Pahin pettymys Espoon piispanvaalissa ei suinkaan ollut selkeä ja ennakoitukin lopputulos voittajan suhteen: 463 ääntä Kaisamari Hintikalle ja 324 ääntä Juhani Holmalle. Kampanjat olivat siistejä ja kumpikin kisaaja sai tuoda rauhassa omia näkemyksiään esiin keskinäisen kunnioituksen vallitessa. Ei näistä vaaleissa pitäisi olla nokan koputtamista juuri kenelläkään. Kiurun on kuitenkin varmuuden välttämiseksi syytä koputtaa puuta nokallaan.
Espoon nuoren hiippakunnan kolmas piispa Mikko Heikan ja Tapio Luoman jälkeen saa kaitsettavakseen mielenkiintoisen kohteen. Toivotan piispa Hintikalle siunausta, viisautta ja voimia. Sanoin jo hänelle itselleenkin, että onnea en toivota, sillä onnen, tuurin, tsäkän, flaksin tai mäihän kanssa tällä pestillä ei pitäisi olla mitään tekemistä. Ammattitaito rulaa.
Ja tätä naispuolista piispaa, himskatin himskatti, ei sitten hukuteta vihapuheeseen, onko selvä!?!
Pahin pettymys Espoon piispanvaaleissa oli Ruttopuiston rovastin mielestä erittäin alhainen ääniprosentti eli 84,7%. Hyi, hävetkää! Ensimmäisen kierroksen äänestysprossa oli sekin vain 87,2%. Hyi, hävetkää vielä sitäkin!
Äänioikeus oli 950 ihmisellä, mutta yli 15% jätti äänioikeutensa käyttämättä. Miten moni äänioikeudeton – meikäläinen mukaan lukien – olisi tahtonut äänestää, mutku ei niin ei. Sitten 163 arvokasta ääntä menee ihan harakoille. Tuntuu vähän irvokkaalta tämä touhu. Ja 18 äänestäjää säheltää arpalippunsa kanssa niin, että äänet jouduttiin hylkäämään. Siis yhteensä peräti 181 ääntä pois pelistä, herttiles sentään!
Tällaisesta on pidettävä vähän enemmänkin ääntä, ja siksihän Ruttopuiston rovasti tässä justiinsa messuaakin! Mietitäänpä vähän noita hukattuja mahdollisuuksia, joilla olisi saatu vaalitulos näyttämään ihan toisenlaiselta.
Ajatellaan niitä kahdeksaatoista tumpulaa (tai kenties joukossa oli kostajiakin), jotka eivät syystä tai toisesta ymmärtäneet riipustaa lipukkeeseensa kolmosta tai nelosta. Ensimmäisellä kierroksella reputettuja oli 10 vähemmän. Jos on terveydellisiä vaikeuksia lyijykynän käyttämisessä, niin toki äänestyskoppiin saa avukseen vaaliavustajan. Ne kostajat taisivat sitten olla tihutyöläisiä, jotka tarkoituksella töhersivät lippuunsa asiattomuuksia. Piirtelivät tai kirjoittelivat omiaan. Huono tuuri, jos vasta äänestyskopissa runosuoni puhkeaa tai taiteellinen luomistuska purkautuu pienelle paperinpalaselle väärässä paikassa.
Entäs ne, jotka jättivät kakkoskierroksen kokonaan väliin? Mitä syitä näillä ykköskierroksella vaan ei enää kakkosella mukana olleilla oli jättää leikki kesken? On kyse varsin pienestä porukasta, vain 2,5%:sta. Kiukustuivat / turhautuivat, kun oma ehdokas ei päässyt jatkoon? Oltiinko tyytymättömiä kumpaankin jatkoon päässeeseen ehdokkaaseen?
Kaikkein kiinnostavin nukkujien ryhmä on mielestäni tuo 12,7%:n suuruinen No show-porukka, joka ei noteerannut vaaleja millään lailla. Arvelen, että tässä syyttävä sormi osoittaisi nimenomaan vanhimpia eläkepappeja, jotka eivät enää ymmärrä tai välitä näistä vaaliasioista tuon taivaallista. Moni on saattanut heistä jo vaihtaa hiippakuntaakin. Papiston kesken hiippakunnan vaihtaminen tarkoittaa lähinnä kuolemaa.
Herää kysymys, minkä ikäisiltä papeilta pitäisi ottaa äänestysoikeus jo pois. Olisi tietysti kiinnostavaa, että vaikkapa yli seitsemänkymppisten pappien täytyisi vuosittain käydä tuomiokapitulissa mittauttamassa äänestyskuntoisuutensa. Mentäisiin feikkivaalikoppiin ja sitten kokelaalle sanottaisiin jokin numero, joka täytyisi rustata paperiin. Lopuksi tentaattori kysyisi, että mitäs sinä tuossa juuri teit. Jos meni numero oikein ja toimituksen nimikin vielä pysyi mielessä, niin äänestyskelpoisuus olisi taas vuodeksi todennettu. Hyväksi lopuksi ryystetään kaffet kapitulin piikkiin.
Nyt on saatu lisävaloa siihen, miksi äänestysprosentti jäi niin pieneksi:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/osa-postissa-lahetetyista-aanista-ei-ehtinyt-piispanvaalin-aantenlaskuun-espoossa/
Kuten huomaatte, olen omassa blogissani käsitellyt samat asiat ennen K24:n uutista samasta aiheesta. Ainoa, mitä en voinut tietää, oli taas etanapostin hitaus.
Mielestäni piispanvaalissa äänestämisen tulisi olla virassa oleville papeille virkatehtävä ja äänioikeutetuille luottamushenkilöille kunnia-asia.
Itse en ole kirkollisissa vaaleissa koskaan luottanut postiin. Helsingin keskustassa välimatkat ovat niin lyhyitä, että kirjeen kiikuttaminen itse perille ei ollut temppu eikä mikään.
Kovasti ihmettelen, miksi rovasti Kiuru pistää nokkansa asiaan, johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa. Miksi hän käskee meitä äänioikeutettuja häpeämään? Ei tunnu mukavalta lukea tällaista tykitystä. Vaali on käyty ja iloitsen kannattamani ehdokkaan menestyksestä. Tätä blogia lukiessani tuli mieleen kysymys, eikö nämä paikat voisi olla määräaikaisia. Pari vuotta on riittävä aika, jonka puitteissa yhden ihmisen sanoma on sanottu ja loppu on toista.
Arvoisa Kirkkoherranvirasto: Kuulun Helsingin hiippakunnan papistoon, mutta vähän yli puolet elämästäni olen asunut täällä Espoossa. Kaisamari Hintikka on siis myös minun piispani siinä missä Teemu Laajasalokin. Näin ollen nämä piispa-asiat eivät ole meikäläiselle ollenkaan yhdentekevä juttu. Toivon, että piispuutta kunnioitetaan ja viranhaltijoita arvostetaan niin, että ollaan solidaarisesti mukana samoilla poluilla aivan valintatilanteesta lähtien.Kun valinta on tehty, niin pulinat pois.
Kun aloin kirjoittaa ylläolevaa bloggausta, äänestysprosentiksi ilmoitettiin 81,6%. SE oli aivan kohtuuttoman matala prosenttiluku. Kun tuli lisää tietoa, niin muutin tekstiin oikean luvun. Silti 150 äänen käyttämättä jättäminen tuntuu aivan kohtuuttomalta, etenkin kun olen myöhemmin saanut tietää, että on myös seurakuntavirassa olevia pappeja, jotka viis veisasivat siitä, kenestä tulee uusi piispa. Kaikki luottamushenkilötkään eivät täyttäneet velvollisuuttaan.
Kun Helsingin piispanvaalit oli käyty, taisin ihan FB-sivullani julistaa, että no, me otamme sitten Kaisamarin tänne Espooseen piispaksi. Tämä siis ennen kuin tiedettiin ensimmäisenkään hakijan nimeä. Jotenkin vain oli sellainen hytinä, että Kaisan kansainvälisestä kokemuksesta on enemmän iloa nimenomaan tässä nuoressa hiippakunnassa, jossa esim. Tuomiokirkkoseurakunnassa jumalanpalveluksia pidetään sunnuntaisin 7 eri kielellä.
Lähestymistapani tässä tekstissä klikkiotsikkoa myöten on harkittu rikos. Olisitko sinä tykännyt enemmän otsikosta MIETTEITÄ ESPOON PIISPANVAALIN ALHAISEN ÄÄNESTYSPROSENTIN SYISTÄ? Pitäisikö kaikkien tekstien mielestäsi olla vain mukavia? Sellainen asenne tuntuu minusta vähän ikävältä.
Ymmärränkö oikein, että toivot minun pistävän pillit pussiin ja lopettavan bloggaamisen Kotimaa24:ssa? Kumma juttu, mutta ainakin minä olen havainnut omalla kohdallani, että mitä enemmän bloggaan (vasta 10 vuotta täälllä), sitä enemmän blogattavaa löytyy. Saarnaamisen kanssa on ihan samoin: Kiuru pesi 37 vuoden ajan Helsingin Vanhan kirkon saarnapöntössä. Nykyisin, eläkkeellä ollessani, saan sentään saarnata siellä hiukan harvemmin kuin töissä ollessani.
Toinen kokemus tietysti joillakin kollegoillani on ollut se, että heidän takkinsa on aivan tyhjä eikä heillä enää ole seurakuntalaisille mitään annettavaa. Yhden ihmisen sanoma on varmasti parissa vuodessa sanottu, mutta kun en itse ole tätä sanomaani keksinyt, niin tilanne on toinen.
Hyvä Kirkkoherranvirasto Autio! Lienette nimimerkki. Sellaisen suojassahan ei ymmärtääkseni blogiin sovi kirjoittaa. Vositteko personifioida itsenne?
Nimimerkki viittaa kirkkoherraan Keravalla.
Olli: OK, ja Keravalta sitten löytyy kirkkoherra Ari Autio. Kirkkoherranvirasto Aution kanssa en ole koskaan aiemmin asioinut, mutta Hautaustoimisto Aution kanssa sangen usein. Virkailija oli Sari Autio. Jos tätä kautta menisi terkkuja Sarille, niin olisi kiva.
En nyt niin tähän , mutta eläkkeellä olevilla papeilla ei tulisi olla vihkioikeutta eikä sanaa Piispan vaalissa. Papit eläkkeellä eivät kuulu enää Piispallisen kaitsennan piiriin, vai kuuluvatko.
Mitä tulee määräaikaisuuksiin muuttakaa Kirkkoherran pesti viisivuotiseksi. Siinä jää huomaamisen lisäksi noin kaksi vuotta jotain tehdä, uudistaa, ja katsoa uusilla silmillä, kun halua on. Sitten uusi mies tai nainen johtamisen paikalle. Kieltäytyäkki toki saisi. Tällä tavoin vähänki isommassa seurakunnassa saisi urallaan olla useamman kerran Herrana paimennettaviensa seurassa. Tämä ei höpöasiaa. Pienemmissä seurakunnissa noudatettaisiin sitten kiertoa vuorolla.
Hannu, tarpeetonta ikäsortoa. Miksi esim./vaikkapa yli 70-vuotiaitten pappien pitäisi tarkistuttaa äänestyskelpoisuutensa? Kyllä yli 70-vuotiaista voi löytyä ja löytyy usein enemmänkin älliä kuin nuoremmista ”politikoijista” ja muista aktiivikuppikuntalaisista. Perspektiiviä on kirkon asioihin ja aitoa kirkon rakkautta.
Päivi: Onko ikäsortoa, jos eläkepappi puhuu eläkepappien asiasta? Kolikolla on aina kaksi puolta. Toivoisin itse, että voisin jossakin vaiheessa ilmoittaa johonkin, että olen liian vanha, köyhä, kipeä ja väsynyt kiinnostuakseni enää kirkollisista vaaleista. Eli pyytäisin lupaa, ettei minulle enää lähetetä kaikenlaisia kyselyjä, mietintöjä, vaalilippuja tms. Silloin olisi kyse omasta valinnastani. Ja tällainen vapaaehtoinen luopuminen tuntuisi suorastaan helpottavalta. Ja jos käy niin, että menetän muistini tai vähäisen järkeni, höppänöidyn totaalisesti, olisin sekaisin kuin seinäkello, että kirkollisista kuvioista muistaisin enää vain nimen JEESUS, niin olisi joku, joka sanoisi, että juuri niin, Hannu, tuo riittääkin.
Hannu: Nykyisen ikääntymisen odotuksen valossa en epäilisi yli 70-vuotiaiden pappien kykyä, halukkuutta enkä kuntoaan äänestyksissä. In paque requiescat ne, joille eläköityminen on rajapyykki kirkollisissa vaalitilanteissa ym. linjanvedoissa.
Olet Hannu oikeassa siinä, että yksin Jumala/Jeesus/Kristus riittää!
Hannu, hyvä kun kirjoitat K24:ään. Aina aika ajoin blogisteja yritetään savustaa ulos. Nykyisin kuka tahansa voi kirjoittaa blogeja K24:ään ja keskustella aiheesta. Suosittelen kaikille blogien kirjoittamista, niin näkee kuinka mukavaa on. Varovasti arvioiden sinä olet kirjoittanut ylivoimaisesti eniten blogeja tänne. Jatka samaan malliin. Ihan kiva, jos joku blogi saa meidät hämilleen, kun paljastuu itsellemme mitä todella olemme.
Olen samaa mieltä!
Juha: Vilkaisin omalta sivultani, paljonko tekstejä olisi kertynyt vuosikymmenessä. Mittari väitti, että 5591 kappaletta. Taitavat nämä kaiken maailman nettilaskurit keksiä noita lukuja ihan itse, kenties tempaavat ne tuulesta. Mutta oikea vastaus lienee kuitenkin, että aika paljon.
Kiitos Hannu blogeistasi. Joo aika paljon niitä on. Minulla niitä on vähän yli 250, mutta niistä löytää aina arvostelijat arvosteltavaa.
Kiitos Hannu, erinomainen blogikirjoitus!