Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.
Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.
Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!
On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).
Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?
Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.
Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).
Seksuaalivähemmistö on aina marginaalissa sekä käytännössä, että tilastollisesti. Joten kovin suuresta ryhmästä ei ole kysymys. Miljoona on liian hyvän puhumista.
Mistä Heikki tietää, että Raamattu ei puhu homon tai lesbon rakkaudesta? Miksi ei puhuisi? Mistä se sitten puhuu? Syntiä ei ole se mitä me määrittelemme synniksi koska kukaan ei omista abloluuttista totuutta. On eri asia jos Raamattu määrittelee ja tulkitsee jonkin asian vääräksi. Silloin se myös on sitä.
”Rakkaus” on kristinuskossa, juutalaisuudessa ja mm. kreikan kielessä paljon monitasoisempi asia kuin se mitä sillä nyky-länsimaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa ymmärretään.
Rakkautta on monenlaista, ja seksi ei aina tee rakkautta paremmaksi, tärkeämmäksi, arvokkaammaksi ja syvemmäksi. Karkeasti rakkauden eri lajityypit voidaan jakaa kreikan kielellä eroteltaviin käsitteisiin storge, filia, eros ja agape.
”Eros”, eroottinen ja seksuaalinen rakkaus on ainakin oman tulkintani mukaan noista rakkauden ilmenemismuodoista ainoa, joka ei ole ihmisen mielenterveydelle ja yleiselle hyvinvoinnille välttämätöntä tai jopa elintärkeää.
Omasta mielestäni ei ole oleellista rakastaako ”homoseksuaali” toista ”homoseksuaalia” tai yleisesti toista samaa sukupuolta olevaa tai ylipäätään ketä hyvänsä. (Pidän muutenkin tarpeettomana ihmisten jakamista ”homoihin” ja ”heteroihin”, vaikka homoiksi itsensä kokeville itselleen se tuntuu olevan hyvinkin tärkeää.)
Mutta seksi ja erotiikka kuuluu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Näin asian näen. Kun kaikkia tärkeimpiä rakkauden muotoja, storgea, filiaa ja agapeta saa osoittaa toiselle ja saada toiselta rajoittamattomasti, onko sen niin suuri menetys jos se seksuaalinen yhteys samaa sukupuolta olevaan puuttuu?
”Parisuhdekin” voi olla tulkinnanvarainen juttu, ja mielestäni sitäkin voisi avata vähän enemmän. (Kuuluuko siihen seksi ja elinikäisen sitoutumisen velvoite?)
Siinä että kaksi (tai kuinka monta hyvänsä) samaa tai eri sukupuolta olevaa ihmistä asuu yhdessä ja rakastaa toisiaan, ei ole mitään pahaa. Mutta kokonaan toiseksi asia muuttuu jos suhteeseen kuuluu seksi.
Näin myös sisarusrakkaudessa, ystävyysrakkaudessa, lähimmäisenrakkaudessa, perheen keskeisessä ja yhteisöllisessä rakkaudessa.
Kaikki ovat rakkauden ilmenemismuotoina tärkeitä. Mutta oma näkemykseni on että seksin tuominen tähän vain pilaisi kaiken.
Seksuaalinen ja eroottinen rakkaus ei ole ainoa eikä edes tärkein ja merkittävin rakkauden muoto. Vaikka sellaiseksi se on nyky-yhteiskunnassa yleisesti mielletty.
Ja on myös totuttu ajattelemaan, että ystävyys on vain yhdessä hengaamista, kaveruutta. ”Filia”-rakkaus on kuitenkin jotain enemmän kuin kaveruutta, mutta ei kuitenkaan avioliitto.
Onko se niin kurja kohtalo, jos avioliitto on erityinen miehen ja naisen välinen pyhä liitto. Jota ilmankin voi elää, kun ympärillä on kuitenkin riittävästi rakkautta, niin että ihminen voi kokea olevansa tärkeä, arvokas ja muiden, tai jonkun erityisen tärkeän ihmisen, hyväksymä ja rakastama?
Olen itse pitänyt suurensuurena puutteena että suomen(kin) kielessä rakkautta tarkoittavia sanoja on vain yksi. Ja se yksi sana tarkoittaa nykyisin vain sitä yhtä asiaa. Siltä ainakin vaikuttaa.
Se on sitä paitsi epätavallisen pitkä ja foneettisesti karkea. Istuin kerran iltaa useista maista tulleen porukan kanssa, ja eräs meistä halusi tietää, mitä on ”Ich liebe dich” eri kielillä. Olivat kauhuissaan, kun kuulivat suustani suomenkielisen ilmaisun.
Täällä arvioitiin määriä. Saksassa 1900-luvun alkupuolella arvioitiin olevan 2% .a homoseksuaaleja väestöstä. Bi-seksuaaleja arvioitiin olevan 4%.a väestöstä. Kirjoittaja arveli lukujen olevan alakanttiin. Sitten on ihmisiä, jotka heterokauden ja ehkä lapsienkin saamisen jälkeen vaihtavat samansukupuoliseen suhteeseen. Suomen luvuista en tiedä. Samansukupuoliset suhteet ovat lisääntymässsä. Näin etenkin nuorten aikuisten kohdalla.
Sami Paajanen,
olematonta ei voi todistaa olemattomaksi. Sen sijaan olevan voi todistaa olevaksi. Väitän, että Raamattu ei suoraan puhu kahden toisistaan välittävän homon tai lesbon rakkaudesta. Sitä ei voi todistaa oikeaksi. Mutta voit väittää sitä vääräksi tarjoamalla kohdan, joka selkeästi täyttää ehdot.
Heikki,
Kreikkalaisessa ja roomalaisessa maailmassa erityisesti miehen seksuaalisuus ei rajoittunut vain avioliiton piiriin. Aviouskollisuus sellaisena kuin me sen ymmärrämme, oli useimmiten vieras ihanne ja vielä vähemmän esiaviollisesta seksistä pidättäytyminen. Nuoren pojan sukupuolikokemukset alkoivat tyypillisesti siitä lähtien kuin hän oli niihin kykenevä. Orjatytöt ja katunaiset olivat hänen käytössään ennen avioliittoa, mutta myös sen aikana – vaimot tosin kiukuttelivat jos kaikki tapahtui heidän silmiensä alla. Siitä huolimatta usein 30-vuotiaana avioituneella miehenpuolella oli todennäköisesti takanaan melkoinen menneisyys, eivätkä kokemukset useinkaan rajoittuneet vain naisiin.
Juutalainen maailma opetti ja eli ratkaisevasti toisin: Avioliittoa edeltävä tai sen ulkopuolinen sukupuoliyhteys on synti. Siihen ei ryhtynyt Joosef Potifarin vaimon painostuksesta huolimatta ja tämä kertomus oli yksi niistä, jotka saivat palvella nuorten ja vanhempienkin opetuksessa (Filon, Josefos).
Tätä kuvattua taustaa vastaan ymmärrämme, miksi Korintin seurakunnassa iski kunnolla kipinää. Todennäköisesti jokainen kreikkalaisesta kulttuurista kääntynyt miehenpuoli oli tottunut aivan toisenlaiseen elämään kuin mitä Paavali opetti. Ensimmäinen korinttilaiskirje on kirjoitettu vain pari vuotta sen jälkeen kuin ensimmäiset heistä kääntyivät Kristuksen puoleen. Muodoltaan Paavalin sanat seuraavat kreikkalaisia pahe- ja hyveluetteloita, mutta eivät sisällöltään:
”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1. Kor. 6:9-11)
Vastakkainasettelu on raju: Kristityt elävät eri tavoin kuin pakanat, ja pakanoiden tavalla elävät eivät peri Jumalan valtakuntaa. Apostoli on varma ja pitää tiukasti kiinni siitä, mitä on oppinut. Juutalainen usko, joka perustuu Jumalan ilmoitukseen, kaikuu hänen sanoistaan selvästi.
Väite, että Paavali ei tunnistanut aitoa homo rakkautta on mielestäni naivi, mutta tämä on minun mielipide.
Jonkin verran voisi pohtia myös sitä, mikä on Raamatun ilmoitus ylipäänsä ihmisen seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta. Oikeastaan ne Raamatun tekstit, joihin useimmiten vedotaan homokysymyksessä, eivät puhu samaa sukupuolta olevien kiintymyssuhteesta tai rakkaudesta, vaan sukupuoliyhteydestä. Samaa sukupuolta olevien seksiin liittyvien kieltojen taustalla on a) Mooseksen lain puhtaussäädökset sekä b) Jumalan luomisessa asettama seksin ja lisääntymisen välinen yhteys. Raamattu ei tunne ajatusta ”romanttisesta” heteroseksistä, jossa aviopari nauttii toisistaan ilman että seksin tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä. Kaikki seksi, mikä ei tähtää lisääntymiseen – tapahtuipa se homo- tai heterosuhteessa tai ihan yksikseen – on Jumalan alkuperäisen luomistahdon vastaista. (Tämä ei muuten ollut antiikissa mitenkään erikoinen vaatimus. Myös Paavalin aikalainen Roomassa, stoalainen Musonius Rufus ohjeisti aviopareja pidättäytymään kaikesta seksuaalisesta kanssakäymisestä muutoin kuin lisääntymistarkoituksessa. Jokainen terve mies kykeni hallitsemaan omaa seksuaalisuuttaan). Ihmisen lankeemus ei näyttäydy siis vain siinä, että kaksi miestä haluaa yhtyä toisiinsa kuten naisten kanssa on tapana, vaan myös siinä, että heteropari on yhdynnässä ilman lisääntymistarkoitusta. Näitä ”heterohomostelijoita” eli miehiä, jotka makaavat naisen kanssa kuten miehen kanssa maataan eli ilman lisääntymistarkoitusta, on tässäkin ketjussa varmaan monia ja he ovat valmiita Raamatun sanalla tuomitsemaan homoseksin, mutta eivät näe omaa syntiään. ”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.” Room. 2:1
Sami Paajanen,
tuo pitkä selittely Paavalista ja siitä, mitä hän näki ja koki, ei tuo mitään uutta siihen, että Paavali puhuessaan kristittyjen keskinäisestä käräjöinnistä käyttää paheluettelussa sanaa, joka voi tarkoittaa homoseksuaalia tai sitten ei. Ja yksi kiistanalainen sana ei todellakaan todista, että Raamattu selvästi puhuisi…
Heikki,
Sen me ainakin tiedämme, että lehmää se ei tarkoita. Oliko nyt tarpeeksi lyhyesti!?
Jouni Turtiainen, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kirkon ratkaisu on nimenomaan pragmaattinen. Sitähän se oli ja on myös käytännössä. Mutta nuo muut kirjoittamasi asiat…
Juuri ei-lesken uudelleen vihkiminen on se synti ja siten myös uusi avioliitto. Ihmisiä voi siis vihkiä tekemään huorin, koska armo. Eikö tämä kuitenkin oli nimenomaan sitä ihmisviisautta? Kirjoitat, että heterot ja homot ovat samalla viivalla, mutta toisaalta kuitenkin heihin sovelletaan armoa tämänpuolisessa täysin päinvastaisella tavalla. Nythän ei ole kyse siitä, armahtaako Jumala ihmistä vaan armahtaako ihminen toisen ihmisen. Heteroiden kohdalla ihmisen päättämä armo on rajaton tässä yhteydessä, homon kohdalla sitä ei samassa mielessä ole lainkaan. Silti nimität tätä ’armolliseksi’ suhtautumiseksi homoseksuaaleihin. Mainitset lisäksi, että seksuaalisuuden toteuttamisen suhteen ei ole eroa heterolla ja homolla. Jos kirkko opettaa jälkimmäiselle elinikäistä selibaattia ja ensinmainitulle seksuaalista kanssakäymistä ’rakkauden lahjana’, on tässä mielestäni huomattavan suuri ero.
Toteat, että SLS harrastaa positiivista syrjintää homojen kohdalla – miten se ilmenee? Toisaalta sanot, ettet hyväksy minkäänlaista homojen työsyrjintää, mutta kuitenkaan et palkkaa homoa, jos tämä pitää homoja ja heteroja yhdenvertaisina. Osaisitko perustella?