Olemme tänään saaneet kansakuntana viettää suurta juhlaa maamme 100 vuotiaan itsenäisyyden kunniaksi. Tämä päivä on ollut huipentuma koko vuoden kestäneelle juhlan vietolle.
Itsenäisyys ei toki tullut yhdessä päivässä.
Suomen eduskunnan käsiteltäväksi tuli 12.6.1917 Laki erinäisten asioiden siirtämisestä Suomen senaatin ja kenraalikuvernöörin ratkaistaviksi (Lex Tulenheimo). Jo lakiesitystä esitellessään tuolloinen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Oskari Tokoi ilmoitti suoraan Suomen lopullisena päämääränään tähtäävän itsenäisyyteen. Sosialidemokraatti Otto Wille Kuusinen oli esittänyt jo aiemmin samantapaisia ajatuksia sekä eduskunnassa että Työmies-lehdessä. Tokoi siis piti lakiesitystä väliaikaisena etappina matkalla kohti itsenäisyyttä ja uskoi, että Suomen ja Venäjän suhteet olisi voitu ratkaista sovinnossa.
Lex Tulenheimo muuttui ratkaisevalla tavalla eduskunnan käsittelyssä. Perustuslakivaliokunnan käsittelyssä Lex Tulenheimo muuttui (PeVM 9/1917) ratkaisevasti eduskuntavaltaisempaan suuntaan. Suuri valiokunta puolestaan (SuVM 19/1917) edellytti perustuslakivaliokunnalta kokonaan uutta lakiesitystä, joka lisäisi Suomen sisäistä itsemääräämisoikeutta. Tältä pohjalta syntyi eduskunnan vastaus (Ek_vast_HE 9/1917), jota on sittemmin kutsuttu valtalaiksi. Eduskunta hyväksyi valtalain eli lain Suomen korkeimman vallan käyttämisestä 18. 7.1917 ja päätti lähettää asiasta venäjän väliaikaiselle hallitukselle adressin joka on päivätty 25.7.1917. Lakiesitys käsiteltiin kiireellisenä ja perustuslain säätämistä vastaavalla 2/3 enemmistöllä äänin 136–55. Mikäli myöhempi historia olisi mennyt toisin, päivämäärä 18. heinäkuuta voisi olla Suomen itsenäisyyspäivä taikka sitten adressin päivämäärä 25. heinäkuuta.
Silloinen Venäjän väliaikainen hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt valtalakia, vaan vastatoimena hajotti Suomen eduskunnan. Myös suomalaisilla valtalain vastustajilla oli osuutensa asiaan. Tokoin senaatin sijalle tuli Setälän senaatti, joka pyrki luomaan tilapäisen ratkaisun korkeimman vallan käytöstä Suomessa. Neuvotteluissa Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa päädyttiin lähinnä alkuperäisen Lex Tulenheimon sisältöön. Sitten tuli Venäjällä bolsevikkivallankumous ja asia jäi vahvistamatta.
Seuraava ehdokas maamme itsenäisyyspäiväksi olisi 15.11.1917. Tuolloin vaalien jälkeen valittu uusi eduskunta julistautui jälleen valtalain kannattajien eli sosiaalidemokraattien, maalaisliiton ja porvarillisten itsenäisyysmiesten äänin (127–68) Suomen korkeimman vallan haltijaksi. Tällä kertaa kyse oli vielä selkeämmin itsenäisyysjulistuksesta, sillä toisin kuin valtalaissa siihen ei enää sisältynyt varauksia ulko- ja sotilaspolitiikassa.
Samana päivänä 15.11.1917 Setälän senaatin viimeisetkin senaattorit jättivät eronpyyntönsä. Eduskunnan äänestyksen jälkeen syntyi ensimmäisen Suomen eduskunnan nimittämä senaatti, jonka tärkein tehtävä oli ”Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaaminen”.
Uusi senaatti laati itsenäisyysjulistuksen ja 4. joulukuuta. Myös tätä päivämäärää voisimme pitää itsenäisyyspäivänämme. Julistus hyväksyttiin eduskunnassa 6.12.1917 eli tasan sata vuotta sitten. Tuota päivämäärää siis juhlimme itsenäisyys päivänä.
Suomen kansaa jakoi sata vuotta sitten moni asia, mutta yksi asia kansamme laajaa enemmistöä yhdisti. Suomen kansa halusi tuolloin itsenäistä Suomea.
Onnea 100 vuotias Suomi!
https://www.histdoc.net/historia/itsjul.html
Myös suomalaisilla valtalain vastustajilla oli osuutensa asiaan.
Keitäs nämä olivat nämä suomalaiset valtalain vastustajat, jotka lienevät tilanneet Venäjältä vasemmistoenemmistöisen eduskunnan hajoittamisen? Tärkeä asia, jossa nimittäin oli yksi suuri syy (eli pettymys demokratiaan) sisällisodan alkamiseen?