Päivän Birgitta

Enää ei Suomessa pyhimyksiä seurata, ei edes pyhää Birgittaa, jolle on täällä vuosisatojen mittaan omistettu kasapäin kirkkoja. Birgitta jätti jälkeensä laajan kirjallisen jäämistön, joka edelleen inspiroi eri alojen tutkijoita, mutta jota kuitenkin tunnetaan aika ohuesti, ainakin meillä. Birgitan tekstejä ei ole saatavissa suomeksi.

Luther jo nimitteli Birgittaa hulluksi, eivätkä Birgitan ilmestykset ole Suomessa kuluneet lukevan rahvaan käsissä.  Toisaalta Birgittaa ei kyllä pyhimykseksi kanonisoitukaan tekstiensä vuoksi,  vaan elämäntapansa tähden. Minua kuitenkin alkoi kiinnostaa olisiko Birgitalla jotain sanottavaa meidän aikamme ihmisille. Tässä blogissa käyn läpi Kysymysten kirjaa ja pohdin sen viestiä itseni ja tämän minua ympäröivän maailman kannalta

KYSYMYSTEN KIRJA paljastettiin rouva Birgitalle, kun hän oli palaamassa ratsain kotiinsa Vadstenaan. Hän vaipui ekstaasiin, ja näki taivaallisessa ilmestyksessä ovelan munkin, joka kiipesi tikapuita pitkin taivaaseen, missä Kristus istui tuomarina valtaistuimella ja Maria hänen vieressään. Munkki oli älykäs ja täynnä pahantahtoista oveluutta, kun hän esitti kysymyksiään Kristukselle. Kristus vastasi ihmeellisesti ja kärsivällisesti, ja rouva Birgitta painoi sanat mieleensä kirjoittaakseen ne muistiin heti kotiin päästyään. Koko kirja syntyi yhdeltä istumalta, sillä kaikki oli kaivertunut hänen mieleensä kuin marmoritauluun.

Päivän Birgitta on myös Facebookissa ja ilmestyy pääsääntöisesti päivittäin.  Tähän blogiin poimin rusinoita pullasta. Olen kiitollinen kommenteista.  Pyhä Birgitta,  rukoile puolestamme.

    • Et ole ilkeä, mutta ehkä kyyninen kuitenkin..? Eikö sopimusten tarkoituksena ole taata kaikille osapuolille työrauha ja lujittaa luottamusta siihen, että toimitaan yhteisten pelisääntöjen mukaisesti kirkon ja evankeliumin parhaaksi..?

      Näissä asioissa voisi toimia kuin ihmissuhteissa yleensäkin: ei kannata yrittää ensin muuttaa toista, vaan aloittaa muutos itsestään.

    • Jouni. Ihan totta. Mutta nythän saamme iloita siitä, että naispappeutta vastustaneet järjestöt ovat aloittaneet muutoksen ja hyväksyvät naispappeuden. Oli se nyt sitten vaikka seurakuntien budjettiavustuksista kiinni, mutta pääasia on lopputulos, joka on hyvä. Muutos yksilönä on paljon hankalampaa. En millään pysty kuvittelemaan itseni muuttuvan naispappeuden vastustajaksi. Enkä kyllä edes kotiseurakuntani, jossa puolet papeista on naispuolisia. Enkä tiedä, haluaako Herramme edes sellaista muutosta? Mutta sille ei kai voi mitään, että tällaiset asiat saattavat vaikuttaa päättäjiin talousarvioista päätettäessä. Kaikkea hyvää toimintaa maailmassa ei näet ole ihan pakko kaikkien tukea rahalla. Olenko liian mutkikas sanakäänteissäni?

    • Eivät hyväksy naispappeutta eikä sitä edellytetäkään, jos lukee tuon tiedotteen tarkkaan. Esim. lähes kaikissa SLEY:n yhteistyökirkoissa ulkomailla pitäydytään ns. vanhaan virkakäsitykseen (kuten Inkerin kirkko, Kenian kirkko, Sudanin kirkko…) ja näin ollen perussopimuksen hengessä SLEY:n toiminta näiden kirkkojen kanssa ei aiheuta jännitteitä.

      Mitä tulee ihmisoikeuksien puolustamiseen, niin on aivan varma, että jos tulisi sellainen tilanne vastaan, jossa lähetysjärjestön pitäisi ottaa kantaa, onko seksuaalivähemmistöön kuuluva oikeus kivittää tai tuomita suuntautumisensa vuoksi vankilaan, ei yksikään lähetysjärjestö hyväksyisi tällaista menettelyä.

      Vaikka asia ei liitykään seksuaalivähemmistöihin, niin viime viikolla eteemme tuotiin kuvamateriaalia tyttöjen ympärileikkauksesta. Tällaisen käytännön poistamisen eteen mm. SLEY tekee Keniassa työtä.

    • Ai peijakas. Iloni olikin lyhytaikainen. Siis eivät edelleenkään pidä naispappeja Jumalan lapsina ja Kristuksen palvelijattarina saarnavirassa?

    • Kimmo, oikeus olla tulematta kivitetyksi on riittävän radikaali ihmisoikeus joten lähetysjärjestöjen on (tällä vuosituhannella) helppo asettua sen puolelle, jopa silloin kun puhutaan homoseksuaaleista.

      Sen sijaan jos ihmisoikeudeksi valittaisiin mahdollisuus elää vapaasti ja parisuhteessa haluamansa kumppanin kanssa, tässä kohtaa lähetysjärjestöjen nenä menee välittömästi solmuun ja alkaa kauhea selittely.

      Käsi sydämellä minä en ole valmis uskomaan sitä, että jokainen lähetysjärjestö olisi valmis ulkomailla tekemään töitä sen puolesta, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat saisivat vapaasti elää parisuhteessa.

      Minun mielestäni puheet seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolustamisesta ovat kaksinaamaista valehtelua, joka tehdään pelkästään ahneuksissaan tukirahojen toivossa.

    • Jusu on oikeassa. Eivät eräät (ei kaikki) lähetysjärjestöt antaisi hyväksyntäänsä homojen parisuhteelle. Eivät ainakaan SLEY ja Kansanlähetys. Joten rahastus on kaiken takana. Jos olet seurakunnan jäsen, osallistut siihen sinäkin. Siksi vaikutus seurakunta- ja kirkkoneuvostoihin on homoillekin tärkeää. Jos et kuulu kirkkoon, et siihenkään voi mitenkään vaikuttaa.

    • Jusu, sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi. Nyt kuitenkin on selkeästi osoitettu, että Kirkon ulkoasiain osasto on julkisesti ilmaissut luottavansa jokaisen lähetysjärjestön työhön kirkon virallisena lähetysjärjestönä.

    • Jusu. Mikäli et ole seurakunnan jäsen, liity äkkiä ja ala vaikuttaa. Saat varmasti kannattajia. Jos jo olet jäsen, ala vaaleissa ehdolle. Seurakunta ottaa kyllä vastaan. Se ei ole yksityinen järjestö. Sinua tarvitaan.

    • Kimmo, oletko vilpittömästi sitä mieltä, että kaikki lähetysjärjestöt ovat valmiita puolustamaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeuksia elää vapaana ja parisuhteessa haluamansa ihmisen kanssa?

      Osmo, kiitos kannustuksesta. Laitetaan harkintaan.

    • J.V. : ”Sen sijaan jos ihmisoikeudeksi valittaisiin mahdollisuus elää vapaasti ja parisuhteessa haluamansa kumppanin kanssa, tässä kohtaa lähetysjärjestöjen nenä menee välittömästi solmuun ja alkaa kauhea selittely.”

      Oletko ihan varma?

      Ilman muuta oikeus ihmissuhteisiin on ihmisoikeus. Sanon omasta puolestani, että jokaisella ihmisellä täytyy olla oikeus elää sen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa elää. Eikä ole syytä puuttua ihmisten seksuaalielämään tai sitä mitenkään kysellä autettaessa ihmisiä.

      Ehdottomasti kahdella miehellä tai kahdella naisella täytyy olla oikeus asua ja elää yhdessä. Tai kuinka monella hyvänsä. Ja olla keskenään niinkuin ovat.

      Ei tällaista pidä mennä tällaista lainsäädännöllä kieltämään tai kontrolloimaan.
      Jokaisella täytyy olla vapaus ja oikeus ihmissuhteisiin niiden kanssa, jotka kokee itselleen tärkeiksi.

    • Sari, älä muuta puheenaihetta. Minä puhuin parisuhteesta, en ihmissuhtaista. Edellisellä ymmärrän sitoutumiseen ja rakkauteen perustuvaa suhdetta. Jälkimmäisellä ystäviä ja kavereita.

      Jos väität, että näissä ei ole eroa, totean että edellämainitusta saa muutamassa Afrikan maassa 14 vuotta vankeutta. Jälkimmäisestä ei saa.

      Ja huoleni on se, että näiden vanhoillisten lähetysjärjestöjen syntikäsitykset ovat omiaan ruokkimaan tällaisia vankeusrangaistuksia, joita myös pidän ihmisoikeusrikkomuksina.

  1. Kirkon ulkoasiain osasto on arvioinut, että kirkon lähetysjärjestöt ovat erilaisista teologisista tulkinnoistaan riippumatta valmiit puolustamaan kaikkien, myös seksuaalisten vähemmistöjen, ihmisoikeuksia.

    Varsinainen vitsi. Tämä lausunto kaatuu viimeistään siinä vaiheessa kun lähetysjärjestöille selviää, että oikeus avioliittoon kuuluu ihmisoikeuksiin. Tähän mennessä eräät lähetysjärjestöt eivät ole hyväksyneet oikeutta minkäänlaiseen parisuhteeseen ottamatta sen enempää edes kantaa, mitä nimitystä siitä pitäisi käyttää.

    Varmaan tämänkin nollatutkimuksen tekemiseen kului jälleen pannukaupalla kahvia ja lukuisia kirkollisveroeuroja. Lopputuloksena saatiin tyhjä paperi, johon oletan monen täällä kirjoittelevan tulisesti vetoavan kun seuraavan kerran keskustellaan syrjintäjärjestöjen tukirahoista etelän suvaitsevissa seurakunnissa.

    Piiri pieni pyörii…

    • Jusu. Seurakuntien budjettiavustusten vuoksihan koko näytelmä on koottu. Ei SLEY ja Kansanlähetys ole kantojaan miksikään muuttaneet. Nyt vain ovat niin kovasti seksuaalivähemmistöjä puolustavia. Entä käytännössä? Järjestöt tarvitsevat rahaa työntekijöiden ja varsinkin johtoherrojen palkkaukseen. Kun yksityinen kannatus ei tuo jeniä riittävästi, lypsetään veronmaksajilta. Tarkoitus pyhittää keinot.

    • Seurakuntien talousarviomäärärahat ja vapaaehtoinen kannatus lähetystyöhön menevät siihen osoitettuun kohteeseen. Eli vaikkapa nimikkoläheteille kerätty kolehti menee nimikkolähettien työn tukemiseen – ei johtajien palkkaamiseen. Johtajien palkka menee eri momentilta ja se koostuu mm. vapaaehtoisen tukirenkaan tuotoista.

      Osmo, toivoisin, että pysyisit totuudessa tässä asiassa.

    • Kiitos tiedosta Kimmo. No onhan ne johtajat tietysti eri asia kuin työntekijät. Palkkakin on paljon parempi. Hyvä, etten sellaisiin kustannuksiin joudu omalta osaltani osallistumaan. En todella tiennyt, ettei lähetystyön johtajien palkkoihin mene meidän veromarkkoja. Kirkon tasola taitaa kyllä mennä. Äsken taas valittiin kallispalkkainen lähetysjohtaja, jolla ei ole alaisena yhtään lähettiä.

    • Mitä tarkoittaa ”oikeus avioliittoon”?

      Joskus avioliitto olikin ehkä ainoa hyväksytty tapa (miehelle ja naiselle) elää yhdessä, mutta nyt kun vaihtoehtoja on, sukupuolia erottelematta ja vielä lailla suojattuja, niin mitä tarvitaan?

      En edelleenkään itse näe avioliittoa ”oikeutena” vaan velvoitteena, instituuitona, jolla on tietty tarkoitus.

      Onko tässä nyt se peräänkuulutettava ihmisoikeus se, että saa kutsua mitä tahansa suhdetta avioliitoksi?

      Avioliitosta ja sen merkityksestä on puhuttava. Ainoa kysymys ei ole se, onko se keneltäkään pois jos jotain ihmissuhdetta kutsutaan avioliitoksi. Kysymys on: mikä ihmisten välinen suhde EI ole, ei voi olla, eikä pidä olla avioliitto, ja miksi ei?

    • Sari, avioliitto mainitaan ihmisoikeuksien listalla. En näe hedelmälliseksi aloittaa tässä keskustelua siitä, mitä avioliitto sinun mielestäsi merkitsee ja onko se sinun mielestäsi oikeus vai velvollisuus. Ihmisoikeudet ovat globaalisti määritelty ja laajasti tunnustettu. En näe, että tämä keskustelu toisi muutoksia asiaan.

      Jotta kukaan ei nyt takerru siihen, mitä jokin substantiivi tarkoittaa missäkin maassa ja millä ihmisryhmällä on siihen yksinoikeus, olen käyttänyt tässä keskustelussa termiä parisuhde jolla tarkoitan sitä, että saa vapaasti elää yhdessä puolisonsa kanssa riippumatta puolison sukupuolesta.

      Mielestäni oikeus johonkin substantiiviin ei ole ihmisoikeus. Uskon, että avioliittolaki harmonisoituu Suomessa vaikka oikeutta jonkin tietyn nimen käyttämiseen parisuhteesta ei ihmisoikeudeksi julistettaisikaan. Ja se on ihan toinen keskustelu.

    • Ei se kokoustaminen pelkän kahvikupposen äärellä tapahdu. Luksusravintolat ovat varmaan saaneet hyviä maksavia asiakkaita (kenen varoilla?).

    • Niin? Minä en ainakaan vastusta. Pitäisikö?

      Mutta jos parisuhde määritellään noin, ei ole mitään syytä liittää ”parisuhteeseen” seksuaalista ulottuvuutta. Vaan sitä pitää käsitellä ihan erikseen.

    • Ratkaisu voisi olla ihmissuhdeinstituutio, joka perustuu ystävyyssuhteelle. Sitten voisi olla ihmisten oma asia onko siinä seksiä ja seksuaalisuutta vai ei. Se voisi olla myös lukumääräneutraali. Kaveriporukka voisi olla perhe toisilleen.

    • Olen aina tykännyt naisista. Mutta ei minusta ole paha asia, jos miehetkin tykkää toisistaan, tai naiset.

    • Tällöin ei tietenkään olisi kyseessä ”parisuhde” vaan ryhmäsuhde. Ja seksuaalisuus pitäisi irrottaa ihmissuhteista kokonaan.

      Se olisi lähtöolettamuksena vain avioliitossa. Joka on miehen ja naisen välinen, ja tarkoitettu velvoittamaan vanhemmat huolehtimaan liittoon todennäköisesti syntyvistä omista lapsistaan, ja olemaan heille mieheksi ja naiseksi kasvamisen tuki.

      Rinnalle voisi kehittää ystävyysliittoja, monen tai kahden välisiä, joihin homotkin mahtuisivat aivan hyvin. Ja voisivat lakata vaatimasta avioliiton muuttamista pelkäksi ihmissuhdestatukseksi.

      Pariliitto tai moniliitto perustuu aikuisten väliselle suhteelle ja avioliitto perheen perustamiselle. Jos se olisi vaihtoehto myös lapsettomille pareille, ei se olisi heiltäkään mitenkään pois. Miksi kaikki haluavat nyt sen ikivanhan avioliiton, ikäänkuin se olisi jotain mahtavan hienoa? Halutaan päästä mukaan vuosituhantiseen perinteeseen muuttamalla se joksikin muuksi?

    • ”Olen aina tykännyt naisista. Mutta ei minusta ole paha asia, jos miehetkin tykkää toisistaan, tai naiset.”

      Ei niin. Miesten välinen filia-rakkaus on kauneimpia ja hienoimpia rakkauden muotoja.

    • Naisten välinen ystävyysrakkaus ja kiintymys myös. Mutta itseäni on aina enemmän kiehtonut miesten välinen rakkaus. Miksi kaikkeen pitää sotkea seksiä, ikäänkuin se tekisi asiasta jotenkin hienomman?

    • Sanoppa muuta Sari. Nykyisin seksiä tuputetaan joka paikkaan. Erityisesti eräät herätysliikkeet ovat kumma kyllä siitä kiinnostuneet enemmänkin kuin sielun pelastuksesta.

    • Totean tähän, että tyypillisesti samaa sukupuolta olevien parisuhteet eivät ole mitään ystävyyssuhteita vaan puolisot kokevat niissä toisiaan kohtaan aivan samanlaista rakkautta kuin heterosuhteissa sekä toteuttavat sitä seksuaalisesti makuuhuoneissaan.

      Minun mielestäni tämän jankkauksen fila-suhteista voi lopettaa tähän. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän uutisen kanssa ja me emme ole täällä määrittelemässä sitä, mitä ihmisillä on lupa kokea toisiaan kohtaan ja mitä parisuhteissaan tekevät.

    • Niin Jusu. Tuskinpa edes meidän Herramme tuntee halua tirkistellä kaikkien palvelijoittensa makuukammareihin.

    • Sari Weckroth luo ihan uutta lainsäädäntöä myös perinteiseen avioliittokäsitykseen. Ei siinä edellytetä seksiä tai lisääntymistä, ei ole edellytetty enää pitkiin aikoihin. Joskus menneisyydessä avioliitto piti myös näiltä osin ”panna täytäntöön” ja jatkuva kieltäytyminen oli avioeron peruste. Nykyisin avioliittokaan ei lainsäädännöllisessä mielessä liity mitenkään seksiin. Pitäisikö palata lainsäädännössä menneisiin käytäntöihin vai?

  2. BioLuvil ja 90 oC eli valitettavasti kirkkohallitus sortuu jälleen ilmiselvään valkopyykkäykseen.

    Kaikki järjestöt ovat valmiita puolustamaan kaikkien ihmisoikeuksia, sanoo tiedote. Varmasti näin, kunhan vain ihmisoikeudet määritellään siten, että niiden ulkopuolelle jätetään tiettyjen ihmisten osalta tietyt oikeudet, vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeus parisuhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa ja oikeus työhön. Suomalaisessa ajattelussa normina pidetään sitä, että henkilö tulee valituksi työhönsä sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Kirkon piirissä vastoin tätä periaatetta toimiminen ilmentää valmiutta puolustaa kaikkien ihmisoikeuksia. Piispainkokouksen selvitys toteaa, että kirkon tulee vastustaa kaikkea syrjintää. Kirkkohallitus näyttää olevan samoilla linjoilla – syrjintä ilmeisesti vain määritellään siten, että ”kaikki syrjintä” ei pidä sisällään työsyrjintää tai syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

    Kirkkohallitus jatkaa, että piispat eivät ottaneet kantaa teologiseen kysymykseen, mutta totesivat, että rekisteröity parisuhde ei ole este kirkon työssä toimimiselle ja että syrjintäkielto koskee työnantajaa kaikissa oloissa. Samaan hengenvetoon kirkkohallitus tiedottaa, että kirkolla ei ole toimivaltaa sen suhteen, miten näitä kirkon päätöksiä ja lain periaatteita noudatetaan sen virallisissa lähetysjärjestöissä, joiden toimintaa kirkko rahoittaa ja joiden kanssa se on allekirjoittanut perussopimuksen. Kirkkohallituksen ihmisoikeuskäsitykseen näyttää sopivan myös se, että kun syrjintää havaitaan, sitä katsotaan sormien läpi, koska ”kirkolla ei ole toimivaltaa sen suhteen”. Koska syrjintäkysymyksen oikeudellinen ratkaisu on tuomioistuimen asia, kirkolla ei kirkkohallituksen mukaan ilmeisesti ole mitään mahdollisuutta tarkastella asiaa edes eettisenä kysymyksenä eikä asettaa rahoittamilleen järjestöille ehtoja asiassa. Sen sijaan se katsoo tehtäväkseen kertoa, kuinka asiat ovat kunnossa ihmisoikeuksien ja syrjinnän näkökulmsta. Tästä ei valkopyykkäys paljon läpinäkyvämmäksi voi tulla.

    • Harvinaisen hyvä ja selkeä näkemys asiasta Jani Salmisella. Mutta paikallisseurakunta ei onneksi ole kirkkohallitus ja sen päättäjillä on lakiin perustuva oikeus päättää, mihin seurakuntalaisilta kerätyt verovarat käytetään. Enemmän rohkeutta tarvitaan ja Vantaa on antanut toimintamallin.

    • Eräät Vantaan päättäjät on kyllä jo toisin ajattelevien toimesta tuomittu tuliseen mereen, mutta onneksi siinä asiassa päätösvalta on muualla, nimittäin eräällä köyhällä rakennusmiehellä.

    • Jani Salminen sanoo juuri niinkuin asia on: ”Tästä ei valkopyykkäys paljon läpinäkyvämmäksi voi tulla.”

    • Ai että kohdemaatko ovat vaikuttaneet esimerkiksi SLEY:n naisopappien vastaisuuteen täällä Suomessa. En panisi sitä kohdemaiden syyksi, vaan eräiden johtajien pikemminkin.

    • Mika Turunen, eri järjestöjen tekemällä työllä on ansionsa, joita ei ole tarpeen kiistää. Yhtä vähän on tarpeen kiistää sitä tosiasiaa, että joidenkin järjestöjen käsitykset ja palkkausperiaatteet ovat lähtökohtaisesti syrjiviä. Jos jossakin kohdemaassa homoseksuaalinen kanssakäyminen tms. on kriminalisoitu, niin siitä ei kuitenkaan millään tavalla johdu, että jokin järjestö ei voi palkata parisuhteensa rekisteröinyttä mihinkään työhön edes Suomessa eikä em. henkilöä tai pappisnaista työtehtävään (ulkomaille), jossa mitään rajoitteita ei ole. Kuten Osmo alla totesi, järjestön ja kirkon ihmisoikeus- ja syrjintänäkemykset tai halukkuus noudattaa Suomen lainsäädäntöä eivät määrity se mukaan, mitä vaikkapa Sambiassa tapahtuu tai ajatellaan.
      Mikä ihmeen tarve kirkkohallituksella tai ao. järjestöillä on valkopyykätä eli väittää, että syrjintää ei harrasteta ja ihmisoikeuksia puolustetaan kun samaan aikaan molemmat tahot sanovat, että on erilaisia näkemyksiä, joiden perusteella näissä asioissa toimitaan myös siten, että pappisnaiset ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat asetetaan eri asemaan?

    • Osmo ja Jusu, onko kaksinaamaiseksi valehtelijaksi tai sinisilmäiseksi idiootiksi haukkuminen mielestänne oikein? Jos on niin silloin vain ihmettelen minne olette hukanneet viimeisenkin etiikkanne murusen. Asioista voi keskustella muutenkin kuin haukkumalla ihmisiä. Jos olette eri mieltä niin siihen teillä on oikeus. Siihen teillä ei ole oikeutta, että haukutte lähimmäisiänne. Hävetkää!

      Jani, kyse näyttäisi nyt olevan kuitenkin siitä, että kaikenlainen homofilia on saavuttanut huippunsa ja pieninkin erilainen mielipide asiasta on kriminalisoitu vaikka siihen ei ole tarvetta. Kyse on silkasta propagandasta, jolla lähetysjärjestöjen työtä yritetään sabotoida. hyvin siinä on onnistuttukin.

    • Mika, syrjintä on kriminalisoitu. Parisuhteen rekisteröiminen on laillinen oikeus. Pientä eikä isompaakaan mielipidettä ole kriminalisoitu. Syrjintää kritisoidaan, koska se on lainvastaista eikä sitä pidetä eettisesti oikeana tapana toimia. Tämä kritiikki toki koetaan syyllistävänä, loukkaavana ja hajottavana.

    • Ongelmana syrjinnän kritisoimisessa on näyttöjen puute. Missä on tapahtunut jotakin sellaista syrjintää mitä voisi kritisoida? Sellaista ei ole tapahtunut. Sen sijaan lähetysjärjestöt on jo valmiiksi kriminalisoitu (huomaa sanan kaksoismerkitys jo aiemmin), niin että hengitystilaa ei ole. On tilaa vain yhdelle mielipiteelle. Jos sitä ei lausu yhteen ääneen niin kuin uskontunnustusta niin silloin kivet jo lentävät.

    • Mika, järjestöt itse väittävät, että niillä on oikeus syrjiä eli olla noudattamatta lainsäädännön syrjintäpykäliä. Jos järjestöt katsovat, että ne haluavat syrjiä ja niillä on siihen omasta mielestään oikeus niin kai senkin saa todeta, että ko. järjestöt syrjivät? Vai mikä on tämä kumma ajatusleikki, jossa järjestöt ensin sanovat ääneen, että emme palkkaa ja emme noudata syrjintäsäännöksiä ja sitten kohta vaativat näyttöä siitä, että syrjivät eivätkä noudata syrjintäsäännöksiä. Ja kirkkohallitus ja kirkko osallistuvat tähän vakuuttelemalla, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja kaikkea syrjintää vastustetaan.

    • Eihän lähetysjärjestöjen tehtävänä ole syrjintä vaan lähetystyö. Tässä keskustelu menee aivan harhateille. Syrjintä on sivuasia, josta on tehty isompi asia kuin mitä se todellisuudessa on. Näyttöjä syrjinnästä ei ole, kun sellaista ei ole tapahtunut. Mielipiteistä ei voi rangaista niin kuin nyt toivottaisiin. Olisikin parempi antaa työrauha lähetysjärjestöille, niin että työ tulisi tehtyä. Vasta sen jälkeen voi arvioida mitä on tehty. Ei ennen sitä.

    • Mika Turunen, kun työnantajalla on sellainen ”mielipide”, että emme palkkaa homoja mihinkään tehtäviin, niin se riittää itsessään täyttämään syrjintärikoksen tunnusmerkit. Vähän samaan tapaan, kun jos kirjoittaisi ravintolan oveen, että ”tässä ravintolassa ei palvella juutalaisia”, se on itsessään jo syrjivä asiakkaidenvalintakriteeri.

    • Sekin varmaan toimisi, että toivotettaisiin vaan homot töihin eikä pahemmin puhuttaisi siitä jos työntekijät nyt sitten vangittaisiin kohdemaassa tai pistettäisiin paluulaivalla nimilappu varpaassa takaisin. Tästä minun ymmärtääkseni lopulta on kysymys.

    • Ei ole. Jos Ugandaan ei voi lähettää rekisteröidyssä parisuhteessa elävää, se ei ole syy kieltäytyä kokonaan rekrytoimasta ja olla palkkaamatta Suomeen tai vaikka Brasiliaan (jossa on muuten voimassa tasa-arvoinen avioliittolaki). Tästä on kyse. Näillä järjestöillähän, jotka ovat asiasta jotain lausuneet, kanta on kategorinen.

    • En ymmärrä. Jos Ugandassa tarvitaan lähettiä niin mitä tekemistä kotimaalla tai Brasilialla on asian kanssa? En minä ainakaan palkkaisi ketään vain sen vuoksi, että olisi kiva palkata joku. Kyllä se palkkaus kai tapahtuu sen mukaan missä niitä töitä on. Minä palkkaisin myös sopivimman – en sen mukaan, että jokin kiintiö täyttyisi.

  3. Joskus minua ihmetyttää, miksi lähetysjärjestöt pakkaavat menemään ”lähetystyöhön” sellaisiin maihin, joissa on jo oma kirkko. Eikö se voi itse huolehtia asioista omassa maassaan? Minusta pitäisi mennä sinne, missä Kristusta ei vielä ole julistettu. Sosiaalinen apu on eri juttu. Mutta Punainen Ristikin antaa sitä.

    • Niinpä. Helpointa on mennä sinne, missä samoinsyrjijät jo ovat johtamassa. Yksimielisesti.

    • ”Helpointa on mennä sinne, missä samoinsyrjijät jo ovat johtamassa. Yksimielisesti.”

      Yllä oleva on perin outo näkemys lähetystyöstä. Ehkä sen kirjoittaja ei ole perehtynyt kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön ja niihin maihin, missä lähetystyötä tehdään, vielä ollenkaan?

    • Lähetystyötä on myös se, että tuetaan vähemmistössä (sic!) elävien kirkkojen toimintaa antamalla heille työntekijäreursseja sekä ammatillista osaamista ja koulutusta.

      Juuri tämän työn (erit. koulutuksen) seurauksena on aavisteltavissa, millaista tasa-arvokeskustelua noissa kirkoissa tullaan joskus käymään mm. samaa sukupuolta olevien parisuhteista.

      On muistettava, että oman kirkkomme historiassa ei tarvitse mennä kuin sukupolven verran taaksepäin, kun kirkossa oli normi opettaa parisuhteista juuri samalla tavalla kuin noissa ”syrjivissä” järjestöissä tänään. Eikä se harhaoppia ole moniäänisessä kirkossa vieläkään.

      On siis pikemminkin luultavaa, että tietyn lähetysjärjestön omista opetuksen korostuksista riippumattamatta paikalliset kristityt oppivat itsekin lukemaan ja tulkitsemaan Raamattua sekä selaamaan internetiä ja verkostoitumaan. Ja kohta tätä samaa vääntöä käydään sielläkin.

      Kun tätä vuorovaikutteista kehitystä on mahdotonta (ja vähemmän toivottavaa) pysäyttää, niin mitäs jos yrittäisimme antaa näille vähemmistökirkoille mallin siitä, kuinka luterilaisessakin kirkossa kyetään käymään toista kunnioittavaa keskustelua ja yritetään ymmärtää toisten argumentteja sortumatta alatyylisiin kommentteihin ja pejoratiivisiin väitteisiin..?

      Olisiko se myös näiden köyhien ja vähemmistössä elävien kirkkojen oman identitettin tukemista ja kristillisen todistuksen antamista evankeliumin voimasta..?

      Siis juuri sitä lähetystyötä itseään.

  4. Tämähän on oikein hyvä uutinen. Nyt voidaan antaa kaikille lähetysjärkestöille työrauha toteuttaa kirkon yhteistä lähetystyötä, viedä evankeliumia ja harjoittaa laupeudentyötä kussakin kohdemaassa.

    Toivottavasti myös lähetysjärjestöjä syyllistäviltä tahoilta löytyy keskinäistä solidaarisuutta niin, että jatkossa sovitaan samaan kirkkoon eikä mitään ryhmää olla ajamassa kirkosta ulos.

    • Kirkosta ei kai Salme kukaan ole ajamassa ulos ketään. Seurakunta (siis paikallisseurakunnan jäseniä me olemme, emme ”kirkon”) hyväksyy kaikki haluavat omiksi jäsenikseen. Mutta määrärahojen jakamisesta toivon minä ja moni muukin keskustelua. Siinä nimenomaan paikallisseurakunnat maksajina ovat avainasemassa. Kirkkohallitus ei maksa yhtään mitään. Seurakuntien pussista ne rahat tulevat. Toisten rahoista on kiva neuvotella ja tehdä ”YYA-sopimuksia”.

    • Hurskas toive Salmelta, mutta en usko, että tämä paperi siihen johtaa. Kuten alla olevasta keskustelusta käy ilmi, ainakaan minä en näe tätä paperia vilpittömänä.

    • ”Mitä ihmeen laupeudentyötä on lähteä seurakuntien rahoilla toteuttamaan itseään?” Ottavainen

      Sitä minäkin kysyn. Nythän eriyisesti jotkin pääkaupunkiseudun seurakunnat ovat itsepintaisesti päättäneet, että lähetystyöhön kelpaavat vain sellaiset järjestöt, jotka suostuvat toteuttamaan itseään eli vain heidän oman sapluunansa mukaan toimivia.

      Laupeuden- eli diakoniatyö on epäitsekästä ja sitä toteutetaan kaikkien apua tarvitsevien hädänalaisten keskuudessa. Tähän ovat kaikki kirkon lähetysjärjestöt sitoutuneet ja olisi toivottavaa, että niille annetaan työrauha toimia sitoumuksensa mukaan.

    • Salme. Epäitsekästä laupeudentyötä varten on kirkossamme olemassa ihan oma systeemi, jonka nimi on Kirkon Ulkomaanapu. Se on arvostettu toimija ja esiintyy usein yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin kanssa, joka myös on hyvin arvostettu ja epäitsekäs toimija.

    • Se, että joku ei näe sopimusta vilpittömänä, ei tarkoita sitä, etteikö sopimus olisi kaikkien osapuolten taholta vilpitön.
      Tietysti syyttelyä voi jatkaa maailman tappiin, mutta ketä se hyödyttää? Päinvastoin se vahingoittaa kirkon toimintaa ja ennenmuuta lähetyskentillä kohdemaissa olevia ihmisiä.

      On huolestuttavaa, että vaikka kirkossa pyritään (myös etelän seurakunnissa) rakentamaan sopua, niin se ei kaikille kelpaa vaan syytetään valkopyykkäyksestä ja vilpittömyyden puutteesta.

    • Osmo, KUA ei tee lähetystyötä. Raamatun mukaan evankeliumin julistaminen ja diakonia kulkevat rinnakkain. Se on kokonaisvaltaista lähimmäisen rakastamista.

      Jos joku haluaa tukea KUAn tai SPRn työtä, niin mikään ei estä heitä niin tekemästä. Mutta pelastava evankeliumi ei mene heidän kauttaan eteenpäin. Se on kirkon tehtävä lähetysjärjestöjensa avulla.

    • Salme, kun totuusyhteisö, jona kirkkoa on kai lupa pitää, kertoo vastustavansa kaikkea syrjintää, niin onko sopivaa ajatella, että tätä myös tarkoitetaan ja tämän mukaisesti myös toimitaan?

      Ihan mielelläni otan vastaan vastakritiikkiä esittämääni valkopyykkäysväitteisiin. Minähän kuitenkin perustelin väitteeni. Tiedän toki, että jotkut näkevät sen sovun vastustamisena tai syyllistämisenä esittämättä kuitenkaan mitään perusteluita. Ajatteletko, että syrjinnän vastustaminen tai kritisoiminen muuttuukin sovun vastustamiseksi ja kritisoimiseksi kun niin vain sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen väittää?

    • Jani, siinä on tarpeeksi perusteluja kun lukee lähetysjärjestöjen allekirjoittaman yhteistyösopimuksen lähetystyötä koskien. Kaikki oleellinen on siinä sanottu eikä ole tarvis sitä toistaa. Elämässä on kyettävä luottamaan toisten vilpittömyyteen muuten saa olla jatkuvasti epäilemässä.

      Tähän päivään mennessä kukaan ei ole esittänyt yhtään konkreettista esimerkkiä siitä, että joku lähetysjärjestö olisi rikkonut lähetyskentällä sopimusta. Epämääräisiä tuulesta temmattuja syytteitä on kyllä esitetty paljonkin, mutta kun on pyydetty tarkempia konkretiaan pohjautuvia perusteluja, niin niitä ei ole saatu.

      Joten, uskon kirkon ja lähetysjärjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön ja että kirkossa palautuu työrauha kaikkien osalle.
      Jos joku haluaa muuta toivoa ja uskotella, niin siihen on mahdollisuus, mutta se taitaa olla hukkaan heitettyä energian tuhlausta.

    • Kuten alla oleva keskustelu osoittaa, tällainen puolivillainen nahkapäätöksenomainen näkemys varmistaa lähinnä yhden asian: tästäkin asiasta riidellään taas seuraavat 25 vuotta. Ja ovet käyvät.

    • Salme, meinaatko tosissasi, että lähetysjärjestö, joka ei kotimaassa palkkaa tiettyjä henkilöitä tai hyväksy heidän parisuhdettaan lainsäädännöstä välittämättä, olisi ulkomailla puolustamassa jonkun oikeutta näihin asioihin?

    • Salme, esittämäni kritiikin perusteena ei ole sopimuksen rikkominen *lähetyskentällä*. Eihän palkkaaminen tapahdu lähetyskentällä vaan Suomessa. Samoin on kai lupa uskoa, että järjestöjen käsitykset ja opetukset ovat samat ollaan sitten Suomessa tai Sambiassa? Niitä käsityksiä ja opetuksiahan tässä on arvioitu. Vai meinaatko, että pitäisi mennä vaikkapa Sambiaan katsomaan, että onko lähetysjärjestö palkannut *siellä* pappisnaisen tai rek. parisuhteessa elävän ja opettaako järjestö *siellä*, että oikeus solmia parisuhde kuuluu myös seksuaalivähemmistöille?

    • Oletko, Salme, tosiaan sitä mieltä, että kaikki lähetystyöntekijät ovat aina antaneet ja tulevat edelleen antamaan tukensa kohdemaan samasukupuolisten parisuhteelle? Vai olisiko mahdollista, että se on määritelty ja määritellään edelleen synniksi?

      Ja kun näin on tehty ja tehdään (minun ymmärtääkseni), se ylläpitää homofobista ja aggressiivista suhtautumista, vaikka se ei olisikaan – eikä varmaan olekaan – tarkoitus.

    • Jani ja Tarja,
      minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö kaikki lähetysjärjestöt toimi allekirjoittamansa sopimuksen mukaisesti.

      Näistä asioista keskustellessa olisi tarpeen kuulla/haastatella myös kohdemaiden yhteishenkilöitä/ihmisiä yleensä ja kuulla heidän näkemyksiään yhteistyön sujumisesta. Kysehän ei ole vain täällä K24:ssä kommentoivien mielipiteistä vaan ennenkaikkea heistä, jotka lähtevät lähetystyöhön sekä heistä, joiden keskuudessa he toimivat. Lähetystyöhön lähtijät tietävät itse parhaiten, mitä ajattelevat ja miten toimivat ilman että täältä laitetaan heidän päähänsä mutuajatuksia ja päätetään, että niin he ajattelevat ja toimivat.

    • En katso aiheelliseksi jatkaa jo satoja kertoja toistettujen asioiden uudelleen lämmittämistä, joten voitte osoittaa kysymyksenne ja vastauksenne muille kuin minulle. Ystävällisesti. 🙂

    • Salme, jos järjestö ilmaisee kantansa, on varmaan ihan mahdollista, että työntekijän kanta poikkeaa siitä tämän omassa päässä, mutta työnantajan kantahan ratkaisee, kun työntekijän palkataan nimenomaan edistämään työnantajansa arvoja. Muistanet, että oikeusoppineet olivat esim. Kansanlähetyksen toiminnanjohtajan julkisesta lausumasta sitä mieltä, että itse lausuma jo saattaa täyttää lain rikkomisen kriteerit.

    • Salme, nyt on kritisoitu yksinomaan lähetysjärjestöjä, ei lähetystyöntekijöitä. Ei tarvitse laittaa yhtäkään ajatusta yhdenkään lähetystyöntekijän päähän kun puhutaan järjestöistä, jotka ihan kirjallisesti ilmoittavat kantansa. Emme palkkaa.

      Järjestöt ensin itse sanovat, että emme halua noudattaa lainsäädännön syrjinnän kieltäviä pykäliä ja kohta samat järjestöt ja keskustelijat täällä penäävät todisteita siitä, että järjestöt eivät noudata lainsäädännön syrjinnän kieltäviä pykäliä.

    • Salme, tarkoitatko, että keskustelu Suomen lakien rikkomisesta kirkon toiminnassa ja kirkon välinpitämättömästä tai peittelevästä suhtautumisesta siihen pitäisi lopettaa, koska se uhkaa työrauhaa tms.? Tai että syrjintään ja ihmisoikeuksiin liittyvä eettinen keskustelu ja kritiikki pitäisi lopettaa samasta syystä?

    • Jahas, tämä meni taas tähän, että kommentoija kertoo omassa kommentissa mitä tämä paperi tarkoittaa ja sen jälkeen alkaa leimaamaan eri mieltä olevia riidanhaastajiksi.

      Toivottavasti näitä syrjiviä lähetysjärjestöjä puolustavilta löytyy keskinäistä solidaarisuutta ja kykyä ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät halua näitä lähetysjärjestöjä rahallisesti tukea, riippumatta siitä millaisen sertifikaation ulkoasiain osasto niiden kylkeen leimaa.

    • Lakien noudattamisessa on tietty jankkaava piirre: niihin ei tehdä poikkeuksia vaikka Erkki ei jaksaisikaan.

    • Tämä artikkeli, jota nyt blogissa arvioidaan, on kirkon ulkoasian osaston ja eri lähetysjärjestöjen välisiä keskusteluja koskeva tiedote.

      Tähän liittyvä keskustelu on kuitenkin saanut ihan kummallisia piirteitä. Taas toistetaan parisuhteeseen liittyviä asioita, joita on näillä palstoilla toistettu ties kuinka kauan.Sen lisäksi lähetysjärjestöjä ja lähetystä kritisoivat puheenvuorot ovat saamassa yhä voimakkaampia sävyjä. Joidenkin käyttämät sanamuodot ja kommentit ovat mielestäni sellaisia, että ne eivät ole enää julkaisukelpoisia.

      Mitä ihmettä tällaisella repivällä ryöpytyksellä ajetaan takaa?

      Suosittelen lämpimästi, että mahdollisimman moni matkustaisi lähetyskohteeseen katsomaan, minkälaista työtä siellä tehdään. Ymmärryksen lisääntymisellä olisi varmasti käänteentekevä vaikutus.

      Tässä tiivistettynä muutamia poimintoja keskustelusta. Voi hyvät hyssykät!:
      ’Tarja Koivumärki: Salme, meinaatko tosissasi, että lähetysjärjestö, joka ei kotimaassa palkkaa tiettyjä henkilöitä tai hyväksy heidän parisuhdettaan lainsäädännöstä välittämättä, olisi ulkomailla puolustamassa jonkun oikeutta näihin asioihin?’
      Ei ole näyttöä siitä, että joku järjestö olisi jättänyt palkkaamatta. Ei ole näyttöä siitä, että ko. tietyn tyyppiset henkilöt olisivat edes hakeneet paikkaa. Mutta kun jankuttaa riittävän kauan, alkaa asia näyttää todelta.

      ’Jusu Vihervaara: Minun mielestäni puheet seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolustamisesta ovat kaksinaamaista valehtelua, joka tehdään pelkästään ahneuksissaan tukirahojen toivossa.’
      Kirkon ulkoasian osastoko vai kirkon tiedotuskeskus vai kuka on kaksinaamainen valehtelija?

      ’Osmo Kaipainen: Eivät eräät (ei kaikki) lähetysjärjestöt antaisi hyväksyntäänsä homojen parisuhteelle. Eivät ainakaan SLEY ja Kansanlähetys. Joten rahastus on kaiken takana.’
      Siis sitoutuminenko yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin on väärin ja vain rahojen takia? Eivät kai he omiin taskuihinsa rahoja laita,vaan lähetystyöhön?

      ’Jusu Vihervaara: Kuten sanoin, mielestäni lähestysjärjestöissä ollaan kaksinaamaisia valehtelijoita. ’
      Niin, siis lähetysjärjestöissä on valehtelijoita. Lähetys on yksi kirkon perustehtävä. Ovatko lähetyksen tukijatkin, siis suurin osa kirkkokansaa , valehtelijoita?

      ’Jusu Vihervaara:….näiden vanhoillisten lähetysjärjestöjen syntikäsitykset ovat omiaan ruokkimaan tällaisia vankeusrangaistuksia..’.
      Lähetysjärjestön ensisijainen tehtävä on evankeliumin julistaminen. Lainsäädäntö lienee ihan toinen juttu.

      ’Sonja Ottavainen: Joo, ihan saippuaoopperaa, tosi surkeaa sellaista. Niin falskia menoa että’
      Totta, keskustelun sävy on selvää saippuaoopperaa.

    • Tuire Kajasvirta, rekrytoinnissa jo tällaisen ennakkoriteerin ilmoittaminen täyttää lain tarkoittaman syrjintärikoksen tunnusmerkit. Osa lähetysjärjestöistä on ilmoittanut, että ne eivät palkkaa rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä. Lain mukaan se jo riittää. Tietysti järjestö voi myös tehdä päin vastoinkin ja ilmoittaa palkkaavansa rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä. Sitäkään ei tarvitse erikseen näyttää toteen.

    • Tuire Kajasvirta,
      tämä koko prosessi uutisoimiseen ja kirkon tiedotteineen on kuin saippuaooppera. Siinä on alati laajeneva keskiosa ja ongelmia, joita ratkotaan loputtomasti. Draamaan sisältyy yleensä tarina ja juoni. Tarina on venäläisten formalistien mukaan tapahtumien kronologinen järjestys, kun taas juoni on se järjestys, jossa tapahtumat paljastetaan vastaanottajille.

      Draamassa syntyy tahtojen ristiriita ja ne virittävät jännitteen, joka pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Draaman kirjoittajan keskeinen ohjenuora on taitavasti rakennettu juonirakenne.

      Luomisen teologian logiikalla jatkuu…

    • Onneksi näillä osapuolilla ei ole juuri merkitystä, riitelivät tai mitä tekivät. Mekitykselliset osapuolet ovat kaukana tai eivät muuten vaan ole täällä.

    • Tuire Kajasvirta, tiedote koskee pappisnaisten ja parisuhteensa rekisteröineiden asemaa lähetysjärjestöissä ja heidän palkkaamistaan/syrjimistään, joten on ihan luontevaa keskustella näistä asioista uutisen alla. Samoin kuin ihmisoikeuskysymyksistä, joiden puolustamista kaikkien ihmisten kohdalla tiedote hehkuttaa.

      Ketjussa ei kaiketi ole millään tavalla kyseenalaistettu järjestöjen tekemän työn kokonaisuutta. Nyt kuitenkin tietyille järjestöille on niiden oman käsityksensä mukaan luovuttamatonta saada syrjiä. Toisille taas on luovuttamatonta, etteivät he halua tukea lähetysjärjestöjä, joilla on tällainen käsitys.

      Tässä ketjussa on kuitenkin käsitelty tiedotteen näkemystä siitä, onko kyse syrjinnästä ja kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien puolustamisesta ensinkään. Nythän on niin, että ihmisellä tai järjestöllä voi olla syrjivä vakaumus tai vakaumus, jonka mukaan täysmääräiset ja yhtäläiset ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille. Tällaisen vakaumuksen väittäminen ei-syrjiväksi ja kaikkien ihmisoikeuksia puolustavaksi ei yksinkertaisesti vastaa totuutta. Sellaista viestiä tiedote kuitenkin tarjoaa. Miksi tämän asian esille nostaminen herättää närää?

    • Tällä foorumilla kuulee usein sanottavan, että syntiä ei enää saa sanoa synniksi, vaan musta selitetään valkoiseksi. Olematta ihan näin dramaattinen huomauttaisin, että Suomen lain mukaisen syrjimisen sanominen syrjimiseksi ei kaipaa yhtään sen enempää mustan selittämistä valkeaksi. Ihan maallisesta ja muuttuvastakin asiasta on kyse, mutta faktiselta pohjaltaan samanlaisesta. Lain mukaan asia on jollakin tavalla, eikä se muutu siitä, että rakennetaan erilaisia himmeleitä etsimään onkaloa, johon ”lain valo” ei yllä.

    • Niin – halutaan oikeus syrjiä ja poiketa lainsäädännön syrjintäpykälistä. Samalla halutaan, että tätä syrjintää ei kutsuttaisi syrjinnäksi, koska se on rumaa.

      Halutaan antaa käsitys, että kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia puolustetaan ulkomailla. Mutta samalla vastustetaan joidenkin ihmisryhmien ihmisoikeuksia kotimaassa mm. väittämällä, että itselle kuuluva ihmisoikeus ei olekaan ihmisoikeus toiselle ihmiselle.

      Lopulta pyritään kääntämään asetelma niin, että syrjijiä ovatkin ne, jotka eivät hyväksy syrjintää ja suvaitsemattomia ovat ne, jotka edellyttävät ihmisten yhdenvertaista kohtelua.

    • Salme Kaikusalo: ”En katso aiheelliseksi jatkaa jo satoja kertoja toistettujen asioiden uudelleen lämmittämistä, joten voitte osoittaa kysymyksenne ja vastauksenne muille kuin minulle. Ystävällisesti. :)”

      Kun itse ”uudelleen lämmittää satoja kertoja toistettuja asioita”, niin lienee kohtuullista vastata huuttoonsa. Minä ainakaan en muista sinun – tai kenenkään muunkaan – koskaan vastanneen esittämääni kysymykseen: kun lähetystyöntekijä kertoo kohdemaassa näkemyksenään, että samasukupuolinen parisuhde on syntiä, niin eikö tämä vääjäämättä edesauta homofobista ja aggressiivista toimintaa?

    • Oikeus solmia avioliitto on ihmisoikeus. Mutta voi asiaa miettiä toiseltakin kantilta. Olisiko valmis luopumaan omasta oikeudestaan tai mahdollisuudestaan parisuhteeseen, seksuaaliseen kanssakäymiseen? Että jos ne itsestä tuntuvat ihmisoikeuksilta omalla kohdalla niin kai niitä sellaisina on sitten syytä pitää toistenkin kohdalla.

    • Entä kuuluuko ihmisoikeuksiin oikeus samaan työhön sukupuolesta riippumatta? Tietääkö joku?

  5. Tuire Kajasvirta: ”Ovatko lähetyksen tukijatkin, siis suurin osa kirkkokansaa , valehtelijoita?”

    Siinäpä erikoinen vääntö. Omasta puolestani uskon, ettei ”suurin osa kirkkokansaa” (joka ei ole yksittäinen toimija, vaan pitää sisällään seurakuntalaisia) niele tätä valkopyykkäystä.

    Siksi tähän keskusteluun on syytä osallistua eikä lammastella. Eikä pidä syyllistää ihmisiä itsenäisestä ajattelusta tai siitä, että esittävät omat näkemyksensä ja tahtonsa.

    • Missä kohdin olen syyllistänyt juuri mainitsemiasi? En vain voi hyväksyä valkopyykkäystä, kun totuutta ei saa vääntää. Pitää toimia reilusti ja avoimesti. Sanoa sitten suoraan, että syrjimme. Jos on selkärankaa…

      Syrjintää ei tietenkään voi kannattaa eikä hyväksyä.

    • No eiköhän juuri tuo syrjinnästä syyttäminen, kun on eri mieltä teologisesta kysymyksestä, ole paitsi syyllistämistä myös mustamaalaamista.

    • Jaatila, teologiset linjaukset ovat oma asiansa ja laki omansa. Valitettavasti lain mukaista syrjintää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä on konservatiivikristillinen naisten ja homoseksuaalien karsastaminen työhönotossa. Katolisessa tai ortodoksisessa kontekstissa voi olla toisin. Miksei ilmiselvää lain mukaista syrjintää saa sanoa syrjinnäksi? Miksi musta pitää selittää valkeaksi?

ellilä kirsti
ellilä kirsti
Olen kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Sittemmin minua on alkanut kiinnostaa pyhän Birgitan tuotanto. Tässä blogissa pohdin mitä hän mahtaisi ajatella meidän aikamme maailmasta, en niinkään sitä mitä me ajattelemme hänestä.