Jokainen, joka lausuu uskontunnustuksen, uskoo jossain kohtaa eri tavalla. Siis omassa yksityisessä mielessään, mutta pitää yleensä mölyt mahassaan. On enemmän kuin turhauttavaa alkaa vääntää esimerkkisi siitä uskooko todella neitseelliseen syntymään vai ymmärtääkö sen uskontoon kuuluvana ylevöitetyn selitysmaailman itseymmärryksenä..
Minä uskon miten osaan, en niin kuin on opetettu.
Usko joka ei vastaa minun kysymyksiini, on jonkun toisen uskoa.
Eletty uskonto ei ole koskaan oikeaoppisuuden ylistys.
*
Espoon piispa Kaisamari Hintikka otti tämän ”omauskolaisuuden” asian esiin piispainkokouksen avauksessa Kirkkonummella (5.9.): ”Kristilliseen oppiin liittyvissä kysymyksissä kirkossamme ei suoranaisesti vaieta, mutta ei keskustellakaan. Keskustelua kaivataan, mutta samalla sitä pelätään. Pelkoa tuntuu synnyttävän oikeassa olemisen kulttuuri: omasta opintulkinnasta poikkeavat näkemykset eivät synnytä halua kuulla enemmän, vaan tarpeen tuomita muita. Toisten vähättely ja polkeminen synnyttävät hengellisen väkivallan kokemuksia.”
Niinpä.. Hintikka listaa, että jo nyt kirkossa opetetaan eri tavoin ainakin pelastuksesta, sakramenteista ja kirkon virasta. Iso erilaisten opetusten temmellyskenttä on Iso Kirja.
*
On tietysti eri asia, miten piispat ovat eri mieltä kirkon peruskäsitteiden tulkinnasta ja sanoituksesta kuin jos tavallinen taivaan tien tallaaja ymmärtää asiat niin kujin parhaaksi kokee.
Koskapa Jumala ei ole luterilainen, hän viittaa ystävällisesti hymyilleen kintaalla luterilaiselle (tai mille tahansa) oppihifistelylle.
Kell usko on, se uskon kätkeköön ja sitä hiljaa sydämessään tutkikoon.
Jos aina huutaa Jumala, Jumala, ei kukaan usko sitten kun piru tulee.
Se, mitä ajattelen Jumalasta, on eri asia kuin se miten tulen toimeen siinä sisäisen elämän tilassa, jota kutsutaan uskoksi.
*
Uskotko sinä kaiken mitä kirkko opettaa? Tai kaiken mitä kirkossa opetetaan?
Kirkkopolitiikka vaikkei sitä tunnustaisikaan ohjaa jo 1500.taa luvulta kehittyneenä niin kirkollista kuin seurakuntalaista toimintamallia.
Toki sana on käynyt keveämmäksi kuin mukavammaksi pelastusta katsoen, mutta kirkon ulkopuolella olo katsotaan syvemmissä spektseissä omistautumisessa Perkeleelle ja Hänen Enkeleillensä.
Tätä ei sanota ääneen, mutta katoliset varhaiskirkon todistukset ovat edelleen tulilla Suomessakin.
Synti on myös yhdistämässä kirkkoamme valtiovaltaan missä hyvällä todistuksella luodaan kuuliaisia kansalaisia jotka eivät nouse kapinaan vaikka aihetta olisikin.
Tämä oli kiinnostava blogi.
Vastauksena kysymykseen : Vaimoni ja minä olemme ihan perinteisellä tavalla uskovia kristittyjä. Käymme jumalanpalveluksissa säännöllisesti. Rukoilemme Jumalan siunausta päivittäin. Ja Jumala onkin siunannut meitä elämämme monissa jännittävissä vaiheissa, jopa täpärästi vältetystä terrori-iskusta 2016.
Uskomme kaiken, mitä Raamattu ydinsanomaltaan opettaa. Jeesus sanoi, että rakkauden kaksoiskäskyssä on sekä laki että profeetat. Tämän noudattamisessa käytännössä on toki toivomisen varaa.
Mutta kaiken kaikkiaan: Nykyisin on helpompi elää Suomen ev.lut. kirkossa lesbopariskuntana kuin vaikkapa 30 vuotta sitten. Eihän meidän homojen ja lesbojen usko ole miksikään muuttunut, ihan samaan Jumalaan ja Jeesuksen pelastustyöhön on uskottu aina.
Varmaan luultiin, että uskovia, sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ei ole edes olemassa. Malkuksen perustamisesta lähtien (https://www.malkus.fi/index.php/yhdistys/perustietoa) jonkinlaista tietoa sentään on ollut saatavilla.
Mutta valitettavasti kirkkolaiva kääntyy hitaasti. Suuri osa suomalaisista uskoo varmaan, että joku kansanedustaja Raamattua heiluttelemalla oikeussalissa edustaa ev.lut. kirkkoa.
Mielelläni kuitenkin uskon, että lähitulevaisuudessa voin mielihyvin allekirjoittaa kaiken sen, mitä minulle rakas Suomen ev.lut. kirkko opettaa.
Seija, kiitos linkistä. Malkus ei kuitenkaan ilmaantunut keskustelun kentälle vasta v. 2014, vaan jo 1980-luvun alussa. Tausta oli Setan kristillisessä ryhmässä, joka toimi vv. 1975-1976. Pariskunta Ritva Kurki ja Lisa Byland elvytti ryhmän toiminnan marraaskuussa 1980. Ryhmä sai vähän myöhemmin nimekseen Malkus. Ryhmän toiminta alkoi dramaattisesti, sillä ryhmän kokoontuessa toista kertaa kokoontumistilaan, Setan toimistoon, oli kohdistettu uhkaus pommi-iskusta. Kukaan ei kääntynyt ovelta takaisin.
Juuri 1980-luvulla Malkus tuotti monipuolista aineistoa, muun muassa ”Raamattu ja homoseksuaalisuus”, jota jaettiin suurin määrin kirkon piiriin.
Jorma, on asiatonta väittää esim., että Daavidin ja Joonatanin syvässä ystävyydessä olisi ollut kyse jonkinlaisesta homoerotiikasta.
Tietynlaista homopropagandaa on myös väittää itse Jeesusta homoseksuaaliksi.
Ajattelen, että kristittyjä sanan vaativimmasin merkityksessä ovat kaikki, jotka voivat yhtyä uskontunnustukseen kokematta valehtelevansa. Tosin on uskontunnustusten teksteissä kohtia, jotka tuntuvat olevan luontevimmin tulkittavissa vertauskuvallisiksi ilmauksiksi sellaisista mysteereistä, joita on vaikea, jopa mahdoton, pukea eksakteiksi ilmaisuiksi. Mitä esim sisältävät ilmaisut ”taivas”, ”tuonela” tai ”ruumiin ylösnousemus” Apostolisessa uskontunnustuksessa? Nämä voidaan varmaankin tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla. Tästä tulkinnanvaraisuudesta huolimatta en katso valehtelevani lausuesani uskontunnustusta.
Ajattelen varsin paljon samalla tavalla kuin Yrjö Sahama.
Vertauskuvallisuutta, sellaista, jota ei voi ottaa kirjaimellisesti, löytyy Raamatusta paljon. Sen arvo on siinä, että se saa ihmisen ajattelemaan, useinkin pohtimaan oikeaa ja väärää.
Olipa kysymyksessä luterilainen, katolinen, tai ortodoksinen kirkko, niin käsitykseni mukaan heillä on yhteisenä nimittäjänä evankeliumi, apostolien teot ja Paavalin kirjeet. Eripura syntyy tulkinnasta, joka heillä eroaa toisistaan.
Yhteisenä nimittäjänä on myös juutalaisviha, joka konkretisoituu Kristuksen murha syytöksinä, jotka löytyvät Apostolien teoista ja aikaisemmin Jeesuksen omista puheista, kun hän vapauttaa Pilatuksen ja siirtää syyn heille, jotka antoivat hänet Pilatuksen käsiin, sekä syyttää Juudasta kavaltajaksi.
Vaikka tulkinnoissa on eripuraa, jonka Jeesus itse sanoi tuovansa, niin eripura ei ole koskaan kohdistunut siihen, että juutalaiset eivät olisi syyllisiä, heidät on aina pidetty syyllisinä ja syyllistetty. Siitäkin huolimatta, että Jeesus sanoo myös, että se oli isän antama malja, joka hänen oli juotava. Ja taas toisessa kohdassa, hän sanoo itse antavansa henkensä, omasta vapaasta tahdostaan, koska hänellä oli siihen valta.
Viidentoista vuoden tutkimukseni perusteella väitän, että evankeliumi on juutalaisvastainen salaliitto. Kirkon tarkoitus oli laajentua maailmanuskonnoksi, jossa Rooma on sen keskipiste ja koska juutalaiset halusivat pitää oman elämäntapansa ja se ei kristikunnalle sopinut, heidät demonisoitiin paholaisen lapsiksi, jolloin kaikki heihin kohdistuva väkivalta, vaino ja halveksunta, ikäänkuin hyväksyttiin uskonnollisin perustein, koska he eivät uskoneet medän tavalla, heidän uskonsa oli väärä. Ja vainoajat huusivat: ”tämä on jumalan tahto.”
Rasismi keskusteluissa ei ole vielä päästy näille leveysasteille, koska kirkollinen väki on kuitenkin aika monilukuinen, ja polittiisesti he ovat äänestäjiä, ja puolueet tarvitsevat heitä.
Keskustelu rasismista on siis pelkkä torso tässä vaiheessa, pääasia puuttuu.
Lause evankeliumista, jolla tarkoitetaan juutalaisia. ” He ovat valkeiksi kalkitun haudan kaltaisia, sisältä täynnä saastaa ja laittomuutta ” Voidaan siis kääntää osoitamaan itseä, se sopii paremmin niin.
Tarja, harrastatko juutalaista käännytystyötä.
Sami Paajanen voi tuoda esille kohtia missä syntymässä oleva kirkkolaitos, sitten katolisena, siunaa Juutalaista kansaa kuten Ihmisiä sen piirissä.
Ignatiuksesta alkaen kirkon ulkopuolella olo todistettiin kuuluvan Perkeleelle, ja hänen Enkeleillensä.
Tätä todistusta myös Emeritus Häkkinen käytti Piispainkokouksen aloituspuheenvuorossa aikanaan todistaessaan Piispan virasta.
Pekka, ei ole mitään kirkkolaitosta. Juutalaiset ovat kirkon perusta. Jeesus itse oli juutalainen. Kirkko ei ole ikinä opettanut, etteikö kirkon ulkopuolella olisi pelastusta.
Mikäli neitseestäsyntyminen ei ole relevantti kysymys, niin miksi sitä sitten olisi kysymys ylösnousemuksesta? Ylösnousemususkoa pidetään kuitenkin koko kristinuskon lähtökohtana, toisen uskonkappaleen ytimenä.
Muistan kun luin tästä neitseestäsyntymisestä, että se olisi jotenkin epäolennainen tai väärä tai muuta. Päädyin siihen, että jos Jeesus ei olisi syntynyt neitseestä, ei myöskään Jumala olisi kyennyt luomaan maailmaa ja ihmistä. Eiköhän koko kysymys lähde materialistisesta maailmankuvasta, evoluutioteoriasta jne.
Sana neitsyt esiintyy sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Sitä käytetään sekä suorassa että vertauskuvallisessa merkityksessä. Toisinaan se terkoittaa vain nuorta naista. Jeesuksen syntymään liittyen lienee olennaisempaa, että Poika syntyi ihmisestä, naisesta. ”Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan (Gal. 4:4,5).”
Tosin kaikkein oleellisinta lienee, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä. Tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu.
Martti Pentti en tiennytkään, että kiistät Jeesuksen neitseestäsyntymisen. Tosin en ihmettele.
Kirkossamme taitaa olla paljon ihmisiä, jotka uskovat Apostolisesta uskontunnustuksesta vain kohdan ”kuoli ja haudattiin.”
Neitseellisesti
Jos synnytetään hengestä, ei silloin tarvitse koskea naiseen ollenkaan, miehen mielikuvitus voi synnyttää vaikka kuinka monta poikaa, jopa tyttöjä. Heistä tulee kirjallisia hahmoja, he elävät kirjoituksissa. Eikö seitsemän veljeksen äiti ole edelleenkin neitsyt, Aleksis Kivi ei ole häneen sormellakaan koskenut, mutta äiti synnytti kuitenkin seitsemän poikaa, jotka todellisuudessa, henkisesti syntyivät Aleksin päästä.
Athene esimerkiksi, syntyi Zeuksen päästä, mutta kuka on nähnyt heistä kumpaakaan muualla kuin kirjan lehdillä. Kuitenkin heihin on uskottu ja uskotaan varmaan edelleenkin. Zeukselle uhrataan pieni tilkka viiniä aina, kun sitä nautitaan.
Nykyisin myös naiset voivat kirjoittaa ja synnyttää poikia päästään, koskematta mieheen ollenkaan.
Tarja, juutalaiset ovat vähän myöhässä odottavat vieläkin Messiasta, joka tuli jo. Syntyi neitsyt Mariasta…
Tarja Parkkila on Facebookissa. Seinällään hän kirjoittaa: ”Noita NAISIA Pohjanmaalta.” Onko hän siis noita? Mika
Tarja Parkkila on sivistynyt Ihminen joka ymmärtää Raamatun sana sanalta todistuksen ytimen jaettavaksi tähän päivään.
Kun valittujen Evankeliumien kooste on Pyhää tarvittiinko pitkälle 300.taa lukua jatkunutta kanonisoimista valituissa paloissa.
Varhaisia tekstejä oli enemmän, ja varhaisin alkuperäisen löydetyn kopiointinumero nyt käytetyissä ja valituissa menee 43.n tai 44.n paikkeille.
Pekka, Tarja täällä usein avoimesti pilkkaa Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta, kristittyjä ja kristinuskoa.
Eivätkö juuri kaikenlaiset noidat toimi niin?
Naiset Pohjolassa olivat niitä jotka joutuivat huonoina vuosina katsomaan miten perhe pysyy hengissä, ja kun parantumista katsottiin jonkun haavoissa, heräsi hyvin kysymys noidasta.
Kun Eteläisemmässä Euroopassa viimeiset epäuskoiset uhrattiin Espanjassa 1730.tä, 1740.tä luvulla, jatkoi epäuskon oikea formalisoiminen pohjoisemmassa pitemmälle jolloin parantumisen ihmeet katsottiin Jumalan työn vastustamisen asiana mistä seurauksena oli noidan polttaminen tai muuten rankaiseminen.
Kun arvostelemanne Nainen katsoo kulttuurin parantamiseen mahdollisuudessa huomata enemmän, miten tuomitsette Hänet.
Eivätkö noidat kuitenkin ole jollakin tavalla yhteydessä saatanaan ja pimeyden henkivaltoihin?
Ja pahuuden henkivaltoihin.
Ollilta hyvä blogi. Tuli mieleen arvostamani edesmenneen Antti Eskolan (jonka luennoilla sain joskus istua) erinomainen kirjanen ”vaikka en niin kuin kirkko opettaa.”
Kari-Matti, eikö meidän pidä uskoa niin kuin Raamattu sanoo ja opettaa.
Mika, ei pitäisi, krustillisellä kirkolla, ei ole ikinä ollut tälläistä käsitystä, se on 1500 luvulla lutherin lanseeraama ajatus, joka on pahasti pielessä ja harhaa.
Vai onko sinusta Raamattu niin täynnä virheitä, ettei siihen muka voi enää nykyaikana
Sami, sinä taidat edustaa näkemystä, että kirkon traditioon pitää uskoa yhtä paljon kuin Raamattuun. Vai jopa traditioon enemmän?
Sami, onko sinustakin Raamattu niin epäselvä, että se tarvitsee kirkon tradition tuekseen?
Mika, ei voi, kuten Raamattukaan ei voi.
täysin luottaa?
Tämä vastauksena Kari-Matille.
Mika, Raamattu on osa traditiota. Kirkko on aina uskonut traditioon ja Raamattu on yksi osa traditiota. Kirkko ei ole ikinä uskonut yksin Raamattuun, se on protestanttinen harha.
Sami, traditio voi olla melkein millaista tahansa. Raamattu sen sijaan on selvä ja selkeä.
Mika, ei voi, kuten Raamattukaan ei voi
”Traditio voi olla melkein millaista tahansa. Raamattu sen sijaan on selvä ja selkeä.” Raamattukin on tradition synnyttämä. Se ei ole pudonnut taivaasta eikä sitä ole kirjoitettu enkelin sanelun mukaan.
Raamatun kirjoittajat ovat kirjoittaneet Raamatun Pyhän Hengen johdatuksessa ja sanelemana.
Siis Jumalan johdatuksessa ja sanelemana.
Tietenkin Raamatun kirjoittajien persoonallisuus näkyy Raamatussa, mutta sekin on Jumalan vaikuttamaa.
Otan virsikirjan ja avaan sen takaosan esiin, josta uskontunnustuksen löydän. Nousen ja luen yhdessä seurakunnan kanssa sen. Käytän kirjaa sillä muuten ajatus harhaillee ihan muualle. Minulle messussa uskontunnustuksen lausuminen on haaste uskomiseen. Sen jokaisen sanan kohdalla. Eihän meissä sitä uskoa ole kenessäkään, jolla voisimme omaa uskoamme täydellisenä pitää. Ainahan se on vajavainen ja heikko. Uskontunnustusta lukiessani voin tarkastella oman uskon aukkopaikkoja.
Pekka,
Usko, mikä Jumalaa miellyttää, Jumalalle kelpaa on Jumalan lahja. Tätä ei käsitä ilman Jumalan ihmiseen laittamaa uskoa. Ristiriitaistako?
Koska ihmisellä on vapaus uskoa tai ei-uskoa, niin myöntää/uskoa Jumalan olemassaolo on askel Jumalan puoleen.
On hyvin suosittu oppi-iskulause, ”Ihmisen tehtävä on vain vastustaa …! ” Tämä tukeutuu sakramentaliseen pelastusoppiin, oppiin, jota Raamatusta ei löydy. Tähän sitten liitetään kaikkia tahoja tyydyttävä opetus pelastuksesta, vanhurskautuksesta, että se on ihmisen ulkopuolinen ilmiö?
Raamatussa asia on kuitenkin päinvastoin esitetty, toistuvasti. Koko Raamatun opetus tähtää henkilökohtaiseen uskoon, uskossaoloon, joka on Jumalan lahja, kun ihminen tulee uskoon. Se minkä uskoontullut saa omistaa on sisäistä, näkymätöntä, iäistä ja minulle armosta annettua, minut pelastavaa. Usko, pelastus on kaikille tarkoitettu, Jumalan puolelta. Sitä jokainen ihminen kaipaa ja se jokaisen ihmisen voi tyydyttää, eikä sitä omisteta vastustamalla, mitä se sitten tarkoittaneekin.
Ei ole kollektiivista uskoa eikä kollektiivista syntiä. Jokaisen oma usko pelastaa ja jokaisen oma synti erottaa Jumalasta.
Reijo M., me luterilaiset, jotka ymmärrämme Raamatun Lutherin opettaman Ristin teologian pohjalta, uskomme, että ihmistä ei pelasta oma usko, vaan yksin Jeesus Kristus. Usko on väline. Uskon kohde Jeesus Kristus pelastaa, ei usko itsessään. Näitä pohdin muutamia vuosiakin uskoon tuloni jälkeen, ennen kuin asiat alkoivat loksahdella paikalleen ja avautua. Tämä tapahtui minulle, kun tajusin etten ole uskovanakaan kaikesta yrittämisestäni huolimatta muuttunut yhtään paremmaksi, vaikka halusin toki kovasti tulla paremmaksi kristityksi. Ensin minun oli tultava Jumalan lain murskaamaksi kaikesta omavoimaisuudestani ja oman uskoni mahdollisuuksien harhasta. Niin kuin lauletaan laulussa ”Särkynyt saviruukku”. Pala palalta särjettiin. Mutta siitä alkoi uusi elämä ja ymmärrys. Aloin hahmottaa lain ja evankeliumin eron, yhteenkuuluvuuden ja suhteen ymmärtämisen pohjalta Raamattua. Jeesushan on itse Persoonassaan Laki ja evankeliumi. Koko Raamattu todistaa Pojasta, Kristuksesta. Ja häntä minun tulee sieltä etsiä. Ja hänessä löydän omantunnon rauhan ja elämän merkityksen. Koko maailmankaikkeus avautuu Hänessä, Pojassa.
Pohdin siis tärkeää kysymystä ”Uskonko uskooni”? Päädyin siihen, että jos uskon uskooni ja uskon pelastuvani oman uskoni perusteella, uskon omaan vanhurskauteeni eli toisin sanoen Jumalan tekoon minussa. Silloinhan kyse ei olisi lahjasta eli yksin armosta minun hyväkseni luetusta Kristuksen vanhurskaudesta (josta esim. apostoli Paavali selkeästi kirjoittaa), vaan kyse olisi omasta omistetusta vanhurskaudestani, joka on siis minussa luetun vanhurskauden eli omistetun lahjan perusteella syntynyttä ja uskossa elämisen kautta minussa aktualisoitunutta, toteutunutta vanhurskautta. Joten silloin kuvittelen pelastuvani minussa olevan toteutuneen pyhityselämän perusteella eli toisin sanoen pelastuisin oman itseni perusteella enkä Kristuksen tähden. Näin pelastumiseni olisi todella epävarmalla pohjalla, sillä enhän täällä maailmassa voi koskaan tulla pyhäksi ja Jumalalle kelpaavaksi muutoin kuin hänen Poikansa sovitustyön perusteella.
Uskonvanhurskauden hedelmä on kuuliaisuus. Mutta en pelastu kuitenkaan uskon kuuliaisuuteni tähden, vaan Jeesuksen kuuliaisuuden ja Jumalan tahdon täyttämisen perusteella ja siksi että Jumala on lukenut minut vanhurskaaksi Kristuksen tähden, vaikka minussa edelleen on syntiä enkä ole täydellinen. Koska avukseni huudan Herraa ja turvaan Kristuksen täytettyyn työhön puolestani, olen Jumalan vanhurskauttama ja jatkuvasti hänen vanhurskautettavanaan ja siksi Hän näkee minut Poikansa sovitustyön lunastamana ja sen lävitse ja VAIN siksi kelpuuttaa minut ja siis tämän Kristuksen vanhurskauden varassa pelastun, en oman vanhurskauteni.
Riitta, luterilainen vanhurskauttasoppi on on kehittynyt ajan saatossa, eikä luterilaisten keskuudessa ole siitä yksimielisyyttä. Erilaisia painotuksia löytyy. Uskon välineellistäminen kuuluu Amerikkalaiseen Missiori Synodin pravureihin. He painottavat objektiivisuutta, vanhurskauttaminen on julistustoimi taivaan kuvitellulla torilla. Mitään muutosta vanhurskauttaminen ei tuo ihmiseen. Jos näin olisi Lutherin oikeatkin opetukset saisi heittää romukoppaan. Miksi kilvoitella kun ei tule paremmaksi, kaikki olisi silmänlumetta. Raamatussa on selvä opetus ihmisen muuttumisesta ja siitä, että uskossa Kristus on läsnä, ja usko on hänen teko, meissä. Nämä kummatkin ovat totta yhtäaikaisesti.
Uskonko uskooni? Hassu ilmaus. Ihminen voi uskoa uskoonsa, koska kristillisen uskon keskus on Kristus itse. Se ei tarkoita, että ihminen uskoo uskoonsa, vaan juuri Kristukseen joka on uskossa läsnä. Ei kukaan kristitty ajattele uskovansa uskoonsa. Sille ei löydy perusteita. Kukaan ei myöskään kuvittele, kilvoittelun, pyhityselämän kautta kautta kelpaavansa Jumalalle, mikä kirkko niin opettaisi?
Riitta kirjoitat” Uskonvanhurskauden hedelmä on kuuliaisuus.” Juuri näin, jos sinulta puuttuu kuuliaisuus yhdistettynä katumukseen teet tekoja jotka ovat syntiä. Luterilaisuudessa pelastumisen edellytyksenä on teot. Siksi kuuliaisuus on luterilaisuudessakin tärkeätä. Pahat teot nimittäin karkottavat Pyhän Hengen. Jumala ei odota ihmiseltä täydellisyyttä riittää kun tekee parhaansa ja turvaa Jumalaan.