kotimaassa kertovat päinvastaista. Kun nyt vakuutellaan, että kaikki on ok ”kyllä kaikki puolustavat”, niin luulisi olevan helppo kertoa, että miten se tapahtuu ja mitkä ovat tulokset ja missä.
Tämä keskustelu ei revi vaan valheellisuus. Totuus vapauttaa.
Jani Salminen se taas kiteyttää hyvin:
”Lopulta pyritään kääntämään asetelma niin, että syrjijiä ovatkin ne, jotka eivät hyväksy syrjintää ja suvaitsemattomia ovat ne, jotka edellyttävät ihmisten yhdenvertaista kohtelua.”
Tuire Kajasvirran 18.48 kommentti hyvä.
Kirkon ulkoasian osaston selonteko vaikuttaa objektiiviselta ja asialliselta. Lähetysmäärärahoilla kiristäminen tuntuu tämän valossa entistäkin oudommalta.
Lienee jotain neokirkollista ”objektiivisuutta” moinen. Kyllä nyt falskaa käsitteet. Meni katu-uskottavuus.
Sorry Sonja, mut se meni jo vuosia sitten. Onneksi edes omavanhurskaus jäi.
Niin meni. Järjestöiltä ja kirkolta.
Onko ylläpito talvilomilla, kun se herkkyys mitä yleensä käytetään näissä homoja koskevissa uutisissa, tuntuu kadonneen kokonaan?
Täällä saa näemmä panetella ilman mitään rajaa?
Johan oli taas kommentointia. Uupumus iski ja masennus.
Mutta kaikilla keskustelijoilla on mahdollisuus toimia hyvän puolesta. Käykää Amnestyn sivuilla vastustamassa Ugandan melkein voimassa olevaa lakia, jossa homoudesta voi saada elinkautisen vankeusrangaistuksen.
http://www.amnesty.fi/vetoomukset/vaadi-ugandan-presidenttia-pysayttamaan-homovastainen-lakiesitys
Suomen kirkon viisi virallista lähetysjärjestöä (Kansanlähetys, kylväjä, SLEY, SLEF, Sanansaattajat) pitää homosuhteita Jumalan tahdon vastaisina ja syntinä. Nämä järjestöt eivät myöskään palkkaa homosuhteissa eläviä ihmisiä työntekijöikseen.
Olen useissa kirkollisissa tilaisuuksissa kysynyt onko näiden järjestöjen toiminnassa, jäsenistössä, vapaaehtoisissa jne. ylipäätään mukana lainkaan samasukupuolisissa parisuhteissa eläviä ihmisiä. Olen kysynyt tätä koska minulle on aina vakuutettu että nämä järjestöt eivät syrji homoseksuaalisia ihmisiä ”erilaisista teologisista painotuksistaan” huolimatta. Edellä mainitsemaani kysymykseen on aina vastattu, että näiden järjestöjen toiminnassa ei ole ollenkaan mukana samasukupuolisissa parisuhteissa eläviä ihmisiä. Käytännössä seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset (ainakin ne jotka eivät valitse selibaattia tai mene ns. eheytysterapioihin) puuttuvat kokonaan näiden järjestöjen omasta toiminnasta. Tämä on toki ymmärrettävää – ihmiset eivät mene sinne, missä heidän tärkeimpiä ja läheisimpiä ihmissuhteitaan ja perheitään pidetään Jumalan tadon vastaisena syntinä. He eivät myöskään – lastensa parasta ajatellen – halua, että heidän lapsensa kuulevat kuinka heidän vanhempansa ja heidän perhe-elämänsä määritellään synniksi. Sateenkaariperheet siis ymmärrettävästi loistavat poissaolollaan kirkon viiden virallisen lähetysjärjestön toiminnasta.
Koska seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ja perheet puuttuvat näiden järjestöjen toiminnasta ja jäsenistöstä kokonaan, he eivät kuulu myöskään siihen porukkaan, josta nämä järjestöt poimivat työntekijänsä ja lähetystyöntekijänsä. Kirkon ulkoasiain osaston johtaja Kimmo Kääriäinen kertoi minulle ja Johanna Korhoselle (tapaamisessa piispa Irja Askolan luona joulukuussa 2013) että puheena olevat lähetysjärjestöt eivät yleensä laita työpaikkoja avoimeen hakuun vaan rekrytointi tapahtuu ”poimimalla” henkilöistä, jotka ovat uudestisyntyneitä uskovia, ja jotka henkilöinä tunnetaan tavalla tai toisella entuudestaan. Kääriäisen mukaan ”poiminta” ei tällaisessä rekrytoinnissa kohdistu homoseksuaaleihin – ja näin ollen homoja ei näissä järjestöissä syrjitä. Tämä on toki Kääriäiseltä väärä tulkinta. Syrjintä tapahtuu välillisesti/epäsuorasti sitä kautta (kuten edellä kuvasin), että homovastaiset järjestöt poimivat uudet työntekijät omista porukoistaan/ entuudestaan tunnettujen ihmisten parista. Ja näistä porukoista homot puuttuvat kokonaan. Jostain syystä ulkoasiain osastossa ei kuitenkaan haluta lainkaan tarkastella asiaa tältä (välillisen syrjinnän) kannalta.
Ja kuitenkin, eikö kirkko ole omalla päätöksellään sitoutunut vastustamaan KAIKKEA seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää (joita ovat sekä välillinen että välitön syrjintä, leimaaminen, eristäminen parisuhteen muodon perusteella jne.)? (kts. kirkolliskokouksen hyväksymä perustevaliokunnan mietintö vuodelta 2010).
Kirkon ulkoasiain osasto on kuitenkin sitä mieltä, että nämä järjestöt ovat ”valmiita puolustamaan puolustamaan kaikkien, myös seksuaalisten vähemmistöjen, ihmisoikeuksia”.
On hyvin vaikea ymmärtää mitä Kirkon ulkoasiain osasto tarkoittaa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksilla, tai ylipäätään kenenkään ihmisoikeuksilla. Se on selvää, että tässä tapauksessa ei voi olla kyse ihmisoikeuksista siinä mielessä miten se yleisesti nykyään yhteiskunnassamme ymmärretään, eli että ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti eikä laittaa eri asemaan sellaisten seikkojen kuin sukupuolen, etnisen taustan, seksuaalisen suuntautumisen, parisuhteen muodon jne. perusteella.
Sari Roman-Lagerspetzin kommentista huokuu aito huoli kirkosta ja yhteisön suhtautumisesta ihmisoikeuksiin. Vastustavalla kannalla oleva ei varmaankaan näe muuta kuin yrityksen tuputtaa jotakin, mitä muuten ”ei haluta” kirkkoon. Tämä ei kuitenkaan ole valintakysymys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla, joka on ottanut vastaan haasteen kohdata myös tämä ilmiö pois sulkemisen sijasta. Myös lain tasolla ja kirkon oman itseymmärryksen mukaisesti. Konservatiivinen osapuoli haikailee nimenomaan joko homoseksuaalien pois sulkemisen taikka heidän itsensäkieltämisen puoleen. Toisinaan on murheellista katsoa tätä näytelmää, pieni vähemmistö tekee homovähemmistöstä elämän ja kuoleman kysymyksen. Aiemmin elämässäni, kuten moni muukin homoseksuaali, podin lähinnä sitä, voinko olla koko yhteisön jäsen, ja lopulta ajauduinkin ulkopuolelle. Nyt surettaa lähinnä se, että he, jotka ovat valmiita kohtaamaan ja elämään tämänkin kysymyksen aiheuttaman epämukavuuden, joutuvat omiensa taholta aivan tolkuttoman ryöpytyksen kohteeksi. Skitsofreninen tilanne, toisaalta olemme ensimmäsitä kertaa jokseenkin tervetulleita, toisaalta meidän niskaamme langetetaan jokin antikristillisen lopunajan hajaannuksen aiheuttajien leima. Pelottavaa.
Vaikuttaa siltä että ykseys kilpistyy nyt ehdollistettuun suvaitsevaisuuteen. Voitko hyväksyä toisen ihmisen sellaisena kuin hän on ja mukaan lukien sen, mihin hän uskoo ilma pakottavaa tarvetta samaistua häneen tai uskoa samalla tavalla kuin hän?
Muiden ihmisten syntikäsityksen ei pitäisi nousta esteelle osallistua hengelliseen tilaisuuteen. Nehän on kaikki tarkoitettu juuri syntisiä varten.
Jos vaikkapa avioeron kokenut ja uudelleen avioitunut saa kuvan ettei ole enää terve tullut seurakuntaan? Miten pitäisi toimia?
Niiden joiden mielestä uudelleen avioituminen ei ole OK tulisi kertoa, että asia ei todellakaan ole OK, mutta olet edelleen terve tullut seurakuntaamme. Tämä olisi sitä oikeaa suvaitsevaisuutta.
Sen joka on todettu syntiseksi pitäisi puolestaa hyväksyä muiden kokemus terveellä itsetunnolla: Olen tässä enkä menneisyydelleni enää mitään voi.
Hyvä kommentti Tarja Koivumäeltä.
Tuli mieleen, että nyt jauhetaan Suomen kirkon eri järjestöjen kantaa tähän asiaan. Eikö se ole enemminkin pohjimmiltaan poliittinen ongelma maailmanlaajuisesti? Miten suhtaudutaan esim. Saudi-Arabian ja valitettavasti monen muun valtion kantaan seksuaalivähemmistöihin, uskonnonvapauteen, naisten ja lasten oikeuksiin jne. jne. Onko yleensä mielenkiintoa muuttaa globaalisti näitä asioita vai ratkaiseeko esim. valtioiden väliset taloudelliset suhteet, esim. öljy, jotta näihin ikiaikaisiin ongelmiin ei todella puututa?
Tuntuu vähän kreisiltä tämä hyökkäys joitain Suomen lähetysjärjestöjä kohtaan, joista ei varmaan ainoakaan hyväksy seksuaalivähemmistöjen karmeaa kohtaloa joissain maissa sen enempää kuin dalitien polkemista, naisten raiskauksia, tyttöjen silpomisia jne. Luetteloa voi jatkaa vaikka kuinka.
Jotenkin tuntuu hölmöltä, että tällä palstalla jaksetaan jauhaa tätä samaa asiaa kotonurkkien kannalta.
Yleensä näistä asioista saa varsin vähän tietoa Suomessa. Kuinka tarmokkaasti esim. seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat järjestöt toimivat niissä maissa, missä sortoa tapahtuu? Uskon, että sitä tehdään vaan eipä näy eikä kuulu kuin tilastoja, että joo, sorretaan. Kuinka esim. suomalaiset järjestöt siellä toimivat?
Mielestäni lähetysjärjestöt tekevät työtään varsin erilaisissa olosuhteissa. Jos joku maa ei hyväksy seksuaalivähemmistöjä, niin ei kai se ole kotojärjestöjen asia lainsäädäntöä muuttaa vaan jatkaa toimintaansa nimenomaan lähetysjärjestönä. Tuntuu hölmöltä työntää jo valmiiksi torjuttuja henkilöitä sinne. Olosuhteisiinhan pitää tarttua, jotta ne muutuisivat!!!!
Kyllä lähetystyöntekijöitä haetaan koulutukseen avoimella haulla. Usein muitakin työntekijöitä. Mutta kutsumenettely on kyllä myös yleinen. Vaan entä sitten? Mikä ongelma siinä on, että järjestö kutsuu arvoihinsa sitoutuvia työntekijöitä?
Miten mahtaa olla muiden järjestöjen esim. SETAn kohdalla? Laittavatko he avoimet työpaikat julkisesti hakuun vai kutsuvatko sopiviksi katsomiaan henkilöitä suoraan tehtäviin?
Palkkaisiko esim. SETA palvelukseensa konservatiivisen kristityn, jonka mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto?
Suomessa on paljon järjestöpohjaisia työpaikkoja, mikä mahtaa olla yleisempi tapa, laittaa tehtävät julkiseen hakuun vai kutsua sopivat henkilöt tehtäviin? Kumpikin tapa on ymmärtääkseni laillinen.
Salme Kaikusalo,
SETA ei varmastikaan palkkaisi töihinsä sellaista ihmistä, joka ei sitoutuisi järjestön arvoihin.
Ei Suomen kirkonkaan tarvitse palkata töihinsä sellaista ihmistä, joka ei ole kristitty (vaan esim. muslimi). Se kuitenkin kummastuttaa, että kirkon virallisten lähetysjärjestöjen ei tarvitse omassa toiminnassaan eikä omissa rekrytoinneissaan edelleenkään (uuden perussopimuksen jälkeenkään) noudattaa Suomen kirkon arvoja eikä linjauksia, vaan ne voivat edustaa omia arvojaan.
Suomen kirkon toiminnassa tulee edistää sukupuolten tasa-arvoa (eli sitä, että miehiä ja naisia ei aseteta eri asemaan). Neljä seitsemästä lähetysjärjestöstä kuitenkin asettaa miehet ja naiset eri asemaan, sitoutuessaan ns. ”vanhaan virkakantaan”. Ne asettavat omassa toiminnassaan naiset ja miehet eri asemaan hengellisen johtajuuden (paimenuuden, pappeuden) suhteen eivätkä palkkaa naispappeja lähetystyöhön.
Viisi seitsemästä lähetysjärjestöstä ei myöskään toteuta omassa toiminnassaan Suomen kirkon linjausta siitä, että samasukupuolisissa parisuhteissa eläviä ihmisiä ei tule eristää eikä leimata vaan heidän parisuhteensa muotoa tulee kunnioittaa. Tämä ei toteudu viiden lähetysjärjestön toiminnassa koska nämä järjestöt pitävät homosuhteita Jumalan tahdon vastaisena syntinä.
Sari R-L: ”On hyvin vaikea ymmärtää mitä Kirkon ulkoasiain osasto tarkoittaa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksilla, tai ylipäätään kenenkään ihmisoikeuksilla.”
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että eri kirkollisten toimijoiden olisi hyvä tarkentaa sitä, mitä he tarkoittavat ihmisoikeuksilla. Olen aikaisemminkin kysynyt tätä sinulta, joten palaan asiaan, osaisitko kertoa tarkemmin mitä sinä tarkoitat ihmisoikeuksilla?
Salme, google-haulla ainakin ilmenee, että SETA hakee tehtäviinsä avoimella, julkisella haulla. Tässä käsityksessä olen ollut. Lain syrjimättömyyssäännökset koskevat yhtäläisesti SETAa, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. SETA ei toki ole myöskään vaatinut, että sillä pitäisi olla oikeus poiketa syrjintäsäännöksistä eikä se ole ilmoittanut julkisuudessa, ettei noudata tai kunnioita niitä. SETA ei ole myöskään ilmoittanut, että esimerkiksi herätysliikkeen jäsenyys olisi este SETAn työntekijänä toimimiselle. Luonnollisesti, jos SETA palkkaa vaikkapa henkilöä, jonka tehtävänä on edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta, tehtävän valitun on parhaan kykynsä mukaan toimittava tämän tavoitteen saavuttamiseksi vaikka hän henkilökohtaisesti olisikin sitä mieltä, että avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto.
Kimmo Jaatila: ”Kyllä lähetystyöntekijöitä haetaan koulutukseen avoimella haulla.”
Hakukriteerit
”Kristillinen vakaumus, kiinnostus lähetys- ja kehitysyhteistyötä kohtaan, aktiivisuus seurakunnan tai muun kristillisen järjestön toiminnassa, 20-35 vuoden ikä, sopeutuvuus, valmius maksaa kurssin kulut ja osallistua koko kurssiin.” (http://www.suomenlahetysseura.fi/esikoulutus)
Siitä vain kaikki hakemaan lähetystyön esikurssille. Kurssien järjestäjiä on muitakin kuin SLS. Oleellista on, että lähetystyöhön lähdetään yleisimmin tällaisen kurssin jälkeen.
”Voisi tulkita niinkin, että kirkon tiedotuskeskuksen tämänpäiväinen tiedote puhdistaa ilmaa ja selventää tilannetta.” Ture Kajasvirta
Tuo on oikeansuuntainen tulkinta.
Asiat ovat nyt tässä pisteessä ja työ lähetyskentillä jatkuu. Se on evankeliumin/lähetystyön voitto.
Jos joku katsoo tarpeelliseksi sotia tilannetta vastaan, niin se on sitten eri asia. Mutta kannaattako kenenkään uhrata voimiaan taisteluun ”tuulimyllyjä” vastaan? Tuulimylly pyörii tuulen voimasta, ei ihmiskäden vääntämänä.
Tämä paperi on kirkon uskoasiain osaston näkemys ihmisoikeuksien toteutumisesta lähetysjärjestöjen työssä. Olisi kuitenkin äärettömän naivia olettaa, että tällä olisi jotain merkitystä keskustelussa lähetysjärjestöjen rahallisesta tuesta.
Katteettomien puheiden sijasta tarvitaan konkreettisia tekoja. Niin kauan kun lähetysjärjestöt suhtautuvat torjuvasti seksuaalivähemmistöjen parisuhteisiin, on tekopyhää puhua ihmisoikeuksien todellisesta kunnioittamisesta.
Toisekseen lähetysrahojen jakoa on lakkautettu siksi, että nämä järjestöt suhtautuvat kielteisesti naisten pappeuteen ja kieltäytyvät hyväksymästä toimintaansa parisuhteensa rekisteröineitä ihmisiä. Tämä asenne ei mielestäni ole muuttunut eikä tässä kirkon paperissa edes näin sanota.
Myllyt jauhavat vahvasti suvaitsevaisemman maailman puolesta. Uskon, että lähetysjärjestöt jatkavat taisteluaan, mutta vuosi vuodelta yhä laihemmalla (rahallisella) kannatuksella.
Esimerkiksi Kambodžaan lähteneen miesparin työssä 85% rahoituksesta tulee Suomen valtiolta. Kehitysministeri Pekka Haavisto käsittelee ulkoministeriön kehitysyhteistyötä koskevat asiat, joten voimme olla varmat siitä, että suvaitsevamman maailman puolella tehdään töitä.
Nyt onkin kyse lähetystyöstä, johon sisältyy evankeliumin julistaminen, ei kehitysyhteistyöstä.
Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Eipä juurikaan pelkkää evankeliointia ole, siis jos sen ymmärtää lähetystyöksi. Jos kerta ei Kambodzan miesparin työ olekaan lähetystyötä, niin miksi kirkon piiristä kerättiin 800 nimeä vaatimuksella, että näiden miesten työsuhde pitää irtisanoa/purkaa?
“Kristillinen lähetystyö on kristillisen kirkon toimi, jonka tarkoituksena on julistaa evankeliumia niille, jotka eivät sitä tunne. Kristilliseen lähetystyöhön liittyy usein yksittäisten lähetystyöntekijöiden ja ryhmien lähettäminen toisiin maihin tai toisille paikkakunnille kotimaassaan. Tähän on yleisesti liittynyt evankelioinnin lisäksi humanitääristä työtä, erityisesti köyhien ja syrjäytyneiden parissa.”
http://www.lahetystyo.com/lahetystyo/
Lähetystyön päämääränä on seurakunnan leviäminen kaikkeen maailmaan ja ihmisten pelastuminen kadotuksesta iankaikkiseen elämään. Työn varsinaisina välineinä ovat kristillinen kaste ja Jumalan sanan, Raamatun, opetus. Evankeliumia tulee viestittää rajoituksetta kaikille niille ihmisille, jotka eivät vielä tai eivät enää usko Kristukseen. Opetus- ja julistustyön ohella lähetystyön olennainen osa on myös diakonia. Köyhyyden ja hädän välittömän lieventämisen lisäksi tarvitaan myös pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä.
Näin Kansanlähetyksen työmuotoihin kuuluu erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa tehtävä kehitysyhteistyö. Raamatunkäännöstyötä tehdään mm. Etiopiassa ja Venäjällä, mediatyötä erityisesti Lähi-idän alueella, ja lähetyslentotyötä Keniassa.
http://www.sekl.fi/sekl/lahetys/lahetystyomme
”Esimerkiksi Kambodžaan lähteneen miesparin työssä 85% rahoituksesta tulee Suomen valtiolta.” Ottavainen
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/lahetysseuran-vaatimus-homoparin-lahettamisesta-tyohon-kambodzaan-osoittaa-lahetyskentan-kunnioituk/
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin kyseiset henkiöt eivät toimi evankeliumin julistustehtävissä vaan kehitysyhteistyön piirissä.
Et nyt vastannut kysymykseen: Jos kerta ei Kambodzan miesparin työ olekaan lähetystyötä, niin miksi kirkon piiristä kerättiin 800 nimeä vaatimuksella, että näiden miesten työsuhde pitää irtisanoa/purkaa?
Haluttiinko vain vaikeuttaa rekisteröidyssä parisuhteessa olevien miesten elämää? Estää heidän työllistyminensä siksi, että he ovat homoseksuaaleja?
Ja tässä ihan kansanlähetyksen sivuilta lainaus, niin kehitysyhteistyöstä puhuvat:
”Köyhyyden ja hädän välittömän lieventämisen lisäksi tarvitaan myös pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä.
Näin Kansanlähetyksen työmuotoihin kuuluu erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa tehtävä kehitysyhteistyö.”
En vastannut kysymykseen, koska minun on mahdotonta tietää ”miksi kirkon piiristä kerättiin 800 nimeä vaatimuksella, että näiden miesten työsuhde pitää irtisanoa/purkaa? ” kuten kysyit.
En osaa lukea toisten ajatuksia enkä halua ruveta tulkiksi heidän puolestaan.
On yleisesti tiedossa, että kirkon lähetysjärjestöt tekevät myös kehitysyhteistyötä varsinaisen lähetystyön lisäksi.
Edellinen kehitysministeri Hautala oli tätä mieltä.
http://yle.fi/uutiset/kehitysministeri_hautala_jarjestojen_kehitysyhteistyo_ja_uskonnollinen_toiminta_erotettu_toisistaan/6679464
Ymmärrät Salme varmaan kuitenkin sen, että tällaiset hurskaat puheet kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien kunnioittamisesta vaikuttavat lähinnä koomisilta, jos samaan aikaan ollaan kirjelmöimässä sen puolesta, että homoparille annettaisiin potkut töistä.
Kuten sanoin aiemmin, sanojen ja tekojen pitäisi vastata toisiaan, jotta syntyisi aito luottamus.
Onko jossain selvitys siitä, että nämä 800 kuuluvat johonkin lähetysjärjestöön?
Suurin osa taisi olla SLSn kannattajia?
Ylen uutisesta 27.9.2013
”Kannanottajat pyysivät kirjeessään lisäksi, että Lähetysseuran hallitus tekisi periaatepäätöksen pidättäytyä tulevaisuudessa lähettämästä samaa sukupuolta olevia pariskuntia työhön ulkomaille, koska sille on heidän mukaansa selkeät perusteet.
Siinä on noudatettu hyvin tarkkaan Suomen lakia ja valittu työhön kaikkein pätevimmät ihmiset ketään syrjimättä.
– Matti Repo
Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja Matti Repo ei pidä ajatusta hyvänä.
– Kovin helpolla tuollaista päätöstä ei voi tehdä, siltä se ainakin minusta vaikuttaa. Siinä pitäisi aika korkealla tasolla ottaa kantaa siihen, miten me toimimme suhteessa Suomen lakiin, Repo sanoo.
Revon mukaan allekirjoittajien ehdottaman periaatepäätöksen tekeminen sotisi myös Lähetysseuran tekemää työtä vastaan.
– Lähetysseuran keskeisenä tehtävänä on ihmisoikeuksien puolustaminen ja vähemmistöissä olevien ihmisten hyväksi toimiminen kaikkialla maailmassa. Jos me tekisimme tällaisen päätöksen, voisimme joutua jännitteeseen sekä kotimaisen lainsäädännön että omien työnäkymiemme kanssa, hän huomauttaa”
http://yle.fi/uutiset/miesparikohu_aiheutti_palauteryopyn_-_lahetysseura_sai_kirkkovaelta_kritiikkikirjeen/6852184?ref=leiki-uu
Tarkoitukseni ei ollut lähteä saivartelemaan siitä, keitä nämä 800 ihmistä olivat vaan esittää esimerkki uskonnollisten yhteistöjen ja niihin kuuluvien henkilöiden suhtautumisesta seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksiin yleisellä tasolla.
Pintakuohun alla käydään keskustelua syvällisistä, ihmisen olemukseen, liittyvistä kysymyksistä. Näkisin monien puheenvuorojen takana olevan kysymys siitä, kenellä on oikeus olemassaoloon, etenkin onko minulla oikeus olemassaoloon. Tähän keskusteluun liittyy mielenkiintoisella tavalla ranskalainen filosofi Simone Weil (1909-1943), joka pohdiskeli erilaisuuden liittymistä kokonaisuuteen osin myös kristillisistä, osin marxilaisista lähtökohdista käsin. Täällä lukemieni keskustelujen perusteella uskoisin monien Tulkaa kaikki -liikkeen kannattajien löytävän lukuisia yhtymäkohtia hänen ajatteluunsa koskien seksuaalivähemmistöjä ja uskonnon asemaa.
Näen kuitenkin joitakin merkittäviä eroja Weilin ajattelun ja vaikkapa monien näillä palstoilla esiityvien Tulkaa kaikki -liikkeen kannattajien välillä. Yksi asia, jota Weil vastusti koko elämänsä ajan, oli väkivalta sen eri muodoissa. Hänen mielestään kapeat käsitteet sulkevat aina osan ihmisistä pois ja estävät ajattelemasta laajemmin ihmiskuntaa. Weil painotti hyvin selkeästi, että ihmisarvo kuuluu kaikille, myös niille, jotka jotka ajattelevat toisin tai eivät anna sitä muille. Käsittääkseni Weil näki, ettei todellinen demokratia ja eettinen suhtautuminen toiseen ja toisenlaisuuteen tarkoita sitä, että ollaan samaa mieltä, vaan sitä, että ollaan perustellusti jotain mieltä, jokaisen pitää ottaa vastuu itsestään ja ajatuksistaan sekä niiden totuudesta.
Täällä on esitetty että Kirkon ulkoasiain osaston tiedote ”selventää tilannetta” ja ”puhdistaa ilmaa”. Näin on toki mahdollista ajatella.
Tästäkin keskusteluketjusta käy kuitenkin hyvin ilmi, että minun lisäkseni on monia, joiden mielestä tämänsisältöiset tiedotteet hämärtävät asioiden ymmärtämistä edelleen.
Kirkon etiikka koskien naisia ja seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä (ja ihmisiä ylipäätään) mietityttää kovasti. Kirkon etiikka muuttuu tällaisten tiedotteiden myötä entistä sekavammaksi ja ristiriitaisemmaksi. Nyt on käynyt ilmi, että kirkkohallituksessa ollaan esimerkiksi sitä mieltä, että vaikkapa Kansanlähetyksen toiminta on seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen ”ihmisoikeuksia” kunnioittavaa ja edistävää.
On entistä vaikeampaa ymmärtää mitä kirkkohallituksessa (tai kirkossa ylipäätään) tarkoitetaan ”ihmisoikeuksilla”.
Kirkkohallituksessa ollaan käsittääkseni sitä mieltä, että naisten ihmisoikeudet (joihin sisältyy sukupuolten tasa-arvo) toteutuvat ongelmattomasti sellaisessa toiminnassa jossa naiset ja miehet asetetaan eri asemaan hengellisen paimenuuden/johtajuuden suhteen, ja jossa tätä ”vanhaa virkakantaa” levitetään ja opetetaan. Samoin kirkkohallituksessa ollaan sitä mieltä, että seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeudet toteutuvat ongelmattomasti sellaisessa toiminnassa, jossa rekisteröityjä parisuhteita pidetään Jumalan tahdon vastaisena syntinä ja jossa nuorille ja aikuisillekin suunnattu seksuaalikasvatus noudattaa ”Tosi rakkaus odottaa”- seksuaalikasvatuksen linjauksia.
Monien muiden mieleen nousevien kysymysten lisäksi sellainenkin asia mietityttää, että aina kun kirkon konservatiivisten lähetysjärjestöjen naispappeus-ja homokannat tulevat laajempaan julkisuuteen, kirkosta vakuutetaan että ”nämä kannat eivät edusta kirkon virallista linjaa”.
Miksi on tarvetta antaa julkisuuteen tällaisia lausuntoja? Missä mielessä eivät edusta kirkon linjauksia? Missä mielessä esim. Kansanlähetyksen tai SLEY:n naispappeuslinjaukset tai homolinjaukset eivät edusta kirkon virallista linjaa tai kirkon yleislinjaa?
(maailmalla, lähetystyön myötä, ne nimenomaan edustavat Suomen kirkon linjaa)
Sari R-L, kysyn sinulta uudelleen, kun otat puheeksi ihmisoikeudet, mitä juuri sinä niillä tarkoitat. Olen aikaisemminkin kysynyt tätä sinulta näillä palstoilla, mutta en ole saanut vastausta. Minusta olisi hyvä määritellä näin keskeinen käsite, jotta keskustelua saataisiin suunnattua asiapohjalle, kun tunteet tuppaavat viemään. Katso myös lyhyt kommenttini edelliseen postaukseesi.
Kuten on käynyt ilmi niin asioista ollaan montaa mieltä. Lisäksi jotkut sanoittavat toisten puolesta mitä mieltä nämä toiset ovat. Kyseessä on kuitenkin tulkinta näiden toisten kannanotoista ( kuten Sari yllä lausuessaan ”Kirkkohallituksessa ollaan käsittääkseni sitä mieltä..”). Tulkinnat eivät välttämättä osu naulan kantaan vaan voivat värittyä tulkitsijan oman aatemaailman mukaisiksi.
Siksi on tärkeää, että esim. Kirkkohallitus antaa itse julkisuuteen tiedotteita, joissa kerrotaan lähetystyön uudesta toimintarakenteesta. Näin asiat tulevat selkeästi ilmi ilman, että minkään tahon tarvitsee toimia tulkkina välissä.
Sari pohdintaan vastaisin, että kirkon viesti näyttää yhä tältä:
1. Vastustamme kaikkea syrjintää ja hyväksymme syrjinnän myös osana toimintaamme.
2. Vastustamme kaikkea syrjintää, koska lainsäädäntö niin vaatii. Kirkon oma arvopohja on kuitenkin moninainen ja kirkossa on tilaa myös syrjinnälle.
3. Puolustamme kaikkien ihmisoikeuksia. Yhtäläiset ihmisoikeudet eivät kuitenkaan koske kaikkia ihmisiä.
4. Teemme työtä syrjittyjen ja hädänalaisten ihmisten puolesta ja ylläpidämme ihmisten syrjimistä ja hätää omalla toiminnallamme.
5. Kirkon päätöksen mukaan rekisteröity parisuhde ei ole este kirkon työssä toimimiselle. Kirkko ei ole kuitenkaan määritellyt asiaan kantaansa, joten rekisteröity parisuhde voi olla este kirkon työssä toimimiselle.
6. Kirkkomme pappeus ei ole sukupuoleen sidottu. Kirkossamme papin sukupuoli voi olla työhönoton peruste.
Nyt on nähtävillä kaksi varjotulkintaa kirkkohallituksen tiedotteeseen liittyen. Ne eivät kuitenkaan tee tyhjäksi kirkkohallituksen omaa alkuperäistä tiedotusta.
Salme, tältä se kirkon viesti vaikuttaa. Kovasti näissä tämänkin foorumin keskusteluissa haetaan oikeutusta sille, ettei tarvitsisi palkata pappisnaista tai parisuhteensa rekisteröinyttä ja että saataisiin estettyä homoseksuaalien yhtäläiset ihmisoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu heteroseksuaaleihin verrattuna. Kun tämä yhdenvertaisuuden vastustaminen on niin sitä luovuttamatonta kristinuskoa, Raamatun sanan puolustamista ja kirkon moniäänisyyttä niin kai sen sentään tohtii ääneen sanoa ilman että tulee syytetyksi mustamaalausta, vaikkei itse sellaisia arvoja jaakaan?
Jaa, Jani, mitäpä tuohon sanoisi. Välillä harrastetaan mustamaalausta ja välillä valkopyykkäystä. Niin se taitaa mennä.
Joudun nyt poistumaan koneelta, mutta jään odottamaan Sarin vastausta siihen, mitä hän tarkoittaa ihmisoikeuksilla. Kun näin voimakkaasti käyttää ihmisoikeusargumentteja, oleten henkilön perehtyneen aiheeseen perusteellisesti.
Taustaksi kysymykseeni lisään vielä kaksi huomiota. Ensinnäkin olen K24:ssa aikaisemmin todennut Sarin ihmisoikeuskäsityksen poikkeavan joissakin kohdin selvästi suomalaisesta valtavairran ihmisoikeusajattelusta, joten olisi kohtuullista saada tarkennusta. Toisekseen, olisin halunnut keskustella ihmisoikeuksista erityisesti Tulkaa kaikki -liikkeen edustajien kanssa, mutta nimenomaan ihmisoikeuksien tarkastelu asiapohjalta on ollut niin vaikeaa, ettei keskustelusta ole tullut mitään, usein toinen osapuoli ei pysty sanomaan mitä hän tarkoittaa ihmisoikeuksilla. Kun olen yrittänyt virittää aiheesta keskustelua täällä K24:ssä, on toistaikseksi Jusu ollut ainoa joka on edes yrittänyt vastata. Kiitos siis Jusulle siitä ja Sarille etukäteen.
Yritin mielessäni saada jotain käsitystä sen ongelman suuruudesta, että seksuaalisiin vähemmistöihin ei kannanottojen mukaan suhtauduta tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia noudattaen ja nimenomaan Lähetysjärjestöjen rekrytoinnin kannalta.
Suomessa kirkkoon kuuluu tällä hetkellä n. 75 % väestöstä. Seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvia on vaikea tietää. Netti ( joka ei läheskään aina ole oikeassa) kertoo, että v.1994 USAssa tehdyn tutkimuksen mukaan homoseksuaalisia miehiä oli 2,2% ja naisia 1,2%. Ranskassa vastaavan tutkimuksen mukaan vuodelta 1992 vastaavat prosentit olivat 1.1% ja 0,3%.
Jos nyt voisi olettaa, että Suomessa olisi seksuaalisesti suuntautuvaa väestöä esimerkiksi 3%, se on vähemmän kuin maahanmuuttajien määrä 3,6%. Se on vähemmän kuin vammaisten määrä, joka on 5%. Se on vähemmän kuin yksinäisten vanhusten määrä. Yli 75 vuotiaista n. 200 000 asuu yksin. Se on myös vähemmän kuin työttömien määrä, joka liikkkunee n. 8% tuntumassa.
Kaikissa näissä ryhmissä on niitä, joiden kohdalla tasa-arvossa ja inhimillisessä kohtelussa on puutteita. Kirkolla on lähetystyön lisäksi yllin kyllin tehtävää. Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta vaikuttajia tarvitaan kaikilla rintamilla. Minusta on valitettavaa, että tasa-arvo ja ihmisoikeuskysymyksiä tämän hetkisessä keskustelussa katsellaan kapeasti vain yhdestä ja yhden ryhmän näkökulmasta.
No jos jatkan pohdintaa tähän lähetysjärjestöjen rekrytointitilanteisiin ja valmiuteen. En oikein usko, että seksuaaliseen vähemmistöön lukeutuvista olisi heidän vähäisen määränsä vuoksi tungosta syntymässä. Lähetystyöntekijältä vaaditaan tietyntyyppistä persoonallisuutta, joka kestää hyvinkin vaikeissa oloissa. Hänellä on oltava myös usko, jonka varassa tekee julistustyötään. On myös kohdemaan kirkko, jonka kuvioihin ja yhteistyöhön lähtijän on sopeuduttava. Rekrytoijan on siis katsottava monesta näkökulmasta tilannetta ennen kuin lähtijän valitsee.
Maailman hädän vähentämiseksi on monia kanavia. Suomesta voi toki lähetystyöhön lähteä muidenkin kuin parjattujen seitsemän järjestön kautta. Kirkon ulkomaan avussa tai YK:n eri järjestöjen kautta on mahdollista hakeutua monenlaisiin kehitysaputehtäviin.
PS. Huomaan itsekin käyttäneeni sanonja ihmisoikeuksien puolesta ja ihmisoikeuskysymyksiä. Minäkin odotan Sarin kertovan oman käsityksensä ihmisoikeuksista
Mika Laiho,
tarkoitan ihmisoikeuksilla esimerkiksi sitä, että ihmisiä ei aseteta keskenään eri asemaan sellaisten syntyperäisten ominaisuuksien mukaan kuten sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, parisuhteen muoto ja etninen tausta.
Olen kuvitellut, että myös Suomen kirkko näkee em. asioiden sisältyvän ihmisoikeuksiin, kirkon omassa toiminnassa.
Toki uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus edellyttää sitä, että sen toiminnassa sitoudutaan sen arvoihin ja että sen työntekijät sitoutuvat sen arvoihin. Tämä on ihmisoikeuksien (joihin kuuluu uskonnonvapaus) kanssa sopusoinnussa. Suomen kirkolla on täten oikeus omiin uskonnollisiin periaatteisiinsa ja oikeus edellyttää että niitä toteutetaan sen toiminnassa. Kirkko voi edellyttää sitä, että sen työntekijät toteuttavat niitä kirkon toiminnassa.
Olenkin kuvitellut että kirkon periaatteisiin, joiden tulisi toteutua sen toiminnassa (jota lähetystyökin on), kuuluu tämän kommenttini alussa mainitsemieni ihmisoikeuksien lisäksi, ja niiden hengessä, mm. se, että ”Kirkon tulee vastustaa kaikkea väkivaltaa ja syrjintää joka kohdistuu seksuaalisiin vähemmistöihin…homoseksuaalien loukkaaminen sanoin tai teoin on lähimmäisenrakkauden vastaista…tärkeää on ettei ketään leimata eikä eristetä vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan (tässä viitataan niihin ihmisiin, jotka elävät omantuntonsa pohjalta samasukupuolisissa parisuhteissa) (lähde: kirkolliskokouksen hyväksymä perustevaliokunnan mietintö 4/2010).
Jani Salmisen kuvaus kirkon ristiriitaisuudesta (Janin kommentti tässä keskustelussa 17.1. klo 13.38) on erinomaisen osuva.
Kysymys sinulle Mika laiho: mitä sinun mielestäni tarkoitetaan ihmisoikeuksilla?
Tuire, onko lähetysjärjestöissä esitetty sellaistakin, että vammaisia tai maahanmuuttajia ei palkattaisi? Tai että koska vammaisuus ei ole Jumalan luomistahdon mukaista niin vammaisille eivät kuulu samat ihmisoikeudet kuin ei-vammaisille? Ei kai sentään. Eikä kirkossa kaiketi selitellä, että kaikkien ihmisoikeuksia puolustetaan paitsi niiden, jotka kuuluvat alle 3 % vähemmistöön ja täydet ja yhtäläiset ihmisoikeudet kuuluvat kaikille paitsi vammaisille.
Ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta ei sovelleta prosenttiosuuksien mukaan. Ne kuuluvat kaikille ikään, sukupuoleen, vammaisuuteen, etniseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen jne. katsomatta. Kristillinen vakaumus tietysti on toisinaan ristiriidassa tämän lähtökohdan kanssa ja sitä tämäkin keskustelu ilmentää. Eivätkö seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tosiaan voisi hakeutua töihin muualle kuin kirkkoon? Kun onhan niitä muitakin työpaikkoja ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on niin vähän. Voisimmeko vaihtaa tuohon seksuaalivähemmistö-sanan tilalla jonkun muun ihmisryhmän? Naispappeuden vastustajiakin on muistaakseni vain noin 3 % kirkon jäsenistä kirkon omien selvitysten mukaan.
Minulla on ehdotus Mika Laiholle ja miksei myös Tuirelle. Miten olisi blogi omasta ihmisoikeusajattelustasi tälle foorumille. Siinä on hyvä mahdollisuus eritellä niitä seikkoja, joiden katsoo poikkeavan valtavirran ihmisoikeusajattelusta esim. Tulkaa kaikki –liikkeen ihmisten argumentaatiossa. Minä yritin löytää Mika Laihon ihmisoikeuskäsityksiä täältä foorumilta ja muistan jotain joskus lukeneenikin, mutta en löytänyt.
Sari Roman-Lagerspetz
”tärkeää on ettei ketään leimata eikä eristetä vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan (tässä viitataan niihin ihmisiin, jotka elävät omantuntonsa pohjalta samasukupuolisissa parisuhteissa) (lähde: kirkolliskokouksen hyväksymä perustevaliokunnan mietintö 4/2010).”
Tämä on täysin mahdollista muuttamatta kirkon perinteistä syntikäsitystä tai sen tulkintaa. Asia mahtuu sen yleislauseen piiriin että Jeesuksen Kristuksen armosta ihminen hyväksytään juuri sellaisena syntisenä kuin on.
Syytä myös muistaa: ”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua ihmisparka. sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä. toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.” (Room 2:1)
Jani hyvä: Minun tarkoitukseni oli etsiä mittasuhteita ja verrata seksuaalisen vähemmistön asemaa muihin sellaisiin ryhmiin, joissa esiintyy tasa-arvon puutetta. Viesti on, että työtä on tasa-arvon ja huonompiosaisten tilanteen helpottamiseksi monella taholla ja paljon.
Kuinka onnistutkaan vääntelemään ja kääntelemään viestin asiat minun mielestäni ihan nurin niskoin?