Jokainen tietää, että metsänhoitaja hoitaa metsiä, salkunhoitaja sijoituksia ja sairaanhoitajan hoitokohteena on sairas ihminen. Mutta mihin sielunhoitaja toimenpiteensä kohdistaa? Millaisia työvälineitä ja –menetelmiä sielun hoitaminen vaatii?
Wikipedia kuvailee sielu-käsitettä seuraavasti: ”Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen)olennon väitetystä tajuisesta henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan.”
Mutta entä Raamattu? Mitä se sanoo sielusta? Esiintyyhän sana ”nephesh” heprealaisessa tekstissä 753 kertaa ja kreikankielen vastaava ”psychē” 105 kertaa. (Luvut on poimittu KJV-käännöksen tiedoista)
Raamatunkäännöskomitean(KR92) puheenjohtaja Aimo T Nikolainen antoi aikanaan lausunnon, jonka mukaan on turha lähteä kääntämään sanaa ”sielu” Raamattuun, koska pääsääntöisesti käsite tarkoittaa ihmistä kokonaisuutena eikä mitään irrallista elementtiä meissä. Tämän yksinkertaisen raamatullisen näkemyksen mukaan sielunhoitaja hoitaa ihmistä kokonaisuutena, kenties henkistä ja hengellistä puolta kuitenkin painottaen.
On kuitenkin olemassa sitkeä käsitys, että me olemme eräältä osaltamme kuolemattomia: kuolematon sielu pujahtaa tomumajastamme kuoleman hetkellä omille teilleen kuin perhonen kotelostaan. Ymmärrän oikein hyvin, että näin uskotaan ei-kristillisissä uskonnoissa, mutta että Raamattuun luottava ja Jeesusta seuraavaksi tunnustautuva voi uskoa sielun kuolemattomuuteen, se on minulle mysteeri. Auttakaa nyt hyvät ihmiset minua ymmärtämään sellaista logiikkaa Raamatussa!
Ei tarvitse lukea kovinkaan paljon sellaista raamatunkäännöstä, jossa sana sielu on tekstissä säilytetty, jotta huomaisi sielun olevan kuolevaista laatua. Joosuan 11:11 on yksi niistä monista jakeista Raamatussa, johon ajatus kuolemattomasta sielusta ei näyttäisi sopivan. Tällaista Kuningas Jaakon uudempi versio kertoo sielun kohtalosta ”And they smote all the souls that were therein with the edge of the sword, utterly destroying them”. Sielu on siis kovin heikoilla jo miekan edessä, järeämmistä kuoleman aiheuttajista puhumattakaan.
Jeesuksenkin yhteydessä puhutaan sielun kuolevaisuudesta. Esimerkiksi 1. Johanneksen kirjeen 3. luvun 16. jakeessa KR92 sanoo, että ”Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme”. Alkutestissä käytetään sitten sielua vastaavaa sanaa ”psychē”, mikä osoittaa, ettei edes Jeesuksella ollut kuolematonta osaa, joka olisi Golgatan tapahtumissa jäänyt uhrin ulkopuolelle.
Aimo T Nikolainen totesi varsin terävästi: ”Jeesus ei sanonut ’Sinä et kuole koskaan, koska sinulla on kuolematon sielu’. Hän sanoi ’Se, joka uskoo minuun, ei ikinä kuole’.”(Kotimaa 24.1.1983) Monet ovat Nikolaisen kanssa samaa mieltä, toiset eivät. Miten kuolemattomaksi sinä sielun uskot? Miksi tarvittaisiin ylösnousemusta ja henkiin herättämistä, jos Saatana olisi edes osittain ollut oikeassa ensimmäisessä väitteessään ”Ette suinkaan kuole”?
Rauli,
Uskotko, että Paavali näki lihaa ja verta olevan kansalaisen? No ei tietenkään, koska kyseessä oli näky. Vai?
(Apt11:5,6), Pietari näki eläimet ja kieltäytyi syömästä, olisi mielenkiintoista jos kyse ei olisi oikeista eläimistä, usvaako Pietari olisi ruvennut syömään. Näky oli todellinen.
No oliko kirkastusvuorella Elia ja Mooses ruumiineen päivineen. Totta kai. Raamattu mukaan Elia otettiin ruumiin taivaaseen;
” Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen.” ( 2. Kun. 2:1-14). Mooseksen ruumiin Jla. itse hautasi.
Elia ja Mooses olivat jo ” harjoitelleet ” paavalin kuvaamaa – ” Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” 1.kor.15 tulevaa elämää.
Rauli,
Alunperin kuolema ei kuulunut Jlan luomistyöhön. Se on vieras lisä. Syntiinlankeemus mahdollisti vasta kuoleman. Ihminen on ikankaikkinen olento koska hän on Jumalan kuva. Ihminen ei siis raukea tyhjiin kuolemassaan, vaan joutuu tilille teoistaan ( Rm 1-2).
Jehovan todistajien opissa on tässä kohden suuri ero. Ei ainkaikisuutta, ei tuomiota ei helvettiä. Ei rankangaistusta. Valin valituille onnellinen loppu. Näistä lähtokohdista käsin puhut kuolemasta vapauttaja joka vapauttaa ihmisen helvetistä tyhjiinraukeamisella.
Rauli,
Miten sinä ymmärrät kuoleman? Mitä tapahtuu kun ihminen kuolee? Ateismissa korostetaan mihin puu kaatuu siihen se maatuu. Ajattelevatko Jehovan todistajat samoin.
Niin. Jos sellainen Pietarin lause kuin ”Silloin jouduin hurmoksiin ja näin näyn” ei saa sinua ymmärtämään, ettei näyssä esiintyviä eläimiä voi oikeasti syödä, ei liene tarpeellista asiaa enempää rautalangasta väännellä.
Mutta tämän kertaisissa kommenteissasi oli kyllä paljonkin sisältöä ja kysymyksesi liittyvät erittäin oleellisesti otsikkoon ”Onko sinussa jotakin kuolematonta”. Kiitos tästä aiheeseen pitäytymisestä. Vastailen osissa, koska se vie keskustelua nähdäkseni selkeimmin eteenpäin.
Elian taivaaseen menosta siteerasit Raamattua, joka kertoo todellakin, että ”siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen.” Mutta menikö Elia todellakin liharuumiissa taivaaseen?
Ei noussut. Raamattu kertoo paljon myöhemmin, että ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika”.(Joh3:13) Ja tuossa sinun siteeraamassasi Korinttilaiskirjeessä kerrotaan, ”ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa”.(1.Ko15:50) Mutta mistä sitten oli kyse?
Raamattu kertoo, mihin Elia matkusti tulisissa vaunuissa: hänet siirrettiin Israelin alueelta Juudan aluelle. 2. Aikakirjan 21. luku kertoo, että Juudan kuningas Joram sai profeetta Elialta kirjeen. Se ei tullut taivaasta vaan nyt uudella toimialueellaan työskentelevältä Elialta. Elia toimi siis Juudassa profeettana kun taas Elisa jatkoi Elian ”taivaaseen nousemisen” jälkeen Israelin profeettana vuosikymmenten ajan.
Rauli,
Oletko pohtinut ikinä sitä, mitä olisi tapahtunut Aadamille ja Eevalle jos he eivät olisi syöneet kielettyä heldelmää? Olisiko elämä jatkunut loputtomasti? Miten paavalin kuvaama ylösnousemus asettuu tähän. Ja vielä, miksi Aadam ja Eeva luotiin paratiisiin. Mikä oli käskyjen merkitys paratiisissa – suhteessa pyhitykseen ja tulevaisuuteen.
Tässä muutamia kysymyksiä jotka avaavat kuolemattomuutta.
Olen kyllä pohtinut, ehkä joskus harhautunut jopa spekuloinnin tiellekin. Nyt yritän pitäytyä vain ja ainoastaan siinä, mitä Raamattu alkutilanteesta kertoo. Erityisesti tähän kuolemattomuuteen liittyen.
”Herra Jumala sanoi ihmiselle: ’Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”(1.Mo2:17)
Tämän Raamatun opetuksen äärellä lienemme Sami yksimielisiä seuraavasta: Ihminen ei alunperinkään ollut kuolematon, mutta ikuisesti hän olisi elänyt tottelemalla Luojaansa?
Ylösnousemus ja sen takaava ”toisen Aadamin”(termi taas korinttilaikirjeestä) sovitustyö olisi jäänyt pois, jos ihmiskunnan alkumetrit olisivat sujuneet toisin. (Ja pieni spekulointi tähän sittenkin: mekin olisimme täydellisinä ihmisinä tietysti erilaisia persoonallisuuksia, mutta Luojamme opetuksesta johtuen olisimme yksimielisiä ikuisesti eläessämme jo nyt melkoisen paljon laajentuneessa Eedenin puutarhassa.)
Uskon, että tuoparatiisihanke kyllä vielä toteutuu, mutta vaikuttaisi siltä, ettei täällä maan päällä koskaan kuolemattomuus tule toteutumaan. Ikuinen elämä kylläkin. Tuo kuolemattomuusajatus kun niin kovasti kytkeytyy vain taivaallisiin olosuhteisiin.
Kaikkivaltia Jumala Jehova on ollut aina kuolematon eikä Poikansa Jeesus Kristus vastaisuudessa tule enää kuolemaan, sanotaan Raamatussa.(Ro6:9) Ja myös Jeesuksen taivaaseen menevät seuraajat saavat kuolemattomuuden: ”Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.”(1.Ko15:53)
Kysyit Sami tuolla aiemmin keskustelumme otsikkoon hyvin liittyen, että ”miten sinä ymmärrät kuoleman ja mitä tapahtuu kun ihminen kuolee?”
En voi mitenkään nähdä, että ihmisessä olisi jotakin kuolematonta.
Sielu(nefesh) kuolee Raamatun sivuilla sen verran monta kertaa, ettei siitä ole kuoleman ohittajaksi.
Meissä pihisevä henki on Raamatun mukaan Jumalalle takaisin palautettavaa kuoleman hetkellä. Näin Raamattu: ”Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki(ruah) on kaikilla.” ja että ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki(ruah) palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”(Saar3:19;12:7)
Aadam sai luomistyön tuloksena tomusta tehtyyn elimistöönsä ”elämän hengityksen”, joka sitten kuolinprosessin päätteeksi palaa takaisin sinne mistä se on tullutkin, Jumalan taivaalliseen kassakaappiin(ei raamatullinen käsite).
Vaikka et kysynytkään, korostan silti tässä yhteydessä kristillistä ylösnousemustoivoa. Sellaistahan ei kunnon ateistilla voi olla. Korinttilaiskirjeen sanoin Jumala antaa meille ylösnousemuksessa ”uuden varren”, joka tarvitsee sen elämän puhalluksen taas sieltä Kaikkivaltiaan kassakaapista. Eläimillä hengen paluu Luojan luokse on lopullista.
Paavali kirjoittaa Raamatussa mielenkiintoisesti, että ylösnousemuksen edellytyksenä on nimenomaan kuolema. Kuolemattomuus edes joltakin osin ei siis voi olla ylösnousemuksen pohjana: ”Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.”(1,Ko15:36-38)
Rauli,
” 2. Aikakirjan 21. luku kertoo, että Juudan kuningas Joram sai profeetta Elialta kirjeen.”
Näyttää olevan muillakin postilaitoksilla ongelmia kun kirje saapuu vasta ylös tempaamisen jälkeen.
Yleensä jos julistajan työ jatkuu muualla siitä ilmoitetaan tässä ei ollut mitään ilmoitettavaa ( Vrt esim Apt 8, 8:39-40).
Tuliset vaunut tulivat hakemaan Elian Jlan. tykö taivaaseen, mutta hänen työnsä jatkuu. Ut:ssa kerrotaan sitten kuinka taivaaseen päässyt Elia tuli osallistumaan aktiivisesti Jumalan pelastussuunnitelmien toteuttamiseen. Hän ilmestyi yhdessä Mooseksen kanssa Jeesukselle kirkastusvuorella ( Mk. 9:2-9).
Tämä on hyvä todiste ihmisen kuolemattomuudesta. Ihmisen jonka elämä on katoavainen Jumala on turva. Jumalassa olemme saaneet iankaikkisen pelastuksen ( Js. 45:17) . Tälle elämälle kuoleman ei voi mitään ja hän välttää tuomion ( Jh 5:24).
Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja siihen liittyy kuolemattomuus. Kuolema saapui tänne lankeemuksen myötä, mutta se ei poista sielun kuolemattomuutta.
” Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. ( Mt 10:28)”
Sielu ei tarkoita mitään erillistä osaa ihmisessä, vaan ilmaisee sen, ettei ihminen ole mikään eläimeen verrattava olento, josta tulee loppu kun hänet on tapettu. Ihmisessä on henki, sielu senkin jälkeen kun hänet on surmattu ja Jumalalle hän tietysti elää, jopa hänen ruumiinsa odottaa ylösnousemuksen aamua.
Kirjoitat Sami, että ”Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja siihen liittyy kuolemattomuus.”
On monia asioita, jotka ovat erilaisia meissä ihmisissä, vaikka olemmekin Jumalan kuvia. On huomioitava, että kuva on eri asia kuin identtinen kopio.
Jeesus sanoi, että ”Jumala on henki” kun taas me ihmiset olemme lihaa ja verta olevia luomuksia maapallolla elämistä varten. Samoin Raamattu opettaa, että ”Hän yksin on kuolematon.”(1.Tim6:16)
Jumalan kuvan status ei siis tee meistä kuolemattomia, kuten ehkä itsekin voit havaita.
Oikein täyttä asiaa on poimia Raamatusta Jeesuksen sielua(psykhe) koskeva lausunto ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. ”( Mt 10:28)
Mutta huomaatko, mitä Jeesus oikeastaan sanoo?
Ihminen voi todellakin sammuttaa elämämme, jolloin ”henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”(Saar12:7) Ihminen ei siis kykene ottamaan hallintaansa yksilön mahdollisuutta elää tulevaisuudessa elävänä sieluna. Kukaan ei voi riistää kenenkään toisen ylösnousemustoivoa.
Vain Kaikkivaltias voi ”hukuttaa sekä sielun että ruumiin”. Tässä Jeesus käyttää verbiä ”apollymi”, jonka kääntäminen hukuttamiseksi on varsin varovainen tulkinta. Strongin sanakirja kuvailee verbin merkitystä seuraavasti: to put out of the way entirely, abolish, put an end to ruin.
Raamatussa käytetään verbiä apollymi” sata kertaa, se ei ole merkitykseltään siis mitenkään epäselvä. Jeesus käyttää sitä esimerkiksi Vuorisaarnassa puhuessaan silmän ja oikean käden poistamisesta. Noissa jakeissa se esiintyy muodossa ”yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan”(one of thy members should perish”KJV).
Eikö totta, Sami: jos oikea käsi ”joutuu hukkaan” sitä kättä ei enää ole olemassa. Ei sitten missään. Jos sama sovelletaan sieluun, Kaikkivaltiaan ”apollymi” saa aikaan sille täydellisen olemattomuuden.
Jotta meidän nykyisin niin kovin kuolevainen sielumme pysyisi ikuisesti elossa, kannattaa uskoa Luojamme tekstiin Raamatussa. Uskon, että sinäkin Sami haluat kulkea tässä asiassa kanssani samaan suuntaan.
Tarkastellaanpa Elian toimintaa kronologisessa järjestyksessä Juudan ja Israelin kuninkaiden toimiessa maamerkkeinä ajan virrassa.
Elisan otettua Elian tehtävän Israelissa kerrotaan, että ”Joram, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin kahdeksantenatoista hallitusvuotena. Hän hallitsi kaksitoista vuotta.( 2.Ku3:1)
Edelleen kerrotaan, että samainen Israelin Joram ”lähetti Juudan kuninkaalle Josafatille viestin, jossa hän sanoi…”(2.Ku3:7)
Juudan puuolella kuninkaista kerrotaan seuraavaa: ”Josafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joram.”2.Ai21:1) Ja tämän Juudan Joramille Elia sitten lähetti viestin, jonka otin tuossa aiemmin esille.
Raamattu kertoo, että Juudan kuningas ”Josafat hallitsi 20 vuotta”( 1.Ku22:42). Voit Sami siis päätellä, että Israelin Joram lähetti viestinsä Josafatille 0-2 vuotta sen jälkeen, kun Elia oli ”mennyt taivaaseen”. Edelleen Raamattu osoittaa, että Juudan Joramin valtaistuimelle nousu varmasti tapahtui yli kaksi vuotta Elian ”taivaaseen noususta”. Ja vasta tämän jälkeen Elia lähestyi kirjeitse uuden alueensa Juudan hallitsijaa.
Mitäpäs jos Sami lukisit huolellisesti kyseiset raamatunkohdat. Piirrä sitten vaikka aikajana tapahtumien kulusta ja voit todeta saman kuin minäkin: ei se Elia mihinkään taivaaseen mennyt, hänet vain siirrettiin poikkeuksellisella tavalla palvelemaan Jumalaansa Jehovaa toiseen osaan Palestiinaa.
Jeesus sanoi, että “Jumala on henki” kun taas me ihmiset olemme lihaa ja verta olevia luomuksia maapallolla elämistä varten. Samoin Raamattu opettaa, että “Hän yksin on kuolematon.”(1.Tim6:16)
Hyvä, olet kolminaisuuden jäljillä! Johannes ( Jh. 1) sanoi:
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Lisäksi näyttäisi siltä, että Jlan lisäksi kuolemattomia ovat jotkut ihmiset:
” Joh. 11:25
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Joh. 11:26
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Kuolema ei tarkoita tietenkään ihmisen loppua. On kaksi lopulista osoitetta.
Kirjoitat Sami, että ”Lisäksi näyttäisi siltä, että Jlan lisäksi kuolemattomia ovat jotkut ihmiset”. Mutta huomaatko, että ajatuksesi looginen seuraamus on se, että jotkut toiset ihmiset ovat kuolevaisia? No, miten kuolemattomuus sitten bäihin ”joihinkin ihmisiin” voi tulla?
Kaikkivaltias Jumala Jehova on ollut aina kuolematon, kuten on tätä nykyä myös Poikansa Jeesus Kristus.(1.Tim6:16) Ja 1.Korinttilaiskirjeessä kerrotaan, millä tavalla ”jotkut ihmiset” saavuttavat kuolemattomuuden: ”Kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen”. (1.Ko15:53-55)
Niin, ylösnousemuksen kautta taivaaseen herätettävät saavuttavat kuolemattomuuden, ”kuihtumattoman seppeleen”. Nykyisin me olemme tuon Raamatun opetuksen perusteella vain ”katoavia” ja ”kuolevaisia” ihmisiä.
Sitten tuo silmän ja käden irti periminen ( Mt 5:29…)
Vastaan vähän pitemmällä kaavalla.
Vähän sen jälkeen kun William Tyndalen englantilainen Ut julkaistiin sen levikkiä yritettiin estää sillä perusteella, etä yksikertainen lukija voisi ottaa sanat kirjaimellisesti ja kohta koko valtakunta olisi täynnä sokeita ja kädettömiä. Pyhiä kirjoituksia lukemalla joutuisi puolivaltakuntaa hämmennyksen valtaan. Näin kerrotaan erään luostari veljen selittäneen saarnassaan Cambridgessä.
No hän sai kuitenkin vastaa Hugh Latimerin nimisen henkilön joka seuraava sunnuntaina saarnasi, että tavallinen kansakin kykeni hyvin tekemään eron kuvaannollisen ja kirjaimellisen sanontojen välillä.
Jos esimerkiksi naamioimme ketun saarnaamaanluostriveljen kaavussa kukaan ei kuvittele, että sillä tarkoitetaan kettua vaan sillä kuvataan viekkautta ja tekopyhyyttä, mitkä ominaisuudet ovat niin usein löydettävissä verhoutuneina tuohon kauhtanaan.
Rauli,
Kun haluat puhua kuolemasta, takana on tietysti Jehovan todistajien oppi ja ajatus siitä, että Jumala ei voi rangaista ikuisesti ihmistä. Ihminen ei ole iankaikkinen olento vaan kuolemassa tapahtuu tyhjiinraukeaminen ns. annihilaatio-oppi. Tämä on se villakoiran ydin.
Sitten tuosta (1 Tm 6:16, 1Kr. 15), väität, että ihminen ei ole iankaikkinen olento kuten Jumala. En tiedä mikä Raamatun kohta sinulla on mielessä. Itse olen perustellut kuolemattomuutta Elian ja Mooseksen ilmestyksellä Jeesukselle. Jumalan luomityöllä ja muutamilla muilla kohdilla, kuten edellä.
Nyt kysyt, että jos muutamat ovat saaneet kuolemattomuuden uskon kautta, siitä seuraa loogisesti, että toiset eivät ole. kuolemattomia. Ko. raamatun kohta kertoo sen, että Jeesukseen uskovat ovat iankaikkisen elämän perillisiä. Heillä on ikuinen elämä jo nyt (Jh. 11:25). Tässä on kristityn turva – Jeesuksessa. Ilolla voimme siis odottaa kuolemaa. Joka ei usko ja turvaa Jeesukseen on jo tuomittu ( Jh 3:18).
Tästä ei seuraa, että ihmiset joilla ei ole Jeesusta ja Pyhää Henkeä sydämessä, eivät olisi iankaikkisia. Hekin ovat iankaikkisia olentoja. Iankaikkinen kadotus ei ole iankaikkisuuden suhteen rinnasteinen iankaikkisen elämän kanssa. Kadotettu ei varsinaisesti pääse iankaikkisuuteen vaan hän kohtaa toisen kuoleman jolle Raamatussa on synonyymi kadotus, joka on iankaikkinen (2 Tess. 1:9).
Näyttää siltä, että me molemmat ymmärrämme Kaikkivaltiaan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen olevan kuolemattomia. Sinä vastaat keskusteluotsikon kysymykseen myönteisesti kun taas minä olen ymmärtänyt Raamatusta, ettei meissä ole luontaisesti mitään kuolematonta. Ei sielua enempää kuin mitään muutakaan kuoleman kestävää.
Poimit tuossa edellä jakeen 2. Tessalonikalaiskirjeestä, jossa kerrotaan niiden ihmisten tulevaisuudesta, jotka eivät saa ikuista elämää: ”Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus”(2.Tess1:9)
Mikä tämä kadotus sitten on? Mitä on kadonnut? Mitä ilmaus tarkoittaa?
Suomalaiskäännösten kadotusta vastaava sana on alkutekstissä ”olethros”. Pohjimmiltaan se merkitsee tuhoutumista. Niinpä englantilaiset käännökset laidasta laitaan käyttävät kaikissa neljässä kohdassa sanaa ”destruction”, joka ei jätä arvailun varaa kuten suomalainen sanakummajainen ”kadotus”. Totaalituhosta on kysymys.
Toki suomalaisissakin käännöksissä löytyy alkuperäisen ilmauksen rehellisesti kääntäviä versioita. ”Ikuinen tuho” lukee UTN-käännöksessä ja Aapeli Saarisalo käyttää ilmausta ”iankaikkinen tuho”. Ja kuten ymmärrät, ikuisiksi ajoiksi tuhottu ei oikein voi olla edes pieneltä osaltaan iankaikkinen.
Olisi oikeastaan aika hassu ajatus, että kaikki saisivat ikuisen elämän. Raamatun mukaan ikuinen elämä on Jeesuksen uhrin ansiosta saatava armon osoitus Jumalalta: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”(Ro6:23)
Otat Sami esille myös ajatuksen siitä, että ”Jeesukseen uskovat ovat iankaikkisen elämän perillisiä. Heillä on ikuinen elämä jo nyt (Jh. 11:25)”.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta ikuisen elämän perimisestä ylösnousemuksen jälkeen. Esille ottamasi Jeesuksen sanat kuuluvat kokonaisuudessaan: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.”
Tämäkään ei nyt sitten todista, etteikö ihminen olisi kuolevaista sorttia vaan kuvaa ylösnousemustoivon varmuutta: ”saa elää, vaikka kuoleekin”. Jeesuksen eräs toinen lausunto auttaa meitä ymmärtämään, mistä oikeastaan on kysymys.
Matteuksen evankeliumin mukaan saattaisi näyttää siltä, että jotkut Jehovan uskolliset muinaiset palvelijat olisivat kuolemattomia, kuten sinä näytät uskovan. Näin Jeesus Matteuksen mukaan Isästään: ”’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.”(Mat22:32)
Myös Markuksen selostus antaa Matteuksen tapaisen selityksen asiasta. Mutta Luukkaan vastaava kohta kertoo, millaisesta ”kuolemattomuudesta” on kyse: ”Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. HÄNELLE KAIKKI OVAT ELÄVIÄ.”
Edellä olevan uskollisten ylösnousemusta alleviivaavan Raamatun lausunnon perusteella olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että ”Tässä on kristityn turva – Jeesuksessa”. Ylösnousemus on todellinen turvamme, ei mikään kuolemattomuusajatus.
Mutta miksi sanot, että ”Ilolla voimme siis odottaa kuolemaa”? Paitsi että Raamatun mukaan kuolema on vihollinen, lauseesi ihmetyttää minua oikein kovasti muutoinkin. Nimittäin miten voi kuolematon odottaa ilolla kuolemaa?
Olet minulle selityksen velkaa.
Rauli,
Ikuinen, iankaikkinen elämä on jo nyt kristityllä ihmisellä. Ei vasta ylösnousemuksen jälkeen vaikka silloinkin. Tässä on siis kaava; jo nyt ei vielä jotka kummatkin ovat tosia.
Kristtty on kuoleva iankaikkinen, jolla on toivo ylösnousemuksen aamusssa. Tämä toivo, siis Kristus meissä on varma sielun ankkuri joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti ( Herb käyttää Vt:n kielikuvaa, Herb. 6:19)
No miksi kristitty odottaa ilolla kuolemaa? Vastaan kaanonin ulkopuolisella teksti katkelmalla;
” ” Apostolisissa isissä kuvataan kristittyjä, että he eivät eroa muista ihmisistä minkään maan tai kielen tai tapojen perusteella. He asuvat kreikkalaisten ja barbaarien kaupungeissa. He noudattavat paikallisia tapoja vaatetuksessa, ruokajärjestyksessä ja kaikessa muussakin elämässään. Mutta samalla he kuitenkin osittavat, että heidän elämänmuotonsa on ihailtava ja tunnetusti ihmeellinen. Jokainen vieras maa on heille isänmaa, mutta jokainen isänmaa on heille vieras. Maan päällä he oleskelevat mutta taivaassa on heidän yhdyskuntansa. Heidän pöytänsä on avoi kenelle vain mutta ei heidän aviovuoteensa. He rakastavat kaikkia mutta kaikki vainoavat heitä. Heitä ei tunneta mutta kuitenkin heidät tuomitaan. Heitä tapetaan mutta heidät tehdään eläväksi. He ovat köyhiä, mutta tekevät monia rikkaiksi. Heiltä puuttuu kaikki,mutta kuitenkin heillä on kaikkea ylenpalttisesti. Heitä häpäistään. Heitä pilkataan, mutta he osoittautuvat vanhurskaiksi. Heitä herjataan mutta he siunaavat. Kun heitä rangaistaan he iloitsevat kuin heitä virvoiteltaisiin eloon. Mutta ne jotka vihaavat heitä eivät osaa sanoa vihansa syytä. ” ( Kirje Diognetokselle s 207-208)