http://rauhanyhdistys.fi/paivamies/paakirjoitus/
Odotin turhaan, että kirjoituksessa olisi myönnetty lähisuhdeväkivallan laiminlyönti liikkeessä. Kuulostaa siltä, että kaksoisviestinnästä ei haluta luopua. Jos kuitenkin SRK:n tiedonannossa myönnettyihin asioihin aiotaan saada muutosta aikaiseksi, asioista pitää puhua liikkeen sisällä reilusti ja rehellisesti; missä, milloin ja millä tavalla on menty vikaan ja toimittu väärin.
Kaiken selitykseksi ei kelpaa se, että olemme taisteleva seurakunta ja kaikkinainen ikäväkin kuuluu vain asiaan ja että seilunvihollinen tekee työtänsä myös uskovaisten keskuudessa. Vielä kun tuon ”vain me” -käsityksen kanssa tullaan erehtymättömyyden kaapista ulos, ollaan asioitten tervehtymisen kanssa jo pitkällä yhteisössä.
Myös pf-asioiden eteen työtä tehneiden, Johannan ja Johanneksen liikkeen sisällä mustamaalattu kunnia ja maine täytyy liikkeen sisällä puhdistaa, se on vähintä, mitä heidän kohdallaan pitäisi tehdä.
Uhreista vielä. Olen kuullut, ettei heitä saa estää puhumasta traumastaan. Heitä pitää jaksaa kuunnella niin kauan kuin heitä puhututtaa. Kuunnella, tukea, tarjota olkapäätä, kun he sitä tarvitsevat.
Heidän ei saa antaa ymmärtää, että he ovat tehneet väärin, kun ovat paljastaneet pahantekijänsä; hehän ovat just tehneet siinä asiassa oikein, niin kuuluu ehdottomasti tehdäkin. Pahantekijät pitää saada kiinni ja vastuuuseen tekosistaan ja estää uusien uhrien syntyminen, siksi avoimuus on ainoa oikea tie tässä asiassa.
HEILLE EI SAA JÄRJESTÄÄ HOITOKOKOUKSIA ASIAN TIIMOILTA! Jos olet tehnyt niin tai ollut tällaisessa toiminnassa mukana, olet ollut kuormittamassa uhrin elämää entisestään ja nyt mielestäni velvollisuutesi on korjata asia. Sekä henkiseltä osalta anteeksipyytäen että myös taloudellisten menetysten osalta jos sellaisia on tiedossa; terapiakäynnit ja työkyvyttömyyden lisääminen. Jos hoitokokouksen takana on paikallinen rauhanyhdistys, se on yhdistyksenä vastuussa asiasta. Siis mun oikeustajun mukaan.
Lopuksi vielä s-postini kautta saamani kommentti keskusteluun:
”SRK:n tiedotustilaisuuden julkilausuma oli erittäin hyvä. Se antoi ymmärtää, että Johanna Hurtigin selvitystyö oli kuitenkin tehonnut, vaikka viiveellä.
Tuomas Hänninen totesikin lähtiessä HS:n toimittajalle, että aluksi asiat pyrki kieltämään ja torjumaan.
Johtuiko tutkijan ja SRK:n miesten luottamuspula aluksi tästäkin seikasta?
Joka tapauksessa siltä osin asia on vieläkin kesken, että tutkijalta ei ole pyydetty anteeksi häneen kohdistunutta kaltoinkohtelua.
Julkilausuman otsikko osui oikein UHRIT LAIMINLYÖTY
Samoin koko ensimmäinen kappale harvinaisen oikeaa tekstiä :
– organisaation toimintatapoja ja yhteisöelämää terpeen jatkuvasti arvioida
– avointa keskustelua rakenteista
– väärien toimintatappojen tunnistaminen ja korjaaminen
– keskusjohto valmis avoimeen yhteistyöhön viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa
– lasten hyvinvointi sydämenasia
– syvä pahoittelu liikkeessä tapahtuneista rikoksista ja
– uhrien laiminlyönneistä
– perhe- ja diagoniatyöhön panostaminen
Tuohan näyttää sitä, että ainakin tältä osin on herätty ymmärtämään ongelma ja aloitettu korjausliikkeet oikeaan suuntaan.
MUTTA
SRK:n miesten julkilausuman ensimmäinen kappale antaa oivan reseptin ja toimintasuunnan seuraavan suuren askeleen ottamiseen – koko harha-ajan selvitystyöhön ja sen seurausten korjaamiseen.
Siinä saattaa aluksi käydä samoin, että hirvittää niin paljon, että Hännisen sanoin haluaa ensin kieltää ja torjua. Nimittäin uhrimäärä ei todellakaan ole pieni, kun sen oikein käsittää. Juuri samasta – uhrien laiminlyönneistä on kyse.
Miten niin harha – ajan uhrien määrä on suuri?
Siksi, että me kaikki olemme olleet vuosikymmeniä juuri silloin kylvettyjen väärien opetusten, väärien painotusten, hoitokokousaaltojen ja niiden seurauksena kylvetyn pelon, väärien toimintatapojen ja kipukohtien vaientamisen uhreja. Uhritaakka osoittautuu todella karmeaksi, kun ymmärrämme, että juuri tästä johtuu myös kenties tuhansien uskovaisten nuorten ja aikuisten ajautuminen epäuskoon. Heille nöyrtyminen vääryyteen alistumiseen on ollut mahdottomuus.
Mutta – myös SRK:n johto on yhtälailla ollut pelon vankina ja siis uhreja.
Nyt on tullut perusteellisen arvioinnin ja muutoksen aika. Salailu, torjuminen ja kritiikin väistely ei auta, pitää käydä kohti.
Aivan samoin kuin tässä lasten hyväksikäyttöasiassa, on tarpeen ottaa asiantuntijat avuksi, jotta silmät ja ymmärrys aukeavat.
Näky ei ole kaunis.
Siinä on paljon tilitettävää.
Onkohan siihen valmiutta entisellä kokoonpanolla?
Nimittäin – SRK:n johtokunnassa on veikkaukseni mukaan edelleen asennetta, että SRK:n kritiikki on enne eriseurasta. Pelottelun kärki on siinä yhä. Heti, jos aletaan puhua hoitokokouksista, käännetään puhe kysyjän oman uskon tilan arviointiin ja epäilyyn, onko jäänyt katkeruus jostain omasta hoitotilanteesta. Katkeruuskortin käyttö räpsähtää päälle kuin ylikuumenemissuoja – melkein samantien.
Virittele siinä sitten julkilausuman mukaisesti avointa ja rakentavaa keskustelua koko liikkeen vuosikymmeniä raahaamasta möhkäletraumasta..
TRAUMA
Siinä se on se sana , hoitokokousten saattelemana synnytetty kollektiivinen trauma.
Trauman keskeisin selvitystyö on mielestäni hahmottaa kaikki ne väärät painotukset, mitkä sillon luotiin ja sitten niistä selkeästi irtisanoutuminen ja anteeksipyyntö.
Ellei tätä tilitystä tapahdu, trauma jatkuu ja jatkuu. Ja uusi polvi omii asenteet, joita entinen katsoo vinoon laiteillakeikkujiksi.
Toivon, että SRK on jo oppinut, ettei kannata odottaa kirkon taholta tulevaa painostusta, ennenkuin aloitetaan korjata vääryyksiä.
Vaikka SRK haluaa nykyään painottaa olevansa lähinnä käytännön organisaatiotoiminnan keskus, sillä on ihmisten mielissä edelleen se auktoriteettiasema, mikä sille oli luotu aiemmin. Nykyinen asennemuutos on seurausta vastuunkiertämiseksi.
Tämäkin asia täytyy SRK:n johdossa tunnustaa.
Ja NAISET, heidän panoksensa on entistä tärkeämpää, koska he ovat ongelmien keskiössä.
Me saamme olla jo nyt äärettömän kiitollisia niille rohkeille ja itsensä alttiiksi laittaneille, jotka ovat omalla nimellään ja kasvoillaan tulleet esiin ja taistelleet. Kyllä – se on oikea sana. He ovat taistelleet uhrien puolesta. Mutta siihen tehtävään on kypsynyt kärsimyksen kautta.”
Vanhoillislestadiolaisuudessa olevat hyväksikäyttötapaukset ovat olleet esillä ja hyvä niin, mutta miten. Keskusteltiin tuolla sinun edellisessä blogissa ja Heikki kaipasi toisenlaista tutkimusta ja minä totesin mittarin rakentamisen vaikeuden, mutta yhden mittarin varjon keksin. Huomasin tuolla Jussin antamassa vaikka edelleenkään en luota nimettömyyden takia. Linkissä tutkijan tietoon tulleen 157 tekijää vuosikymmenien ajalta. Jos keskustellaan vain tästä, niin Heikin kaipaamaa vertailua ei tule, Mutta jos otetaan tilastokeskus mukaan niin asia tulee suhteellisemmaksi ja meillä kenellekään suomalaisella ei rehellisyyden nimessä ole varaa katsoa kieroon tämän asian tiimoilta. Viime vuonna oli 1567 tapausta ja todellisuudessa enemmän. Mielestäni ei ole oikeudenmukaista, että vain vanhoillislestadiolaisten teot tuodaan esiin.
https://tilastokeskus.fi/til/polrik/2012/polrik_2012_2013-04-02_tau_001_fi.html
No, kuten Vuokko ja Hurtig ovat tutkineet ja todenneet, niin erityistähän tässä on tämä uskonnollisen yhteisön salailu. Ja asian esille nostajien mustamaalaaminen; tupla- tai jopa triplatraumatisaatio.
Tämä on niin vakava asia, että siinä on mielenterveys tiukoilla. Voi olla, ja onkin, että on olemassa pedofiilirinkejä, mutta mitä uutisista on tullut tietoa kyseisistä rikoksista, niin ne ovat olleet yksittäisen ihmisen tekemiä, ilman yhteisöä. Puhumattakaan uskonnolisen yhteisön. Paitsi tietysti se SLS:n Aasian kauheus ja katolisen kirkon tapaukset. Yhteistä noille on yhteisön salailu ja tekijän suojelu.
Ja se tekee asian erityisen kieroutuneeksi ja uhria mitätöiväksi. Toisaalta myös tuomiot ovat aivan järkyttävän pieniä. Hurtigin tutkimus merkittävä kaikkinensa.
Voi lukea myös oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen lasten hyväksikäytöstä. Erityisesti seuraukset uhrille sivu 27.
http://www.optula.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline;%20filename=92%20lapsen%20seksuaalinen.pdf&SSURIsscontext=Satellite%20Server&blobwhere=1379274545836&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf
PS. Moilanen puhuu 157 tapauksesta, kun tutkimuksessa on mainittu 157 tekijää. Ja tekijöillä oli useita uhreja.
Kuka on syyllistynyt salailuun ja uhrien laiminlyöntiin SRK-laisen vl-liikkeen ulkopuolella tapahtuneissa lasten hyväksikäyttörikoksissa – jopa kirkon työntekijöinä? Mihin nämä rikokset ovat unohtuneet julkisuudesta?
1567 lapsen hyväksikäyttöä vuonna 2012 mainosti Eija Moilanen tuolla ylempänä ja vl vastaavia vuosien aikana 157. Onhan se näin, mutta tavalliset ihmiset eivät mainostakaan olevansa ainoita, jotka pelastuvat. Vahvasti uskonnollisen liikkeen toiminnassa ei lasten eikä naisten hyväksikäyttöä saisi olla yhtään ollenkaan lainkaan.
Tapahtuuko vl piireissä murhia, pahoinpitelyitä, kavalluksia, tappoja. En ole suuremmin kuullut. Miksi näitä hyväksikäyttöjä? Miksi. Miksi seksuaalisuus on jotenkin ylikorostunutta. Ei lapsiakaan syntyisi niin tiuhaan jos miehet kävisivät välillä kavereineen metsällä ja vaimon kanssa oopperassa ja elokuvissa ja vaikka tanssimassa. On muitakin mukavia huvituksia olemassa, joilla lapsenteko voi siirtyä eteenpäin tai ei ruveta katselemaan himoiten omia lapsosia.
Rakastaminen on muutakin kuin sitä.
Per-Olof Moberg: ”Kuka on syyllistynyt salailuun ja uhrien laiminlyöntiin SRK-laisen vl-liikkeen ulkopuolella tapahtuneissa lasten hyväksikäyttörikoksissa – jopa kirkon työntekijöinä? Mihin nämä rikokset ovat unohtuneet julkisuudesta?”
Ihmettelin kirjoitustasi, olet itse pappi ja kirjoitat: ”jopa kirkon työntekijöinä?” Kirjoituksestasi käy ilmi, että sinä tiedät tämmöisiä kirkon työntekijöitä! Nyt kysyn sinulta, miksi et itse toimi ja vie tietosi viranomaisten hoidettavaksi?
Vai kirjoititko sen takia, että puhuttaisiin pedofilia tapauksista laajemmin, niin eivät oman ry:n rikokset painaisi niin paljon – onhan noita muillakin – samoja rikoksia!
Mietitäänpä; jos sinulla olisi selässä reppu, täynnä raskaita kiviä. Sitten huomaisit, että naapurilla on samanlainen raskas reppu – kevenisikö silloin omasi?
Ei tipu painolasti, eikä auta kuoppaan pudonnutta vaikka naapurikin putoaa samaan kuoppaan. Painolastia ei saa pois hartioilta siten, että moittii niitä henkilöitä, jotka ovat kehottaneet laskemaan painot pois, eli tunnustamaan väärät teot ja pyytämään niitä anteeksi ja vielä pitää auttaa synnin uhriksi joutuneita eheyttävään hoitoon.
Nyt ei ole tapahtunut anteeksipyyntöä, eikä lupausta auttaa uhriksi joutuneita eheyttävään hoitoon. On pahoiteltu, mutta se ei ole anteeksipyyntö. Anteeksipyynnöllä otetaan vastuu itselle väärästä rippisalailun opin opetuksesta, jota olette tehneet. Kyllä ihmiset ja Jumala antavat anteeksi jos seisotaan suorana ja katuen tunnustetaan eksyminen raamatun opetuksista.
Laitoin viestini siitä kulmasta, että minulle on ihan sama onko kyseessä vl tai kenties ateisti. Jos ei tajuta, että huoli lapsista on yhteinen, niin sille en minä voi mitään.
On teillä tiukka mieli vl -ihmisiä kohtaan. Ihan säälittävää touhua. En edelleenkään ole vl, mutta olen seurannut kirjoittelua ja ns. Hyviä neuvoja. Herätysliikkeissä, jotka kuuluvat kirkon piiriin, on mukana kaikenlaista sakkia, kuten kuuluu kirkonväkeenkin.Joukossa on akanat, jotka pilaavat muidenkin elämän. He elävät olevinaan kuin uskovaiset, mutta tekevät mitä tekevät.Tästä saavat sitten kaikki muut kärsiä. Kirkon pitäisi olla malli raamatun mukaisesta uskosta, mutta epäilen pahoin, ettei ole sinnepäinkään. Viimeisten vuosien viestit tämän palstan kautta auttavat ymmärtämään myös kirkon tämänhetkisen tilan eli ojasta allikkoon.
Antero Laine: ”On teillä tiukka mieli vl -ihmisiä kohtaan. Ihan säälittävää touhua.”
Tarkoititko sinä minua? Jos tarkoitit, niin sanon sinulle, että en minä ole tiukempi vl – uskovia kohtaa kuin muitakaan kirkkoon kuuluvia, tai kirkkoon kuulumattomia kohtaan.
Haluaisin, että kukaan ihminen ei kajoaisi lapsiin! Taisi se Jeesuskin rakastaa juuri lapsia. Minä olen yhden pedofiliaa harrastavan kirkon työntekijän ilmoittanut lastensuojeluviranomaisille. Ilmoitan nyt kuitenkin, että hän ei ollut vl – uskova, ei myöskään tältä seudulta. Joten kukaan teistä ei tule tietämään kuka hän on. Minä itse olen kaikin tavoin pyrkinyt hänet unohtamaan. Mutta tuommoista syntiä minä en voi sietää ollenkaan. Minulla on itselläni seitsemän lasta – aikuisia kaikki, mutta on lapsen lapsia.
Jos Antero pidät minua tiukkana, niin ajattele taustaani vastaan olenko sittenkään liian tiukka.
Kritiikki ja itsekriittisyys ovat aina tie parannukseen, niin vl-liikkeessä kuin muuallakin. Kenelläkään ei ole vara yrittää kääntää katsetta muualle. Vl-liikkeessä on kiusaus kuitata kaikki sanoen ”on niitä muuallakin”, ja muissa yhteisöissä on kiusaus alkaa uskoa että vl-liike on ainoa liike missä tällaista tapahtuu. Molemmat asenteet ovat vääriä.
Ehdottomasti asioita pitää tutkia muissakin yhteisöissä. Mutta se ei vähennä itsekriittisyyden tarvetta vl-liikkeessä.
Vl-liike on pihdeissä siksi että liike on yksi suurimmista suomalaisista uskonnollisista yhteisöistä ja siksi että se on osannut käsitellä nämä kysymykset poikkeuksellisen huonosti, johtuen paljolti olemattomasta kyvystä itsekriittisyyteen.
Vain itsekriittisyyden kasvun kautta julkinen kritiikki voi vaimentua. Tähän asti julkiselle kritiikille on annettu paljon aihetta.
Tietenkin vl-liikkeen piirissä itsekriittisyyttä vaikeuttaa se, että liike näkee itsensä ainoana pelastuksen porttina.