Paljon kommentoidussa uutisessa keskisuomalainen biologian opettaja on jättänyt lukiolaisille biologian 1.kurssiin kuuluvan evoluutio-opin itsenäisen opiskelun varaan oman kreationistisen vakaumuksensa vuoksi. Itse asiassa koko juttu ei kerro juurikaan siitä, miten opettaja itse asiaan siellä tuntitilanteessa suhtautuu.
Pahimmassa skenaariossa hän tuomitsee koko evoluution harhaopiksi ja mitätöi asian jollain tylyllä ”lukekaa kirjasta itse jos tuollainen harhaoppi kiinnostaa” – kommentilla. Parhaassa tapauksessa hän on läsnä itsenäisessä opiskelussa ohjaten, tukien ja keskusteluun kannustaen. Ei luulisi olevan vaikeaa akateemisen luonnontieteellisen koulutuksen saaneelle opettajalle perehtyä sen verran evoluutioon, että osaa mahdollisiin kysymyksiin vastata neutraalisti toimimatta omaa vakaumustaan vastaan: ”Evoluutioteorian mukaan asia menee näin… ”.
Näin ainakin meitä 1990-luvun alussa Joensuun OKL:ssa opetettiin uskonnontunnilla vastaamaan. Ei niin, että ”Jeesus on Jumalan poika” tai ”Ei se Jeesus mikään Jumalan poika ollut” vaan ”Kristinoppi/kristillinen kirkko opettaa, että Jeesus on Jumalan poika”.
Kaikki tiede ja tieteellinen ajatteluhan on jo olemukseltaan syvästi ja perustavasti immanenttia. Ei systemaattisen teologian tutkimuskaan pääse Jumalan olemusta tai sakramenttien vaikuttavuutta tutkimaan: ”Tilastojen mukaan n.67 % ehtoollista nauttineista pääsee taivaaseen”, vaan tiede tutkii ajattelua näiden kysymysten äärellä. Sitä, mitä ihmiset ovat ajatelleet, miten he ovat näihin johtopäätöksiin tulleet ja millaisessa muodossa ne näyttäytyvät nyt.
Tuon uutisen keskusteluketjussa viitattiin tutkimustulokseen, jonka mukaan 27% suomalaisista uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Hmm. Ennen kuin tuon relevanssia voisi arvioida, haluaisin ainakin minä tietää ne ehdot ja sisällöt, joita ”kristinuskon mukainen Jumala” pitää sisällään. Pitääkö se esim. sisällään oletuksen uskoa maailman syntyneen 6*24 tunnin ajanjaksona? Millainen pitää uskoa Jeesuksen syntyperän, elämänvaiheiden ja merkityksen olevan kelvatakseen tuon tutkimuksen edellyttämään ”kristinuskon mukaiseen” Jumala-uskoon?
Tällaista kriittistä ja keskustelua herättävää asennetta on tarkoitus opettaa koulussa. Ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, jos opettaja käyttää itsenäistä (mutta tuettua) opiskelumenetelmää vaikeidenkin aiheiden kohdalla.
Meillä oli muuten eksegetiikan syventävissä opinnoissa professorilla sama opetusmenetelmä: jätti meidät pohtimaan 1.Kor:n naiskohtia pienryhmissä. Parikseni sattui täältäkin tuttu Ryösön Manu. En Manun mielipidettä tiedä, mutta ainakin minä nautin noista keskusteluista. Kaipaan sellaista.
Minä en tiedä, mitä opettajille nykyisin opetetaan tiedon luonteesta, mutta omien kaukaisten koulumuistojeni mukaan aika monille opettajille tieto on olemassa out there ja sieltä se vain haetaan. Jos on tällainen kuvitelma tiedosta, jolloin tieto onkin jo lähellä vakaumusta, niin on vaikea opettaa sellaista tietoa, joka ei ole oman vakaumuksen mukaista. Näin voi käydä melkein missä aineessa tahansa liikunnasta historiaan ja käsityöstä uskontoon. Mieleen muistuukin eräs mehukas vääntö entisen historian open kanssa mutta se onkin jo toinen juttu.
Jaksamista koulumaailmaan.
Näinhän se on. Mitä tieto on, mitä on totuus ja mitä merkitsee ”tie, totuus ja elämä”?
Itse asiassa tällainen melko kevytkin uutinen johdattaa aika perimmäisten kysymysten äärelle. Ainakin näin opettajan näkökulmasta. Mitä oikeastaan opetamme vai omia houreitamme?
Lapselle voi opettaa mitä vaan eli on aikuisten armoilla.
Kuinka moni lapsi uskoo joulupukkiin, varmaankin moni mutta ”usko” rapisee kun ymmärrys kasvaa eikä todisteita näy.
Kuinka on luterilaisuuden opetuksen kanssa, lapselle opetetaan uskoa ja se säilyy vaikkei todisteita Jumalan voimasta näy, hassua.
Ari, tarkoitatko koulun opetusta vai kirkon? Koulun tehtävä ei ole opettaa uskoa (eikä se ole edes suotavaa).
Luonnontieteissä opetamme sitä tietoa, jonka muodostaminen täyttää parhaiten tieteellisen menetelmän kriteerit.
Ja mitä tulee tuohon 27% prosenttiin suomalaisista, jotka uskovat kristinuskon Jumalaan, niin on merkityksetöntä kysyä niitä ehtoja, joita Jumala pitäisi sisällään. Usko on aina subjektiivinen kokemus ja noin moni on itselleen määritellyt ne ehdot riittävän selkeäksi, että kehtaavat sanoa uskovansa siihen omaan käsitykseen kristinuskon Jumalasta. Se on tietenkin eri kuin muiden usko ja usein ristiriidassa näiden toisten uskojen kanssa.
Ja kuten huomaamme globaalisti mitättömän pienen ev. lut. kirkkomme sisällä, niin pintapuolisesti samanlaiseksi ilmoittautuvat uskovat saattavat olla sitä mieltä, että toiset joutuvat kadotukseen. Jos siis joku toteaa uskovansa kristinuskon Jumalaan, niin se ei kerro vielä kovinkaan tarkasti mitä tämä henkilö uskoo.
Eli onko kyseessä täysin subjektiivinen käsitys? Minua siis kiinnostaa tuon tutkimuksen tekotapa. Onko se tehty niin, että on käsketty valita kyllä/ei/eos väitteeseen ”Uskon Jumalaan siten kuin kristinusko opettaa”? Vai onko tätä kristinuskon Jumala-käsitystä jotenkin vastaajille määritelty?
Uskohan on täysin subjektiivinen käsitys kuten kaikki ihmisen tietoisuuteen liittyvät toiminnot. Tässä linkki tutkimukseen. Eihän sitä Jumalakäsitystä voi lähteä määrittelemään missään tutkimuksessa. Niitä erilaisia käsityksiä on aivan liikaa. Olet varmaan näiltä kommenttipalstoilta sen jo oppinut.
Kysymyshän on selkeä, uskotko kristinuskon Jumalaan? Ei sitä voi ymmärtää väärin. Jos uskot niin tiedät sen. Eihän asia niin voi olla, että uskon kyllä mutta en tiedä sitä.
Kiitos linkistä.
En tiedä, voiko jumalakäsitystä määritellä mutta tutkia voisi. Ja varmaan on tutkittukin.
Enkä minäkään usko, että uskoo mutta ei tiedä.
Haluaisin vain tietää tarkemmin, mitä kristinuskon opinkappaleita ihmiset sisällyttävät uskoonsa. ”Onko maailmankaikkeuden takana jokin ’korkeampi’ voima” ja ”Uskotko, että maailman synty on selitetty sanatarkasti Raamatussa” ovat uskonsisällöiltään aivan eri luokassa olevia kysymyksiä.
Jos esim. minun uskoani kristinuskon Jumalaan mitattaisiin jälkimmäisellä kysymyksellä, tulos olisi negatiivinen.
Ymmärsin kyllä pointtisi, ei siinä mitään. Tämä tutkimus ei siis vastannut siihen, mitä olisin halunnut tietää.
http://www.youtube.com/watch?v=aM8zUDnqoq4
Pitää muistaa, että ihmiset uskovat todella outoja juttuja ilman sen kummempia perusteita. Emme pääse lähemmäs mitään totuutta tutkimalla ihmisen uskomuksia.
Jos nämä liikaa askarruttavat niin kannattaa kokeilla maallista humanismia. Vain sillä tavalla voit nähdä nämä lukuisat ristiriitaiset yliluonnollisten tahtojen tulkinnat selllaisena kuin ne ovat. Voit sitten keskittyä siihen kuinka ihmeellinen maailma oikeastaan on ja huomaat ettei se kaipaa mitään yliluonnollista.
Antero, täällä on monta kommentaattoria, joiden mielestä jo nyt olen maallinen humanisti…
Eikä tarkoituksenani ole päästä lähemmäksi sitä itse totuutta (ts.Jumalaa) näillä tutkimuksilla, vaan mua oikeesti kiinnostaa se, miten ihmiset ajattelevat erilaisista kristinuskon sisältöön kuuluvista asioista. Professori Heikki Räisänen esim. aikoinaan totesi,että niille, joille Jeesuksen neitseellinen sikiäminen ei ole tärkeä aspekti, on taas vastaavasti ylösnousemus sitäkin tärkeämpi. Kiinnostaisi, onko tämä tutkimustulos vai professorin omiin kokemuksiin ja keskusteluihin pohjautuva.