Päivämiehen pääkirjoitus

http://rauhanyhdistys.fi/paivamies/paakirjoitus/

Odotin turhaan, että kirjoituksessa olisi myönnetty lähisuhdeväkivallan laiminlyönti liikkeessä. Kuulostaa siltä, että kaksoisviestinnästä ei haluta luopua. Jos kuitenkin SRK:n tiedonannossa myönnettyihin asioihin aiotaan saada muutosta aikaiseksi, asioista pitää puhua liikkeen sisällä reilusti ja rehellisesti; missä, milloin ja millä tavalla on menty vikaan ja toimittu väärin. 

Kaiken selitykseksi ei kelpaa se, että olemme taisteleva seurakunta ja kaikkinainen ikäväkin kuuluu vain asiaan ja että seilunvihollinen tekee työtänsä myös uskovaisten keskuudessa. Vielä kun tuon ”vain me” -käsityksen kanssa tullaan erehtymättömyyden kaapista ulos, ollaan asioitten tervehtymisen kanssa jo pitkällä yhteisössä. 

Myös pf-asioiden eteen työtä tehneiden, Johannan ja Johanneksen liikkeen sisällä mustamaalattu kunnia ja maine täytyy liikkeen sisällä puhdistaa, se on vähintä, mitä heidän kohdallaan pitäisi tehdä. 

Uhreista vielä. Olen kuullut, ettei heitä saa estää puhumasta traumastaan. Heitä pitää jaksaa kuunnella niin kauan kuin heitä puhututtaa. Kuunnella, tukea, tarjota olkapäätä, kun he sitä tarvitsevat.

Heidän ei saa antaa ymmärtää, että he ovat tehneet väärin, kun ovat paljastaneet pahantekijänsä; hehän ovat just tehneet siinä asiassa oikein, niin kuuluu ehdottomasti tehdäkin. Pahantekijät pitää saada kiinni ja vastuuuseen tekosistaan ja estää uusien uhrien syntyminen, siksi avoimuus on ainoa oikea tie tässä asiassa.

HEILLE EI SAA JÄRJESTÄÄ HOITOKOKOUKSIA ASIAN TIIMOILTA! Jos olet tehnyt niin tai ollut tällaisessa toiminnassa mukana, olet ollut kuormittamassa uhrin elämää entisestään ja nyt mielestäni velvollisuutesi on korjata asia. Sekä henkiseltä osalta anteeksipyytäen että myös taloudellisten menetysten osalta jos sellaisia on tiedossa; terapiakäynnit ja työkyvyttömyyden lisääminen. Jos hoitokokouksen takana on paikallinen rauhanyhdistys, se on yhdistyksenä vastuussa asiasta. Siis mun oikeustajun mukaan.

 

Lopuksi vielä s-postini kautta saamani kommentti keskusteluun:

 

SRK:n tiedotustilaisuuden julkilausuma oli erittäin hyvä. Se antoi ymmärtää, että Johanna Hurtigin selvitystyö oli kuitenkin tehonnut, vaikka viiveellä.

Tuomas Hänninen totesikin lähtiessä HS:n toimittajalle, että aluksi asiat pyrki kieltämään ja torjumaan.
 
Johtuiko tutkijan ja SRK:n miesten luottamuspula aluksi tästäkin seikasta?
 
Joka tapauksessa siltä osin asia on vieläkin kesken, että tutkijalta ei ole pyydetty anteeksi häneen kohdistunutta kaltoinkohtelua.
 
Julkilausuman otsikko osui oikein  UHRIT LAIMINLYÖTY
 
Samoin koko ensimmäinen kappale harvinaisen oikeaa tekstiä : 
 
– organisaation toimintatapoja ja yhteisöelämää terpeen jatkuvasti arvioida
– avointa keskustelua rakenteista
– väärien toimintatappojen tunnistaminen ja korjaaminen
– keskusjohto valmis avoimeen yhteistyöhön viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa
– lasten hyvinvointi sydämenasia
– syvä pahoittelu liikkeessä tapahtuneista rikoksista ja
– uhrien laiminlyönneistä
– perhe- ja diagoniatyöhön panostaminen
 
Tuohan näyttää sitä, että ainakin tältä osin on herätty ymmärtämään ongelma ja aloitettu korjausliikkeet oikeaan suuntaan.
 
MUTTA
 
SRK:n miesten julkilausuman ensimmäinen kappale antaa oivan reseptin ja toimintasuunnan seuraavan suuren askeleen ottamiseen – koko harha-ajan selvitystyöhön ja sen seurausten korjaamiseen. 
 
Siinä saattaa aluksi käydä samoin, että hirvittää niin paljon, että Hännisen sanoin haluaa ensin kieltää ja torjua. Nimittäin uhrimäärä ei todellakaan ole pieni, kun sen oikein käsittää. Juuri samasta – uhrien laiminlyönneistä on kyse.
 
Miten niin harha – ajan uhrien määrä on suuri?
 
Siksi, että me kaikki olemme olleet vuosikymmeniä juuri silloin kylvettyjen väärien opetusten, väärien painotusten, hoitokokousaaltojen ja niiden seurauksena kylvetyn pelon, väärien toimintatapojen ja kipukohtien vaientamisen uhreja. Uhritaakka osoittautuu todella karmeaksi, kun ymmärrämme, että juuri tästä johtuu myös kenties tuhansien uskovaisten nuorten ja aikuisten ajautuminen epäuskoon. Heille nöyrtyminen vääryyteen alistumiseen on ollut mahdottomuus.
 
Mutta – myös SRK:n johto on yhtälailla ollut pelon vankina ja siis uhreja.
 
Nyt on tullut perusteellisen arvioinnin ja muutoksen aika. Salailu, torjuminen ja kritiikin väistely ei auta, pitää käydä kohti.
 
Aivan samoin kuin tässä lasten hyväksikäyttöasiassa, on tarpeen ottaa asiantuntijat avuksi, jotta silmät ja ymmärrys aukeavat.
 
Näky ei ole kaunis.
 
Siinä on paljon tilitettävää.
 
Onkohan siihen valmiutta entisellä kokoonpanolla?
 
Nimittäin – SRK:n johtokunnassa on veikkaukseni mukaan edelleen asennetta, että SRK:n kritiikki on enne eriseurasta. Pelottelun kärki on siinä yhä. Heti, jos aletaan puhua hoitokokouksista, käännetään puhe kysyjän oman uskon tilan arviointiin ja epäilyyn, onko jäänyt katkeruus jostain omasta hoitotilanteesta. Katkeruuskortin käyttö räpsähtää päälle kuin ylikuumenemissuoja – melkein samantien.
 
Virittele siinä sitten julkilausuman mukaisesti avointa ja rakentavaa keskustelua koko liikkeen vuosikymmeniä raahaamasta möhkäletraumasta..
 
TRAUMA 
 
Siinä se on se sana , hoitokokousten saattelemana synnytetty kollektiivinen trauma.
 
Trauman keskeisin selvitystyö on mielestäni hahmottaa kaikki ne väärät painotukset, mitkä sillon luotiin ja sitten niistä selkeästi irtisanoutuminen ja anteeksipyyntö.
 
Ellei tätä tilitystä tapahdu, trauma jatkuu ja jatkuu. Ja uusi polvi omii asenteet, joita entinen katsoo vinoon laiteillakeikkujiksi.
 
Toivon, että SRK on jo oppinut, ettei kannata odottaa kirkon taholta tulevaa painostusta, ennenkuin aloitetaan korjata vääryyksiä.
 
Vaikka SRK haluaa nykyään painottaa olevansa lähinnä käytännön organisaatiotoiminnan keskus, sillä on ihmisten mielissä edelleen se auktoriteettiasema, mikä sille oli luotu aiemmin. Nykyinen asennemuutos on seurausta vastuunkiertämiseksi.
 
Tämäkin asia täytyy SRK:n johdossa tunnustaa.
 
Ja NAISET, heidän panoksensa on entistä tärkeämpää, koska he ovat ongelmien keskiössä.
 
Me saamme olla jo nyt äärettömän kiitollisia niille rohkeille ja itsensä alttiiksi laittaneille, jotka ovat omalla nimellään ja kasvoillaan tulleet esiin ja taistelleet. Kyllä – se on oikea sana. He ovat taistelleet uhrien puolesta. Mutta siihen tehtävään on kypsynyt kärsimyksen kautta.”

 

  1. Kiitos Heino Korpela kommenteistasi. Ne ovat näillä sivuilla kautta linjan aivan parhaimmistoa näissä vl-keskusteluissa.
    Haluan jotenkin yrittää ymmärtää sitä ahdistusta, mitä nämä esille tulleet asiat ovat voineet aiheuttaa monissa kunnon vl-kansalaisissa. Kun on äidinmaidosta asti kasvatettu tähän Jumalan valtakunnan oppiin ja pelastuskäsitykseen, niin onhan se kova paikka, kun sitten sisältä päin löytyy samaa karua raadollisuutta kuin maailmasta.

  2. Kyllä minä ainakin sinun kulmasi ymmärsin Heino, mutta keskustelun esteeksi tulee monta kertaa se, että lähdetään toistamaan jotain oppillista asiaa jonka on kaikkien tiedossa. Itsekin joudun pohtimaan näitä todellisuuden pohjalta, jossain elämän tilanteissa vastaan tulleina.

    Mietin tuota mitä lähisuhde väkivallalla Vuokko tarkoitti, mutta liitän sen tämän hetken opiskeluihini, joita kaikesta huolimatta jatkan.

    Kodin lisäksi monet muut tekijät vaikuttavat tunteisiin ja käytökseen. Kaufman ja Landrum luottelevat sellaisiksi kodin ulkopuolinen tuen, sukupuolen, iän, taipumukset ja sosiaaliset tilanteet. Jos negatiivisia tekijöitä on riittävästi, niin vanhempien antisosiaalisuus, vuorovaikutuksen puute, vaikeat luonteet lisäävät lapsen tunne-elämän ja käytöshäiriöiden syntyä yhdessä muiden negatiivisten tekijöiden kanssa. On hyvin vaikea havaita lapsiin kohdistuvat väärinkäytökset ja perheen väkivaltaisuus, koska ne ovat niin monimuotoisia. Tahallisen perheväkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi vanhemmat saattavat ajautua lyömään estääkseen lapsen vastemielisen käytöksen ja epäonnistumisen kierteessä otteet kovenevat yhä enemmän. Tutkimuksissa on osoitettu, että väärinkäytösten kohteina olevilla lapsilla on suurempi riski tunne-elämän ja käytöshäiriöihin. ( 179,188, 189 190)

  3. Huomasin Sonja ps tiedon vasta nyt, kun uudestaan luin keskustelua. Kiitos tiedosta ja aiheellinen huomautus. En ole lukenut tutkimusta ja tarkistin virhe oli viestissäni . Alkuperäisessä tekijöitä oli 156, mutta tekijöitä ne olivat siinäkin. Kirjoitin sen yöllä kun ei jostain syystä nukuttanut niin kuin teen nytkin. Kuinkahan monta virhettä tähän viestiin tulee.

    Jos Sonja sinulla on kirja, niin huomasitko kuinka pitkältä ajalta nuo tiedot olivat? Leikin exelillä kun tein arviota itselleni selkeyttääkseni viime yönä ja siinä käytin arvaamalla kahtakymmentä vuotta. En laittanut nettiin vaan kyse oli omasta asioiden hahmotuksesta. Vai onko aika pitempi?

  4. Matti Honkanen: ”Vain itsekriittisyyden kasvun kautta julkinen kritiikki voi vaimentua. Tähän asti julkiselle kritiikille on annettu paljon aihetta.

    Tietenkin vl-liikkeen piirissä itsekriittisyyttä vaikeuttaa se, että liike näkee itsensä ainoana pelastuksen porttina.”

    Viestisi osuu ihan keskelle. Kiitos Matti! Kiitos teille Petteri ja Eija viestinne kertoo, että ymmärrätte myös miten pahasta ja salaisesta asiasta on kysymys. Uskon, että suurin osa vl – uskovista ei ole koskaan kohdannut tämmöistä pahuutta.

    Minä se olen ollut niin tyhmä, no sanotaan lievemmin; sinisilmäinen. Voi minua miten lapsellinen olenkaan ollut. Luulin ennen nuorena, että papit ja saarnamiehet he sitä vasta ovat esimerkillisiä uskovia.
    Oikein kadehdin heitä ja ajattelin; olisinpa minäkin noin uskovainen. Naapurin poika tuli puheilleni, kun olimme kaksikymppisiä, sanoi: ”Minä se olisin hyvä uskovainen, jos ei tarvitsisi uskoa kuin pyhänä ja seuroissa. Mutta kun pitää arkinakin olla uskovainen.”

    Oli siinä tiedostustilaisuudessa paljon hyvää, Juntunen selvästi sanoi, että kaikki synnit eivät ole samanarvoisia ja he kaikki tekivät selväksi sen, että koskaan uhri ei ole velvollinen vaikenemaan, ei vaikka pedofiili pyytääkin anteeksi.

    Saarnoissa kuulee usein, että armon merestä ei saa onkia. Tämä on saanut aikaan sen, että ripittäytyjäkään ei saa muistella omia tehtyjä syntejä. Näin ei kuitenkaan ole, kyllä omia lankeemuksiaan saa muistella ja taitaa olla tervehdyttävääkin joskus muistaa ja näin myös Daavid teki:
    Ps. 51: 1 ”Daavidin psalmi, profeetta Natanin käytyä hänen luonaan sen vuoksi, että hän oli koskenut Batsebaan. Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
    2 Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi.
    3 Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni.”

    Tämä ei tarkoita, että uskovan tulisi jäädä vaikeroimaan omaa syntisyyttään vaan voi iloita Jumalan armosta:
    Ps. 40: 1 ”Daavidin psalmi. Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
    2 Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
    3 Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
    4 Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.”

  5. Noin pari-kolme vuotta sitten HS:sa julkaistun tutkimuksen mukaan noista 1567: sta lapsen seksuaalisesta hyväksikäyttörikoksesta tulee n. 80 % uusperheistä. Saman tutkimuksen mukaan, mikäli yh äiti tyttärineen menee yhteen uuden miehen kanssa (perustaa siis uusperheen), tyttärien riski tulla seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi nousee viisinkertaiseksi.

  6. Huomasin Sonja ps tiedon vasta nyt, kun uudestaan luin keskustelua. Kiitos tiedosta ja aiheellinen huomautus

    Eija Moilanen

    Ihan Hesarin uutisista löytyy paljon tutkimuksesta.

    ”Niin muodostui tutkimuksen aineisto, kertomuskokoelma liki 200 hyväksikäyttäjän tai kaltoinkohtelijan teoista. Teot ovat 1970–2000-luvuilta. Useimmilla tekijöillä on enemmän kuin yksi uhri. Uhreja on Hurtigin tiedossa kaikkiaan satoja, mutta todellinen luku lienee hänen mukaansa tuhansia.Kertomuksista piirtyy kuva hyväksikäytön ja muun väkivallan yleisistä seurauksista kuten häpeään perustuvasta salailusta, poikkeavuuden tunteesta sekä kodin ja muiden tuttujen ympäristöjen muuttumisesta sotatantereiksi.”
    http://www.hs.fi/kotimaa/a1381813219152

  7. ”Ei tosin välttämättä sen yleisempää kuin muussakaan yhteiskunnassa. Selvää kuitenkin on, ettei yhteisön jäsenyys suojaa lasta hyväksikäytöltä tai muulta väkivallalta”, Hurtig sanoo.
    Kiitos linkistä Sonja, vaikka kuinka yrittää selvittää tasutoja niin joskus se ei onnistu. Tuossahan se on minun toissaöinen oivallus. Yritin kahdellakymmenellä vuodella ja pääsin samaan tulokseen ja vielä hiukan vähempään vl-ihmisten kohdalla. Teksi mieli antaa noille kotimaan toimittajilla oikein kunnon nuhtelut, jollen jo olisi sitä tehnyt.

  8. Ilkka Kanniainen on lukenut tutkimuksen lapsen seksuaalisista hyväksikäyttörikoksista. Hyvä on meidän tietää tämäkin tutkimus. Me kaikki tiedämme, että maailmassamme tapahtuu kauheuksia jatkuvasti. Emme voi vaikuttaa juuri muuhun kuin siihen, ettemme itse ole osallisia pahuudessa.

    Jeesus toteaa myös tämän: ”Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat!”
    Se mihin meidän tulisi pyrkiä kaikin voimin, on avoimuus, läpinäkyvyys on suoja pahuutta vastaan. Sillä kaikki synnit ovat pimeyden töitä, eli uskova, joka tekee syntiä, hän pyrkii tekemään synnit salaa – pimeydessä.

    Pedofiili kyllä tietää, että Jumala näkee meidät joka hetki, eli hänellä ei ole oikeaa Jumalan pelkoa josta Paavali kirjoittaa:
    2 kor. 5:11 ”Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen. Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toivon teidänkin sisimmässänne näkevän sen.”

    Ihmisten luottamusta ei voida saavuttaa muuten, kuin olemalla suora ja rehellinen myös silloin kun raamatun opetuksista on poikettu ihmisoppeihin. Ei piisaa, että pahoittelee, tulee tunnustaa rehellisesti ja pyytää anteeksi. Ei edes se vähennä eksymyksen suuruutta, jos toteaa, että onhan kirkkommekin monissa asioissa harhateillä.

  9. Tuossa vähän taustaa teoksesta, linkistä löytyy lisää.

    Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus väkivallan sosiokulttuurisista sidoksista, eli hengellisten merkitysten, sosiaalisten suhteiden ja rakenteiden välisestä vuorovaikutuksesta. Kiinnostuksen keskiössä ovat lapsuudestaan kertovien perhe-elämä, väkivaltakokemusten muodot sekä yhteisölliset väkivallan ratkaisemisen ja kohtaamisen käytännöt.

    Aineisto koostuu uhrien ja heidän läheistensä kertomuksista sekä aiheesta käydystä julkisesta ja yhteisöllisestä keskustelusta. Analyysista muodostuu kiinnostava, ristiriitainen ja monin paikoin yllättävä kuva suuren uskonnollisen yhteisön lasten todellisuudesta. Teos tarjoaa arvokasta tietoa vähän käsitellystä aiheesta sekä konkreettisia näkökulmia yksilön ja ryhmän välisten suhteiden ja mekanismien ymmärtämiseen.”
    http://data.kirjavalitys.fi/data/servlets/ProductRequestServlet?action=showreferat&ISBN=9789517684231

  10. Laitan hiukan lisäpurtavaa Heinolle. Laitoin tämän linkin myös aikaisemmin.
    ” Tutkimusten mukaan noin 40 prosenttia tapauksista, joissa seksuaalirikoksen uhrina on lapsi, tekijä on pedofiili (Beier 1998).”
    http://www.haaste.om.fi/Etusivu/Lehtiarkisto/Haasteet2013/Haaste12013/1368801779112

    Laitan vielä linkin tuon haaste lehden toimitukseen.
    http://www.haaste.om.fi/Etusivu/Toimitus

    Edelleen Sonjalle kiitokset. Nyt alan olla selkeillä vesillä tämän tutkimuksen kanssa. Kyllä nuo tutkijan taustojen tutkiminen auttoi minua hahmottamaan, mutta tämä auttoi lisää.

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.