Onko Raamatun kanta selvä?

Raamatun kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin yleensä ja homoseksiin erityisesti on pidetty niin itsestään selvänä, että siitä ei tarvitse keskustella muuten, kuin osoitettaessa toisen keskusteluosapuolen luopuneen Raamatusta. Olen nähnyt näilläkin sivuilla ivallisia kommentteja lukutaidosta luetun ymmärtämiseen koskien Raamatun selvää ja yksiselitteistä kantaa seksuaalisiin vähemmistöihin. Ikävimpiä puolia on kadotustuomioiden jakeleminen lainaamalla 1. Korinttilaiskirjeen määrättyjä jakeita.

 

Sana arsenokoitees (’miehenmakaaja’) on ymmärretty tarkoittavan homoseksuaalia. Sanan etymologia ei kuitenkaan aina kerro sanan merkityksestä, eikä yhdyssanan osien ymmärtäminen myöskään selitä asiaa. Esimerkiksi lautamies ei ole sen paremmin puinen variksenpelätin kuin sahatavaran toimittajakaan. Harvinaisen sanan käyttö Paavalista riippumattomissa konteksteissa viittaa pikemminkin taloudelliseen sortajaan.

Sanan malakos (’pehmeä’) merkitys on paremmin tiedossa. Kysymys on naismaisesta miehestä, joka pukeutuu pehmeisiin vaatteisiin, meikkaa ja käyttää parfyymiä. Myös seksuaalinen ulottuvuus on muissa teksteissä läsnä: se ei kuitenkaan ole (homo)miesten nainen vaan naistenmies!

On siis vähintäänkin kiistanalaista, puhuuko 1 Kor. 6:9 ja 1 Tim. 1:10 lainkaan homoseksuaaleista. Toki useimmat käännökset viittaavat tähän suuntaan. Monet kommentaarit selittävät näiden kahden sanan merkitystä puolihuolimattomasti, koska nämä kaksi sanaa eivät ole Paavalin argumentaation kannalta keskeisiä.

 

Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu niistä, jotka ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä… Tähän liittyy tulkinnallinen valinta: toisten mielestä tässä tuomitaan kaikki miesten välinen seksi (siis sekä heteroseksuaalien irstailu että umpihomojen rakasta suhde); toiset taas katsova, että Paavali puhuu vain niistä, jotka ovat vaihtaneet itselleen luonnollisen itselleen luonnottomaan (eikä siis sano yhtään mitään siitä, mistä nykyisen keskustelemme).

 

Jos Mooseksen lain määräyksillä on ylipäätään sanottavaa kristityille, niin kielto maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan on keskustelumme kannalta relevantti. Määräys on annettu yhteiskunnassa, jossa miehen asettaminen naisen asemaan edusti miehen maksimaalista häpäisemistä. Taas kysymys on tulkinnasta: onko kielletty vain se tilanne, mihin määräys selkeästi liittyy; vai onko kysymys määräyksestä, jota tulee soveltaa myös kaikkiin muihin tilanteisiin?

 

Keskustelu näistä tulkinnoista on vaikeaa. Ensimmäinen ongelma on, että osa keskustelijoista ei edes tiedosta, että hän tulkitsee tekstiä antaessaan sille merkityksiä. Toinen ongelma on, että ’riippumatonta’ eksegeettistä tietoa on niukalti saatavilla, koska aihe on nyt kuuma kaikkialla, missä Raamattua luetaan. Kolmas ongelma on moniin uskonnollisiin yhteisöihin pesiintynyt tapa käyttää varsin ilkeää kieltä omaan uskontulkintaan huonosti sopivista eksegetiikan tuloksista ja niiden esittäjistä. Neljäs ongelma on, että homoseksuaalisuutta on pidetty syntinä ilman sen kummempia perusteluja: moni arvostettu teologi on kirjoittanut tulkintoja asiaan sen kummemmin paneutumatta; nyt näitä ’heittoja’ sitten luetaan arvostetun teologin huolellisesti perusteltuina näkemyksinä. Ja viides ongelma on sitten se, että useimman keskusteluun osallistuvat ovat jo puolensa valinneet; tämän kirjoittaja muiden joukossa.

 

Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa: se, että tämä teksti on auennut minulle näin ei tee minun tulkinnastani totuutta. Omaa näkemystä ei tee totuudeksi myöskään akateeminen sivistys tai uskon varmuus. Edelleen pätee kaikkiin meihin: Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista … Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee (1 Kor. 13: 9, 12).

 

  1. Roomalaiskirjeessä esitetty vaihto, liittyy kuvakseen alkutilasta. Vaihto on tapahtunut jo siellä, ” ovat vaihtaneet luonnolllisen yhteyden” näin ollen seksuaalinen ” vaurio” on lankeemuksen seuraus josta homoseksuaalisuus on eräs osa.

    Voisi myös pohtia ”avioliiton” ja luomisen merkitystä – liittyköön vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi ( 1Ms.2) jota luterilaisuudessa on pidetty normatiivisena. Parisuhteeseen liittyy näin ollen mies ja nainen. Jla ei siis luonut kumppaniksi toista miestä. Homoseksuaaliseen parisuhteeseen taitaisi liittyä toisenlainen luomiskertomus. Viittaus lakiin tekstissä kieltää useita muitakin suhteita kuin homoseksin mm eläiseksin ja insestin. Vaikka kristityt eivät enää noudata Vt:n rituaalisäädöksiä ( Herb9), Paavali on kuitenkin samaa mieltä monesta lain kiellosta ( Vrt 1 Kr. 5:1, 3Ms 18) ja homoseksistä ( 1 Kr. 6.9).

    Sitten ajatus, jos homoseksin kiellon takana olisi miehen alistaminen naiseksi ja miehen ylivalta naiseen nähden olisi Raamatun ajatus, miksi 1 Ms. sijoittaa miehen ylivallan lankeemuksen seuraukseksi ? Eikö pikemminkin homoseksin kielto liity sukupuolten täydentävyyden mitätöintiin. Parisuhteen henkinen ja fyysinen rakenne on erilaisuus ja ne ” kaksi tulevat yhdeksi lihaksi ”. Jotenkin Heikki tässä paistaa Martti Nissinen läpi! Mutta katsotaan ottaako tämä sinun postaus tuulta alle. Toivottavasti.

  2. Vielä tartun tähän näkökulmaan;

    ” Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus ei ole kenenkään hallussa ”

    Voisiko tämän sanoa myös näin; Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus on olemassa ja meidän täytyy saada se haltuun ”.

  3. Voisiko tämän sanoa myös näin; Keskustelun kannalta olisi etu, jos kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen, että absoluuttinen totuus on olemassa ja meidän täytyy saada se haltuun ”.
    Ei todellakaan voi, koska emme tässä ajassa löydä absoluuttista totuutta. Ja koska joku kuvittelisi, että voidakseen osallistua keskusteluun hänen pitäisi omistaa absoluuttinen TOTUUS. Totuuteen pyrkiminen ja oman totuuden määritteleminen absoluuttiseksi totuudeksi ovat eri linnunradoilla.

  4. Lutherillakin saattaa olla jotain sanottavaa asiasta. Katsokaapa näitä käännöksiä:

    ”Du sollst nicht bei Knaben liegen wie beim Weibe; denn es ist ein Greuel.” (Lev. 18:11)

    ”Wenn jemand beim Knaben schläft wie beim Weibe, die haben einen Greuel getan und sollen beide des Todes sterben. ”(Lev. 20:13)

    ”Wisset ihr nicht, daß die Ungerechten werden das Reich Gottes nicht ererben? Lasset euch nicht verführen: weder die Hurer noch die Abgöttischen noch die Ehebrecher noch die Weichlinge noch die Knabenschänder… ”(1 Kor. 6:9)

    ”…den Hurern, den Knabenschändern, den Menschendieben, den Lügnern, den Meineidigen, und so etwas mehr der heilsamen Lehre wider ist… ” (1 Tim. 1:10)

  5. Luther ei ollut kielitieteilijä ja oli muutenkin moraaliltaan sangen kyseenalainen: olis ollut valmis tappamaan mm. noitia faikka ’omin käsin’.

    Paajanen spekuloi omiaan, Paavali ei viittaa ko asiassa luomiskertomukseen. muutenkaan en ymmärrä fundisten logiikkaa
    Vanhan testamentin arvovallan suhteen. Välillä sitä on toteltava ja uskottava ja välillä ns. Uusi liitto on korvannut sen määrykset. En tähän päivään menessä ole näh nyt näitä asenteita selventävää kestävää logiikkaa.