Eilen vastaan tuli tuo kristityn elämän paradoksi. Olin melkoisen matkan päässä entisen Rovastikuntamme miesten saunaillassa.
Illan seurojen alussa pappi puhui linnuista. Siitä miten lintujen elämä ei ole ollenkaan huoletonta. Kirjosieppo on pieni lintu , mutta joutuu usein puolustamaan pesäänsä. Jos kirjosieppo näkee pesän lähipiirissä tikan, niin se hyökkää varmasti sen kimppuun heti. Pappi kysyi sitten meiltä, sitä miksi Jeesus oli kertonut vertauksen linnuista. Seppo vastasi siihen, että ”Jeesus tiesi, että ihmisillä on paljon huolia”.
Aloin siinä itsekseni muistella jotain opetusta ja taisin unohtaa seurata puhetta loppuun. Muistin jostakin opetuksesta sen, miten rukouksessa usein viemme huoliamme Jumalan alttarin eteen ja sitten pois lähtiessämme otamme ne mukaamme. Rukouksen tarkoitus kun kuitenkin on se, että huolet myös jäävät sinne alttarin eteen. Näistä ajatuksista jäin sitten kiinni illemmalla.
Siitä sitten illan lopuksi lähdimme ajelemaan kukin kotiinpäin. Muutaman kilometrin ajettuani näyttöön tuli teksti: ”oikean takarenkaan paine on alentunut.” Huoltoasema oli siinä sopivasti lähellä ja lisäsin siellä painetta, mutta teksti ei kadonnut näytöltä. Ajelin hiljakseen eteenpäin joku puolisen tuntia ja seuraavalla huoltoasemalla taas lisäsin paineita. Näin jatkoin kotikaupunkiin asti. Jätin auton tutun huoltoliikkeen pihaan. Arvelin, että siitä sen aamulla saisi helpommin liikkeelle, kuin kotipihasta. Mikäli rengas olisikin aamulla tyhjä.
Auton jätettyäni läksin lampsimaan kotiin hiostavan lämpimässä kesäyössä. Siinä muutaman kilometrin matkalla oli hyvä miettiä, illan puheita ja keskusteluja. Totesin että hyvähän minunkin olisi huolettomuudesta on puhua, jos huolia ei ole. Kuinkas nyt kävi, kun olin kaukana kotoa ja nukkumaanmenoaika jo käsillä, joten apua ei olisi saatavilla. Huoli siitä saisinko vietyä kyydissä olevat takaisin ja päättyisikö matkanteko renkaan tyhjenemiseen. Nykyautoissa kun ei ole vararenkaita. Miten tässä oikein kävisi. Huolia oikein ryöpsähti mieleeni ajaessani. Eikä niitä voinut noin vain karistaa pois niskasta.
”Sinä olet kuitenkin Herra, luvannut olla kanssani joka päivä”. Varmaan se tarkoittaa tätä yötäkin.
Joten sinuun turvaudun. Huoli pysyi yhä mielessä, mutta tuli jotenkin ihmeellisen turvallinen olo.
Huolettomuudessa onkin näköjään kyse hyvästä suhteesta turvalliseen Taivaalliseen isään, eikä niinkään huolien määrästä.
Markkinataloudessa toimivien yhtiöiden ensijainen huoli on toiminnan tuottama voitto ja osakkeenomistajien/omistajien edut. Suotuisissa oloissa siihen halutessaan varmastikin voi sisällyttää hyvinkin eettisiä periaatteita. Miksei huonommissakin niin pitkälle kun tappiot eivät muodostu uhkaamaan sen olomassaoloa. Varsin usein ne eettiset periaatteet ei kovinkaan etusijalla tunnu niiden toiminnassa olevan.
Raamatun ilmaisua siteeratakseni: ”Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri.” Ei siis raha sinänsä eikä taloudellinen ja elinkeinotoiminta.
raamatussa kyllä kielletään markkinatalouteen liittyvä voitontavoittelu,omaisuuden kerääminen ja vaaditaan rikkaita(kuten kirkkoa)myymään omaisuutensa ja jakamaan köyhille.kristittyjen pitäisi myös antaa omaisuutensa jokaiselle sitä pyytävälle eikä saa vaatia omiaan takaisin.eli kristityn on mahdotonta(raamatun mukaan)toimia esim.liikemiehenä,sijoittajana,yrittäjänä,pankinjohtajana,tms.itse en toki edes yritä elää raamatun mukaan mutta eivät sitä tee kristitytkään.
Juha Nuppola, kyllä kristitty voi tehdä bisnestä, ja on pakkokin, markkinataloudessa. Kaikkihan me elämme myymällä jotain. Ei pankkiiri ole sen syntisempi kuin pappikaan. Pointti on siinä, että ihminen tajuaa ja myöntää olevansa paha, läpeensä paha. Valheet eettisestä markkinataloudesta ovat ihmisen häikäilemättömiä yrityksiä peitellä omaa pahuuttaan.
raamatun mukaan kristitty ei voi tehdä bisnestä.onneksi en ole kristitty eikä siten tarvitse keksiä selityksiä miksi en elä raamatun mukaan.ei tarvitse tuntea syyllisyyttä esim.siitä että olen vaatinut velallisiani maksamaan velkansa(tosin useimmiten huonolla menestyksellä).en muuten todellakaan myönnä olevani paha en ainakaan läpeensä sellainen.jos kristitty todellakin pitää itseään pahana on varmaan vaikeaa elää.
Juha Nuppola, kristityn ei tarvitse etsiä selityksiä, miksi ei elä Raamatun mukaan, sillä kristittynä oleminenhan on juuri sen myöntämistä, ettei kykene elämään Raamatun mukaan. Kun oman pahuutensa perin pohjin tajuaa, ei se todellakaan kivaa ole. Siinä olet oikeassa.
Juha Nuppola: ”raamatussa kyllä kielletään markkinatalouteen liittyvä voitontavoittelu,omaisuuden kerääminen ja vaaditaan rikkaita(kuten kirkkoa)myymään omaisuutensa ja jakamaan köyhille.”
Raamatussa on kylläkin kerrottu, että eräs rikas hallitusmies sanoi Jeesukselle pitäneensä kaikki käskyt ja kysyi mitä vielä hänen pitäisi tehdä tullakseen kristityksi. Jeesus vastasi: ”Myy omaisuutesi ja jaa se köyhille.”
Myöhemmin kerrotaan kuitenkin kristittyinä hyväksytyssä asemassa olleen myös varakkaita henkilöitä, joten mikään kristillisyyden vaatimus se ei ollut.
Sen sijaan Jeesus täydellisenä ihmisenä ja Jumalan Poikana pystyi näkemään kysyjän sisäisiä vaikuttimia ja näki, että tällä elämän tärkein asia oli juuri tämän omaisuus. Siksi hän käski tätä siitä luopumaan. Muutkin asiat voivat olla ihmiselle elämässään kaiken tärkeimpiä. Tällöin ne voivat muodaotaaa esteen Jumalan ja ihmisen välille.
Sana ”elinkeino” pitää jo sisällään talouselämän etiikan ytimen: kaikki liiketoiminta on vain keino ihmiselämän mahdollistamiseksi, ei arvo sinänsä. Jotta resursseja ei tuhlattaisi tulee tuotannollisen toiminnan pääsääntöisesti olla kannattavaa, siis kulu on saatava katetuiksi myyntituloilla. Liikevoiton kohtuullisuutta voidaan arvioida kahdella perusteella: 1)Mikä on voiton osuus myyntitulosta. 2)Mikä on sijoitetun pääoman tuotto? Eettisesti kestävässä liiketoiminnassa tulee näiden molempien pysyä kohtuudessa. Yrityksen tulee tuottaa hyvälaatuisia tuotteita kohtuuhintaan, pitää huolta työntekijöidensä hyvinvoinnista ja välttää tarpeettomia irtisanomisia sekä täyttää velvoitteensa valtiovaltaa kohtaan. Nämä kaikki tulee hoitaa vastuullisesti, vasta sitten on oikeutettua ruveta jakamaan voitto-osuuksia. Kaikkien tuotantoon luovutettujen tuotannontekijöiden tulee olla yhtäläisesti oikeutettuja nauttimaan yrityksen tuloksista. Nykyjärjestelmän vikana on pääoman yliote muihin tuotannontekijöihin verrattuna kun tavoitellaan pelkästään voiton maksimointia lyhyellä aikavälillä.
Neljä sanaa. Eettinen markkinatalous – never happens.
Minä taas totean karun kyynisesti, että kommunistisetkin kokeilut ovat toimineet markkinoiden lakien alaisina – huonolla menestyksellä.
Olisi ehkä hyvä nähdä, ettei ”markkinatalous” ole mikään valinta, vaan kuvaus siitä, kuinka ihmisten välinen taloudenhoito toimii ja on aina toiminut siitä asti, kun tavaroita alettiin vaihtaa ja työtä tehdä toisen palveluksessa. Se ei ole itsessään sen paremmin ”moraalista” kuin ”epämoraalistakaan”, vaan ainoastaan ne puitteet, joiden rajoissa meidän pitäisi osata elää oikein toistemme kanssa.
Millä tavoin se sitten onnistuu – siihen on annettu monenlaisia vastauksia. Yksi niistä on ns. sosiaalinen markkinatalous. Minä pidän sitä sympaattisena ja monella tavalla toimivana konseptina.
Mutta ei sekään palauta Paratiisia maanpäälle. Eikä sosialismi. Eikä kommunismi. Eikä varmasti rajoittamaton liberalismi.
Itse asiassa mikään ideologia ei yhdistä toisiinsa toimivaa taloutta ja sen moraalisuutta. Mutta kuinka olisi, jos kokeiltaisiin ”rakkautta” – ihan pragmaattisesti ja kaiken inhimillisen vajavaisuuden puitteissa?
Rakkautta julisti hippiliike. Tuloksena kaaos. Joten, sori, ei toimi. Kristinuskon äärimmäisen kielteinen ihmiskuva sen sijaan vaikuttaa päivä päivältä yhä relevantimmalta. Joudumme yksinkertaisesti vihdoin myöntämään Raamatun kuvan ihmisestä oikeaksi. Ihmistä määrittävät kaksi asiaa: 1. Ei ymmärrä. 2. Ei tottele.
Vaahtorannan, jonka kanssa taidan olla tässä melko lailla samaa mieltä, rakkaus lienee muuta kuin hippien rakkaus.
Ymmärsinkö oikein. Rakkautta pitää siis olla, mutta hippien rakkaus ei kelpaa?
Harkittu ja tilanteeseen sopiva veto. Huomioitavaa on vain se, että Ihmisestä ei puhuta mitään. Höpö, höpö hommaa, jossa ei varmasti kirkon puolelta tuoda esille sitä, että Ihmisen tehtävä tässä Yhteiskunnassa ei ole olla riiston välikappale, ei kaupallisuuden , eikä ihmissuhteidenkaan alalla. Toki Arkkipiispa hyvän esimerkin löytää Lutherin rippikäsityksestä, jossa Ihminen vertautuu aina uudestaan ja uudestaan uutta vaatetta ostavaan Ihmiseen saadakseen sydämeensä ja sieluunsa hitusen lämpöä, mutta ongelma on siinä, että epäuskon synti on niin yleinen ja näin Ihminen tunnustaa yhä uudelleen samoja syntejä syystä, että epäuskon synti on niin yleinen. Tästä seuraa se, että rituaali on toistettava ja tämähän sopii myös kaupalle. Politiikot ovat todella ottaneet, paremminkin muistaneet kirkon jäsenet. Ai niin, Luterilaisen rippikäsityksen katumuksen sisältö on oikean uskon synnyttämä synnintunto mikä sitten päästetään ja usein Kolmiyhteisen Jumalan Nimeen.. Tästä syystä katumuksen ja syyllisyyden ymmärtäminen ei kirkossamme ole Ihmisarvoa vastaavaa. Tässä on nyt kysymys tunnustuksellisen kirkkomme Uskonnon sisällöstä.
Mautonta puhua riiston kohteena olemisesta, kun jokainen kuitenkin elää suhtkoht mukavasti palkallaan, verrattuna tilanteeseen 10 vuotta sitten. Reaaliansiot ovat nousseet ainakin 50%.
Kirkon omaisuus on aika vähäistä. Kiinteistöjä, vaikeasti realisoitavia.
Kiinteistöjä ja paljaaksi hakattuja metsämaapohjia on turha lähteä jakamaan köyhille – vaikka ne vapareiden mielestä tasetta
lihottavatkin. Äkkiä ne on syöty. entä seuraavaksi.
Sikäli kuin olen ymmärtänyt ”eettinen markkinatalous” ilmeisesti tarkoittaa, että sekä yrityksillä että yksityisillä tulisi olla paitsi oikeuksia, myös velvollisuuksia suhteessa yhteiskuntaan.
Velvollisuuksien osalta tämä ei nyt toteudu kummankaan osalta. Käsite on demarien lanseeraamaa uuskieltä. Ensin oli tavoitteena demokraattinen sosialismi, sitten hyvinvointivaltio, 90-luvulta alkaen hyvinvointiyhteiskunta, nyt eettinen markkinatalous.
Jep. Ja Kokoomus pistää vielä paremmaksi marssittamalla 2000-luvulla näyttämölle työväen presidentin, joka muina miehinä ilmoittaa vastakkainasettelun olevan ohi. Nyt kun kaikki käsitteet on sotkettu, vaihdettu toisiin tai peräti käännetty vastakohdikseen , on hyvä porukalla polkaista keskustelu käyntiin. Maltan tuskin odottaa.
Työväen presidentti oli ihan hyvä ajatus. Oikeiston äänestäjistä on suuri osa työväestöä, ollut koko itsenäisyyden ajan.
Työpaikoilla ja verstailla heitä on painostettu
Nyt palkkatyön luonne on muuttunut. Köyhälisstöä ei ole, ja pienipalkkaiset voivat olla jopa akateemisia ja opistotasoisia, eivätkä näitä Metalliliiton ja SAK:n lihavasti eläviä jäseniä – jotka tahtoisivat viedä tuhkatkin yritysten pesästä.
Vastakkainasettelu? Se pysyy niin kauan kuin syntikin maailmassa.
Eikö nyt tueta Juttaa???
Eettinen markkintatalous on idea vasemmiston omien rauhoittamiseksi, jotta edes kerroksen verran tulisivat ovelle päin saavutettujen etujen tornistaan.
Tämä maa ei tule yrittäjien ja työnantajien vastaisella demagogialla koskaan nousemaan.
Olen parissa viime K24kommentissani yrittänyt pitää esillä, miten talousajattelun malli voi ujuttautua kaikkeen sinne mihin sen ei tarvitse tai kuuluisi: puheeseen ja minuuksiin, huomaamattomaksi kaikenkattavaksi ”metafysiikaksi”. No, tämä on vähän eri asia kuin talouden kovat faktat, joita uutisen keskustelutilaisuus käsittelee.
Bangladeshissa yli 1000 ihmistä kuoli vaatetehtaissa tapahtuvissa onnettomuuksissa vuonna 2013. Jos nämä tehtaat sijaitsisi Israelissa, olisi boikotti välittömästi pystyssä. Tai jos Lännessä jossain normaalissa vaatetehtassa tällainen samainen tapahtuma, ihmiset lukittuna tehtaan sisälle tapahtuisi, olisi laaja tutkinta ja keskustelu ehkäisemmiseksi käynnissä.
Miksi ajattelemme, ettei nämä työntekijät 2 €:n päiväpalkan ja 19 tunnin työpäivän lisäksi tarvitse turvallisuutta? Nämä tiedot olen saanut dokumentista – Halvat vaatteet kallis hinta.
Järkyttävää. Tilanne kuitenkin muuttuu. Sillä myös Euroopassa on työntekijöiden jo lähivuosina taivuttava tuottavuuden ja työtehon nostamiseksi vastaavanlaisiin työoloihin ja -ehtoihin. Eikä sittenkään ole takeita, etteivät loputkin työpaikat karkaa Bangladeshiin. Presidentti voi kuitenkin aina kerran vuodessa tulevissa puheissaankin vakavalla naamalla nuhdella kaikkia tuhmia kapitalisteja ja samalla myös lohduttaa meitä köyhiä. Kummasti se mieltä lämmittää. Ja kyllä sitten taas jaksaa!
Martti Vaahtoranta: ”Olisi ehkä hyvä nähdä, ettei “markkinatalous” ole mikään valinta, vaan kuvaus siitä, kuinka ihmisten välinen taloudenhoito toimii ja on aina toiminut……. Se ei ole itsessään sen paremmin “moraalista” kuin “epämoraalistakaan”, vaan ainoastaan ne puitteet, joiden rajoissa meidän pitäisi osata elää oikein toistemme kanssa.”
Siitä nykyistä ”toimivuudesta” voisi olla kylläkin montaakin mieltä esim. viime lähes koko maailmaan vaikuttaneen finanssikriisin jälkeen ja 90-luvun laman seuraukset muistaen.
Samoin työpaikkojen siirtyminen pienempien palkkojen maihin ja ns. ”asuntokuplien” puhkeaminen monin paikoin saa monet mietteliääksi sen suhteen. Puhumattakaan maailmanlaajuisista ilmiöistä köyhyyden ja aliravitsemusilmiöiden kanssa. Unohtamatta ympäristöongelmia ja -uhkia.
Kansainvälinen talous ja finanssisysteemi vaikuttaa jopa toisinaan olevan ”hirviö”, jota kukaan ei pysty enään hallitsemaan. Sen eri tapahtumien ja vaiheiden seurauksia ja tulevia tapahtumia ei pystytä läheskään riittävästi ennakoimaan. Tulevat sitten kun tulevat ”kuin manulle illallinen.” ja ”yllättäen ja pyytämättä.”