Paljon kommentoidussa uutisessa keskisuomalainen biologian opettaja on jättänyt lukiolaisille biologian 1.kurssiin kuuluvan evoluutio-opin itsenäisen opiskelun varaan oman kreationistisen vakaumuksensa vuoksi. Itse asiassa koko juttu ei kerro juurikaan siitä, miten opettaja itse asiaan siellä tuntitilanteessa suhtautuu.
Pahimmassa skenaariossa hän tuomitsee koko evoluution harhaopiksi ja mitätöi asian jollain tylyllä ”lukekaa kirjasta itse jos tuollainen harhaoppi kiinnostaa” – kommentilla. Parhaassa tapauksessa hän on läsnä itsenäisessä opiskelussa ohjaten, tukien ja keskusteluun kannustaen. Ei luulisi olevan vaikeaa akateemisen luonnontieteellisen koulutuksen saaneelle opettajalle perehtyä sen verran evoluutioon, että osaa mahdollisiin kysymyksiin vastata neutraalisti toimimatta omaa vakaumustaan vastaan: ”Evoluutioteorian mukaan asia menee näin… ”.
Näin ainakin meitä 1990-luvun alussa Joensuun OKL:ssa opetettiin uskonnontunnilla vastaamaan. Ei niin, että ”Jeesus on Jumalan poika” tai ”Ei se Jeesus mikään Jumalan poika ollut” vaan ”Kristinoppi/kristillinen kirkko opettaa, että Jeesus on Jumalan poika”.
Kaikki tiede ja tieteellinen ajatteluhan on jo olemukseltaan syvästi ja perustavasti immanenttia. Ei systemaattisen teologian tutkimuskaan pääse Jumalan olemusta tai sakramenttien vaikuttavuutta tutkimaan: ”Tilastojen mukaan n.67 % ehtoollista nauttineista pääsee taivaaseen”, vaan tiede tutkii ajattelua näiden kysymysten äärellä. Sitä, mitä ihmiset ovat ajatelleet, miten he ovat näihin johtopäätöksiin tulleet ja millaisessa muodossa ne näyttäytyvät nyt.
Tuon uutisen keskusteluketjussa viitattiin tutkimustulokseen, jonka mukaan 27% suomalaisista uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Hmm. Ennen kuin tuon relevanssia voisi arvioida, haluaisin ainakin minä tietää ne ehdot ja sisällöt, joita ”kristinuskon mukainen Jumala” pitää sisällään. Pitääkö se esim. sisällään oletuksen uskoa maailman syntyneen 6*24 tunnin ajanjaksona? Millainen pitää uskoa Jeesuksen syntyperän, elämänvaiheiden ja merkityksen olevan kelvatakseen tuon tutkimuksen edellyttämään ”kristinuskon mukaiseen” Jumala-uskoon?
Tällaista kriittistä ja keskustelua herättävää asennetta on tarkoitus opettaa koulussa. Ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, jos opettaja käyttää itsenäistä (mutta tuettua) opiskelumenetelmää vaikeidenkin aiheiden kohdalla.
Meillä oli muuten eksegetiikan syventävissä opinnoissa professorilla sama opetusmenetelmä: jätti meidät pohtimaan 1.Kor:n naiskohtia pienryhmissä. Parikseni sattui täältäkin tuttu Ryösön Manu. En Manun mielipidettä tiedä, mutta ainakin minä nautin noista keskusteluista. Kaipaan sellaista.
Tuula, ymmärsitkö nyt itsekään mikä sinun varsinainen argumentti oli? Esimerkissäsi kaksi ihmistä väittelee ihmisten Jumalakäsityksestä. Toinen sanoo, että luova ihminen on luonut käsitteen absoluuttisesta Jumalasta ja toinen sanoo, että tämä Jumalan käsite pitäisi ymmärtää äärettömästi luovaksi. Mitä ajat takaa?
Tunnistatko sinä Tuula tuon lainaamasi kohdan zen-buddhalaisen ominaisuuden? Minä en ole huolissani ihmisen hengestä, sillä kun tietoisuus sammuu niin minun atomini liittyvät muuhun maailmaan vailla mitään henkistä taakkaa. Se on minusta runollista ja lohdullista.
Salme, jos tältä ateistilta kysytään niin sanoisin, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus jolla on subjektiivinen tietoisuus. Tämä tietoisuus on sidottu kaikkiin noihin kolmeen ihmisen ulottuvuuteen. Sielu nimitys on aika epämääräinen muutenkin, joten sen käyttö on minulle tarpeetonta. Muut termit kattavat kaiken sen mitä tarvitsen ihmisestä puhumiseen.
Antero,
kiitos vastauksesta.
Antero Kangasluoma :”Minä en ole huolissani ihmisen hengestä, sillä kun tietoisuus sammuu niin minun atomini liittyvät muuhun maailmaan vailla mitään henkistä taakkaa.”
Myös sodan jälkeen Moskovasta Suomeen palanneet Terijoen hallituksen jäsenet uskoivat dialektisen materialismin mukaisesti, että on olemassa vain ihmistajunnasta tai muusta ”hengestä” riippumaton fyysinen maailma ja luonto ”sellaisena kuin se on, objektiivisessa, aineellisessa todellisuudessaan, moninaisuudessaan, omien sisäisten lakiensa mukaan tapahtuvassa katkeamattomassa, etenevässä käsityksessään.”
Ateistit ovat käsitykseni mukaan rajanneet irrationaalisena itsensä ulkopuolelle sen ”näkymättömän” todellisuuden, joka alkaa mielestäni siitä, mitä mm. Erik Ahlman kutsuu arvojen maailmaksi, eivätkä he ymmärrä, että myös vain fyysisin aistein havaittavaan perustuva tieto on uskoa. Mielestäni on yhtä lapsellista uskoa, että luonnonlait synnyttävät maailmankaikkeuden kuin uskoa, että puut tekevät tuulen.
”Vaikka kirkkoon suhtaudutaan myönteisesti, kristillisiin opetuksiin uskominen on entistä heikompaa. Suomalaisista runsas neljännes (27 %) ilmoitti kyselyssä uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna osuus on pudonnut kymmenellä prosenttiyksiköllä. Yli viidennes suomalaisista (21 %) puolestaan ilmoitti, ettei usko Jumalan olemassaoloon. Osuus on noussut kaikkien aikojen suurimmaksi.
Vajaa neljännes (23 %) on heitä, jotka ilmoittivat uskovansa Jumalaan toisin kuin kirkko opettaa ja noin joka kuudes (17 %) on jumalauskostaan epävarma. Lisäksi Jumalan olemassaoloa epäileviä oli 7 prosenttia. Viisi prosenttia vastaajista ei halunnut ilmoittaa kantaansa”
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/6A8B56FC004BBA20C22579FE002244D9?OpenDocument&lang=FI
Tossa toi sama juttu. Tekopyhää on sun selitykset miks täällä jankkaat sitä 27%. Omaa agendaa ajat vinosti siksi, ettet kerro koko totuutta/tuloksia. Ihan silkkaa propagandaa. Se oli tässä. Mun osalta ja mielipiteenä.
Ensinnäkin Sonja, et nyt taida tietää mitä tekopyhyys tarkoittaa. Tarkista.
Toiseksi, Jos uskoo erilailla kuin kirkko opettaa tai on epävarma ja epäilee niin eihän se tarkoita, että olisi millään tavalla käytettävissä perusteluun kristinuskoisesta kansasta.
Aina näyttää loppuvan keskustelu kun päästään vauhtiin. Sääli.
No ei tietty ateistin profiiliin sovi olla tekopyhä. Niin sitä joutuu itsekukin välillä yllättymään. Mikäs sana se sitt sopis ateistille? Olkoon sitten teeskentelyä, niin ei tuu paha mieli.
Tekopyhä voi tarkoittaa useampaa asiaa:
1) teeskentelijä; teeskentelevä
2) henkilö, joka katsoo tulevansa vanhurskaaksi tekojensa ansiosta
3) lauantaiksi siirretty arkipyhä
Samma på svenska:
1) skenhelig
2) gärningshelig
3) konstgjord helg
No jos siis teeskentelen, niin miten? Kyllä minulle tulee paha mieli kun haukutaan teeskentelijäksi ilman perusteita.
Eikö jokainen ihminen, joka ei usko kristinuskon Jumalaan ole kristinuskon – ja täten evankelis-luterilaisen kirkon – kannalta ateisti? Jos ei kerran usko siihen ainoaan oikeaan olemassaolevaan Jumalaan niin silloinhan on selkeästi ateisti, sillä muita Jumalia ei ole. Voitko sanoa, että mikä tässä logiikassa olisi vikana? Tämä tukee tuon 27% toistamisen merkittävyyttä.
Jos täällä kerron oman mielipiteeni avoimesti niin sinun mukaan se on oman agendan ajamista vinosti. Voitko epämääräisten syytösten sijaan keskittyä asiallisiin argumentteihin, se on käsittääkseni enemmän kristillistä käytöstä.