Pääsiäistä valmistellaan ja liturgisten värien merkitystä mietitään. Pääsiäistä koskevat tapahtumat muistuvat herkästi mieleen vaikeiden asioiden kohdatessa. Hiljainen viikko on ikään kuin tullut lähelle. Omaiset tarvitsevat tukea. Auttamista olen pohtinut muun muassa seuraavalla tavalla:
”Voit muutakin tehdä, kun voimia riittää. On taitoa tehdä hyvää, auttaa toisia, apua tarvitsevia.”
Musiikki vahvistaa pääsiäisen sanomaa. Monille ovat tuttuja lyhyet lauletut virsitekstit, esimerkiksi: ”Kristus on noussut kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti.” Musiikin tekijät ovat luoneet musiikkinsa usein omakohtaisten tunnetilojen vallitessa. Musiikin sävelkulut saattavat johtaa kuulijat sellaiselle tunnetasolle, jota kiireisessä elämänrytmissä elävät tarvitsevat. Vaikeiden kysymysten äärillä auttanee hyvä musiikki, jos on voimia kuunnella sitä.
Johann Sebastian Bachin musiikki sopii pääsiäisen hiljaiselle viikolle, jota vietämme. Hänen ansiokas Matteus-passionsa kertoo Kristuksen kärsimyshistoriasta. Monet ovat kuunnelleet kyseisen suurteoksen, joka on esitetty televisiossakin. Matteus-passiossa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa ovat ehtoollisen asettaminen ja Jeesuksen vangitseminen. Toisessa osassa ovat Jeesuksen oikeudenkäyntiä koskevat tapahtumat, ristiinnaulitseminen ja hautaaminen.
Johann Sebastian Bach, Leipzigin Tuomaan kirkon kanttori, sävelsi Matteus-passionsa oman kirkon kuorolle. Sävellyksen esittäminen on ollut haastava tehtävä, jonka arvion saattoi tehdä muun muassa nähdyn televisioesityksen perusteella. Usein puhutaan matemaatikko Carl Friedrich Gaussista, jota on askarruttanut pääsiäisen paikka kalenterissa. Johann Sebastian Bach on miettinyt puolestaan nuottien järjestystä viivastolla. Hänen säveltämänsä Tuomas-passio on korkealaatuinen tuotos, jota arvostetaan.
Kun pääsiäistä tarkastellaan musiikin näkökulmasta, Matteus-passiota ei ole mahdollista sivuuttaa. Bachin musiikkia kuullessa juolahtaa mieleen matematiikka. On havaittu, että musiikillisesti lahjakkaat ovat usein myös matemaattisesti lahjakkaita. Tämä palmusunnuntain tienoilla valmistunut kirjoitus on avaus, joka saanee miettimään pääsiäisen sisältöä. Asioiden sisäistäminen ja laajentaminen ovat yhteydessä omakohtaiseen ajatteluun, tietämykseen ja kokemukseen.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Eikö virkaan valittu ole Tampereen tuomiokapitulin sijoittamana toiselle vaalisijalle Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherranvaalissa. Ainakin tässä kohtaa kapituli on katsonut hänellä olevan kykyä ja taitoa johtajan tehtäviin.
Pitääkö diakoniatyön johtajan olla teologi? Miksei diakoni? Titteli voisi olla arkkidiakoni.
Pitääkö diakoniatyön johtajan olla teologi? Riippuu siitä, mitä seurakuntayhtymässä on päätetty diakoniajohtajalta edellytettävästä tutkinnosta. On seurakuntia ja seurakuntayhtymiä, joissa diakoniajohtajina on diakoniatyöntekijän koulutuksen saaneita.
Kyseessähän ei ole pelksästään diakonian vaan myös sairaalasielunhoidon johtaja!!
Eiköhän Karille töitä löydy. Yhteydet Olli Valtoseen ja sen myötä Helsinkimission johtotehtäviin Valtosen eläköidyttyä..? Ainakaan linjassa ei liene merkittäviä eroja.
Voihan niitä muitakin vaihtoehtoja olla. Kari on fiksu mies, jolle lienee joku paikka olemassa. Näin toivon tuon Lahden päätöksen valossa.
Eikö diakoniatyön johtaja voisi olla tutkija ja Raamatun tuntija, diakoniaan perehtynyt ajattelija. Ei kaiketi, Latvus olisi ollut liian hyvä.
Se, mikä valtion- ja kunnallishallinnossa ei enää olisi mahdollista, näyttää onnistuvan kirkossa hyvin: toisin sanoen pätevin, vaan ei sopivin, syrjäytetään tylysti.
Tuo kommentti: ”Toki päätöstä tehtäessä jäsenet ovat käyttäneet puheenvuoroja ja perustelleet kantaansa, mutta niitä ei ole merkitty pöytäkirjaan, koska sitä ei meidän käsityksemme mukaan pidetä välttämättömänä… ” on paljastava. Miksi sitä nyt mitään avoimuutta harrastamaan, kun salailulla on pärjätty tähänkin asti?
Koska Kari Latvus kuuluu ystäväpiiriini, en kommentoi nyt tätä tapausta, vaan asiaa hieman yleisemmin.
Se, mikä pätevöittää dosentiksi, ei välttämättä ole parasta seurakuntayhtymän diakoniajohtajaksi. Sen takia virkoihin julkistetaan yleiset kelpoisuusehdot ja kyseisen viran erityiset painotukset. Valitsijoiden vapaus on valita ne täyttävistä henkilöistä kyseisen virkaan sopivin.
Elias taas on salailukommentillaan ihan kuutamolla. Julkisyhteisöissä ei tehdä keskustelupöytäkirjoja. Puheenjohtajat, sihteerit ja jäsenet voivat tehdä itselleen muistioita, joihin kirjaavat eri henkilöiden puheenvuoroja, mutta kokouspöytäkirjoissa on vain päätökset. Se ei ole salailua.
Valinnan uutisointi ei ole valitulle uudelle diakoniajohtajalle ihan reilua. Tästä voi saada vaikutelman, että virkaan on valittu epäpätevä henkilö pelkillä tuttavuussuhteilla. Näin on tuskin tapahtunut.
Ja, kuten sanoin, en ota kantaa Kari Latvuksen valitsematta jättämiseen. Tiedän hänet osaavaksi ja ansioituneeksi henkilöksi, joka olisi ollut Lahdelle varmasti hyvä valinta.
Hallintojohtaja sanoi ”.. sitä ei meidän käsityksemme mukaan pidetä välttämättömänä..” ei siis vedonnut sääntöihin, lakeihin tai asetuksiin vaan heidän omiiin käsityksiinsä.
Teemulle, viittaan lähinnä siihen, että asiaa pohtinut selvitystyöryhmä esitti virkaan yksimielisesti merimiespastori Kari Latvusta. Olettaisi, että tässä asiantuntijatyöryhmän selvityksessä pohdittiin viran täyttöä erityisesti pätevyyden näkökulmasta. Muutenhan tällaisilla selvitystyöryhmillä ei olisi mitään virkaa (kuten ei Lahden tapauksessa vaikuta olevankaan). Eliakselta hyvä kommentti mielestäni.
Ilmoitin taas ”vahingossa” oman kommenttini asiattomaksi. Tuntuu, että Freud oli yllättävän monessa asiassa oikeassa.
Niin enkä kommentoinut millään tavalla kumpaakaan ehdokasta vastaan tai kummankaan puolesta, koska en kumpaakaan tunne. Kari Latvuksen nimen olen toki kuullut ennenkin, valitun henkilön nimeä en tiedä nytkään.
Salailu on ihan toisenlaista. Olen joskus nähnyt sitäkin.
Kritiikkini kärki kohdistui kahteen – ehkä epähuomiossa tehtyyn – sanavalintaan:
1) ”Meidän käsityksemme mukaan”. Jos hallintojohtaja olisi sanonut, että ”lain/asetuksen mukaan pöytäkirjoihin ei merkitä keskusteluja, vaan ainoastaan päätökset, olisi hallintojohtaja toiminut laillisesti, jolloin (mahdollinen) kritiikki olisi osoitettu lakia kohtaan. Tästä saa sen vaikutelman, että asioiden kirjaamattomuus olisi joku lahtelainen tapa suoriutua kiusallisia kysymyksiä herättävistä pykälistä
2) ”ei pidetä välttämättömänä”. Tämä taas antaa ymmärtää, ettei haluta toimia avoimesti, tai niin toimitaan vasta, kun se on (ehdottoman) välttämätöntä.
Kuten sanottu, voi olla että kyseessä on vain sanamuoto, joka ehkä olisi tarkemman harkinnan jälkeen voinut olla toinen. Tuollaisenaan se antaa varsin tsaristisen kuvan kirkon hallintokäytänteistä.
Salailu on kuitenkin aika voimakas syytös ja moraalisesti kompromettoiva. En tiedä, mitä hallintojohtaja on tarkoittanut, mutta pöytäkirjan pitäjä toimii normaalisti ja oikein kirjatessaan päätökset. Keskustelupöytäkirjoja harrastettiin oikeastaan juuri silloin suuriruhtinaskunnan aikana.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö seurakuntien hallinnossa voisi esiintyä salailua ja etteikö tässäkin tapauksessa olisi käyty sellaistakin keskustelua, jota ei ole haluttu julkisuuteen. Sitä ei kuitenkaan voi väittää pöytäkirjakäytännön perusteella eikä varsinkaan, että salailu olisi jonkinlainen tapa ja ensimmäinen vaihtoehto.
http://asia-arkisto.lahdenseurakuntayhtyma.fi/
Kyse on siis ilmeisesti semantiikasta. Teemu taitaa pitää ’salailu’ – termiä juridisena ja siten vakavana syytöksenä hallintojohtajaa vastaan. Tästä ei ollut kyse, vaikka toki sitä kritisoinkin. Tuoreena kirkollisvaaliehdokkaana mietin vaan näitä käytäntöjä.
Teemu Kakkuri :”…virkoihin julkistetaan yleiset kelpoisuusehdot ja kyseisen viran erityiset painotukset. Valitsijoiden vapaus on valita ne täyttävistä henkilöistä kyseisen virkaan sopivin.”
En tiedä pätevyyksistä, mutta uskon, että myös Lahden seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto on osannut arvioida virkaa hakeneiden pätevyyttä.
Tässä ote kirkkoneuvoston pöytäkirjasta 6/2014: ”
”Yhteinen kirkkovaltuusto päätti kokouksessaan 26.3.2014 (1/2014, 4 §) perustaa diakonian ja sairaalasielunhoidon yksikön 1.1.2015 alkaen. Edelleen kirkkovaltuusto päätti muuttaa sairaalapastorin (30802) viran diakonian ja sairaalasielunhoidon yksikön johtajan viraksi 1.1.2015 alkaen. Yhteinen kirkkoneuvosto julisti viran haettavaksi kokouksessaan 21.5.2014 (4/2014, 76 §). Diakonian ja sairaalasielunhoidon johtajan virka täytetään
viiden vuoden määräajaksi 1.1.2015–31.12.2019.
– –
Diakonian ja sairaalasielunhoidon johtajan viran kelpoisuusehtona on papin virkaan oikeuttava ylempi korkeakoulututkinto, riittävä perehtyneisyys kirkon diakoniatyöhön ja sielunhoitoon sekä riittävä kokemus esimiestehtävistä ja johtamisesta. Lisäksi edellytetään kykyä luoda yhteistyöverkostoja. Virkaan valittavan tulee olla ev.lut. kirkon konfirmoitu jäsen.”
Ottamatta kantaa itse valintaan kiinnittää uutisessa huomiota kaksi kohtaa: että kirkkoneuvosto voi virkavaalissa harjoittaa vapaata harkintaa ja että päätöstä ei tarvitse perustella. Perustuslain mukaan viranomaisen on kuitenkin noudatettava yleisiä nimitysperusteita: Olli Mäenpään teoksessa ”Hallinto-oikeus” todetaan ”Vertailu kelpoisuusvaatimukset täyttävien hakijoiden kesken ei ole vapaata harkintaa, vaan se tapahtuu soveltamalla yleisiä nimitysperusteita. Nämä perusteet eli taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto on määritelty perustuslain 125 §. Yleisenä lähtökohtana on, että viran hakijoiden vertailussa ei ole sallittua käyttää muita arviointiperusteita kuin edellä mainittuja yleisiä nimitysperusteita. Niiden perusteella on muodostettava kokonaisarvio hakijoiden ansioista.” Nimittämisperusteita arvioidaan täytettävänä olevan virkatehtävän, yleensä jo viranhakuilmoituksessa kerrotuista, vaatimuksista käsin ja hakijoiden ansiovertailu tehdään tällä perusteella.
Hallintolain 6§ mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. ”Hakijoiden tasapuolinen kohtelu edellyttää, että myös valintapäätöksille kirjataan perustelut.” (Jussi Lilja: Seurakunnan hallintomenettely 2004 s. 92–93). Se lienee tarpeen myös hallinnon läpinäkyvyyden vuoksi ja vie pohjaa jälkipuheilta.
Jos nyt ymmärsin oikein, olivat molemmat hakijat päteviä (tarina ei kerro, olisiko hakijoita ollut muitakin) ja Lahden YKN käytti sille kuuluvaa valtaa laillisesti täysin oikein. Sitä vaan siis ihmettelen, miksi yleensä perustettiin selvitystyöryhmä, jos kerran noin selkeä enemmistö jo oli yhden hakijan kannalla?
En ymmärrä, miksei tässä tapauksessa valinnalle ole esitetty perusteluja. Aikaisemmin vastaavanlaisista valitetuista tapauksista ilmenee, että kirkkovaltuusto, hiippakuntavaltuusto ja kirkolliskokous voivat tehdä valintoja ilman perusteluita, mutta kirkkoneuvostot ja yhteiset kirkkoneuvostot ja näiden alaisten johtokunnat sekä esim. tuomiokapitulit ovat velvolliset esittämään perustelut valinnoilleen!
On toki yksi esimerkki tapauksesta, jolloin KHO määräsi seurakunnan maksamaan rahallisen korvauksen kappalaisen vaalissa pätevämmälle syrjäytetylle ehdokkaalle, joka ei tullut valituksi suljetuin lipuin suoritetussa äänestyksessä!
Arvoisat lukijat
Kiitän suuresti, kun olette lukeneet pääsiäistä koskevia artikkeleitani ja pohtineet niiden sisältöä.
Historiasta muistamme Mikael Agricolan, jonka toiminta on ollut merkittävää. Häntä ei voida sivuuttaa, kun kerrotaan pääsiäisestä suomen kielellä.
Hiljainen viikko on lopuillaan. Nyt 26. maaliskuuta on lankalauantai, jolloin aikoinaan poltettiin esimerkiksi katajista tehtyjä pääsiäiskokkoja. Polttamisella ajateltiin vaikutettavan suotuisasti hyviin asioihin.
Kiirastorstain ja pitkänperjantain kirjoitetut tekstit ja tulkinnat ovat puhuttaneet. Mietimme, mitä annettavaa on hiljaisella viikolla kiireisille ihmisille. Virpojat ovat kuuluneet hiljaisen viikon tapahtumiin.
Muutaman tunnin kuluttua siirrymme pääsiäiseen, jonka liturginen väri kertoo paljon pääsiäisen sanoman sisällöstä.
Hyvää lankalauantaita ja pääsiäistä
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio