Sopivassa tilanteessa olen esittänyt kysymyksen: ” haluatko tulla uskoon”. Silloin kun koen että Jumala on tätä ihmistä puhutellut jo. Vastaus on ollut välillä myönteinen ja selvä. Eräskin sanoi, että oli sitä varten tullut. Joten jos en olisi tuota kutsua esittänyt tämä olisi lähtenyt pettyneenä pois.
Itse tulin uskoon telttakokouksessa, jossa pappi toivotti hyvää yötä ja kauniita unia. Jos on hyvä omatunto niin niitä näkee. Jollei ole niin voi jäädä jotta saa hyvän omantunnon. Niinpä jäin.
Olen huomannut että ihmiset kaipaavat kutsua joka selkeästi esitetään ja otetaan vastaan. Monet ovat niin viraantuneet uskon asioista, että eivät osaa hyödyntää niitä asioita, joita Kristillinen usko tarjoaa. Ajatellen ettei ne hänelle kuulu. Siksi näen, että kutsu kuuluu tehdä, jotta kuulijat uskaltavat
ottaa sen askeleen. Kaikki sitä ei kuitenkaan tee, emmekä tiedä miksi. Uskon että Pyhä Henki on tehnyt työn kuulijan sydämessä ja kuulija tekee siksi tietoisen ratkaisun ja ottaa pelastuksen vastaan.
Näin hän ojentautuu selkeästi omistamaan uskon koko rikkauden. Tiedostaen että Jumalan suuret lahjat kuuluvat myös hänelle. Jolloin hän myös voi ottaa ne käyttöönsä ja aloittaa hengellisen kasvun. Jollei selkeää ratkaisua ole koskaan tehnyt ja siksi jää uskon elämässä ulkopuoliseksi, niin onhan se suuri vahinko.
Joku toinen taas on saanut lapsesta asti kasvaa sisälle uskoon ja hänelle oma usko on itsestäänselvyys, eikä tarvitse mitään henkilökohtaista ratkaisua. Käsitän tuon uskon ratkaisun välineellisenä asiana, joka on monelle välttämätön. Ei siksi että pelastuminen olisi siitä kiinni että ratkaisun tekee , vaan siitä että tiedostaa mitä oma hengellinen elämä käytännössä on. Eli tuntee syntinsä ja omistaa armon yhä uudelleen. Eikä kyllästy siihen, että tarvitsee armoa joka päivä ja siksi ryhtyykin hyväksymään omia syntejään. Jolloin kadottaa hyvän omantunnon ja samalla sen ehdottoman tärkeän eli ensi rakkauden Jeesukseen.
Joku voi tietysti kuvitella pelastuvansa siksi että on tehnyt ratkaisun ja tullut ns. uskoon. Jolloin uskon perustus ei ole kestävällä pohjalla. Jokaisella on varmasti hengellisen elämänsä hoitamisessa ihan riittävästi tekemistä, mikäli antaa Pyhän Hengen tehdä työtä sydämessään. Jolloin väärät luulot omasta ratkaisusta karisee pois.
Minusta on alkanut tuntua hiukan oudolle se etten julistuksessa juurikaan kuule sitä että meitä haastetaan ottamaan todesta Jumalan lupaukset ja toimimaan sen mukaan. Jeesus sanoi toivovansa sitä että lähdemme liikkeelle ja julistamaan evankeliumia. En oikein käsitä sitä miksi evankeliumin vastaanottamista ei pitäisi kehottaa ottamaan vastaan. Voisiko joku ystävällisesti kertoa miksi?
Minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi. Jes. 54: 8.
Evankeliumi on iloisin ja suloisin sanoma maailmassa, sillä se ilmoittaa syntiselle maailmalle iloisia uutisia: maailma on Jumalalle niin rakas, että hän lahjoittaa sille, ei kultaa eikä hopeaa eikä kuningaskunnan, vaan kallisarvoisempaa – ainoan Poikansa ja kaikki hänen viisautensa, vanhurskautensa ja pyhyytensä, kaikki hänen ansionsa. Jos voit katsoa kaiken, minkä Jeesus kärsi, sinun tähtesi tehdyksi, olet velaton, vanhurskas ja autuas. Ota vastaan, ota vastaan! (Mark. 10:15) Kaikki tämä on sinua varten, kaikki kuuluu sinulle. Kaikki ihmiset ovat syntisiä, ei ainoakaan ole vanhurskas Jumalan edessä. Mutta kaikkien syntien tähden Jeesus kärsi ja kuoli ristillä jo vuonna kolmekymmentäkolme ja maksoi kaikkien syntivelat.
Martin Boos (1762-1825), saksalainen katolinen teologi, s. 21, Armoa armosta, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Marko S. :” Pekka R:n kuvaus on valitettavasti oikein hyvä esimerkki siitä, miten voi käydä. Kotimaassa on käyty tästä aiheesta keskusteluakin ja kysyjä on tainnut jäädä
vastausta vaille.”
Jäin pohtimaan kuhahan on tuo Pekka R. No kaipa se oli vain lyöntivirhe. Siinä Marko on oikeassa etten ole saanut vieläkään vastausta siihen millä perustellaan sitä ettei uskoa itselleen janoava saisi sitä itselleen pyytää tekemällä ratkaisun Jumalan puoleen ? Tähän asti perusteluissa on ollut kyse prässäämisestä ja uskon ratkaisuun väkisin pakottamisesta. Sellaistakin tapahtuu , mutta se ei tuota pysyvää tulosta. Eikä siitä ole kyse, vaan ihan siitä, että miksi kehotusta uskon vastaanottamiseen ei kirkossamme käytetä. Oletuksena näyttää olevan että kakki kirkon jäsenet ovat uskovia ja taivaaseen matkalla. Rippikoulutyössä tämä näkyy. Nuori joka sanoo olevansa ateisti konfirmoidaan ja saa olla jopa isosena.
Anteeksi, tarkoitin Mika Rantasen kommenttia.
Vastaus kysymykseesi siitä, miksi vastaanottamiskehotusta ei käytetä, on mielestäni kaksinainen. Ensiksikin tuo ”kaikki pääsevät taivaaseen” ja siihen liittyvä haluttomuus/kyvyttömyys/osaamattomuus pitää esillä ja kysellä omakohtaista uskoa sanan perinteisessä herätyskristillisessä mielessä. Se kun koetaan jotenkin kristittyjä luokittelevaksi ja itselle vieraaksi. Jos oma käsitys uskosta on kaipausta, ihmettelyä ja kokemista jonkun itseään suuremman kannateltavana olemisesta, on vaikea edes ymmärtää kysymystä: miten tullaan uskoon/pelastutaan.
Toinen syy on todennäköisesti vanha ja pitkäaikainen kädenvääntö tunnustuksellisemman luterilaisen ja viidesläisen, vahvasti ratkaisukristillisen herätyskristillisyyden välillä. Jos yksi jyrisee, että kasteessa ei uudestisynnytä ja”meidän tahtoratkaisustamme riippuu kaikki” ja toinen vastaa, että kasteessa uudestisynnytään ja ”minä en voi omasta voimastani uskoa Kristukseen ja tulla Hänen luokseen”, ollaan erittäin vahvasti vastakkaisissa poteroissa. Vaikka periaatteessa ero on pitkälti siinä, että toinen korostaa enemmän kasteen lahjan vastaanottamista uskolla ja toinen luottaa enemmän kasteen voimaan vaikuttaa uskoa.
Nyt olemme siinä tilanteessa, että suuri osa kirkkomme jäsenistä ja papeistakin ajattelee myös pelastuksen tarkoittavan jotain muuta kuin syntien anteeksi saamista ja ikuista elämää. Synti, kuolema ja perkele ovat kuulemma poissa muodista ja niistä puhuminen suoranainen este kirkkoon kuulumiselle. Toki kristinuskon sisältä löytyy myös muita tapoja ja sanoituksia puhua pelastuksesta.
Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävä tuo viimeinen kappale. Tosin ei mitenkään yllättävää. Eipä ihme, että herätysliikkeitä ollaan työntämässä pois kirkosta.
Lieneekö tässä taustalle myös se, että toisille Raamattu on Jumalan sanaa ja toisille se on sanoja Jumalasta, niin lopputuloskin on erilainen.
Kosti V. Lue netistä parin vuosen takainen kaikkien luettavissa oleva synodaalikirja Pelastus niin näet missä mennään. Suosittelen esimerkiksi kastetta käsittelevää artikkelia.
Katolinen teologi
Niin kyllä, tarinan mukaan Jeesus ja koko maa kärsivät roomalaisten takia, Koko maa tuhottiin, mutta ei se kärsimys tietenkään ole mikään anteeksianto ja sovitus pahantekilöille. Täysin typerä ajatus.
Katolinen teologi yrittää saada roomalaisen syyllisyyden pyyhittyä pois kertomalla, että jumala onkin näin sovittanut kaiken, suorittamalla juutalaisten kansamurhan ja kansa lakkaa olemasta ja silloin kaikki lupaukset ja siunaukset siirtyvät kristikansalle, yhden ylösnousseen pojan kautta. joka kaapatiin kirkkon, muka ainoana pelastuneena.
Todella julmaa teologiaa, pahantahtoista pyrkimystä ryhtyä jakamaan ryöstösaalista , joka tarkoittaa niitä viisauksia joita kirjoiukset pitävät sisällään, täst’edes ne varsateaan ja aloitetan kertomaan omina kirjoituksina ja viisauksina tai kaapatun pojan viisauksina.
Jesajan ilosanoma ei ole sama kuin kristillinen, vaan se kuuluu näin.” Kuinka suloiset ovat suorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa Rauhaa, ilmoitta hyvän sanoman”
Väisty edestämme, saatana!
Muistaakseni minulla oli tässä alussa jo kommentti, mutta sitä ei ole enää, mikä siinä oli vikana?
Mikä siinä kolahti niin, että ei kestänyt sitä katsella ja vaikka kommentoida.
En ole poistanut kenenkään tekstejä tältä blogiltani.
Siinä kommentillasi taisi olla jotain samaa, mitä Paavali kertoo evankeliumin salaisuudesta, että se on toisille pelkkää hulluutta ja Juutalaisille kauhea pyhäin häväistys. Evankeliumin Jumala on rakentanut niin käsittämättömäksi ettei sitä viisainkaan ihminen kykene ymmärtämään, jollei omista uskoa. Vain uskon kautta voi alkaa evankeliumin suurta salaisuutta vähän kerrassaan oivaltamaan. Kukaan ei silti sitä kykene elin aikanaan pohjia myöten käsittämään, vaikka tutkii sitä joka päivä. Monet uskovatkaan eivät jaksa uskoa sitä, että kaikki heidän syntinsä on sovitettu jo. Uskon elämän ytimessä on se, että omassa sisimmässä käsittää suuren ja täydellisen syntisyytensä ja samaan aikaan täydellisen sovituksen. Tämä tietoisuus antaa rohkeuden, ilon ja vapauden syyllisyydestä. Jolloin elämää voi eteenpäin katsella positiivisin näköaloin. Suuri onni on uskovan elämässä se, ettei omallatunnolla tarvitse kantaa mitään taakkoja.
Ei ole mitän syntejä sovitettu, se on höpö juttu. Jeesushan katui koko hommelia ja pyysi ottamaan pois koko kärsimyksen maljan, vaikka oli sitä varten tullut. Mutta (opetuslapset) omat eivät taistelleet hänen puolestaan, ja siksi kävi niinkuin kävi.
Hän siis katui tarinan mukaan, ja mikset olisi katunut, en minäkään ala teidän takia kärsimään.
Rantanen Mika
Kirjoita lisää katolisten teologien höpöjuttuja, minä sitten selitän niitä, maallisesti, arvorealistisesti naisnäkökulmasta, aikansa historiaa jonkin verran tuntevana.
Suosittelen historian opiskelua sinullekin.
Suosittelen arvostavaa käytöstä muita kohtaan. Höpöjutuiksi leimaaminen menee jo yli sietorajan. Jos jatkat noin niin alan poistamaan.
Ei se kaunistelemalla kummene, eikä uhkailullakaan, höpö mikö höpö.
Sinä saat tehdä omassa karsinassasi mitä haluat, poistaa ketä haluat, ja pitää keitä haluat.
Sellainen on laki täällä armon alttareilla ja minä olen lakihenkinen, en ano armoja, enkä pyytele anteeksiantoja.
Pekka sanailen minusta tuolla toisessa blogissa seuraavasti:””Ari ylpeilee omalla parannuksellaan, joka on hänen pelastuksensa perustus.
Hän ei käsitä, että mikään oma parannus ei ketään pelasta.”” (Pekka)
Siis mitä on ”oma parannus”, se mitä tapahtui omalla kohdallani niin ensinnäkin huusin Jumalalta apua jaksaa eteenpäin omassa ahdingossani, siihen Jumala vastasi yhden hengellisen kirjan kautta näyttäen kuinka olin kohdellut entistä avopuolisoani vastoin Jumalan tahtoa eli yksi tarkka synti, ”jouduin sen tunnustamaan ja tämä on minun ”oma parannukseni” eli tunnustin Jumalalle että olin ITSE SYYPÄÄ omaan ahdinkooni.
Mikä tässä on ”väärin” kun vielä Jeesus selkeästi itsekkin julisti parannusta ja käski myös seuraajiensa sitä julistaa ja vieläpä Jeesus selkeästi sanoo että jokainen hukkuu ellei tee parannusta.
Parannuksesta julistaa myös Pietari selkeästi:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.(Ap.t.2)
Tuossa on selkeä lupaus kuinka saadaan synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahja.
Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Room. 11:6
Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Room. 4:5
Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle. Room. 4:16
Armosta te olette pelastetut. Ef. 2:5
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Ef. 2:8-9
Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta… että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta… Tiit. 3:4-5, 7
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Tiit. 2:11
Parannuksen tekeminen voidaan kääntää myös sanoilla kääntykää ja mielenmuutos.
Samalla hetkellä, kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen, olemme myös kääntyneet Jumalan puoleen oikealla tavalla.
Vanhassa Testamentissa esiintyy usein sana kääntykää.
Rantanen siis mitä tarkoitat ””Samalla hetkellä, kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen, olemme myös kääntyneet Jumalan puoleen oikealla tavalla.””?
Tapahtuiko tuo ”vastaanottaminen” jo vauvana kasteessa, jos ei niin miksi sitten se kaste olisi oikea, sanoohan Pietari ”tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen…..”?
Miksi Ari Raamatun sanalla vetoat siihen että lupaus kuuluu myös meidän lapsillemme, mutta kiellät kuitenkin sen toisaalla?
Pekka mikä on se lupaus jonka Pietari esittä, voitko vastata selkeästi ja mieluusti niillä sanoilla joita Pietari käytti?
Mistä meidät pitäisi pelastaa ?
Olen kuulllut sanat, synti ja kuolema.
Syntiä ei ole olemassa, ellei sitä tehdä, ja on erittäin helppo olla syntiä tekemättä. Ja mikä ei ole laki, se ei ole syntikään. Syntejä keksivät ne, jotka halauavat valtaa, ja voivat nostaa itsensä arnahtajan asemaan, ja saada ehkä leipänsä ja kunnioituksen tätä kautta, ja synnintuntoon pitää tulla. No miksi? Jos kaikki on sovitettu ja kaiken voi saada anteeksi vaikka vasta kuolinvuoteella, kunhan tunnustaa Jeesuksen herraksi, saa vielä iänkaikkisen ikiunen. Hullutusta sanoi Paavalikin.
Kuulin tässä vähän aikaa sitten, että muslinit yrittävät saada sharia lakia voimaan Saksassa. Siinä on uhka lännelle, mutta miten siitä pelastutaan, ettei maailma joudu shrialain alle. Varsinkin meille naisille se on tärkeä asia, miksei myös miehille, jotka eivät halua lähteä sotimaan allahin tielle.
Kristinusko ei voi pelastaa, se voi hyvinkin lipsua mukaa shariaan, siellä on paljon samakaltaisuutta, huivipakkoja, sananvapaudenrajoituksia varsikin naisille, ja tietysti myös halusta säilyttää kirkko ja sen työpaikat.
Islamille se on kuitenkin vääräuskoisuutta,
Mutta Laki voi pelastaa, jos me saamme pidetyksi meidän oman lain, emmekä sorru edes pohtimaan sharian mahdollisuuksia meille. Demokratiassa on tietysti mahdollisuus siihenkin, että mikäli muslimeja siirtyy runsainmitoin länteen. he voivat perustaa puolueita ja pääsevät näin säätämään myös lakeja. Saksassa heitä on jo monta miljoonaa, ja vaikeuksia myös.
Laki siis pelastaa, jos saamme sen pidettyä.
”Laki siis pelastaa, jos saamme sen pidettyä.” Niin……..jos?