Ransu-paavi on vajaassa vuodessa muuttanut maapallon uskonnollista ilmapiiriä enemmän kuin kukaan muu ihminen 50 vuoteen.
Hän ei ole muuttanut roomalaiskatolisen kirkon opillisia näkemyksiä yhtään mihinkään. Rooman kirkko on edelleen aivan samoissa asemissa kuin 2012. Franciscus on aivan yhtä oikeaoppinen kuin edeltäjänsä Benedictus.
Mutta kaikki näyttää toisenlaiselta, sillä Franciscuksen äänensävy on päinvastainen kuin omaan nerouteensa käpertyneen Benedictuksen. Benkku osasi kyllä kirjoittaa syvällisesti ja ystävällisesti, ja jopa minunkin mielestäni hänellä oli akateemisesti ajatellen muutama ihan järkevä pointsi.
Mutta hän ei saanut asiaansa lävitse.
Uutisen mukaan katolisen kirkon konservatiivit inhoavat Franciskusta.
Se saa kuulostamaan asian siltä, että jotkut inhoavat ystävällistä käytöstä.
Ransu teki temput. Muuan kaverini ilmaisi huumorin avulla, mistä tällaisessa ilmiössä on kyse. Tämä on kirkkojen ja lähetysjärjestöjen strategia: Ei puhuta koko ajan keskitysleireistä, puhutaan mieluummin Hitlerin kasvisruokavaliosta. Maineenhallinta syntyy tästä, kun koetetaan keksiä miellyttävämpiä puheenaiheita. Kirkon tiedotuskeskus on tässä lajissa tunnetusti hyvin uuttera, joskin saavutukset ovat vähän laihanoloisia. Ja ihmisetkin yleensä ovat tässä asiassa hyvin eteviä. Pulmatilanteissa he mielellään kääntävät syyttävän sormen pois itsestään.
Jotkut ovat sanoneet, että mediassa ei ääntä saa lävitse ilman provosointia ja kärjistystä. On huudettava lujempaa kuin muut. Ala-asteella opettaja sai kyllä luokan hiljaiseksi vain seisomalla paikoillaan. Mutta ei aina tietenkään, ja joskus openkin piti sanoa iso sana.
Franciscus on osoittanut, että jos valtaa ja sisäsyntyistä auktoriteettia on riittävästi, jokainen teko on symboli ja vahva lause. Hän on niin vahva, että pahanilman linnutkin ovat loitonneet, eikä kukaan ole ollut kyseenalaistamassa hänen motiivejaan tavata laitapuolen kulkijoita tai pestä vankien jalkoja. Hän ei ole tarvinnut kirjoittaa aggressiivisia blogeja saadakseen äänensä kuuluviin. Argentiinalaisena piispana hänellä ei tätä mahdollisuutta ollut. Kyse on siitä, miten hän on käyttänyt tilaisuutensa saatuaan valtaa.
Ransun ansio toistaiseksi on aivan järisyttävä. Hänen ansiostaan tällä hetkellä ollaan askel likempänä tilannetta, jossa yksittäisen ihmisen ei kansalaisluottamuksensa ja yksityisen maineensa kannalta ole aivan katastrofaalista kertoa olevansa roomalaiskatolilainen. Kari Mäkisellä tällaiseen on vielä melko pitkä harppaus edessään. Hän ei ehkä itse katso tämmöistä tehtäväkseen, mutta sellaista moni kai kuitenkin kaipailee. Meillä Päivi Räsänen aiheuttaakin sitten aggression, joka kanavoituu Mäkisen putiikkia vastaan. Ihmiset eivät voi erota valtiosta, jota Räsänen edustaa.
Mediaa ei voi syyttää. Kai jokainen näki, miten media kärkkäästi kävi pedofiliaskandaalissa katolisen kirkon kimppuun. Yhtäkkiä – uutisessa lammasmainen Ransu vain silittää pikkupojan päätä puhujapöntön luona, kamerat kuvaavat moottorit kuumina, ja sitten saadaan nettiin video: oi, kuinka hän rakastaa lapsia. Sallikaa lasten tulla.
Kukaan ei edes muista pedofiliaa.
Rane on taitavampi kuin kukaan muu johtaja tällä hetkellä koko maailmassa.
Tämän kaiken hän sai aikaiseksi muuttamatta yhtään mitään.
Täällä meillä päin kuitenkin ilma edelleen seisoo. Joulupäivänä tein sen erehdyksen, että toivotin sosiaalisessa mediassa hyvää joulua. Heti oli joku nälvimässä keksittyään, millä harhaoppisyytteellä hän tällä kertaa ja joulusta välittämättä voisi mestaroida. Tsot tsot. Rupesi tuntumaan, että siinä kuvastui jotakin suurempaa tämän ajan hengestä.
Pidän yhteyksiä hirveän moneen suuntaan. Teologit ja kirkolliset ihmiset ovat vain osa porukkaa, ja he erottuvat heti. Ja usein minusta vähän kiusallisesti. Kas, kun vapaa-ajattelijat seinälläni eivät hillu joka paikassa. Jos erehdyn sanomaan, että onpas kaunis aamu, niin heti on joku luterilainen kirkkopirkko runoilemassa, että meillä kirkossa joka aamu on armo uus. Se kun on se uskonto pakko vetää joka loveen ja rakoon, niin kuin tilkkeeksi, ettei omassa tuvassa vetäisi. Siksikähän siellä tuvassa onkin sitten niin tunkkaista. Sukupuolten välillä on myös lievää eroa. Naiset enemmänkin voihkivat jäsenkatoa tai vastaavaa. Miehet taas esittelevät suuria ja jäykkiä lauseitaan. Teologia on eräänlaista falloksen heiluttelua.
Syksyn aikana juttelin erään luottamushenkilön kanssa. Hän oli ollut eräässä seminaarissa, jossa papisto puhui kirkosta ja mediasta. Luottamushenkilömme totesi, että vaikka hän on jo aika kauan heilunut näissä uskovaisporukoissa, niin se papillinen jargon on jotakin, mitä hän edelleenkään ei ymmärrä. Siis menee yli hilseen.
Totta kai mietin sitä, että kun taloustoimittaja kirjoittaa artikkelin euron kriisistä, niin en meinaa ymmärtää. Silti pitää kirjoittaa, ja minun pitää vain yrittää ymmärtää. Vastuu on myös minun lukijana. Jos haluan tajuta jotakin talouskriisistä, minun pitää vain istua alas ja opiskella.
Samaan aikaan olen silti sitä mieltä, että uskovaispuhetyyli on jotakin ihan kauheaa. Papeilla on oma nuottinsakin. Kun päälle vielä lisätään, että nämä uskikset eivät aidosti ole edes kiinnostuneita muusta kuin seurakunta-asioista. Joko se on sitä lähetysrahaa ja taloutta, tai se on sitä jäsenkatoa, tai se on sitä tuomasmessua ja viemäsmessua ja jotakin himputin oratoriota.
Kirkon työntekijät tekevät arvokasta työtä, mutta kun tuntuu, että moni on myös ylikierroksilla käyvä työnarkomaani, niin se sosiaalisen median statukset ovat suoraan sanottuna aika hirveitä. Ei siihen kerhoon tee mieli kuulua.
Luterilaisten jäsenkato ei ole Päivi Räsäsen vika. Jos perusmeininki olisi missään järkevissä kuoseissa, ei Räsänen omilla kommenteillaan saisi tuommoista liikettä aikaan. Syytä pitää etsiä ihan muualta.
Pohjoismaisessa arvoliberaalissa yhteiskunnassa ihmisistä kieltämättä tuntuu ihan hoopolta, että jollain raamatturouskutuksella edelleenkin voidaan jankuttaa jotain homofobista hötöä. Tämäkin on kummallinen juttu. Rooman kirkko ei tässä asiassa ole tinkinyt yhtään. Heillähän homoseksuaalinen ihminen on ikään kuin hyväksytty, eikä homon tarvitse eheytyä. Se on virallinen oppi. Homo vain ei saa elää homona. Siinä mielessä homot on dumattu todella alhaiseen kastiin. Mutta sikäläisittäin älytään se, että virallisessa pönötyksessä paavit ja kardinaalit puhuvat sääntökirjoistaan tuolla lailla, ihmiset taas elävät tällä lailla. Meillä se menee niin, että kun Kekkonen jotakin sanoo, niin sitä totellaan tai sitten ruvetaan oikein kunnolla öykkäröimään. Ei osata ajatella, että hieno mies tuo Kekkonen, mutta meidän ei sitä tarvitse niin vakavasti ottaa. Tämä on siis johtajuusongelma. Rane tietää, että osa porukasta ei piittaa pätkääkään, mitä hänen sääntökirjoissaan sanotaan. Mutta siitä jotenkin ei vain tule valtataistelua.
Minusta merkillistä on sekin, että Ranen ei tarvitse oikeastaan edes mielistellä. Hän pystyy toivottamaan omat siunauksensa ihan samalla uskontopaatoksella kuin aina ennenkin, eikä hänen tarvitse tehdä mitään erikoistemppuja.
Jokainen ymmärtää, että jos joukko buddhalaisia munkkeja lähtee ongelle, he herättävät heti ihmisissä hyvän olon tunteen. Samalla tavalla kuin rullaluisteleva Sauli Niinistö herättää mukavia ajatuksia. Lentopalloilevasta Mauno Koivistosta puhumattakaan. Papeillekin pitäisi keksiä jotakin sellaista tekemistä. Ortodoksipuolella asia on oivallettu. Siellä kun on pääsiäinen, parrakkaat papit kauhtanoissaan kokoontuvat polttamaan sikareita ja juopottelemaan. Se on viesti. Se ei ole helppo temppu, koska – oikeastaan tätähän minä koetan sanoakin – on nimittäin todella ratkaisevaa, osaako näyttelijä roolisuorituksessaan polttaa tupakkaa niin, että se myös näyttää oikeasti tupakoitsijalta eikä ole ns. joker smoker. Tämä pitää ymmärtää paitsi kirjaimellisesti, myös vertauskuvallisesti.
Rane ikään kuin osaa samanaikaisesti sanoa asioita aivan tavallisella arkikielellä olematta äklö himouskovainen, toisaalta hän pystyy latelemaan omat uskontolitaniansa ilman minkäänlaista noloutta sen johdosta, että tämä uskonto on vähän kummallisen huuruista. Hän on reilusti uskonnollinen, ja se on selvästi yksi homman juju. Jos pappien puheista tai seurakuntien lehtien sivuilta siivotaan uskonto tyystin pois, siitä hommasta katoaa kokonaan suola, ja tämmöisen trendin vetäminen – että pannaan syötiksi ensin jotain ei-uskonnollista, jotta sitten mätkittäisiin katekismuksella – on kyllä idiotiaa. Se on idiotiaa ihan siksi, että siinä sekä ns. ”elämä” että ns. ”usko” on käsitetty tavalla, jossa ne molemmat näyttävät toistensa silmin jotenkin oudolta tai typerältä. En nyt jouda tarkemmin selittämään.
Meilläpäin joku Sarasvuo, hieno mies, pystyy puhumaan viisaasti. Sarasvuossa on vielä se hyvä puoli, että kun hän puhuu, hänen äänenkäyttönsä ja kehonkielensä eivät ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, mitä hän sanoo. Hän on uskottava. Juuri uskottavuus taitaa ollakin se avainsana, niin yksinkertaisen juntilta kuin kuulostaakin. Ranekin on tosi uskottava. Eikä se edes voi olla niin hirveän vaikeaa. Hän ei ole suureellinen, hän ei esiinny rokkitähden itsevarmuudella, hän ei staraile ja esitä jotain levotonta spektaakkelia. Hän vain on. Jose Ortega y Gassetkin sanoi aikanaan, että hallitseminen on yksinkertaisesti istumista.
Ransussa on jotain samaa kuin Obamassa. Obaman suosio on jo tipahtanut. Ja minustakin näin jälkikäteen, varsinkin nyt kun näkee tuoreita kuvia, Dubya on jotenkin hellyttävän oloinen papparainen tauluinensa.
Juhani Huttunen :”Luottamushenkilömme totesi, että vaikka hän on jo aika kauan heilunut näissä uskovaisporukoissa, niin se papillinen jargon on jotakin, mitä hän edelleenkään ei ymmärrä. Siis menee yli hilseen.”
Sellaista se on, jos usko puuttuu. Olen samaa mieltä kuin Anselm Canterburylainen oli näistä uskon ja ymmärryksen asioista: ”Ei niin, että pyrkisin ymmärtämään, jotta uskoisin, vaan uskon, jotta ymmärtäisin. Uskon nimittäin myös, että ilman uskoa minun on mahdotonta ymmärtää.”
Jargonia se on vapaa-ajattelijoiden jargonkin. Heillä on vaan sielunsa seinällä jumalan kuva ja jumalan nimi on vapaa-ajattelija. Seuraavassa on ilmaistu ilman jargonia yksi omankin uskoni mukainen totuus:
– Jumala on kuollut.
( Nietzsche)
– Nietzsche on kuollut.
(Jumala)
Kävin tässä joulupäivänä katsomassa tätä uutta paavia. Kaltaiseni moukka ei juuri mitään ymmärtänyt, mutta opas onneksi hiukan taustoitti. Paavi kehtasi kuitata joulutervehdykset italiaksi, toki kuulemma sanomalla että ”hyvää joulua kaikille kielille”. Varsinkin ranskalainen tv-toimttaja vaikutti polttaneen päreensä moisen moukkamaisuuden vuoksi.
Muutenkin kaavaa oli muutettu. Jokin perinteinen siunaus jäi pois mutta me läsnäolleet saimme kyllä kaikki syntimme anteeksi. Vastannee meille tuttua synninpäästöä, vaikka sitä ei edeltänytkään synnintunnustus, paikalle tuleminen tai television avaaminen taisi riittää.
Myös paavien perinteisen kesämökkikunnan väki – etenkin kauppiat ja kahvilanpitäjät – olivat kuulemma nyreissään siitä, ettei kesämökki nykyiselle paaville oikein kelpaa. On kuulemma liian hulppea linna.
Mutta joo. Perusongelma monilla meillä ihmisillä on siinä, että toisin asioita katseleva ja sanoittava on uhka omalle mielenrauhalle. Kaltaisilleni ei tässä ilmastossa juuri jää tilaa, sillä varaan oikeudekseni olla huomenna asioista eri mieltä kuin tänään, saati mitä eilen olin mieltä.
Miten voi olla Jeesuksen opetuslapsi, jos mikään näkökulma ei saa kehittyä ja muuttua? Mitä lapsenomaista oppimista sellainen on, että pitää osata lausua oikeat ”shibboletit”, tai henkinen miekka yrittää katkaista kurkun välttömästi.
Minulle tärkeä Jeesuksen ajatus on seuraava: ”Henki johtaa teidät kaikkeen totuuteen”. Tämä prosessi on käsittääkseni kesken, joiten meidän pitäisi olla korvat, silmät ja sydän auki, jotta osaisimme soveltaa Jeesuksen mallia nykytilanteessa ja paremmin kuin mihin asti Henki ehti apostoleja koulia…
Reipas nainen tuo Tuula, Siunausta loppuvuodelle ja alkavallekin!!!
jorma ojala :”Reipas nainen tuo Tuula..”
Kiitos siunauksesta ja hyvää jatkoa loppuvuodelle ja menestystä alkavallekin. Sen verran kuitenkin tuosta ”nainen-asiasta”, että mieluummin olisin vain ihminen kuten olen sanonut muillekin, jotka olisivat tahtoneet, että olisin ”sitä-tätä-tai-tuota” heidän oikeaoppisuutensa mukaisesti.
Jaakko Herranen kirjoittaa: ”Minulle tärkeä Jeesuksen ajatus on seuraava: “Henki johtaa teidät kaikkeen totuuteen”. Tämä prosessi on käsittääkseni kesken, joten meidän pitäisi olla korvat, silmät ja sydän auki, jotta osaisimme soveltaa Jeesuksen mallia nykytilanteessa ja paremmin kuin mihin asti Henki ehti apostoleja koulia.”
Tosin Raamattu sanoo, että ”Jumala ei muutu”, että ”Jumalan Sana pysyy ikuisesti”, eikä muutu, ja että ”älä mene yli sen mikä on kirjoitettu”, ja ettei siitä Jumalan Sanasta saa ottaa mitään pois, eikä tehdä siihen lisäyksiä. Lisäksi Raamatusta käy ilmi, että niitä ”henkiä” voi olla vähän muitakin kuin Jumalan toimiva voima pyhä henki.
Ymmärrys Raamattuun ja kristinuskoon liittyvissä asioissa voi toki lisääntyä vähän siihen tyyliin kuin esim. Danielin kirjan viimeisessä luvussa tuodaan esiin: ”9 Ja hän sanoi vielä: ”Mene, Daniel, sillä ne sanat ovat salaisiksi tehdyt ja sinetöidyt lopun aikaan asti. 10 Monet puhdistautuvat ja valkaisevat itsensä, ja heidät jalostetaan. Ja jumalattomat toimivat varmasti jumalattomasti, eivätkä ketkään jumalattomat tule ymmärtämään, mutta ymmärtäväiset tulevat ymmärtämään.”
Kas kun otit tuon Danielin puheeksi. Kyseinen profeetta ja kirja oli ensimmäinen joka alkoi sydämessäni aueta. Jos ymmärrän profeetta Danielia, niin todistaako se että kuulun niihin ymmärtäväisiin? Vai ovatko ne niitä ymmärtäväisiä, jotka kopioivat tulkintansa yhdeltä porukalta satojen joukosta ja kuvittelevat kutistavansa Jumalan näihin tulkintoihinsa sopivaksi.
Esimerkiksi otit sen ettei Sanasta saa ottaa pois eikä siihen lisätä mitään. Näin on, ettei Raamattua saa muuttaa, mutta se ei ratkaise oikeaa tulkintatapaa. Raamatussa on myös varottavia esimerkkejä meille opiksi. Konservatiivit tulkitsevat niitäkin noudatettaviksi…
Jaakko Herranen kirjoittaa: ”Näin on, ettei Raamattua saa muuttaa, mutta se ei ratkaise oikeaa tulkintatapaa. Raamatussa on myös varottavia esimerkkejä meille opiksi. Konservatiivit tulkitsevat niitäkin noudatettaviksi.”
Uudessa testamentissa Jeesuksen sanotaan olevan seurakunnan pää ja johtaja. Jeesuksen johtamassa todellisessa kristillisessä seurakunnassa tuskin voi olla mitään keskenään taistelevia eri suuntauksia. Ei mikään ”politikoinnin” paikka. Sitä vasta muodostettu seurakunta ei ollut ensimmäisen vuosisadan aikaisessa alkukristillisyydessäkään. Oppi ja uskonkysymyksille oli oma tietty malli joiden mukaan ne ratkaistiin. Apostolien aikaisen seurakunnan mainitaan olevan malli kaikille tuleville Jeesuksen seuraajille. Alla muutama siteeraus Raamatusta, joka kuvaa alkukristillistä seurakuntaa:
Jeesus eräässä opetuksessaan “Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa..”
Paavali Korinttolaiskirjeessä:: ” ..puhukaa kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopivasti yhteen liittyneitä saman mielisinä ja samassa ajatussuunnassa.”
Efesolaiskirjeessä: “Sen tähden minä, vanki Herrassa, hartaasti pyydän teitä vaeltamaan sen kutsumisen arvon mukaisesti, jolla teidät kutsuttiin, 2 täydessä nöyrämielisyydessä ja lempeydessä, pitkämielisyydessä, kestäen toisianne rakkaudessa, 3 pyrkien hartaasti säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä. 4 On yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin teidät kutsuttiin yhdessä toivossakin, johon teidät kutsuttiin; 5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; 6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.”
Paavali Roomalaiskirjeessä: “jotta te yksimielisesti kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää ja Jumalaa.”
Apostolien teoissa: “2 Mutta kun oli syntynyt melkoista erimielisyyttä ja kiistelyä, jossa Paavali ja Barnabas olivat heitä vastaan, sovittiin niin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut heistä menisivät tämän kiistan johdosta apostolien ja vanhinten luo ylös Jerusalemiin…… 4 Heidän saavuttuaan Jerusalemiin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät ystävällisesti vastaan, ja he kertoivat, mitä kaikkea Jumala oli heidän välityksellään tehnyt…….. 6 Ja apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa..”
Alkuseurakunta oli riidaton? MIhin Raamatun tuntemukseen tuo perustuu? Vähääkään kun lukee Paavalin kirjeitä, (esim. 1.Kor:n alkua), huomaa, että ne on kirjoitettu monesti juuri ratkomaan riitoja ja kertomaan kiistanalaisista asioista Paavalin mielipiteen.
Elias Tanni kirjoittaa: ”Alkuseurakunta oli riidaton? MIhin Raamatun tuntemukseen tuo perustuu? Vähääkään kun lukee Paavalin kirjeitä, (esim. 1.Kor:n alkua), huomaa, että ne on kirjoitettu monesti juuri ratkomaan riitoja ja kertomaan kiistanalaisista asioista ”
Sehän nimenomaan varoittaa niistä erimielisyyksistää, kiistoista ja lahkoutumisesta ja kehoittaa yksimielisyyteen palvonnassa ja hengellisessä asioissa. Siellä kerrotaan tosiaan myös niiden erimielisyyksien ratkomisesta.
Esim. Apostolien tekojen 15. luku. Opillista erimielisyyttä ei ratkottu seurakuntalaisten keskinäisellä keskustelulla, äänestämisellä tai kiistelyllä. Kiistanalainen kysymys alistettiin ”apostolien ja vanhimpien” muodostaman elimen ratkaistavaksi. Nämä keskustelivat asiasta silloin valmiina olleiden Raamatun tekstien pohjalta, pyysivät todennäköisesti myös Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjausta ja tekivät sitten asiassa ratkaisunsa. Hajallaan olevien seurakuntien kerrotaan sitten hyväksyneen tämän ratkaisun.
Niin, miksi varoittaa, jos kerran oltiin yksimielisiä?
Sitäpaitsi Vesa A:n kommentin kohdassa ”pyysivät todennäköisesti myös Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjausta ja tekivät sitten asiassa ratkaisunsa” on kaksi virhettä:
1) Et esitä mitään perusteita tuolle ohjauksen pyytämiselle. Mihin perustat sen?
2) Pyhä Henki on kristillisen opin mukaisesti Jumalan kolmas persoona, ja siksi Hänen nimensä tulee kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla.
Elias Tanni: ”Sitäpaitsi Vesa A:n kommentin kohdassa “pyysivät todennäköisesti myös Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjausta ja tekivät sitten asiassa ratkaisunsa” on kaksi virhettä: 1) Et esitä mitään perusteita tuolle ohjauksen pyytämiselle. Mihin perustat sen?”
Koska Raamatussa nimenomaan Jumalan toimivan voiman pyhän hengen kerrotaan olevan kristittyjen tukena ja apuna Jumalan tahdon tekemisessä. Kerrotaan, että eivät siihen omin voimin ja pelkällä omalla ymmärryksellään pysty. Hyvin loogista siis, että kyseisessä tapauksessa ”apostolit ja vanhimmat” esittivät rukouksessa pyynnön sen saamisesta ja avusta.
Elias Tanni: ”2) Pyhä Henki on kristillisen opin mukaisesti Jumalan kolmas persoona,”
Ei kuitenkaan Raamatun mukaisen kristillisyyden mukaisesti.
Elias Tanni: ”Niin, miksi varoittaa, jos kerran oltiin yksimielisiä?”
Koska epätäydellisellä ja syntisellä ihmisellä on taipumusta riitoihin, erimielisyyksiin, oman itsensä merkityksen korostamiseen jne. Raamatun kuvaamia ns. ”lihan tekoja, jollaisista teoista tulisi pyrkiä pois ja osoittaa sen sijaan ns. ”hengen hedelmiä”, joita kuvataan esim. Galatalaiskirjeen 5: 22-25:ssä.
Miksi tuota rukousta ei Apt:ssa mainittu, jos sen katsottiin olevan tarpeen ohjauksen saamiselle? Kun siellä muuten mainitaan lukuisia tilanteita, joissa apostolit rukoilivat ja pyysivät Jumalan tahdon toteutumista?
Jos ihminen on epätäydellinen, syntinen ja riitoihin taipuvainen (tästä olen samaa mieltä), niin miten alkuseurakunnan väki siitä sitten erosi? Ja milloin&miksi se alkuseurakunta sitten lakkasi olemasta virheetön ja oikeassa? Raamatun tekstien kirjoittamisen jälkeen? Silloinko mentiin metsään, kun alettiin muovata Jeesuksen kaksiluonto-oppia ja oppia Jumalan kolmesta persoonasta? Miksi Jumala salli tämän eksytyksen ja sallii yhä kristikunnan olla näistä yksimielisiä, vaikka pappeudesta, ehtoollisen vietosta ynnä muista on kinattu parin vuosituhannen ajan? Mitkä ovat sellaisia kristillisiä kirkkokuntia, joille ei ole olemassa kolmiyhteistä Jumalaa, jonka Jeesus-persoona on täysin Jumala ja täysin ihminen?
Elias Tanni: ”Jos ihminen on epätäydellinen, syntinen ja riitoihin taipuvainen (tästä olen samaa mieltä), niin miten alkuseurakunnan väki siitä sitten erosi?”
He vain jäivät pois sen toiminnasta tai heidät myös saatettiin erottaa kristittyjen yhteydestä jos olivat tahallisia ja katumattomia vakavien syntien harjoittajia. (siitä kertoo esim. 1. Korinttolaiskirjeen 5: 9-13. Myöhemmin kuitenkin kirjoitettiin kyseisen henkilön katuneen tekojaan ja palanneen seurakunnan yhteyteen. Paavali kehoitti osoittamaan tätä kohtaan silloin armoa ja rakkautta). Aineellista he antoivat seurakunnalle vapaaehtoisten lahjoitusten muodossa.
Elias Tanni: ”Ja milloin&miksi se alkuseurakunta sitten lakkasi olemasta virheetön ja oikeassa? Raamatun tekstien kirjoittamisen jälkeen? Silloinko mentiin metsään, kun alettiin muovata Jeesuksen kaksiluonto-oppia ja oppia Jumalan kolmesta persoonasta?”
Sellaisestahan on varoituksia uuden testamentin teksteissä: Apostolien teot 20: 28-30. 2. Korinttolaisten 10: 13-15. 1. Timoteuksen kirjeen 4. luku. Johanneksen kirjeiden maininnat ”antikristuksesta, joka oli silloin vaikuttamassa heidän keskuudessa”, ”. Tessalonikalaiskirjeen 2. luku jne.
Ennustettu ”luopumus” alkoi pikkuhiljaa kehittymään jo toisella vuosisadalla ja sai lopullisen sysäyksen 4. vuosisadalla jolloin kristinuskosta tehtiin Rooman valtakunnan valtionuskonto ja siihen otettiin ns. pakanuudesta mukaan ei-raamatullisia opetuksia kuten esim. kolminaisuusoppi, sielun kuolemattomuus ja helvetin tulen rangaistus.
Elias Tanni: ”Miksi Jumala salli tämän eksytyksen..”
Jeesus korosti opetuksissaan seuraajilleen ”valveillaolon tärkeyttä” tämän tulemuksen suhteen (= taivaallisena hallitsijana vallankäyttöä ihmisyhteisöön kohdistuen). Tällöin hänen seuraajansa voisivat osoittautua uskolliseksi Kaikkivaltiaalle Jumalalle JHWH:lle/Jahvelle/ Jehovalle ja Jeesukselle Kristukselle. Matteuksen 13. luvussa on kirjattu Jeesuksen esittämä vertaus ”vehnän” ja ”lusteen” yhtäaikaisesta kasvusta ”elonkorjuuseen” asti. ”Elonkorjuun” kuvataan olevan ”asiainjärjestelmän päättymisen” (= maailmanaikojen muutos, ihmishallitusten syrjään siirtäminen ja taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen aika).
Elias Tanni: ”Mitkä ovat sellaisia kristillisiä kirkkokuntia, joille ei ole olemassa kolmiyhteistä Jumalaa, jonka Jeesus-persoona on täysin Jumala ja täysin ihminen?”
Raamattu kuvaa Jeesuksen olevan Jumalan Poika. Välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä. Myös lunnaiden/sovituksen varaaja. Jumalan ensimmäinen luomus taivaassa, jonka kautta kaikki muu olevainen luotiin. Palasi ihmiselämänsä jälkeen ”Jumalan kaltaiseksi” henkiluomukseksi taivaaseen, ”asettuen Jumalan oikealle puolelle odottamaan saadakseen tältä kuninkaallisen vallan.” Sellaisiakin kristillisiä yhteisöjä ja järjestöjä löytyy, jotka opettavat hänestä täysin Raamatun mukaisesti. Kehoitankin ottamaan asiasta ilman ennakkoluuloja selvää.
Alla olevassa kommentissa kirjoitan: ”Sellaisestahan on varoituksia uuden testamentin teksteissä: Apostolien teot 20: 28-30. 2. Korinttolaisten 10: 13-15. 1. Timoteuksen kirjeen 4. luku. Johanneksen kirjeiden maininnat “antikristuksesta, joka oli silloin vaikuttamassa heidän keskuudessa”, “. Tessalonikalaiskirjeen 2. luku jne.:”
Raamatunkohtaviittauksessa on virhe. 2. Korinttolaiskirjeen 10. luvun sijaan pitäisi olla 2. Korinttolaiskirjeen 11: 13-15. Tessalonikalaiskirjeen kohdalla pitäisi olla 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luku.
Paavi Franciscus on tosiaan hyvin suosittu.
Paavi Franciscus on myös hyvin kritisoitu, esimerkiksi naispappeus-ja seksuaalivähemmistö-asioihin liittyen, kuten edeltäjänsäkin. (kts. esim. TIME.comin kirjoitus: ”Pope Francis and Gays: ”Loving the Sinner Is Still Intolerance”).
Riemastuttavasti kirjoitti Juhani Ransu-paavista. Toivotan Jumalan siunaamaa uuttavuotta ja totista kristinuskoa huumorin pilke silmäkulmassa!
Hienoa, että A.Canterburylainenkin oli samaa mieltä kuin Hebrealaiskirjeen kirjoittaja. Siis että uskon kautta ymmärrämme.
Joskus vain ihmetyttää, miten ainakin nykyisten teologien on vaikea vedota suoraan Raamattuun. Luther taisi puhua jotakin tohtorinhattuunsa viittaajista. Vai olisiko asia ihan niin yksinkertainen, ettei Raamattua ole tullut luetuksi?
Tuula, älä häpeä sitä, että olet nainen! Sinuthan on suunniteltu huolellisemmin kuin mies. Ja vaikkei Canterburyn tarinoissa ehkä olekaan sitä kerrottu, niin Raamatun mukaan ihminen muodostuu miehestä ja naisesta yhteensä, kumpikaan ei riitä yksin.
Usko muuten tulee Kristuksen sanasta, ei läpän lätkimisestä. Tässä paheksun tietenkin syvästi alkuperäistä kolumnia. Nyt taidan kuitenkin itse olla sortumaisillani samaan.
”Uutisen mukaan katolisen kirkon konservatiivit inhoavat Franciskusta.”
Tämä siis uutisten mukaan. Tosiasiassa USA:n neokonservatiiveissa on harvoja katolilaisia. Toisaalta nykyuutisissa mielilipide ja poliittisen ilmapiirin luominen ovatkin tärkeämpiä kuin tosiasiat. Se on aika puhtaasti uutisen tekijöiden vika, sillä kukaan ei pakota.
Juhani kirjoitti: ”Täällä meillä päin kuitenkin ilma edelleen seisoo. Joulupäivänä tein sen erehdyksen, että toivotin sosiaalisessa mediassa hyvää joulua. Heti oli joku nälvimässä keksittyään, millä harhaoppisyytteellä hän tällä kertaa ja joulusta välittämättä voisi mestaroida. Tsot tsot. Rupesi tuntumaan, että siinä kuvastui jotakin suurempaa tämän ajan hengestä.”
Juhanin mainitsema joku, joka oli heti nälvimässä, olin minä. Olin ja olen edelleen Juhanin kanssa avoimesti ja reilusti eri mieltä siitä, mitä Juhani kirjoitti vanhurskaasta lahjasta ja sen vaikutuksesta lahjan saajaan. Juhani ei näköjään kestänyt avointa erimielisyyttä.
Minä en Kimmo Saastamoisen nimeä halunnut tuoda esiin, koska kyse on yksityisestä piiristä. Kyse ei ole erimielisyyden sietämisestä. Jokainen ateisti tuossa samassa kaveripiirissä on eri mieltä siitä, mikä järki on viettää joulua. Mutta he vain tyynesti juuri joulun hetkellä ohittavat tilanteen eivätkä ala jankuttamaan ja vänkäämään omia mielipiteitään siitä, miten surkea oma toivotukseni on. Se on tilannetajua ja tahdikkuutta, hyvää käytöstä. Kysymys on tässä siitä, millaista ilmapiiriä uskovaiset luovat lähettyvilleen. En uskaltaisi lähettää Kimmo Saastamoiselle joulukorttia, koska minusta sellaisessa tilanteessa olisi ikävää, jos hän analysoisi puhki toivotukseni ja toteaisi, että hänen mielestään se on väärin toivotettu. Sosiaalisessa mediassa Facebookissa minulla on yksityinen profiili, ja säätelen itse, kuka näkee mitäkin statuksia. Osa statuksista on laajemmalle piirille kuin toiset. Kaikilla innokkailla kirkkoihmisillä ei oman kokemukseni mukaan ole aina paras tilannetaju kommentoinnissaan. Asian esille nostaminen blogissa johtui sen luonteesta ilmiönä. Kuinka luotaantyöntäväksi esimerkiksi halutaan K24-blogien kommenttiketjut?
Facebook-kommenttini eivät koskeneet hyvän joulun toivottamista vaan Juhanin kohtuullisen pitkän teologisen tekstin lahjakäsitystä. Kysymys oli teologiaa koskeneesta erimielisyydestä.
Joulutoivotus tuli tekstini lopuksi, ”Hauskaa joulua siis jokaiselle juuri tuollaisena!”. Tuo tekstini ei kuitenkaan ole täällä kenenkään luettavissa, joten toivon, että keskustelu tältä osin lopetetaan. Jos Saastamoinen haluaa välttämättä saada viimeisen sanan, niin eiköhän siihen sitten voi sen asian käsittelyn lopettaa.
Toinen asia on tämä ilmiö, jota koetan blogissani hahmottaa. Minusta sellainen jatkuva toisten esittämien henkilökohtaisten ajatusten ruotiminen ja analyseeraaminen varsinkaan juhlatilanteissa ei ole kovin mielekästä, varsinkin jos kristillisinä itseään pitävillä ihmisillä on edes jonkinmoinen tavoite siitä, että edes jouluna voisi unohtaa erimielisyydet ja koettaa vain tulla toimeen.
Lisäksi haluan pahoitella blogin julkaisun myöhäistä ajankohtaa. Tilanne oli melkein samankaltainen kuin jouluinen kinkunpaiston oheistoimintona räpelletty teksti, liian myöhään. Kun yleensä kirjoitan tahallaan sekavasti ja pomppien, tälläkin kertaa teksti venyi sietämättömäksi. Satuin vilkaisemaan tätä blogia puhelimella, ja totean, että sen lukeminen on mahdotonta.
Alkaa olla melkoinen vitsi tämän uuden paavin ”vuoden paras ties mitä”. En viitsi edes luetella, mitä arvonimiä voisi vielä antaa. Vain parista kotimaisesta perinneliikkeestä löytyy samanlaista henkilöpalvontaa.
Todellakin erikoista ”hössötystä” aina näiden uusien paavien kohdalla. Omaa tosiaan jo henkilöpalvonnan ja ihmisyksilöihin toivonsa asettamisen piirteitä. Apostoli Paavali kuvaili omaa asemaansa kristillisyydessä seuraavan kaltaisesti:
”5 Mikä sitten Apollos on? Entä mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden välityksellä teistä tuli uskovia, niin kuin Herra kullekin soi. 6 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan kasvun, 7 joten ei istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka saa aikaan kasvun. 8 Ja istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin tulee saamaan oman palkkansa oman vaivannäkönsä mukaan. 9 Sillä me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus.
10 Sen Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden mukaan, joka minulle annettiin, laskin viisaana työnjohtajana perustuksen, mutta joku toinen rakentaa sille. Mutta tarkatkoon kukin jatkuvasti, kuinka hän sille rakentaa. 11 Sillä kukaan ei voi laskea muuta perustusta kuin sen, mikä on laskettu, joka on Jeesus Kristus. 12 Jos nyt joku rakentaa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, kallisarvoisista kivistä, puuaineksista, heinästä, oljenkorsista, 13 niin kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on. 14 Jos jonkun työ, jonka hän on sille rakentanut, pysyy, hän saa palkan; 15 jos jonkun työ palaa, hän kärsii menetyksen, mutta hän itse pelastuu, kuitenkin, jos niin käy, ikään kuin tulen läpi”