Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.
Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.
Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!
On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).
Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?
Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.
Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).
Erästä ongelmaa ketjussa ei nähdäkseni ole käsitelty.
Onko nimittäin Raamatun olemuskaan ymmärretty oikein. Heikki Leppäkin analysoi Raamatun sanoja, aivan kuin sana-inspiraatiomainen suhtautuminen Raamattuun olisi relevantti!
Jeesus opetti VT:sta, ettei pilkkukaan katoa eikä saa kadota. Sama saattaa siis koskea UT:akin. Tarkoittaako tämäkään sitä, että näitä pilkkuja pitää tulkita kirjaimellisesti?
Käsittääkseni ei. Raamattu kuvaa Jumalan pitkällistä prosessia ihmiskunnan opettamiseksi tuntemaan Jumalaa. Ihmisten vastaanottokyky on aina ollut sangen vajavaista ja Jumalan kayttämät keinot eräänlaista ”lässyttämistä” ihmisten tasolla.
Jeesuskin erikseen toteaa, ettei hän voinut opettaa ja puhua opetuslapsille kaikkea, koska he eivät kyenneet ottamaan sitä vastaan.
Jeesus ei sano, milloin Henki tulisi ilmoittaneeksi kaiken täydellisesti ja homma olisi valmis. Oma arvioni on, ettei kristinusko ollut valmis ainakaan ennen uskonpuhdistusta eikä ennen orjuuden poistamistakaan. Ei ehkä vieläkään. Jeesus haastaa yhä tekemään oikean tuomion, eikä näön mukaan!
Johtopäätökseni on, että Kolmiyhteisen Jumalan vuorosanat Raamatussa ovat Jumalan Sanaa. Muu on hyödyllistä hengelliseen kasvuun, kun sitä Rakkaudella, kärsivällisyydellä ja Hengen apua anoen tutkitaan ja kaikkeen muuhun tietämykseen peilataan.
Mitä Raamattu opettaa avioliitosta, avioerosta, avosuhteesta, homoudesta ja haureudesta
Avioliitto
”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” 1. Moos. 2:24
”Mutta jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja niistä kahdesta tulee yksi liha. Niin heitä ei enää ole kaksi, vaan he ovat yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Mark. 10:6-9
”Älä tee huorin.” 2. Moos. 20:14
”mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä.” 1. Kor. 7:2
”Samoin jokaisen miehen tulee rakastaa omaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
Mutta myös jokainen teistä rakastakoon vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.” Ef. 5:28,33
”Pitäköön jokainen avioliiton kunniassa ja aviovuoteen tahrattomana, sillä Jumala tuomitsee haureelliset ja avionrikkojat.” Hepr. 13:4
Avioero
”Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja nai toisen, tekee aviorikoksen [ja joka nai hylätyn, tekee aviorikoksen].” Matt. 19:9
”Niinpä laki sitoo naimisissa olevan naisen hänen elossa olevaan mieheensä. Mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa laista, joka sitoi hänet mieheen. Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, häntä pidetään avionrikkojana. Mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa siitä laista eikä ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.” Room. 7:2-3
Avosuhde
”Älä tee huorin.” 2. Moos. 20:14
”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, jota ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella, mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan.” 1. Kor. 6:18
Homoseksualismi
”Mies ei saa maata miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan. Se on iljettävää.” 3. Moos. 18:22
”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.
Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä.” 1. Kor. 6:9-11
”Sen tähden Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen,ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkossaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa ja ovat villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä pitikin saada.
Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin.” Room. 1:26-27, 32
Haureus
”Mutta pelkurien ja epäuskoisten, saastaisten ja murhaajien, haureellisten ja noitien, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on tulisessa, rikkiä palavassa järvessä. Tämä on toinen kuolema.” Ilm. 21:8
2.Piet.3:16 kohdassa varoitetaan vakavasti vääristelemästä kirjoituksia. Raamattu on yksiselitteisesti homoseksualismia vastaan. ÄLKÄÄ EKSYKÖ!
Mitä arvostettu ja tunnettu saarnamies David Wilkerson näki jo vuonna 1974. Otteita hänen kirjastaan NÄKY (1974) :
Kaikkein murheellisinta on se, että näen tulevan päivän, jolloin homoseksuaalit eivät enää etsi apua kirkolta.
Sen sijaan ylikirkko puolustaa ja ihailee heitä heidän rohkeutensa vuoksi ja siitä syystä, että he haluavat olla erilaisia.
Tämä ylikirkko mukautuu ihmisen lihan heikkouksiin ja lähtee rohkaisemaan ihmiskuntaa synnissään.
Kirkon johtajat puolustavat homo- ja lesborakkautta eivätkä vain toivota sitä tervetulleeksi, vaan rohkaisevat harjoittamaan sitä.
Homo- ja lesbopappeja asetetaan virkoihin ja heille annetaan vaikutusvaltaisia paikkoja tässä kirkkounionissa, ja heitä tervehditään uudenlaisina uranuurtajina, jotka esittävät uusia käsityksiä rakkaudesta ja evankeliumista.
Syyllisyyskompleksista syytetään vanhanaikaisia synnin tuomitsevia saarnaajia, koska nämä sanovat suoraan, mitä ajattelevat niiden ihmisten teoista, joiden pitäisi saada apua ja neuvoa.
– David Wilkerson, Näky 1974 (Ari-Kustannus)
Ps. Päivä Oy on julkaissut tarkistetun ja laajennetun painoksen kirjasta nimellä NÄKY NYT.
AJANKOHTAINEN KIRJA!
Kyllähän jo Cesar Octavianus Augustuksen aikana pyrittiin sääntelemään ihmisten sukupuolista käyttäytymistä. Oli muun muassa ikä, johon mennessä oli otettava emäntä. Oman tyttärensäkin hän epäsiveellisen käyttäytymisen johdosta laitto elämään yksinäisenä etäällä olevalle saarelle. Tämä ei kuitenkaan johtunut samansukupuolisesta suhteesta. Tämmöset Presidenttifoorumit ei kansaamme pelasta homoudelta, vaan siihen tarvitaan ristiriitauksien poistamista, mitä yhteiskuntamme aiheuttaa. Mitä enemmän emotionaalisen ja älyllisen ymmärtämisen kuilua ympäristö yksilössä kasvattaa, sitä enemmän syntyy homoeroottisia suhteita. Kysykää asiantuntijoilta. Heidänhän tulisi ymmärtää vallitsevaa yhteiskuntaa kenttätyön kautta.
Harri Latvalan kirjoitus Mitä Raamattu opettaa avioliitosta, avioerosta, avosuhteesta, homoudesta ja haureudesta edustaa sellaista Raamatun käyttöä, jossa ollaan täysin sokeita omille tulkinnoille. Tällainen huutaminen on huonoa keskustelua.
Heikki,
Sinä voisit pyytää anteeksi Harrilta. Miten niin on huonoa keskustelua? Sinäkö määrittelet keskustelun paremmuuden. Kun SEPPO HEINOLA pilkaa fundamentalistiksi, et reagoi, mutta kun Harri latoo pöytään Raamatun lauseita, alkaa moraalisaarna. Jotaibn tolkkua tähän. Olen Heikki vahvasti sinun kanssasi eri mieltä.
Kiitos.
Heikki Leppä on täysin oikeassa siinä, että Raamattu ei ole tässä asiassa lainkaan niin yksioikoinen ja helppotulkintainen. Esimerkiksi Harri Latvala käyttää raamatunkäännöstä, jossa 1. Kor. on selvä ja tunnettu käännösvirhe. ”Homoseksuaalisuuden harjoittajat” on aivan yhtä järjtön ja anakronistinen käännös, kuin olisi jos siinä lukisi ”luterilaiset”, ”Vihreät ” tai ”Lähetyshiippakunnan jäsenet”. Koko käsitettä homoseksuaalisuus sellaisena kuin me sen tunnemme ei ollut olemassa ennen kuin 1800-luvun jälkipuoliskon psykologisia teorioita. Ei Paavali mikään freudilainen ollut. Tämä on aivan vastaansanomaton historiallinen totuus, josta valitettavasti ei ole kirjoitettu riittävästi. Sinänsä se on enemmän uuden ajan kuin antiikin historiaa, mikä selittänee puutteen.
Tämä uusi raamatunkäännös on tarkoitushakuinen siinä, että kyseisen kohdan tulkintaongelma lakaistaan maton alle. On aikamoinen kehätodistus korjata raamatunkäännöstä siten, että se vastaa konservatiivien haluamaa tulkintaa.
Sami,
Raamatun lehtileikekokoelman tai yksittäisen tekstin copypastaaminen ilman oman tulkinnan aukikirjoittamista on yleensä huonoa keskustelua. Yleensä, koska joskus hyvin hyvin harvoin lyhyt naseva sitaatti osuu suoraan edelliseen kommenttiin.
Jatkaisin Matti Pulkkisen kommenttia vielä yhdellä näkökulmalla. Tässä blogikirjoituksessa on jo käsitelty 1 Kor. 6:9 sanojen merkityksiä, vaikkakaan ei suoraan itse käännöstä. Tässä kontekstissa kyseenalaisen käännöksen siteeraaminen Jumalan sanana osoittaa, että alkuperäistä kirjoitusta ei joko ole luettu huolellisesti tai siitä ei ole piitattu pätkääkään.
Kun Jeesus joutui valitsemaan lain ihanteen ja elämän välttämättömyyksien välillä niin hän hyväksyi ihmisten heikkouden elää ihanteiden mukaan.
Esimerkkijä oli aviorikkoja nainen joka olisi pitänyt kivittää tai keskustelu avioeroista jossa hän toteaa ihmsten heikkouksien johtavan syntiin jota ei voida välttää tai viellä spattina parantaminen ja viljankerääminen jne.
Hänen toiminnassaan tasapainoiltiin koko ajan ihanteen ja realiteettien välillä. Hän ei tinkinyt ihanteista tai lain kirjaimesta mutta oli armahtavainen ihmisten heikkouksille noudattaa niitä.
Iloman tätä jännitystä ja ymmärrystä ihmisten heikkouksille , kristinusko tuskin olisi vedonnut ihmisiin heidän puutteellisuudessaan.
Jotain tuosta hengestä tätyy löytyä myös kun keskustellaan tämän päivän sukupolisuudesta.
Vaikka homoseksuaalisuus sotii ilmiönä Raamatun kirjaimellista syntikäsitystä vastaan niin sen olessa tosiasia, on siihen otettava hyväksyvä kanta, jotta ihmistenvälinen yhteeiselämä ylimalkaan olisi mahdollista.
Raamatun aikoihin ihmiskunta oli Lähi_idässä muodostunut lailla hallituksi yhteiskunnaksi paikallisten heimoyhteiskuntien sijaan jossa heimon vanhimman tahto on laki.
Lain esiintyminen ylärakenteena ei ota huomioon yksilöitä vaan lähtee yhteisön ja/tai hallitsevan yläluokan kontrollitarpeista.
Raamatun aikoihin laille annettiin sen vahvistukseksi jumalallinen alkuperä tehden papiston tulkinnan vallan käytön työkaluksi antaen tulkitsijalle roolin olla Jumalan puhmiehenä.
Jeesus palutti asian järjetykseen todetessaan, että Laki on ihmistä varten eikä ihminen lakia varten.
Mielenkiintoinen ilmiö on se, että myöskin kristinuskon kehitys on viennyt siihen, että lakia on alettu kutsua evankeliumiksi ja evankeliumeja käytetään laiomisina määräyksinä.
Evankeliumit ovat esimerkiksi sukupuolisuudesta keskustellessa menettäneet niiden elämää esimerkein palvelevan roolin,vaan niistä etsitään ehdottomia käyttäytymisen ohjeita joiden rikkojia tuomitaan syntisiksi.
Sukupuolisuus on sekä biologinen että psykologinen elämänvoima ,miten sen kanssa eletään ei ole päasiassa eettinen vaan psykologinen ongelma. Eettiset periaatteet yrittävät ohjailla ihmsen rakenteita niiden heikkouksissa. Tämä on ollut tärkeä teema kautta historian.
Mutta jotta eettisillä periaatteilla olisi merkitystä, niin niiden on oltava ankkuroitu ihmsten tosiasialliseen moraaliseen tietoisuuteen, ymmärtäen ihmisen rakenteellisen heikkouden seurata normeja ja taaten antaksiantamuksen niiden rikkojille..