Uudessa testamentissa kerrotaan riivaajien vaikutuksesta. Se ei vielä paljon valaise, mitä riivaajat ovat. Joka tapauksessa evankeliumeissa eletään henkivaltojen keskellä. Jeesuksen ajan ihmiset eivät olleet tyhmiä. He osasivat erottaa riivaajien vaikutuksen sairauskohtauksesta. Gerasalaisella sikalaumalla ei ollut epilepsiaa. Mitä enemmän opiskelee antiikin historiaa, sitä vähemmän puhuu vähätellen antiikin maailmankuvasta.
Entä nykyaikana?
Jos lähtisin jostain etsimään riivaajia, jättäisin aivan ensimmäiseksi sairaat rauhaan. Sieltä niitä ei löydy. Päinvastoin, Jumala on niiden luona, joilla on särkynyt mieli. Sairaat ja kärsivät ovat Jumalan koulussa. Kun piispa Tapio Luoma sanoi A-studiossa viisaasti, että meidän tulee kulkea kärsivien rinnalla, voisi ajatusta jatkaa vielä niin, että kuljemme myös oppiaksemme.
Ennemminkin etsisin riivaajia sieltä, missä tehdään tarkoituksella pahaa. Sieltä, missä pimeyden teot ovat julkeita ja missä elämää tuhotaan sumeilematta.
Toiseksi riivaajia voisi löytyä sieltä, missä kirotaan Jeesusta, ristiä, armoa ja sovitusta.
Älä pelkää
Mutta riivaajien etsiminen ei ole ollenkaan tarpeellista. Tarpeellista on etsiä Jumalaa ja pitää jonkinlaista kuria oman sisimpämme pimeille piirteille. Tarpeellista on siunata arkityönsä ja rakastaa lähimmäistä. Tarpeellista on suunnata katseensa päivittäin sovitukseen ja armoon.
Kristitty pärjää mainiosti koko elämänsä ajan ajattelematta kertaakaan pahoja henkiä. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 8:38:
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Mörköjä komerossa
Lapsena sitä pelkäsi mörköjä, vaikka juuri tuota nimitystä ei meillä käytettykään. Komeroissa niitä kuitenkin asui ja lähimetsässä. Tai ehkä ne olivatkin omassa päässä. Sitten sitä oppi myöhemmin, ettei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Maailmassa ei selviä ihan noin heppoisilla selityksillä. Maailmassa on niin paljon pahaa, että on varmaan olemassa myös Paha. Jos ei ota Pahaa huomioon, ajaa sen sinne komeroon. Vaikka en millään muotoa hyväksyisi riivaajagenreä osaksi kristillisyyttämme, en voi väittää, ettei riivaajia olisi olemassa. Sellaiseen ei tietomme todellisuudesta yllä. Tiedämme kuitenkin sen, ettei niitä pidä pelätä eikä niiden parissa askaroida.
Kirkossa on opetettu liian vähän henkimaailman asioista. Siksi kenttä on niin avoin sellaiselle karismaattisuudelle, joka ei new agesta paljon poikkea. New age taisi mennä jo menojaan, mutta osa kristikansasta piehtaroi mitä mielikuvituksellisempien oppien kourissa.
Pyhä Henki
Toivottavasti mahdollisimman moni ensi sunnuntain saarnaaja Suomen kirkossa ymmärtää ottaa teemakseen riivaaja-asioissa pyhän kasteen. Se, mikä erottaa meidät Galilean ja Juudean onnettomista ihmisistä Jeesuksen aikana, on kasteemme, jossa saamme Pyhän Hengen. Samaan ihmiseen eivät sovi pahat henget ja Pyhä Henki.
Yki
Kristillisen uskonkäsitykseni mukaan juuri synnin vaikutuksesta ihminen ja luonto on katoavaisuuden ts. kuoleman armoilla. Tämän ajatuksen mukaan niin Yki kuin Mikkokin kohtaa kerran oman ajallisen loppunsa. Elämme epätäydellisessä maailmassa.
Surullinen virka on sinullakin, Yki. Mikä lienee siinäkin tarkoitus?
Suni sen sijaan, ovatko Paavalin sanat henkivalloista sinusta vain tietämättömän puhetta?
Muuan ystäväni joutui oikeusavustajana rukoilemaan Jumalalta apua, että hillittömästi riehunut huumehörhö rauhoittuisi. Pyysi omien sanojensa mukaan Jumala sitomaan pahat henget, ja se auttoi. Tyyppi oli pysähtynyt ja kysynyt ”kuka huusi!”. Istui sitten hiljaa oikeussaliin saakka.
Ollaanko nyt niin moderneja, ettei tällaista uskota mahdolliseksi, kuten ei uskota uskontunnustukseenkaan?
>>”Ulkoistamalla oma pahuus henkivaltoihin väistää lain sanan, joka on tarkoitettu meille itsellemme eikä henkimaailmalle.”>>>
Minusta tämä on erikoinen tapa selittää tätä asiaa.
Miten siinä lain sana tulee väistettyä?
Lain sana herättää minut etsimään apua, saan avun ja saan vapauden uuteen elämään ilman perkelettä ja hänen menojaan. Eikö tämä ole vastuun ottoa parhaimmillaan?
Jorma
Uskontunnustusten mukaisestikin meidän kristittyjen on parempi keskittyä pääasioihin. Minusta tuo Teemunkin esille nostama roomalaiskirjeen 8. luvun paikka on oikein hyvä. ”Mikään luotu ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta”
Tuollainen kirjoittelu ei kohtaa ajattelevien ihmisten kysymyksiä uskonnosta. Viimeisetkin siitä vieraantuvat. Ensinnäkin tarvitaan historiallista näkemystä. Raamatun ajan ihmiset olivat kiinni oman aikansa maailmankuvassa eivätkä pystyneet antamaan muuta nimeä kohtaamilleen psyykkisille sairauksille kuin puhumalla riivaajista.
On aika irvokasta etsiä riivaajia sieltä,missä tehdään pahaa tai kirotaan Kristusta ym. Ei pahaa voi tällä tavoin ulkoistaa. Silloinhan kielletään ihmisen vapaus ja vastuu. ”Mikä minuun meni? Riivaaja.” Ei pahaa voi ulkoistaa. Se on meissä.
Pyhän kasteen tarjoaminen lääkkeeksi riivaaja-asiassa ei paljon auta. Sillä ei kohdata (paitsi kenties sisäpiirin kieltä käyttävien) ihmisten uskonnollista kyselyä. Ei voida jäädä 2000 vuoden takaisen maailman vangeiksi. Usko on tuotava mielekkäällä tavalla tähän maailmaan.
Asettaessaan erehtymättömän paavin tilalle erehtymättömän Raamatun Luther pani esteen joustavalle traditiolle ja uskonnon evoluutiomahdollisuudelle.
>>Uskontunnustusten mukaisestikin meidän kristittyjen on parempi keskittyä pääasioihin. Minusta tuo Teemunkin esille nostama roomalaiskirjeen 8. luvun paikka on oikein hyvä. ”Mikään luotu ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta”>>>
En ymmärrä Sunin kommenttia, mitä mahtanee tarkoittaa se pääasia?
Miten se tekee Paavalin ja Jeesuksen sanat tarpeettomaksi uskoa?
Kyllähän meidät erottaa tuomiopäivänä ihan varmasti lankeemus ja katumattomuus uskon menettäminen.
”Kyllähän meidät erottaa tuomiopäivänä ihan varmasti lankeemus ja katumattomuus uskon menettäminen.”
Vielä varmemmin meidät pelastaa Herran Jeesuksen anteeksiantamus ja armo.
Jumalan siunausta kaikille keskustelijoille.
Tämmöstä ohitse heittelyä vaan sitten ja lopuksi hymiö ja hyvät siunauksen toivotukset päälle. Viimeinen sana.
Suomalaista nettihurskautta AD 2013
Siten, että lain edessä ihmisen pitäisi ottaa vastuu synneistään. Mea culpa, mea maxima culpa. Omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni. On sellaista kristillisyyttä, jossa ei tunnusteta syntisyyttä, vaan venkoillaan pahat teot joidenkin pahojen henkien teoiksi. Sen sijaan, että tehtäisiin parannusta ahneudesta, metsästetään ahneuden henkeä.
En osaa enää tuon selvemmin sanoa.
Tuonne Olli Seppälän blogiin jo kirjoitin kommentin, mutta se kuuluu aivan yhtä hyvin tähänkin:
Nämä keskustelut saivat minut taas kerran selailemaan C.S.Lewisin Paholaisen kirjeopistoa. (Kai olette lukeneet sen. Se kuuluu mielestäni kristillisen blogikeskustelun perussivistykseen.)
Esipuheessaan Lewis sanoo näin (vanha Tyyni Tuulion käännös):