Jokainen tietää, että metsänhoitaja hoitaa metsiä, salkunhoitaja sijoituksia ja sairaanhoitajan hoitokohteena on sairas ihminen. Mutta mihin sielunhoitaja toimenpiteensä kohdistaa? Millaisia työvälineitä ja –menetelmiä sielun hoitaminen vaatii?
Wikipedia kuvailee sielu-käsitettä seuraavasti: ”Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen)olennon väitetystä tajuisesta henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan.”
Mutta entä Raamattu? Mitä se sanoo sielusta? Esiintyyhän sana ”nephesh” heprealaisessa tekstissä 753 kertaa ja kreikankielen vastaava ”psychē” 105 kertaa. (Luvut on poimittu KJV-käännöksen tiedoista)
Raamatunkäännöskomitean(KR92) puheenjohtaja Aimo T Nikolainen antoi aikanaan lausunnon, jonka mukaan on turha lähteä kääntämään sanaa ”sielu” Raamattuun, koska pääsääntöisesti käsite tarkoittaa ihmistä kokonaisuutena eikä mitään irrallista elementtiä meissä. Tämän yksinkertaisen raamatullisen näkemyksen mukaan sielunhoitaja hoitaa ihmistä kokonaisuutena, kenties henkistä ja hengellistä puolta kuitenkin painottaen.
On kuitenkin olemassa sitkeä käsitys, että me olemme eräältä osaltamme kuolemattomia: kuolematon sielu pujahtaa tomumajastamme kuoleman hetkellä omille teilleen kuin perhonen kotelostaan. Ymmärrän oikein hyvin, että näin uskotaan ei-kristillisissä uskonnoissa, mutta että Raamattuun luottava ja Jeesusta seuraavaksi tunnustautuva voi uskoa sielun kuolemattomuuteen, se on minulle mysteeri. Auttakaa nyt hyvät ihmiset minua ymmärtämään sellaista logiikkaa Raamatussa!
Ei tarvitse lukea kovinkaan paljon sellaista raamatunkäännöstä, jossa sana sielu on tekstissä säilytetty, jotta huomaisi sielun olevan kuolevaista laatua. Joosuan 11:11 on yksi niistä monista jakeista Raamatussa, johon ajatus kuolemattomasta sielusta ei näyttäisi sopivan. Tällaista Kuningas Jaakon uudempi versio kertoo sielun kohtalosta ”And they smote all the souls that were therein with the edge of the sword, utterly destroying them”. Sielu on siis kovin heikoilla jo miekan edessä, järeämmistä kuoleman aiheuttajista puhumattakaan.
Jeesuksenkin yhteydessä puhutaan sielun kuolevaisuudesta. Esimerkiksi 1. Johanneksen kirjeen 3. luvun 16. jakeessa KR92 sanoo, että ”Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme”. Alkutestissä käytetään sitten sielua vastaavaa sanaa ”psychē”, mikä osoittaa, ettei edes Jeesuksella ollut kuolematonta osaa, joka olisi Golgatan tapahtumissa jäänyt uhrin ulkopuolelle.
Aimo T Nikolainen totesi varsin terävästi: ”Jeesus ei sanonut ’Sinä et kuole koskaan, koska sinulla on kuolematon sielu’. Hän sanoi ’Se, joka uskoo minuun, ei ikinä kuole’.”(Kotimaa 24.1.1983) Monet ovat Nikolaisen kanssa samaa mieltä, toiset eivät. Miten kuolemattomaksi sinä sielun uskot? Miksi tarvittaisiin ylösnousemusta ja henkiin herättämistä, jos Saatana olisi edes osittain ollut oikeassa ensimmäisessä väitteessään ”Ette suinkaan kuole”?
Kommenttini hyppäsi lähettämisen puolelle liian aikaisin! Anteeksi!
Pyydän, että poistat ylläolevan, tämän ja myöhemmn jatkossa toisenkin ”sammakon”, eli kahdentuneen kommentin. Kiitos!
”Ihmisen olemuksen jaottelu ruumiiseen, sieluun ja henkeen on vieras Vanhalle Testamentille”
No ei ole. Kolmijaon ideaa edustaa esim. Psalmi 16, jae 9:
Sen tähden minun sydämeni iloitsee
ja sieluni riemuitsee
ja myös minun ruumiini on turvassa.
Sydän ei siis viittaa tässä ruumiseen vaan iloitsevaan 1) mieleen, sielu on 2) sielu ja 3) ruumis mainitaan kolmanneksi erikseen.
Nämä kolmijaot ovat Raamatun tulkinnoissa varsin käytettyjä ”todistusketjuja”. Yleensä niissä on pahoja valuvikoja. Tässä yritys menee mahdollisimman paljon pieleen. Ettäkö miksi?
No, kun alkuteksti ei puhu yhtään mitään sielusta(nephesh)! Vai onko ilmauksella ”kabowd”(=glory, honour, glorious, abundance) jotakin tekemistä sanan sielu kanssa? Paitsi kylläkin suomalaisessa käännöksessä KR38.
Ehkä Seppo haluat itse tarkistaa asian?
Seppo,
“Ihmisen olemuksen jaottelu ruumiiseen, sieluun ja henkeen on vieras Vanhalle Testamentille”
Tämä on suora lainaus Iso Raaatun Tietosanakirjasta, siis aikamoinen asiantuntija tässä asiassa.
Kirjoitat: ”Perusteluksi otat esimerkkinä: ” Psalmi 16, jae 9:
Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee ja myös minun ruumiini on turvassa.”
Tässä pari käännöstä edesmenneiltä itämaisten kielten professoreilta:
Aapeli Saarisalo, sanatarkka käännös Ps 16:9: ”Sentähden sydämeni iloitsee ja kunniani riemuitsee, myös ruumiini asuu turvassa.”
Jussi Aro, Psalmit nykysyomeksi, käännös Ps 16:9: ”Siksipä mieleni onkin iloinen ja sisimpäni riemuitsee, ja ruumiinikin saa olla turvassa”.
Nämä molemmat herrat sattuivat olemaan minunkin henkilökohtaisia ja hyviä ystäviä, joide opetuksia kuuntelin sekä Helsingin yliopistossa, että mökkini saunan lauteilla! Niin myös Raulin mainitsemalle Aimo Nikolaiselle suoritin aikoinaan aika laajoja tenttejä UT:n teologiasta.
Vilkaisinpa vielä Biblia hepbraicasta (Stuttgatensian laitos), mitä alkuteksti sanoo ja totesin saman, minkä Raulikin, ettei alkutekstissä ole sielu (nefesh)-sanaa.
Kannattaapa siis, Seppo, olla tarkkana, erityisesti tässä vanhan heprean ”taitolajissa”, missä en toki tsekään ole kovin pitkälle edistynyt. Kuitenkin minua on suuresti auttanut, kun aikoinaan hieroin myös housun persausta yliopiston vastaavilla luennoilla. Sanakirjan käyttö ja kopsaaminen ei tahdo aina riittää, kuten olet varmaan itsekin huomannut?
Tässä vielä lainausta Puukon Raamatun selitysteoksesta (Kuten olet huomannut, suosin arvostaen suomalaisia eksegeettejä, jotka mielestäni pärjäävät erinomaisen hyvin näissä kansainvälisissä pippaloissa!):
”Hurskaan koko olemus – sen muodostavat sydän, sielu (hepr. sanallisesti ”kunnia”, tai alkuaan ”maksa” mielialojen kannattajana niin kuin assurin kielessä) ja ruumis – riemuitsee ja tuntee olevansa turvassa (v. 9).”
Joskus kuulee ajatuksen, että ihmisen ruumis on on ajallinen ja sidottu tähän näkyvään todellisuuteen, olisko ihmisen kuolema, myös ajan loppu ja siirtyminen johonkin olemukseen, jossa aikaa ei enää ole?
Näitä on hyvä aina välillä miettiä, mutta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä on vaikea perustella. Liittyykö tämä salaisuus jotenkin maailman luomiseen ja syntiin ja sen totaalisuuteen? Jeesu puhuu tuosta Matt.13
Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;
että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”. Ja jatkaa samassa luvussa:
”Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.
Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.” Joka kuvaa jotain salattua ja kätkettyä ja henkilökohtaista.
Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään.
’Mitään’! Siis k a i k k i Jeesuksen puhe muille kuin opetuslapsille on metaforaa! No näin olen vähän ajatellutkin.
Tarkkana nyt Seppo.
Kun Raamatussa sanotaan, että ”ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään”, se ei suinkaan merkitse, että Jeesuksen kaikki puhe olisi ollut metaforaa. Ilmaus tarkoittaa vain sitä, että muille puhuessaan Jeesus ryyditti puheitaan pääsääntöisesti vertauksilla.
Tarkakna nyt Rauli, sillä minähän sanoin ’m u i l l e p a i t s i opetuslapsille’ puhuessaan…
Ja sana ’mitään’ ei suvaitse sanaa ’pääsääntöisesti.’
Tarkkanapa tarkkana. Korjataan nyt sitten: Jeesus ryyditti aina puheitaan vertauksilla. Mutta kaikki Jeesuksen puhe ei suinkaan ollut kuvausta, olipa kohderyhmä sitten vaikka mikä.
Vertaukset ovat yksi Raamatun suuria rikkauksia ja oma suosikkini on vertaus ”Sinapin siemenestä”
Sanonta kokkos senapeios sisältää yhden Raamatun salaisuuksista, sillä sen lukuarvo 1746
on kuluisa Platonin fuusion luku: sillä kosmisen elämänpuun keskussefira Tiphereth eli kauneus saa lukuarvon 1080, joka tuottaa yhdessä aurinkovoiman (666=Sorat) kanssa Platonin kosmisen fuusion numeron 1746.
Tämä 1746 esiintyy useita kertoja Uuden Testamentin pyhissä nimissä.(MM kokkos senapeios = 1746)
Rauli,
Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. ” ( 1 Ts.5:23)
Rauli
2 Kr 4:16 kuvasit, että puhun omiani. No kannattaa katsoa tarkasti ko. kohta, se on yhtenevä Rm 7 kanssa, jossa esiintyy vastaavia sanapareja, ” ulkonainen – sisäinen” se on tyypillistä paavalin tekstiä. Roomalaiskirje kirjoitettiin pari kuukautta myöhemmin. 2 Kr 4:16 paavali antaa tutuille ilmaisuille uuden merkityksen. Vastakkain ulkonainen – sisäinen. Ulkonainen on Aadamin kautta ja sisäinen uutta luomista Kirstuksessa- kristitty on uusi luomus. En nyt kovin omia laita. 1 Tess 5:23, on ankuroitu tuohon, kaikki kristityssä on Jlalle. pyhää. kun se vastaa uutta luomista.
Jeesus, Mooses ja Elia. Siis Pietari ja Jaakob näkivät vain unia ja ilmestyksiä ( Mt 17) Tuskin. Kyllä ne oli siellä vuorella ihan oikeasti. Ja vieraitakin ilmestyi. Mooses ja Elia. Se, että Jeesus halusi salata homman oli tyypillistä Jeesusta. Kysymys ei olllut unesta, tai vanhan Johanneksen kaltaisista ilmestyksistä joita saamme lukea ilmestyskirjasta.
Sami Paajanen :”Se, että Jeesus halusi salata homman oli tyypillistä Jeesusta.”
Henk.koht. olen tulkinnut asian niin, että Jeesus ei halunnut salata mitään. Hän vain toi asian esille niin, että häntä kuuntelevat vielä ”myyttisen kuvatajunnan” omaavat ihmiset olisivat ymmärtäneet mitä hän tarkoitti. Mielestäni hänen opetuslapsensa olivat jo omaksuneet käsitteellisen ajattelun ja kysyivät sen vuoksi vertausten jälkeen, mitä Jeesus oli tarkoittanut.
Ongelma on oikeastaan sama kuin meilläkin, kun tulkitaan että esim. johtavassa asemassa olevat ”haluavat salata” asioita, vaikka tuo salaaminen johtuisi siitä, että kertakaikkiaan ei ymmärretä mitä esim. E=mc toiseen tarkoittaa.
Olen seurannut johtajana toimineen puolisoni elämää, enkä ihmettele, että heillä on tuomitut vertaistukiryhmänsä, kun heidän kohtalonsa on monta kertaa ollut tämä:
”Sana ”johtaja” on peräisin sanasta ”johtua” elikkä seurata jostakin. Aina kun etsittiin syypäätä johonkin asiaan, mietittiin, mistä ongelma saattoi johtua. Kun syypää sitten löydettiin, hänestä käytettiin nimitystä ”johtuaja”. Ääntämyksellisistä syistä ylimääräinen u-kirjain putosi pois ja nykyään syypää tunnetaan yksinkertaisesti nimellä ”johtaja”. Ennen puhuttiin myös ”harhaanjohtuajista”. (Scott Adams: Dilbertin periaate, Keuruu 1997)
Onko sinussa jotakin kuolematonta? Kun heittää tämän ajatuksen ilmaan, niin tarkaavaiset lukijat huomaavat, että hänellä on tässä ketunhäntä kainalossa. Nimittäin vastaan tulee koke Jehovan todistajien oppijärjestelmä. Siinä teitty asia kytkeytyy aina toiseen ja näin saadaan loogisesti etenevä dogma. Tämä järjestelmä on toisaalta aika rationaalinen ja perustuu päättelyihin, sitä voisi verrata valistufilosofiaa.
On toisaalta mukava seurata tätä blogia ja saada haasteita valitusfilosofiasta. Kiitos siitä.
Sami. Kirjoitat varsin rohkean ajatuksen Kirkastusvuoren tapahtumiin liittyen, ja toki sinulla on näkemykseesi täysi oikeus: ”Siis Pietari ja Jaakob näkivät vain unia ja ilmestyksiä ( Mt 17) Tuskin. Kyllä ne oli siellä vuorella ihan oikeasti. Ja vieraitakin ilmestyi. Mooses ja Elia.”
Rohkeutesi on erityisen merkille pantavaa, koska tohdit olla itse Jeesuksen Kristuksen kanssa eri mieltä! Vapahtajamme kun nimittäin sanoi Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle ”kun he laskeutuivat vuorenrinnettä” seuraavaa: ”Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään…”(Mat17:9
Nuo kolme Jeesuksen lähipiiriin kuuluvaa olivat siis fyysisinä henkilöinä Jeesuksen kanssa vuorella, mutta vieraat Mooses ja Elia esiintyivät heille näkynä. Näin oli siis Jeesuksen näkemys tapahtuneesta.
Tuli mieleen, että oletko Sami ymmärtänyt käsitteen ”näky” Raamatussa oikein. Jeesuksen Matteuksen 17. käyttämä termi kreikkalaisessa tekstissä on ”horama”, joka esiintyy UT:ssä 12 kertaa.
Muutama esimerkki tähän selvennykseksi.
1) Ananiasta informoitiin Saulus Tarsolaisesta eli tulevasta Paavalista: ”näyssä(horama) hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen.”(Apt9:12) Koska Paavali näki tapahtuman ennakolta, se oli tulevaisuudessa tapahtuvaa, ei näköhetken reaalitodellisuutta. Vai?
2) Pietari puolestaan kertoo näystä, joka oli hänelle opetukseksi: ”Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin. Silloin jouduin hurmoksiin ja näin näyn(horama). Taivaasta tuli alas, aivan minun eteeni, ikään kuin suuri purjekangas neljästä kulmastaan kannateltuna. Kun jäin katsomaan sitä, näin siinä kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia, petoja ja matelijoita, sekä taivaan lintuja.”(Apt11:5,6)
Tuskin sinäkään Sami pidät noita näyn eläimiä todellisina sillä hetkellä olemassa olevina yksilöinä? Vai?
3) Paavali koki erään kerran näyn, jossa esiintyi hänelle ennestään tuntematon mies: ”Yöllä Paavali näki näyn(horama). Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ’Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.’”(Apt19:6)
Uskotko, että Paavali näki lihaa ja verta olevan kansalaisen? No ei tietenkään, koska kyseessä oli näky. Vai?
Ilmeisesti olet kanssani siis samaa mieltä siitä, että ihmiset tai eläimet, jotka esiintyvät näyssä, eivät ole arkitodellisia? Miksi Mooses ja Elia olisivat elossa olevia Kirkastusvuoren näyssä? Vain siksikö, että meihin täytyy iskostaa vastoin Raamatun sanaa, jotakin kuolematonta?
Seuraavassa Paavali vastaa blogin kysymykseen omalta osaltaan, tuossa luvussa on muutenkin paljon oleellista Kristillisen uskon perusteista. Tämän kuolevaisen pitää kuolla, että se voi periä kuolemattomuuden. Jumalasta sanotaan: ”Katoamaton” ja ”katoattoman voimasta” (Room1 ja Hebr 7) Jos me olemme Katoamattoman Jumalan perillisiä, sen tähden, että uskomme, niin silloin olemme Jumalasta syntyneet.
”Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” 1.kor.15