Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.
Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.
Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!
On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).
Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?
Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.
Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).
Jusu
Ei raamatussa lue, minkä värinen Adam tai Eva oli eikä sitä, olivatko he oikea vai vasen kätisiä. Niinpä ei asiasta voida päätellä mitään varmaa. Jumala ei siis ole tahtonut erityisesti ilmoittaa meille siitä asiasta mitään.
Emme myöskään tiedä onko asiat tapahtuneet kuten ne on Raamatun mukaan ilmoitettu tapahtuneen. Tiedämme kuitenkin , että ilmoituksen mukaisessa paratiisissa ei ollut yhtää homoseksuaalia ihmistä, eli ihmiskunnan ”alffapari” olivat ilmoituksen mukaan heteroseksuaaleja.
Kaisa Raittila: ”Kerro, Jouni, mitä siitä seuraa, jos homoseksuaalit saavat siunatusti rakastaa? Ja mitä ajattelet eronneen uudesta avioliitosta – onko kirkko mennyt siinäkin harhaan, että on tällaisia pareja vihkinyt Jeesuksen nimenomaisen opetuksen vastaisesti? Oletko itse pidättynyt sellaisia pareja vihkimästä?”
Kaisa, en tiedä, mitä kaikkea siitä seuraa, jos homorakkautta siunataan (kirkossa siis). Raamatun tekstien äärellä en uskalla lähteä edes spekuloimaan…
Sitäkään en osaa satavarmasti sanoa, onko kirkko mennyt harhaan salliessaan eronneiden uudelleen vihkimisen. Toivon, ettei ole mennyt harhaan. Ehkä kirkon ratkaisu tässä asiassa oli enemmän pragmaattinen kuin teologisesti kovin vahvasti perusteltu?
Joka tapauksessa kirkko on eronneiden vihkimisen suhteen ratkaisunsa tehnyt ja sen mukaan olen minäkin toiminut – luottaen siihen että armo voittaa oikeuden ihmisten tekemissä erehdyksissä.
Yritän kuitenkin avata hieman sitä konkreettista eroa, mikä mielestäni on uudelleen avioituneiden siunaamisella (vastoin Jeesuksen ”selvää” opetusta) ja homorakkauden siunaamisella (asia, josta Jeesus ei ainakaan kovin selvästi opeta mitään, mutta jonka koko muu Raamattu selvästi näkee vääristyneen rakkauden muotona).
Vihkiessäni pariskunnan ensimmäiseen avioliittoon heillä yleensä on takanaan jo sitä ennen useita katkenneita ihmissuhteita ja avosuhteita. Usein myös lapsia näistä eri suhteista.
En koskaan ajattele, että siunaan tässä ihmisen tulevaa erehdystä, jos he päättävät erota. He tietävät jo, miltä tuntuu erota, kun takana on useita katkenneita ihmissuhteita.
Raamatun maailmassa oli toki toisin, kuten tiedämme: nuoret naitettiin sukujen kesken kohta murrosiän jälkeen. Se niistä suhteista ennen avioliittoa.
Kun sitten siunaan uudelleen avioituvaa paria, tilanne on pitkälti sama: useita katkenneita ihmissuhteita (ja avoliittoja lapsineen) jo takana, ja nyt sitten vielä tämä särkynyt avioliittokin, jonka jälkeen he haluavat vielä uuteen avioliittoon.
Olet jo varmaan huomannut, miksi pidän eronneiden uudelleen vihkimistä mahdollisena vastoin Jeesuksen ”selvää” sanaa (Jeesus kun salli eron aviouskollisuuden pettämistapauksessa; Mt 5:32). Uudelleen vihkimisessä on siis kyse ihmisten armahtamisesta, kun he ovat ensin toimineet väärin (jompikumpi on hylännyt toisen). En tiedä onko tässä avioerojen lukumäärällä jokin takaraja..?
Homorakkauden siunaamisessa taas ei ole kyse siitä, että toimittaisiin armollisesti sen jälkeen, kun homot ovat ensin Raamatun ilmoituksen mukaan toimineet väärin (esim. Paavalin sanoin ”luopuessaan luonnollisesta yhteydestä naisiin”) .
Homorakkauden siunaamisessa ei siis ole kyse erehdyksen jälkeen uuden mahdollisuuden antamisesta. Kyse olisi itse erehdyksen siunaamisesta.
Ymmärtänet eron, jonka minä tässä näen. Samalla haluan kuitenkin omalta osaltani painottaa, että toivon ymmärtäväni myös sitä, että evankeliumi vaatii meitä suhtautumaan homoseksuaaleihin ihmisiin armollisesti. He eivät ole itse seksuaalista identiteettiään valinneet.
Tämän johdosta (vaikka lakikaan ei sitä erikseen kieltäisi) en hyväksy minkäänlaista homoseksuaalien syrjintää työelämässä tai seurakunnan toiminnassa. En edes ns. positiivista syrjintää, jonka SLS näyttää hyväksyvän.
Ainoa asia, jonka homoseksuaalit voivat itse valita, on se, kuinka he itse toteuttavat omaa seksuaaliuuttaan. Tässä suhteessa ei ole eroa heteron ja homon välillä.
Jumalan luomistarkoitus ja selvä ilmoitus koskee kaikkia ihmisiä. Siitä ei ole ollut kirkon kaksituhatvuotisen historian aikana epäselvyyttä – paitsi sen jälkeen, kun Raamatun ilmoituksen tilalle tuli valistuksen seurauksena ihmisviisaus.
En edelleenkään voi vaihtaa Raamatun ilmoitusta ihmisviisauteen, mutta toivon osaavani suhtautua armollisesti kaikkiin ihmisiin – erityisesti niihin, jotka ovat jyrkästi kanssani eri mieltä. Eikös sekin kuulu Raamatun ilmoitukseen..?
Kiitos sinulle dialogiin pyrkivästä ja asiallisesta suhtautumisestasi, joka on harvinaista herkkua näinä vänkäämisen ja demagogian aikoina.
Jouni,
kirjoitat: Uudelleen vihkimisessä on siis kyse ihmisten armahtamisesta, kun he ovat ensin toimineet väärin (jompikumpi on hylännyt toisen).
Minusta Jeesuksen lausumat määrittelevät nimenomaan uuden avioliiton aviorikokseksi: Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen (Mt 5:32). Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen (Mt 19:9).
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tässä asiassa oiotaan mutkia. Etenkään kun perhe ja yhteiskunta ovat nykyään kovin toisenlaisia kuin silloin. Minusta se on ihan asiallista lempeyttä. Silti se on toimimista vastoin Raamatun selvää sanaa.
Kahden toisistaan välittävän homon tai lesbon rakkaus on asia, josta Raamattu ei suoraan puhu. Minusta sen määritteleminen aviorikokseksi (mitä se ei ole) tai synniksi on vääryys ja kohtuuttomuus, uskonnollisella kielellä synti. Tämän synnin seurauksia kokee elämässään sadat tuhannet suomalaiset; jos lähipiiri lasketaan mennee miljoona rikki.
Kristillisessä kontekstissä siunauksella ja kiitoksella ja moitteella ja parannukseen kehottamisella on (tai pitäisi olla) samanarvoinen tulkinta. Kristillisen näkemyksenhän mukaan ihminen on aina syntinen. Sitten on tilanteita , joissa ihminen on suurempi syntinen, kuten ollessaan samansukupuolisessa suhteessa. Seurakunnathan voisivat aivan kirkkoherran ja pappien vakaumusten mukaan viettää samansukupuolisten kirkkopyhiä. Edelläolevan perusteella voitaisiin siunata ja kiittää, toisissa kirkoissa julistaa synniksi ja moittia. Kaikki tulisivat ravituiksi, niin papit kuin seurakuntalaiset ja kukaan ei tuntisi tulleensa erehdetetyksi Jumalan sanasta. Kumpaankin seurakuntaan sopisi Jumalanpalveluksen jälkeen Eheytyslounas. Tuoton voisi diakonian kautta jakaa erilaiseen eheytykseen, mitä se sitten anovan sydämellä tarkoittaisikin. Kumpi on suurempi synti, ylipaino vai se, että kaksi täysikästä ja täyspäistä samansukupuolista ihmistä tykkää toisistaan.
Sami Paajanen,
kirjoitat: Kirkossa saadaan onneksi homoseksuaalisuutta sanoa, edelleen vääräksi. Tätä oikeutta tulee varjella ja pitää yllä.
En ymmärrä, mikä onni on saada lyödä (Raamatulla) toista ihmistä, etenkään sellaista, joka ei ole mitenkään itse syyllinen siihen, mitä on. Ehkä se on jonkun käsitys kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta…
Olen poistanut kommentin, jossa kritiikin kohde oli luterilainen kasteteologia. Toivon, että kommentin kirjoittaja valitsee oman teologiansa jankkaamiselle toiset foorumit.
Näin arvelinkin, Jouni. Selityksesi eronneiden uudelleen vihkimisestä on minulle, uudelleen vihitylle, tuttu. Siinä on otettu vakavasti Raamatun henki. Lain tehtävä on näyttää ihmisen paikka, armo vapauttaa elämään. Jos ajatellaan Raamatun syntyhistoriaa, ymmärrän hyvin, että sen kirjoittajilla on ollut tarve korostaa tällaisia yhteisön vapaata liikkuvuutta rajoittavia aineksia.
Mutta minua selityksesi ei vakuuta. Jos Raamatun sanan ottaa kirjaimellisesti, Jeesuksen ilmaus on moninkerroin yksiselitteisempi kuin Paavalin tai Mooseksen lain viittaus miesten kesken harjoitettuun seksiin. Siksi jyrkkyys tässä jälkimmäisessä on ymmärrettävää ja uskottavaa vain, jos on yhtä jyrkkä suhteessa uudelleen avioituvaan. Ja juuri tämä seikka paljastaa sen, että homoseksuaaliseen rakkauteen kriittisesti suhtautuvat tulevat kertoneeksi enemmän henkilökohtaisesta vieraudentunteestaan kuin raamatullisuudestaan.
Blogisti:
”Tämän synnin seurauksia kokee elämässään sadat tuhannet suomalaiset; jos lähipiiri lasketaan mennee miljoona rikki. ”
Miten ihmeessä voit väittää satojen tuhansien suomalaisten olevan homoja?
Homoja on tilastoitu olevan 1% väestöstä. Suomalaisia on n. 5 000 000.
Viidestä miljoonasta 1% on 50 000. Se ei ole ”satoja tuhansia”.
( Heikki Leppä).
Raamattu päähän löymisestä en tiedä mitään, taitaa olla kirjoittajan omia tulkintoja. Suurta lähimmäisen rakkautta osoitetaan sanoilla ja teoilla. Siitä olen Heikin kanssa samaa mieltä.
Ari,
olen jokseenkin varma, että kaikki homot ja lesbot eivät ilmoita suuntautumistaan edes nimettömässä kyselyssä, joten mikään tutkimus ei anna tarkkaa prosenttilukua. Argumentin kannalta sillä ei juurikaan ole merkitystä. Vai onko se tietysti pienempi synti, jos sen seurauksia kokee elämässään vain monet kymmenet tuhannet tuhannet suomalaiset ja lähipiiri onkin vain puoli miljoonaa tai jotain sinnepäin.