PÄÄSIHTEERIN KOMMENTTI
Yksityinen rippi ja Kristuksen mieli
Yksityisen ripin keskeisin asia on anteeksiantamus. Se ei ole todellista, jos Kristus ei ole läsnä. ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20).
Olemme keskustelleet ripin vastaanottajan vastuusta erityisesti tilanteissa, joissa synnin tunnustamiseen liittyy lain edessä sovitettava rikos.
Laupiaan samarialaisen käyttäytymisessä on meillä vakavaa opittavaa. Samarialainen voiteli ja sitoi Jerikon tien varteen tuupertuneen miehen haavat, mutta ei poistunut paikalta. Hän nosti miehen juhtansa selkään ja vei jatkohoitoon. Tekstin opetus meille on: Mene ja tee sinä samoin (Luuk. 10:37).
Yksityisen ripin vastaanottaneen kristityn tulee kohdella langennut Kristuksen mielen mukaisesti. Vastuu lähimmäisestä ohjaa hänet rinnalla kulkijaksi hoitamaan asiaa myös poliisin tai lastensuojeluviranomaisen luokse. Inhimilliseltä puolelta se voi tuntua raskaalta, siinä joutuu ikään kuin ”juhdan” osaan.
Kristuksen mieli ja Jerikon tien tapahtumat avaavat oikean näkökulman arvokkaaseen yksityiseen rippiin.
Ripin vastaanottaja on vastuullisessa asemassa. Siksi on hyvä selvittää itselleen, mistä yksityisessä ripissä on kyse. On myös tosiasia, että jokainen uskovainen ei kykene tuon vastuun kantamiseen. Siksi ei ole väärin todeta yksityistä rippiä toivoneelle, että minusta ei ole tuon vastuun kantajaksi. On vastuullista tunnistaa omat ja jaksamisensa rajat.
Tuomas Hänninen
Luuk. 10:
|
30—- ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.
|
|
31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi.
|
|
32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
|
|
33 ”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
|
|
34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
|
|
35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’
|
|
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
|
|
37 Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
|
Pääsihteerin mielestä rosvojoukon henkihieveriin pieksämä mies oli pahantekijä, joka tarvitsi itselleen ripittäytymistä raskaasta rikoksesta. Mitä mitä, en ymmärrä??? Eikö rosvojoukko ollut se pahantekijä ja ripittäytymisen tarvitsija ja vankilaan kuuluva?
Miten ihmeessä tästä vertauksesta on saatu tulkittua yksityisen ripin esimerkki?
Jotenkin kirjoituksesta kuvastuu se, kuinka kiire on ripin tarjoamisella lähisuhdeväkivallantekijälle. Ei tautien tauti! En olisi millään uskonut, että ihan tällaista saa Päivämiehestä lukea.
Onko sittenkään vielä opittu mitään? Masentavaa.
Ps. Kirjoitin kirjoituksen pyynnöstä. Juu: taas se AKKA!
Vielä selvennykseksi ja kiteytykseksi:
Hännisen tekstin selvä tähtäyspistehän on se, että ripin vastaanottajan tulee suostua ”juhdan rooliin”. Eli pidettävä siis aktiivisesti huoli, että rikollinen ilmoittautuu viranomaisille ja uhrit pääsevät turvaan.
Siksi on mielestäni aika hataraa ja tarkoitushakuisen kielteistä tulkita teksti jotenkin hyväksikäyttäjämyönteiseksi.
Totta. ”Juhdan osa” on Hännisen tekstin fokus.
Vähemmän allegorisesti: Jos ripissä ilmenee rikos, on ripin vastaanottajan vaikka kannettava ripittäytyjä poliisin pakeille.
Hännisen teksti on itseasiassa todella hyvä.
On opettavaa lukea tuo Hännisen artikkeli ja näistä kommenteista kaikki ilman tarkoitushakuisuutta kirjoitetut. Tuo lisävaloa tuohon tuttuun kertomukseen.
Hyppään vauhdissa mukaan vähän. Jos tämä tuodaan n ykyaikaan, niin siinä makaa mies jalkakäytävällä. Häntä on pahoinpidelty, otettu lompakko, kännykkä kengät jalasta ja takki päältä. Vertakin vuotaa.
Ensimmäinen ohikulkija kiertää kaukaa, en halua sekaantua mihinkään. ehkä siinä vain humalaa nukutaan pois. Toinen ohikulkija menee hioukan lähempää ja toteaa, että hengissähän se on ja varmaan siinä aikanaan selvi8ää. Kolmas kaivaa kännykän ja soittaa hätänumeroon. Ehkä sairaala paikkaa kuntoon ja sairasvakuutus maksaa viulut. Voishan sille viedä vaikka suklaapatukan ja siinä samalla haavoitettu saisi tilaisuuden kiittää hyväntekijäänsä. Näinkö se menee?
Sivukommentti: Jussi, sinun usein käyttämäsi käsite SRK-lestadiolaisuus näyttää hiukan juurtuvan, kun toisessa ketjussa Martti Pentti ja täällä Leena Huovinen käyttävät sitä. Olisiko hyvä nyt määritellä sen sisältö kiinnittäen se tieteelliseen tutkimukseen?
Itse vierastan sitä, koska mielestäni SRK:n väki on samaa porukkaa kuin me muutkin vanhoillislestadiolaiset.
Aikamoinen kokoelma selityksiä on syntynyt tämänkin Vuokon blogin alle, huomaan. Toiset ymmärtävät, toiset ovat ymmärtävinään ja jotkut eivät ymmärrä ollenkaan. Alllegoriaa ja ei allegoriaa itsekunkin oman korvasyyhyn mukaan, niinkuin aina Raamattua tulkitessa. Minä myönnän kuuluvani tähän viimeiseen kategoriaan. Olen pahoillani. Etsin Hännisen kirjoituksesta jotakin uutta ja konkreettista viimeaikojen tapahtumien ja ulostulojen jatkoksi, mutta hämäräksi tämä ainakin minulle jäi koska sanaa ”rikoksentekijä” siinä ei esiintynyt, mutta poliisi ja lastensuojeluviranomainen kylläkin. Jos kirjoitus todellakin tarkoitti rikollisen (rikokseen syyllistyneen) ripittäytymistilannetta, se on ok, mutta miksi sitä ei kirjoituksessa mainittu, kun kerran poliisi ja lastensuojeluviranomainenkin mainittiin. Sitä minä ihmettelin ja ihmettelen vieläkin.
Heikki H:
Olen minä tämän sinulle jo keran selittänytkin. Se on verkkokeskusteluissa yleisesti käytetty termi, eritoten ex-lestadiolaisten keskuudessa. Valitettavasti on niin, että vielä ei ole olemassa kovin paljon tieteellistä tutkimusta tältä ajalta, mutta tulossa niitä on, pilvin pimein. Ymmärrän hyvin, että et pidä tästä termistä, mutta ex-lestadiolaisille tällä on iso merkitys.
Miksi pappi ja leeviläinen kulkivat ohi?
Tulisi muistaa tuon ajan puhtaussäädökset. Jos kumpikaan temppelivuorolleen kiiruhtavista miehistä olisi kumartanut auttamaan tien poskeen (synneistään)lyyhistynyttä, he olisivat saastuneet. Samarialaista eivät moiset velvollisuudet ja säädökset koskeneet. Hän oli likainen/syntinen itsekin.
Jeesus, ja siis Luukas, käytti sanaa katebainen. Se tarkoittaa, että pappikin kulki Jerusalemista samaa tietä alas Jerikoon. Samaa sanaa katebainen käytettiin jo miehen matkaamisesta. Pappi oli siis tulossa temppelipalveluksesta, tai ainakin ettei hän ollut sinne menossa.
Minua on vl-liikkessä moni nimenomaan kehottanut olemaan puuttumatta vääryyksiin. Ja vielä useampi on sanonut, ettei itse puutu ”ettei usko mene”. Vähän erilainen opetus kuin opetus laupiaasta samarialaisesta.
Minusta laupiaassa samarialaisessa on selkeästi kyse kaltoin kohdellusta ihmisestä. Siinä opetetaan, että sellaista on autettava. Ei Jeesus puhunut siinä synnin haavoittamasta, vaan kertoi miten meidän on autettava lähimmäistä.
Hännisen tulkinta voi olla perinteinen, mutta outo se silti on.
Hännisen kanta kuulostaa minusta armottomalta sekä tekijää että uhria kohtaan: Älä tunnusta rikosta, koska minä en halua olla viemässä rikosta poliisille. Mene katumaan muualle, minä en jaksa nyt antaa anteeksi.