Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.
Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.
Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!
On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.
Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).
Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?
Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.
Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).
Minä alan saada näppylöitä sanasta ”tulkinta”. Kyseisen sanan käyttö kertoo myös tietystä oletuksesta tekstin suhteen. Ja se oletus ei nouse itse tekstistä silloin kun sitä ei ole tulkitsemassa se yhteisö, joka sanan on synnyttyänyt/jossa sana on syntynyt.
Miten tulkitaan sanat: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee.”
Mikäli sovellat tuota johonkin homopariin, joudut vähintäänkin tulkitsemaan, onko rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen ylipäätään syntiä. Raamatussa ei nimittäin mainita kertaakaan mitään kahden samaa sukupuolta olevan parisuhteesta.
Minun nähdäkseni Seppo tulee tässä sanoneeksi, että Luther ihan moraalittomuuttaan vääntää Raamatun selvää sanaa homomyönteiseen suuntaan. Lutherin mukaan mainituissa Raamatunkohdissa on kysymys pedofiliasta eikä normaaleista kunniallisista homosuhteista.
Tässä mainitut jakeet vielä uudelleen, nyt suomeksi. Olen korvannut vuoden 1938 kirkkoraamatun vastaavan sanat Lutherin käyttämän termin suomenkielisellä vastineella:
”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä poikien häpäisijät”… (1 Kor. 6:9)
”… ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille… haureellisille, poikien häpäisijöille, ihmiskauppiaille… (1 Tim. 1:10)
”Älä makaa pojan kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” (3 Moos. 18:11)
”Jos joku makaa pojan kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla… (3 Moos. 2:13)
Heikki, kiitos kirjoituksesta. Jumalan sana on muuttumaton. Samoin Jumalan sanan oikea ymmärrys on muuttumaton. ”Ajan henki” vesittää ja yrittää sanoittaa uudelleen muuttumatonta Jumalan sanaa. Nämä ”ajan hengen” mukaiset ”tulkinnat” eivät enää ole Jumalan sanaa, vaan ihmissanoja vailla sen suurempaa merkitystä. Pyhä Henki kirkastaa Jumalan sanaa ja meillä on mahdollisuus löytää oikea ymmärrys. Kuitenkaan me emme ymmärrä kaikkea täällä ajassa vaan vasta Taivaissa me ymmärrämme kaiken. Voimme oppia ymmärtämään Jumalan sanaa yhä enemmän, kunhan tutkimme sitä rukoillen Pyhän Hengen avustamana.
Jouni Turtiaisen kommentti oli todella hyvä. Kuinka paljon minun (järkeni) tekisi mieli mennä ajan hengen mukaisesti? Muokata, ”uusmuovata” Raamattu vastaamaan nykyään korrektina pidettyjä käsityksiä oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta jne. Mutta. Samalla joutuu hylkäämään Raamatun (ilmoituksen). Valinta on vaikea, silti se on tehtävä. Älyllinen akrobatia ei kauas kanna. Olen lukenut viime aikoina vanhoja postilloja, vähän perspektiiviä.
Tulisi lisäksi muistaa historiallinen argumentti. Lähes 2 000 vuotta on aiheeseen liittyvät jakeet/sanat ymmärretty suurinpiirtein samoin. Sitä todistusvoimaa on vaikea mennä mitätöimään.
Homoseksuaalisuutta vastustavalle asenteelle on vaikea antaa oikeutusta maassa, jonka lainsäädäntö takaa kaikille samanlaisen ihmisarvon uskonnosta, kansallisuudesta, ihonväristä ja seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta.
Ja samaan aikaan, kun me enemmistöön kuuluvat kilpailemme argumenteillamme puolesta ja vastaan, eri puolilla tätä maata ja kirkkomme seurakuntia ja kristillisiä järjestöjä taas uusi ihminen tunnustelee hämmentyneenä rakkaudenjanoaan ja ymmärtää ensimmäistä kertaa, ettei olekaan niin kuin muut.
Rakkaat kristityt, kun härkä on kaivossa, on unohdettava sapatti.
(Jusu Vihervaara)
Raamatussa ei mainita paljon muutakaan. Siinä vain todetaan, että sukupuolinen akti on kielletty tapahtuipa se rakkaudesta tai ei. Ja homoseksuaalisuudesta on pitäydyttävä ja lopetettava se heti kuten kaikki muukin synti. Aika yksinkertaista.
Juha Kajander,
Paavalin kritiikin kohteena ei ollut pelkästään kreikkalainen pederastia ( poika-mies suhde) sillä alkuteksti ilmaisee, että hän puhuu mies-mies suhteesta ( Rm 1,27). Jos Paavali olisi halunnut puhua tästä ja esittää tuomionsa vain pederastiaan, hän olisi voinut käyttää monia tunnettuja pederastiaan liittyviä termejä. Paavali tuomitsi myös lesbo suhteet, millä ei ollut liittymäkohtaa pederastiseen käytäntöön.
Sami, kommenttini ei koskenut Paavalin kritiikin kohdetta vaan Lutherin käsitystä Paavalin kritiikin kohteesta.