Paljon kommentoidussa uutisessa keskisuomalainen biologian opettaja on jättänyt lukiolaisille biologian 1.kurssiin kuuluvan evoluutio-opin itsenäisen opiskelun varaan oman kreationistisen vakaumuksensa vuoksi. Itse asiassa koko juttu ei kerro juurikaan siitä, miten opettaja itse asiaan siellä tuntitilanteessa suhtautuu.
Pahimmassa skenaariossa hän tuomitsee koko evoluution harhaopiksi ja mitätöi asian jollain tylyllä ”lukekaa kirjasta itse jos tuollainen harhaoppi kiinnostaa” – kommentilla. Parhaassa tapauksessa hän on läsnä itsenäisessä opiskelussa ohjaten, tukien ja keskusteluun kannustaen. Ei luulisi olevan vaikeaa akateemisen luonnontieteellisen koulutuksen saaneelle opettajalle perehtyä sen verran evoluutioon, että osaa mahdollisiin kysymyksiin vastata neutraalisti toimimatta omaa vakaumustaan vastaan: ”Evoluutioteorian mukaan asia menee näin… ”.
Näin ainakin meitä 1990-luvun alussa Joensuun OKL:ssa opetettiin uskonnontunnilla vastaamaan. Ei niin, että ”Jeesus on Jumalan poika” tai ”Ei se Jeesus mikään Jumalan poika ollut” vaan ”Kristinoppi/kristillinen kirkko opettaa, että Jeesus on Jumalan poika”.
Kaikki tiede ja tieteellinen ajatteluhan on jo olemukseltaan syvästi ja perustavasti immanenttia. Ei systemaattisen teologian tutkimuskaan pääse Jumalan olemusta tai sakramenttien vaikuttavuutta tutkimaan: ”Tilastojen mukaan n.67 % ehtoollista nauttineista pääsee taivaaseen”, vaan tiede tutkii ajattelua näiden kysymysten äärellä. Sitä, mitä ihmiset ovat ajatelleet, miten he ovat näihin johtopäätöksiin tulleet ja millaisessa muodossa ne näyttäytyvät nyt.
Tuon uutisen keskusteluketjussa viitattiin tutkimustulokseen, jonka mukaan 27% suomalaisista uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Hmm. Ennen kuin tuon relevanssia voisi arvioida, haluaisin ainakin minä tietää ne ehdot ja sisällöt, joita ”kristinuskon mukainen Jumala” pitää sisällään. Pitääkö se esim. sisällään oletuksen uskoa maailman syntyneen 6*24 tunnin ajanjaksona? Millainen pitää uskoa Jeesuksen syntyperän, elämänvaiheiden ja merkityksen olevan kelvatakseen tuon tutkimuksen edellyttämään ”kristinuskon mukaiseen” Jumala-uskoon?
Tällaista kriittistä ja keskustelua herättävää asennetta on tarkoitus opettaa koulussa. Ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, jos opettaja käyttää itsenäistä (mutta tuettua) opiskelumenetelmää vaikeidenkin aiheiden kohdalla.
Meillä oli muuten eksegetiikan syventävissä opinnoissa professorilla sama opetusmenetelmä: jätti meidät pohtimaan 1.Kor:n naiskohtia pienryhmissä. Parikseni sattui täältäkin tuttu Ryösön Manu. En Manun mielipidettä tiedä, mutta ainakin minä nautin noista keskusteluista. Kaipaan sellaista.
Onko tuo eri ulottuvuus vain uskojien määrä Suomessa? Eiväthän ne millään tavalla muuten ole eri ulottuvuudella. Aivan samoja yliluonnollisia ominaisuuksia ihmiset ovat antaneet kaikille yliluonnollisille hahmoille kaikissa yliluonnollisiin tahtoihin tukeutuvissa uskonnoissa.
Tässä on se ongelma, että et ymmärrä sen monitahoisen kohteen olevan ihminen itse ja hänen uskomuksensa. Ateisti sanoo, että Jumalaa ei ole mutta uskoo kyllä kovasti ihmisen olevan monitahoinen. Kaikki Jumalan ilmoitukset maanpäällä on tehnyt ihminen ja ne ovat ristiriidassa keskenään, joten ne eivät mitenkään voi edustaa ainoaa oikeaa totuutta. On myös äärimmäisen epätodennäköistä, että yksi niistä olisi ainoa oikea totuus. Todennäköisempää on, että ihmisillä on ollut motivaatio väittää omia yhteisölle tarkoittetuja sääntökokoelmiaan Jumalan tahdoksi ihan vaan siksi, että ne otettaisiin vakavammin kuin kilpailevat sääntökokoelmat.
Tähän vielä yksi selitys kaikille. Jos haluatte tietää yksinkertaisen syyn miksi minä olen ateisti enkä kristitty niin, se on sama syy miksi te ette ole mormooneja tai muslimeja. Te ette uskon niiden uskonjärjestelmien opinkappaleisiin. Olemme siis kovin samanlaisia, minun vain ei tarvitse kilpailla ainoiden oikeiden totuuksien markkinoilla, koska tiedän ettei sellaisia ole.
Antero Kangasluoma
Jep Antero, sinähän se näytät täällä kilpailevan. Ja sinä et puolestaan ymmärrä että se monitahoinen asia on ihmisen ja Jumalan suhde. Mutta sepä siitä, samaa mieltä olen siitä, ett toi bilsan ope pitäs laittaa ojennukseen. Tosi tyhmää toi sen asenne. Uskomatonta.
Sonja, ei minulla ole mitään syytä kilpailla.
Minähän juuri sanoin, ettei se Jumala ole monitahoinen vaan se ihminen. Ja sehän tarkoittaa juuri tuota, että ihmisellä on monitahoinen suhde siihen mihin hän uskoo. Mikään tuossa yhtälössä ei oikeasti kaipaa Jumalaa vaan ainoastaan uskoa. Kaikki usko on puolestaan täysin subjektiivista ja ihminen peilaa itseään uskonsa kautta.
Jos puolestaan joku väittää, että on vain yksi Jumala ja ainoa totuus niin silloin törmää siihen, että se on ristiriidassa muiden Jumalien ja ainoiden totuuksien kanssa. Noita ristiriitoja ei voida ratkaista, sillä ne ovat yliluonnollisten tahtojen tulkintoja. On myös mahdotonta olla olemassa kahta ristiriitaista ainoaa oikeaa totuutta.
Selkeästi elegantti ratkaisu tähän ristiriitaisten totuuksien ongelmaan on nähdä ihminen uskon luojana. Tällöin Jumalien monitahoisuus ja ristiriitaisuus selittyy ihmisen luonteen monitahoisuuden ja ristiriitasuvaitsevaisuuden avulla.
Antero Kangasluoma
Niinpä Antero, meidän on turha tästä keskustella. Totta kai on subjektiivista; niinkuin mikä tahansa suhde. Minä en kilpaile ”totuuksilla” ja minua kiehtovat monet uskonnot. Ne ovat myös kulttuurisia. Mutta mitä ihmettä sinä täällä vänkäät koko ajan 27%:sta? Oman uskosi takia? Ja että saisit muutkin tajuun sen? Sun totuuden.
En ole väittänyt sitä totuudeksi, semmoinen ei kuulu pirtaani. Se on ihmisten mielipide. Minä tuon sen esille, sillä näillä palstoilla on kovin vääristynyt käsite siitä kuinka luterilainen maamme oikeastaan on.
Suomessa 76,4% kuuluu kirkkoon mutta vain 27% sanoo uskovansa sen keskeiseen ideaan, eli kristinuskon Jumalaan. Eikö se mielestäsi ole epäkohta? Minun mielestäni se on yhteiskunnallisesti juuri sitä sillä täälläkin moititaan vähemmistöksi niitä, jotka haluavat vähemmän uskonnollista tunnustusta esim. kouluihin. Pitää hieman aukaista silmiään niin huomaa, että kuka on se oikea vähemmistö tässä maallistuneessa maassamme, jossa ihmiset ovat rituaalis-apateistejä, eli tykkäävät perinteistä mutta suhtautuvat varsin välinpitämättömästi Jumaliin.
Antero Kangasluoma :”Selkeästi elegantti ratkaisu tähän ristiriitaisten totuuksien ongelmaan on nähdä ihminen uskon luojana.”
Kuulostaa ihan 1800-luvun filosofi Feuerbachilta, joka Marxin tavoin edusti Hegelin filosofisen koulukunnan vasemmistoa ja hylkäsi hengen käsitteen sen ”vaarallisuuden” vuoksi. Feuerbach kehitti ihmiskunnan ”sukukäsitteen”, jossa Jumala l. Absoluutti on ihmisen käsitteiden heijastuma ihmisen ”korvien välissä” ja siten ihmisen luoma. Feuerbach sivuutti ajattelussaan luovuuden, jonka Fichte puolestaan otti huomioon pitäen ratkaisevana sitä, että Jumalan absoluuttinen persoonallisuus on ajateltava ”rajattomasti luovaksi”.
Vaan osaatko kertoa, että ”Ihminen minne, minnekä hän? Minnekä rientää ihmisen henki, tiedätkö sen?”
Antero Kangasluoma
Joo mutt tarkoituksellisesti laitat vinoa viestiä. Vain 21% ei usko. Tekopyhyyttä.
Kiinnitin huomiota siihen, että onko ihminen ateistisen käsityksen mukaan vain ruumis ja sielu?
Tuula ottikin jo asian esille. Ihminen on myös hengellinen olento.
Sonja, mitä tarkoitat vinolla viestillä. Voitko selventää? Jos 21% ei usko Jumalaan ja vain 27% uskoo kristinuskon Jumalaan niin voitko väittää, että Suomi on suurimmalta osalta Evankelis-luterilaisesti uskova maa? Ei tietenkään. Ei se mitään tekopyhyyttä ole vaan minä sanoisin, että Suomessa 27% uskoo kristinuskon Jumalaan, pieni määrä muihin uskonnoissa määriteltyihin jumaliin ja jäljelle jäävästä n. 70%:sta osa (se 21%) ilmoittaa selkeästi ettei usko mihinkään ja ehdoton enemmistö ei yksinkertaisesti välitä asiasta. He ovat niitä rituaaleihin tyytyviä apateistejä.
Miksi tämä analyysini olisi väärä? Voitko esittää selkokielisiä argumentteja ilman epämääräisiä syytöksiä vinoudesta.