Tuo otsikon teksti pisti silmään Tiedelehden sivuilta. Jutussa, tukijat kertoivat tuloksistaan aivoissa tapahtuvista muutoksista, jotka rakastuminen saa aikaan.
Tutkijat näkevät onnellisuuden aivojen muutoksissa, Silti väitetään pelkäksi prinsessasaduksi avioliiton onnellisuutta. Johtuisikohan tuo epätieteellinen näkemys, monien omista vastakkaisesta kokemuksesta.
Hyvistä yrityksistä huolimatta ei toivottuja tuloksia ole syntynyt. Aletaan kantaa kaunaa ja etsitään suhteesta pakoteitä. Kuka uppoaa mihinkin korvaavaan toimintaan. Mahdollisuuksia on lukemattomia. Kaivataan yli kaiken sitä läheistä suhdetta . Samaan aikaan vetäydytään loitommaksi, sekä henkisesti, että fyysisesti. Ajaudutaan liian kauaksi onnesta, johon ei enää jakseta edes uskoa.
Luulisi monia kiinnostavan aivan erityisesti se, miten toimivan ja onnellisen liiton voi luoda.
Yllättävä on havaita miten vähän yhteiskunnassamme on tuohon kiinnostusta. Monet kääntävät asialle selkänsä heti, kun kuulevat kristilliseen arvomaailmaan perustuvasta avioparitoiminnasta.
Aivan kuin, mihin tahansa arvomaailmaan voisi onnensa yhtä hyvin perustaa. Onhan se tietysti mahdollista sekin. Ei kuitenkaan vastoin avioliiton ja onnen, omia lainalaisuuksia.
Miksiköhän onnellisuus avioliitossa tahdotaan nähdä,se vain joillekin harvoille kuuluvaksi? Eikä siihen itse lähdetä määrätietoisesti pyrkimään. Silti se olisi hyvin monen parin saavutettavissa.
Yhteiskuntamme muuntuisi aivan toiseksi, jos parit löytäisivät onnensa. Se säteilisi kaikille elämän alueille. Yllättävintä tässä toiminnassa on se tiukka vastustus, mitä aina joutuu kohtamaan, kun tätä asiaa pitää esillä.
”Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen ja Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström vetoavat kirkon yhtenäisyyden puolesta.”
Piispat, olkaa huolestuneita kirkon uskottomuudesta Jumalaansa kohtaan. Kirkon yhtenäisyys alkaa muistuttaa hämähäkin verkkoa.
Kirkon ei tarvitse olla yhtenäinen, koska silloin se olisi diktatuuri.
Minua ei niinkään huolestuta kirkosta lähtijät. Eikä tämä avioliittoasia.
Paljon enemmän kannan huolta, siitä miten meille vastustajille jatkossa tulee käymään. Mehän joudumme toimimaan jatkossakin lainvastaisesti. Meidät voidaan laittaa syyteenseen syrjinnästä ym.
Rippi – ja kouluopetuksessa, sekä avioliitto-opetuksessa on huomioitava lakimuutos. Raamatun mukainen opetus voidaan pian katsoa lainvastaiseksi. Kristittyjen vainolle avattiin nyt ovi. Aivan kuten, naispappeuden tullessa avautui ovi seksuaalisille suuntauksille.
Kyllä tässä itsekin joutuu miettimään, että miten omille lapsille tätäkin sotkua selvittää. Heitä joutuu opettamaan kahden toisistaan poikkeavan avioliiton malliin. On terve, Jumalan asettama liitto ja epäterve, eduskunnan asettama liitto.
”Meidät voidaan laittaa syyteenseen syrjinnästä ym. Rippi – ja kouluopetuksessa, sekä avioliitto-opetuksessa on huomioitava lakimuutos. Raamatun mukainen opetus voidaan pian katsoa lainvastaiseksi.”
Pekka, ei voida laittaa syytteeseen syrjinnästä opetuksessa, ole huoleti. Mutta voidaan kyllä poistaa opettajan paikalta. Ei sitä ”Raamatun mukaista” opetusta ainakaan peruskouluissa ja lukioissa ole (nykyaikana) sallittu myöskään ennen eilistä äänestystä.
”Raamatun mukaista” opetusta saat edelleen aivan vapaasti antaa oman uskonnollisen yhteisösi piirissä. Sellaisen opetuksen kuuntelijat tosin käyvät hyvin nopeasti vähiin.
Piispat:
”Mutta meidän tehtävämme on rakastaa kirkkoa eikä unelmaamme. Meidän tulee rakastaa kirkkoa sellaisena kuin se on eikä sellaisena mitä se voisi olla.”
Eli: ”Älä kysy, mitä kirkko voi tehdä sinulle. Kysy, mitä sinä voit tehdä kirkon hyväksi.”
Taas pitää todeta: he tekevät sen itse. Joku on ilmeisesti painanut paniikkinappulaa ja kommentoida pitää ensin kiireesti, sitten vasta harkiten. Herkullisen ylimielistä tekstiä piispoilta, joiden hyvää tarkoitusta en lainkaan epäile.
Jos jäsenkatoa vastaan oikeasti halutaan taistella, kannattaisi välttää tuon kaltaista paimentamista;)
En suoraan sanoen ymmärrä, että eduskunnan enemmistön ratkaisu sukupuolineutraalista avioliitosta on syy erota kirkosta, kirkko kun saa pitää kiinni edelleen siitä, ettei anna vihkiä homopareja kirkollisesti. Kirkolla on siis oma lainsäädäntönsä, jota eduskunna päätös ei kumoa. Mäkisen mielipide ei myöskään riitä kirkollisen lain ja vihkimiskäytännön muutokseen.
On hätiköintiä ylipäänsä reagoida kiihkolla lakiin, jota vielä käsitellään eduskunnassa ja joka ei ole vielä valmis!!! Proseduuri jää seuraavalle eduskunnalle vietäväksi eteenpäin. Kirkollinen lainsäädäntö on vieläkin avoimempi asia.
Kovasti muistuttaa Päivi sinun tekstisi sitä, mitä sanottiin naispappeudesta. Vaan kuinka siinä kävi. Nyt eivät harätysliikkeet saa edes omassa piirissään olla rauhassa, kuvitteelliset rekrytoinnit näihin järjestöihin ovat nekin jo kohteena. Sateenkaarimessuja saa pitää, mutta perintieset messut esim. Agrigolan kirkossa kiellettiin, vaikka niitä kirkon yhtenäisyyden nimessä järjestänyt Teemu Laajasalo ei mikään näiden liikkeiden jäsen suinkaan ollut. Nykykirkko tekee kaikkensa, että se ei enää olisi hengellinen koti merkittävälle osalle jäseniään. Viimeiset vuodet, vaikka laitoskirkkomme piirissä on jo naispappeus, (tulevaisuudessa tavoitteisiin nähden liiaksikin eli teologisen tiedekunnan sukupuolijakauma ei ole tavoitteellinen 50/50) siitä huolimatta kirkon tiedotus Simolan johdolla samoin kuin eräiden henkilöiden kuten tulkaa kaikki liikkeen tavoitteena on ollut pilkka ja vainoaminen ja tämän lain jälkeen tulee vielä agressiivisemmin olemaan.
Tämän kokemuksen jälkeen toivon itse hartaasti, että evl kirkko hajoaa kahdeksi eri kirkkokunnaksi. Että voi löytää sen kirkon missä omaa perinteisempää uskonnollista vakaumusta ei nonsoleerata. Tämän perinteisen painotuksen, joka ei ole naispappeusjulistusta tai yhteiskunnallista julistusta vaan syntisen vanhurskauttamista kohtaa vielä pääkaupunkisuedun ulkopuolella siellä käydessä. Nyt kun pääkaupunkiseudulla siirrytään yhteiseen seurakuntayhtymien lehteen siirtyy tämä pahanolon ilmapiirin jakelu myös meille Espooseen. Tähän asti Esseä on voinut odottaa poistilaatikosta hyvällä mielellä.
Päivi Huuhtanen-Somero, voi olla, että eduskunnan enemmistön ratkaisu on vaikuttanut joidenkin päätökseen erota kirkosta. Erokirkosta-sivustolle syynsä ilmoittaneet mainitsevat kuitenkin, lähes poikkeuksetta, syyksi arkkipiispan lausunnon:
Lainaus: 28.11.2014 13:37 – Kotimaa24
– Kiitän lämpimästi lakialoitteen tekijöitä ja niitä, jotka ovat osallistuneet keskusteluun eri tavoin ja eri kannoin.
Avioliittolain mahdollisella muutoksella ei ole suoraa vaikutusta kirkon vihkimiskäytäntöihin. Arkkipiispan mukaan keskustelu on kuitenkin ravistellut myös kirkkoa myönteisellä tavalla.
– Avioliittokäsityksemme tarvitsee perusteellista tarkastelua. Omasta puolestani ajattelen, että siinä on uudelleenarvioinnin paikka.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/arkkipiispa-aloitteen-tekijat-ovat-tehneet-merkittavan-tyon/
Arkkipiispan lausunto on uutisoitu laajasti. Jotkut kommentoineet kiittävät, useimmat ilmoittavat mielipiteenään, erilaisin sanoin; nyt tuli mitta täyteen.
http://static.blogbook.fi/wp-content/uploads/sites/9/2014/11/HLBTI-tiekartta.png
Yllä Sari Wecrothin yhden blogin yhteyteen antama linkki. Siihen kannattaa tutustua ja huomata miten kehitys tulee todennäköisesti kulkemaan, myös kirkossa.
Minusta kiinnostavin kohta tuossa oli loppupuolella vastaan tuleva ”avioliiton käsite poistuu laista ja sen korvaa rekisteröity suhde.
Tämä kehityskulku ei mitenkään voi edetä muuten kuin että avioliitto kahden välisenä seksuaalisena ja puolisolle uskollisena suhteena tulee tiensä päähän. Jos avioliitossa katsotaan oelvan kyse vain aikuisten ihmisten seurankaipuusta, monet siinä itsestäänselvinä pidetyt arvot tulevat putoamaan matkan varrella pois.
Aiempaan mummoesimerkkiini viitaten: jos kaksi yksinäistä heteromummoa voi mennä keskenään ”naimisiin” ja näin saada lähisukulaisen loppuelämänsä ajaksi, millä perusteella kolmatta heteromummoa kiellettäisiin liittymästä seuraan?
Mikä avioliitto-käsitteessä enää on itsestäänselvää ja perustellusti muuttumatonta?
Sari ei liene ennustaja kuitenkaan.
Kansankirkko antaa hyvät toimintamahdollisuudet kaikelle kristilliselle toiminnalle maassamme. Kirko hajoaminen tulisi muuttamaan tämän tilanteen radikaalisti. Myös vapaat suunnat tulisivat kärsimää. On toiveajattlua, ettei lakimuutos vaikuta kirkkoon ja muihin seurakuntiin.
Kristityt joutuvat jatkossa koville ja silloin tulee näkyviin todelliset kristityt. Nimittäin ne, jotka ovat valmiita maksamaan siitä korkeaa hintaa. Ehkä en näitä kirjoittaisi, jos en olisi opiskellut äskettäin kasvatustieteissä radikaalin kasvatuksen toimintasuunnitelmista. Nuo suunnitelmat ovat jo pitkään toteutuneet vastustamattomasti.
Kirkko on homokoukussa.
Kirkon kristittyjen kannattaisi nyt itse irrottautua tästä homokoukusta ja alkaa rakentaa Jumalan valtakuntaa kokonaan uudelta pohjalta. Eihän kirkko laitoksena ole Jumalan valtakunta. Se on sisäisesti niissä, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan elämäänsä.
Kuka julistaa evankeliumia ja tuo ihmisiä Jeesuksen luokse?
Voimavarat kuluvat nyt taisteluun homomyllyjä vastaan. Ja niiden takana on perkeleelliset henkivallat. Kirkko on hävinnyt tämän taistelun, koska omat kätyrit ( mm-. homolakia peukuttaneet papit) ovat loikkineet vastustajan riveihin.
Kun tahdotaan yhtenäisyyttä, on arvokasta muistaa, että meillähän on se jo nyt:
Kirkon työntekijä on jo nyt sitoutunut yhteisesti sovittuihin ja hyviin näkemyksiin:
I) ”Raamatun Sana on opin ja elämän ylin ohje.”
II) ”Olen uskollisesti ja puhtaasti pysyvä Jumalan pyhässä Sanassa, joka on ilmoitettu VT:n ja UT:n profeetallisissa ja apostolisissa kirjoituksissa sekä ev. lut. kirkon siihen perustuvassa tunnustuksessa, niin etten julkisesti julista ja levitä enkä salaisesti edistä enkä suosi sitä vastaan sotivia oppeja” KL § 96.
Ne, joille tämä ei kelpaa voivat rauhassa uskonnonvapauden mukaisesti perustaa oman kirkkonsa ja toimintajärjestönsä ja jättää luterilaisen kirkkomme rauhaan.
Mutta ei tunnu sopivan. Esimerkiksi Suomen Lähetysseuran piti ihan pakolla noiden lausumien I ja II vastaisesti toteuttaa päätös, josta alkoi koko järjestön syöksykierre. Eräskin toimintaan läheisesti liittynyt henkilö sanoi, että …” sylkee siihen kaivoon, josta ennen joi vettä…”
On ihan mielenkiintoista seurata miten nyt kohta ohjemassa oleva Lähetysseuran perinteikäs tapahtuma Kauneimmat joululaulut muuttuu tulevaisuudessa vuosien edetessä.
Näin toisaalla:
Jo reilu vuosi sitten antamassa asiaa sivunneessa haastattelussa arkkipiispa Leo totesi: “Käytettäköön suomalaisessa yhteiskunnassa mitä käsitteitä tahansa, meille avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto.”
Kysymykseen: On siis täysin mahdotonta, että ortodoksinen kirkko siunaisi tai vihkisi muunlaisia pareja? arkkipiispa vastaa jämäkästi ja yksiselitteisesti: “Täysin mahdotonta.”
Rustholkarhu: ”On siis täysin mahdotonta, että ortodoksinen kirkko siunaisi tai vihkisi muunlaisia pareja? arkkipiispa vastaa jämäkästi ja yksiselitteisesti: “Täysin mahdotonta.”
No sitten vaan kipin kapin kaikki homofobiaa potevat liittymään ortodoksikirkkoon.
Kimmo Wallentin.
Käyttämäsi termi homofobia on disinformaatiota. Se on yhtä tieteellinen fobia kuin vaikkapa natofobia, russofobia tai yksityisautofobia. Käsitteen tarkoituksena on leimata toisinajattelijat sairaiksi. Vai oletko ehkä lääkäri, jolla on mandaatti tehdä psykiatrisia diagnooseja?
Kimmo Wallentin, pidä sinä spämmääjä huolta vain omista asioistasi.
Rustholkarhu: ”Kimmo Wallentin, pidä sinä spämmääjä huolta vain omista asioistasi.”
Kuinka sinä nyt noin rumasti sanoit. Toki pidän huolta omista asioistani, mutta vapaassa maassa voin myös vapaasti ilmaista käsitykseni homofobiaa potevista lähimmäisistäni.
Tämän suloisen Suomemmekin kansalaisista suurinta osaa ei hetkauta hölkäsenpöläyksen vertaa minkään sorttiset jumalat. Täysin turha uskovaisten on itkeä maallisia, maalliselle kansakunnalle säädettyjä lakeja, jotka eivät kuulu kirkolle tai millekään muullekaan uskovaisten poppoolle pätkääkään.
Kirkko, niin ortodoksinen, luterilainen tai minkä muunlainen tahansa, saa täysin itse päättää vihkiseremonioistaan. Sekulaaria kansanosaa ei kiinnosta tipan vertaa vihkiikö kirkko avioliittoon vai ei.