Huomenna alkavan kirkolliskokousviikon tärkein kysymys koskee seurakuntarakennetta. Pessimistisistä ennakkoarvioista huolimatta uskon, että uudistus toteutuu — ja että kyse on uudistuksesta, ei vain muutoksesta.
Yksityiskohtiin tullee vielä muutoksia, mutta peruslinjaus arveluni mukaan säilyy: seurakunnat keskittyvät tulevaisuudessa enemmän toimintaan ja vähemmän hallintoon. Kuulumisyhteisö ei ehkä ole paras sana kuvaamaan uusia seurakuntia. Se sisältää kuitenkin ajatuksen seurakunnista, jotka ottavat nykyistä paremmin huomioon omien alueidensa ihmiset ja heidän tarpeensa.
Asuinalueiden erityessä seurakuntia tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän. Kiinteistöihin, henkilöstöhallintoon, sijoittamiseen ja muihin tukitehtäviin keskittyvien yksiköiden määrää on sen sijaan karsittava.
Peruslinjausta ei välttämättä vaaranna edes se, että kirkolliskokous muuttaisi kirkkohallituksen esityksen keskeisintä periaatetta eli kaikkien seurakuntien pakkoa kuulua seurakuntayhtymään.
Jos seurakunnat ovat jo nykyisin erittäin suuria ja niissä hallintoa on keskitetty ja paikallista toimintaa elävöitetty alue- tai kappeliseurakunnilla, miksi pakottaa kaikkia samaan yhtymämalliin? Sama pätee niihin tilanteisiin, joissa tämäkaltaisia järjestelyitä on suunnitteilla. Eikö tärkeintä ole, että ajatus seurakuntien keskittymisestä toimintaan ja hallinnon siirtämisestä ylemmälle tasolle?
Yhtymäpakosta luopuminen edellyttää uudistukselta kuitenkin sitä, että siinä määritellään nykyistä selvemmin itsekannattavuuden ja laajuuden kriteerit.
Sen sijaan en ymmärrä niitä pieniä seurakuntia, jotka haluavat pysyä itsenäisinä varjellen aikojen saatossa itselleen kertynyttä omaisuutta. Lähimmäisten tarpeiden huomioon ottaminen ja omastaan jakaminen ovat kristillisiä hyveitä, jotka koskevat paitsi toisia ihmisiä myös saman kirkkokunnan toisia seurakuntia.
Seurakuntien itsekkyys on sikälikin turhaa, että kirkon kaikki nykyinen ja tuleva omaisuus on pantattu viimeistä euroa myöten eläkevastuun kattamiseen — ja silti noita euroja on liian vähän.
Jehovan todistajat eivät ole kristillisen kirkon lahko tai ev-lut.kirkon alajaosto. He eivät kuulu lut.kirkkoon.
Tarkoittaako Suomen kirkollisista asioista vastaava ministeri samaa kuin uskontoministeri, jonka vastuualueeseen kuuluu kaikki uskonnot, mitä maassa harjoitetaan?
Salmen kommentti hämmentää minua. Täällä on usein sellainen harhakäsitys, että kirkollisista asioista vastaava ministeri olisi jotenkin sidoksissa nimenomaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Kirkollisista asioista vastaava ministeri ei edusta yhtään ainoata kirkkoa, ei edes evankelis-luterilaista kirkkoa. Kirkollisista asioista vastaava ministeri ei päätä minkään kirkon asioista, ei edes evankelis-luterilaisen kirkon.
Kirkollisista asioista vastaava ministeri on yhteiskunnan edustaja ja hänen tehtävänään on valvoa uskonnonvapauden toteutumista aivan joka ikisen uskonnollisen yhteiskunnan osalta oli sitten kyse evankelis-luterilaisesta kirkosta, islaminuskosta tai jehovantodistajista.
Kirkollisista asioista vastaavalla ministerillä ei ole mitään roolia evankelis-luterilaisessa kirkossa. Hänellä on rooli Suomen hallituksessa.
Eli vastaus Salmen kysymykseen on: KYLLÄ. Kirkollisista asioista vastaavan ministerin vastuualueeseen kuuluu kaikki uskonnot, mitä maassa harjoitetetaan.
Mitään päätäntävaltaa hänellä ei ministerinä kuitenkaan ole minkään maassa olevan uskontokunnan sisäisiin asioihin. Hänen virkatehtävänään on valvoa, että uskonnonvapaus toteutuu jokaisen yhteisön osalta.
No, jos nyt tarkkoja ollaan, niin valtioneuvoston edustaja evlut kirkolliskokouksessa on yleensä ollut juurikin ”kirkkoministeri”. Tosin perinteisesti edustaja ei myöskään äänestä opillisissa asioissa. Joku voinee tarkistaa kirkolliskokouksen pöytäkirjoista asian.
”Kirkollisista asioista vastaava ministeri ei edusta yhtään ainoata kirkkoa, ei edes evankelis-luterilaista kirkkoa.” Jusu
On tärkeää, että tämä tieto ymmärretään, sillä liian usein on väitetty, että ministeri (aiemmenin kansanedustaja) Räsänen on edustanut lut.kirkkoa ja käyttänyt kirkon ääntä, vaikka hän ei ole niin tehnyt.
Luulen, että mielikuva syntyy siitä, että Räsänen mielellään käyttää sanamuotoa: ”Kristittynä ajattelen tästä asiasta tällä tavalla…”
Tuosta helposti vetää sen virhepäätelmän, että Räsänen edustaisi kristittyjen enemmistön näkemystä.
”… liian usein on väitetty, että ministeri (aiemmenin kansanedustaja) Räsänen on edustanut lut.kirkkoa ja käyttänyt kirkon ääntä, vaikka hän ei ole niin tehnyt.</i"
Voihan noinkin spekuloida, mutta tuskinpa sentään niin on väitetty kovinkaan usein, ja julkisuudessa tuskin milloinkaan. Ongelma on ollut tietääkseni se, että monet ihmiset yhdistävät mielessään Räsäsen (tunnettu kristillisyydestään) ja Suomen ev.lut. kirkon (myös tunnettu kristillisyydestään). Tämä on sitten johtanut kirkon kannalta epäedulliseen tulokseen.
Varmuudella tiedetään kylläkin, että edellä kuvatun asian takia kirkon edustajat ovat usein julkisuudessa korostaneet, että Räsäsen käsitykset eivät edusta kirkon kantaa.
Sori, jäi näköjään yksi > -merkki puuttumaan niin kursivoitui koko teksti. Olisko vähän kiva se muokkausmahdollisuus…;)
Tai muotoa ”kristittynä – ja rohkenen sanoa, myös kirkkoministerinä”, ja nimenomaan esim. kristillisillä lähetyspäivillä. Aika kaukaa haettu ajatus, että hän olisi puhunut muslimien kannanotoista tai islamin uskosta, vaikka hän myös tämän viiteryhmän etua valtioneuvostossa vaalii.
”Kirkollisiin asioihin” kuuluvat muun muassa uskonnolliset yhdyskunnat, joita Suomessa ovat evl.kirkko, ortodoksinen kirkko sekä uskonnonvapausL:ssa säädetyllä tavalla rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Siis muun muassa Jehovan todistajat.
Vaikka olenkin Jusu Vihervaaran kanssa moni kohdin erimieltä, mutta tässä asiassa yhdyn täysin hänen näkemykseensä. Lisäksi totean ajatuksenani että kaikkien henkisien ja uskonnolisten kirkojen ja järjestöjen on noudatettava niitä virallisia lain mukaisiakäytäntöjä jotka koskevat ihmisen koskemattomuutta ruumiin ja hengen puolesta sekä on kunnioitettava hänen vapauttaan. Osasinkohan ilmaista itseni oikein alhaisella koulutuksellani.
Eero, hyvin osasit ilmaista itseäsi. Olen samaa mieltä.
Artikkelissa: ”Henriksson sanoo, että jos Jehovan todistajia epäillään rikoksesta, asianomaisten pitäisi viedä asia poliisille ja tätä kautta mahdollisesti syyttäjän kautta tuomioistuinkäsittelyyn. Oikeusministerinä hän ei voi näihin asioihin ottaa kantaa tai lausua tuomioita, vaan ne menevät sitä reittiä, jota Suomessa.”
Jos joku henkilö päättää, että ei enempää halua olla läheisemmässä kanssakäymisessä jonkun toisen kansalaisen kanssa, niin mitähän lakia silloin voisi soveltaa tähän karttajaan?
Jos todistajista erotetaan joku kotona asuva vielä ala-ikäinen lapsi (hyvin harvinaista tosin), huolehtivat heidän vanhemmat tästä edelleen ja tämä tietysti saa asua edelleen kotonaan. Hengellisissä asioissa vain kanssakäyminen yleensä lopetetaan tämän kanssa. tämä lapsen vanhempien oman harkinnan mukaan. Kukaan ei asiaa kontrolloi tai ”vakoile.” Näin ollen lastensuojelulakejakaan tuskin voi tälläisiin tapauksiin soveltaa. Todistajathan eivät harjoita vauvakastetta. Kasteelle menoon vaaditaan jälkeläisen omaa tahtoa ja sitä, että tämä on selvillä mistä on kyse, uskon perusteista, kasteen merkityksestä.
UUT:n ns. ”selvitys on ilmeisesti sama. jonka he jo jättivät lapsiasiamiehelle ja saivat sitä kautta julkisuutta. ”Selvitys” perustui 18 entisen Jehovan todistajan (= enimmäkseen heistä erotettujen kertomuksiin). Jotta nyt voisi puhua jostain ”selvityksestä”, otoksen täytyisi olla hieman laajempi. Todistajiahan on Suomessa noin 20 000. Ei vain muutaman harvan aikuisikäisen ”kalossinkuvan persauksiin” saaneen, jotka eivät enempä halua noudattaa Raamatun periaatteita elämässään ja eivät millään haluaisi hyväksyä asiaa.
Mitä tulee johonkin ”rinnakkaiseen oikeusjärjestelmään”, niin kyllähän Suomessa on erotettu ihmisiä erilaisista aatteellisista tai poliittisista järjestöistä ja muista yhdistyksistä. Todistajista erotetaan, jos kasteelle omasta tahdostaan mennyt henkilö ei enään selvästi havaittavasti ja ilmenevästi elää Jumalan ja Raamatun periaatteiden ja lakien mukaisesti. Heidät toivotetaan kuitenkin aina tervetulleeksi takaisin, jos haluavat muuttaa päätöstään.
Viimeiset kaksi lausetta edellisessä kommentissani piti olla: ”Todistajista erotetaan, jos kasteelle omasta tahdostaan mennyt henkilö ei enempää halua selvästi havaittavasti ja ilmenevästi elää Jumalan ja Raamatun periaatteiden ja lakien mukaisesti. Heidät toivotetaan kuitenkin aina tervetulleeksi takaisin, jos haluavat muuttaa päätöstään. menettely perustuu nimenomaan kristilliselle seurakunnalle tarkoitettuihin Raamatun Uuden testamentin ohjeistukseen. Ei siis mihinkään ns. Vanhan liiton Mooseksen lakeihin,
Ahlfors on oikeassa: se, että ihminen eristetään koko sosiaalisesta verkostostaan sukulaisia ja läheisiä myöten, että hänelle ei puhuta, ei tosiaan kovin helposti täytä minkään rikoksen tunnusmerkkiä. Silti tällaisella kohtelulla voi olla sen kohteeseen musertavat vaikutukset. Sen sijaan, että vain toteaa, että ”meillä on tämmöinen järjestelmä”, oikeusministeri olisi toki voinut käyttää osaamistaan siihen, että pohtisi, miten tällaista selvästi olemassaolevaa ongelmaa voisi vähentää yhteiskunnan keinoin.
Tämähän on sikäli merkittävä asia, että on mahdollista, että tapahtuu myös sellaisia painostustekoja, jotka muutoin luettaisiin räikeiksi ihmisoikeusrikkomuksiksi, mutta kun asianomaine ”on vapaaehtoinen jäsen”. Eikä tämä tietenkään koske vain jehovantodistajia, tämä on laajempi ongelma. Toisinaan hinta omien oikeuksien vaatimisesta voi olla tällaisessa yhteisössä kohtuuton.
Olen tietysti Vesan kanssa samaa mieltä siitä, ettei ole rikos karttaa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta hymyillä toiselle, ja jos veli ei halua tavata siskoaan koskaan, ei tuomioistuin sille mitään voi.
Mutta julmaa se on. Ja karttamisen takia ei voi sanoa rehellisesti, että Suomessa on n. 20 tuhatta Jehovan todistajaa. Emme tiedä miten moni on joukossa aidosta uskosta, miten moni siksi että pelkää menettävänsä kaiken jos tunnustaa ettei usko.
Yhteiskunta tähän voi tehdä tuskin muuta kuin ehkä tukea UUT:n toimintaa.
Meistä jokainen jolla on JT lähipiirissä voi tietysti erityisesti muistaa pitää hänet lähellä. Silloin on edes joku johon tukeutua, jos irtautuu todistajista.
Tarja Koivumäki: ”Sen sijaan, että vain toteaa, että “meillä on tämmöinen järjestelmä”, oikeusministeri olisi toki voinut käyttää osaamistaan siihen, että pohtisi, miten tällaista selvästi olemassaolevaa ongelmaa voisi vähentää yhteiskunnan keinoin.”
Niin mitenkä sitä voisi ”yhteiskunnan keinoin vähentää”? Kuulostaa jo hieman hurskastelulta. Suurin osa todistajista erotetuista palaa muutoin yhteisöön jossain vaiheessa, jos heillä on aito usko, jonka ovat kerran vapaaehtoisesti omaksuneet. Heidät otetaan aina tervetulleena vastaan.
Jos ei ole, tai ovat tietoisesti hylänneet ja menettäneet uskonsa, he ottavat luonnollisesti itse etäisyyttä yhteisöön.
Sen sijaan voidaan sanoa, että yhteiskunnassa on muutoin yksinäisyys hyvin suuri ongelma. Syrjäytyneitä ja yksinäisiä, kaiken ikäisiä, eikä vähiten vanhuksia riittää joista omaiset välittävät varsin vähän.. Kukaan ei vaikuta vaativan siltä ”yhteiskunnalta” mitään tehtäväksi heidän hyväkseen.
Ei taida sillä ”yhteiskunnalla” oikein riittää keinoja ihmisten ongelmien ratkaisemiseksi. ”Viisaita sananselittäjiä” tälläkin palstalla tuntuu riittävän mitä pitäisi tehdä. Parasta olisi vain tehdä oma osuutensa ja pitää huolta omista läheisistään, ennen kuin alkaa antamaan muille ”direktiivejä”.
Muutama todistajista erotettu lienee oleman varsin pieni ongelma verrattuna koko yhteiskunnan eri sosiaalisiin ongelmiin, ei vähiten syrjäytymis- ja päihde sellaiset, lisättynä vanhusten hoidon tila.
Useat todistajista erotetut, jotka ovat palanneet yhteisöön ovat todenneet, että juuri erottamistoimenpide auttoi heitä havahtumaan tilanteeseensa.
Tarja Koivumäki: ”että on mahdollista, että tapahtuu myös sellaisia painostustekoja, jotka muutoin luettaisiin räikeiksi ihmisoikeusrikkomuksiksi, mutta kun asianomainen “on vapaaehtoinen jäsen”. Eikä tämä tietenkään koske vain jehovantodistajia, tämä on laajempi ongelma..”
Mitä ihmeen painostuskeinoja??!! Todistajat kehoittavat kaikkia ihmisiä tervetulleiksi tilaisuuksiinsa ja tarjoavat kaikille julkaisujaan luettavaksi. Ei voi muuta kuin kehoittaa sinua arvoisa Tarja perehtymään asioihin lähemmin, ennen kuin alat esittämään yllä olevan kaltaisia vihjailuja.
Itse muistan kylä joskus joutuneeni esim. työ- tai kouluyhteisöissä erilaisen ”painostuksien” kohteeksi, joten kohteita ohjeille riittää. Mielestäni todistajien keskuudessa sovelletaan käytäntöön varsin hyvin niitä Jeesuksen lähimmäisen rakkauden ohjeita.
Jori Mäntysalo: ”että Suomessa on n. 20 tuhatta Jehovan todistajaa. Emme tiedä miten moni on joukossa aidosta uskosta, miten moni siksi että pelkää menettävänsä kaiken jos tunnustaa ettei usko..”
”Menettää kaiken”??!! Nykyisen kaltaisen maailman keskellä ei ole mitenkään helppoa olla todistaja. Luopuessa menettää ainakin ”nykyisen maailman” (sen uskontojen, uskonnottomien) enemmistön epäsuosion. Ehkä joku arvostaa sitäkin. Uusi testamenttihan osoittaa, että kaikkien usko koetellaan ja ettei Jeesuksen seuraajilla ole ”maailman” suosiota. Lue joskus, niin huomaat senkin detaljin.
Jori Mäntysalo: ”Yhteiskunta tähän voi tehdä tuskin muuta kuin ehkä tukea UUT:n toimintaa.”
Tarvetta varmastikin saattaisi olla. Kyseisen yhdistyksen toiminnanjohtaja on Jehovan todistajista erotettu henkilö, ja vaikuttaa hieman turhan silmiinpistävästi kohdistavan kaikin mahdollisin tavoin erilaisia väittämiä ja toimia juuri todistajia vastaan. Niissäkin hommissa olisi hyvä, että henkilö olisi ilman minkäänlaisia pienempiäkään epäilyksiä puolueeton ja johdonmukainen ilman mahdollisia omia intressejä.
Jori Mäntysalo: ”Meistä jokainen jolla on JT lähipiirissä voi tietysti erityisesti muistaa pitää hänet lähellä. Silloin on edes joku johon tukeutua, jos irtautuu todistajista.”
Todella hyvin sanottu Jori. Yhteiskunnassa on aivan liikaa yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä ilman muutamaa harvempaa todistajista erotettua henkilöäkin. Niin uskonnottomien kuin uskovienkin pitäisi kiinnittää tähän asiaan huomiota. Raamattua siteeratakseni: ”Heittäköön ensimmäisen kiven se joka on syytön.” Useimmat (uskonnottomat ja uskovat) lienevät tunteman ainakin joitain hyvin yksinäisiä ihmisiä.
Ps. Todistajiin kuuluu harvemmin kokonaisia sukuja. Näillä heistä erotettujen sukulaisilla ja muilla heidän tuntemillaan ihmisillä on siis loistava tilaisuus auttaa heitä sopeutumaan tähän ”nykyiseen maailmaan” sen kaikkine ”hyvine puolineen”?!, johon ”maailmaan” taas todistajat eivät aseta tulevaisuuden odotteitaan. Ovat kuitenkin tunnollisesti sen lainkuuliaisia ja veronsa maksavia kansalaisia.
Ahlfors hyvä, ymmärrän närkästymisesi, mutta jos luet tarkemmin, minä puhuin muistakin kuin jehovantodistajista. Kyllä yhteiskunnassamme yleisesti tiedetään, miten vaikeaa oman viiteryhmän painostusta on vastustaa. En usko että jehovantodistajuus poikkeaaa muusta suuresti. Jos tosiaan on vaarana menettää kaikki sosiaaliset kontakstit ja läheiset, ihminen saattaa alistua olemaan käyttämättä ehkäisyä ja synnyttämään 22 lasta, päättämään verensiirron antamatta jättämisestä, silpomaan lapsensa sukupuolielimet tai muuta mukavaa. Osa noista on jo rikoksia ja samalla räikeitä asioita, osa – kuten vaikka tiukka pukeutumissääntö tai ehkäisyn hylkääminen – ovat ihmisen vapaasti valittavissa. Mutta kuinka vapaasti, sitä voi miettiä. Kuinka vapaaehtoisesti sitä ihminen luopuu uskonnon mukana kaikesta muusta sosiaalisesta piiristään…
Tarja Koivumäki: ”En usko että jehovantodistajuus poikkeaaa muusta suuresti……..ihminen saattaa alistua olemaan käyttämättä ehkäisyä ja synnyttämään 22 lasta,……… silpomaan lapsensa sukupuolielimet tai muuta mukavaa. Osa noista on jo rikoksia ja samalla räikeitä asioita, osa – kuten vaikka tiukka pukeutumissääntö tai ehkäisyn hylkääminen – ovat ihmisen vapaasti valittavissa.
Mitenkä nämä asiat liittyvät Jehovan todistajiin? Eivät he ”silvo lapsiensa sukupuolielimiä, eikä heille ole esitetty mitään ehkäisykieltoja!! Pätkin vain tarkoituksella siteeraustani, koska nimenomaan mainitset Jehovan todistajat tässä yhteydessä nimeltä, tavalla jolla joku mahdollinen tekstisi lukija voi yhdistää ylläolevat asiat myös todistajiin.
Tarja Koivumäki: ”Ahlfors hyvä, ymmärrän närkästymisesi, mutta jos luet tarkemmin, minä puhuin muistakin kuin jehovantodistajista. Kyllä yhteiskunnassamme yleisesti tiedetään, miten vaikeaa oman viiteryhmän painostusta on vastustaa. En usko että jehovantodistajuus poikkeaaa muusta suuresti…”
Todistajana oleminen nykyisen kaltaisessa maailmassa ei ole helppoa. Se on vähän kuin vastakkaiseen suuntaan menemistä verrattuna muihin. Siksi sellaisena oleminen ja toimiminen vaatii vahvoja sisäisiä vaikuttimia.
Raamatun mukainen kristillisyys ei nykyisin ole kovin suosittua edes ev.lut. kirkon jäsenten keskuudessa, jossa kuulemma joihinkin siihen kuuluvien lausuntojen mukaan saa uskoa mihin itse lystää, tai olla uskomatta. Eikä myöskään ole väliä vaikka tietoisen tarkoituksellisesti ja jatkuvasti harjoittaisi kristillisyyden oppikirjana pidetyn Raamatun periaatteiden vastaisia tekoja. Voi siitä huolimatta pysyä ns. ”kunniallisena” kirkon jäsenenä..
Raamattu ja Jeesus Kristus taas opetuksissaan osoittavat, että kaikkien kristittyjen usko tullaan koettelemaan ja että nämä eivät tulisi olemaan ”maailman” suosiossa, sen mukaan siis häviävän maailmanaikojen piirissä.
Tietysti se henkilön mainitsemasi ”viiteryhmä” aina vaikuttaa tähän joskus enemmän, joskus vähemmän. Aidossa uskossa pysymisen suhteen pelkästään sellainen vain voi muodostua jossain vaiheessa vaaralliseksi tilaksi. Usko ja hengellinen näkemys voi tukahtua jopa täysin tyystin.
Toimittaja Ijäs pisti oman johdattelevan ja vihjailevan kysymyksensä jutun otsikoksi.
Hyvää lehtimiestapaa?
Vesalle ja Kari-Matille: uskonyhteisöön kuuluminen tai sellaisesta eroaminen ei saa johtaa itsemurhiin. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää?
Helena Holmberg: ”Vesalle ja Kari-Matille: uskonyhteisöön kuuluminen tai sellaisesta eroaminen ei saa johtaa itsemurhiin. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää?”
Se on helppoa ymmärtää. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 1200 itsemurhaa. Onko sinulla jotain tarkempaa tietoa kuinka moni näistä olisi ollut Jehovan todistajia tai heistä eronneita? Itse tiedän yhden tapauksen, mutta sekin jo vuosien takaa.
Eija Moilanen: ” Jos tällaisesta sulkeutuneesta uskonjäjestöstä on lähtemässä, niin irti pääseminen tapahtuu paremmin, kun on kokonaan irtautunut.”
Samaa mieltä siitä ”irtautumisesta”. Turha ”jäädä ulko-ovelle rähisemään ja kiukuttelemaan”. Aiheuttaa vain pidemmän päälle itselleen vahinkoa, vaikka kyse onkin varsin pienestä porukasta, joka silloin tällöin onnistuu saamaan huomiota mediassa..
Mutta se mainintasi ”sulkeutuneesta järjestöstä”? Todistajat kutsuvat kaikkia ihmisiä tervetulleeksi kokouksiinsa ja heidän julkaisunsa ovat kaikkien saatavilla. Kyse ei ole siis alkuunkaan mistään ”suljetusta järjestöstä.” Kaikilla on mahdollisuus perehtyä heidän opetuksiinsa ja toimintaansa, jos haluavat. Se olisi parempi kuin tehdä johtopäätöksiä pelkkien kuulopuheiden perusteella.
Eija Moilanen: ” jos vakavaa tapahtuu, niin sosiaalitoimi ja poliisi ovat ne kanavat. Tällä en viittaa keneenkään vaan ihan yleisesti.”
Juuri näin. Oli sitten kyseessä mihin tahansa ryhmittymään kuuluvista tai ryhmittymättömistä ihmisistä.
Itsellä on vähän kaksijakoinen suhtautuminen näihin asioihin. Jos tällaisesta sulkeutuneesta uskonjäjestöstä on lähtemässä, niin irti pääseminen tapahtuu paremmin, kun on kokonaan irtautunut. Ongelma tulee tietysti siitä, jos oma perhe jää yhteisöön ja siitä syntyy ristiriidat. Tilanne on repivä. Aikoinaan hyvin paljon arvostin uskontojen uhrit järjestöä. Mutta nyt vaikuttaa, että tämä Jehovan todistajat tausta vaikuttaa, ehkä huomaamatta. On monia eri tilanteita, mutta jos suljetusta yhteisöstä haluaa irti, niin kannattasi joksikin aikaa ottaa itse kunnon irtiotto. En usko tällaisten niin kutsuttujen uhrien hyvin vointia edistävän tällainen vatvominen.
Ilman muuta, jos vakavaa tapahtuu, niin sosiaalitoimi ja poliisi ovat ne kanavat.
Tällä en viittaa keneenkään vaan ihan yleisesti. Ei voi vain yhtä puolta kuuntelemalla lähteä yleistämään, oli kyseessä kuka hyvänsä.
Henriksonille tai liekkö Iäkselle tiedoksi. Olen havainnut näitä oikeusistuimia monia täällä netissä.
Jos yhteiskunta ei kykene muuten puuttumaan näihin esim. JT:n räikeisiin tekoihin ja väkivaltaan, niin yhteiskunnan tulee antaa taloudellista ja kaikkea mahdollista tukea järjestöille, kuten UUT ry:lle, jotka kykenevät auttamaan uskonnon uhreja ja antamaan sekä vertaistukea että ammattilaisten apua.
Sonja Ottavainen: ”Jos yhteiskunta ei kykene muuten puuttumaan näihin esim. JT:n räikeisiin tekoihin ja väkivaltaan…”
Hupsis! Olipa kovia väitteitä yleisesti lainkuuliaisiksi todetuista kansalaisista. Melkeinpä jo ”henkistä väkivaltaa” tuollaisten väitteiden julkisesti ”ulospieriminen”.
Oikeaa tietoa todistajien opetuksista ja toiminnasta heidän virallisilta nettisivuiltaan: http://www.jw.org/fi/
Sonja Ottavainen: ”yhteiskunnan tulee antaa taloudellista ja kaikkea mahdollista tukea järjestöille, kuten UUT ry:lle, jotka kykenevät auttamaan uskonnon uhreja ja antamaan sekä vertaistukea että ammattilaisten apua.”
Tarvetta varmastikin saattaisi olla. Kyseisen yhdistyksen toiminnanjohtaja on Jehovan todistajista erotettu henkilö, ja vaikuttaa hieman turhan silmiinpistävästi kohdistavan kaikin mahdollisin tavoin erilaisia väittämiä ja toimia juuri todistajia vastaan. Niissäkin hommissa olisi mielellään hyvä, että henkilö olisi, siis ilman minkäänlaisia pienempiäkään epäilyksiä, täysin puolueeton ja johdonmukainen ilman mahdollisia omia intressejä.
Vesa Ahlfors, sitähän tässä juuri pohditaan, että rikkooko liikkeenne ”oikeusistuinkäytäntö” mahdollisesti lakia. Epäinhimillistä, julmaa ja siten moraalitonta se on joka tapauksessa.
Kehotuksesi tarkistaa jehovantodistajien opetuksest ja toiminta sen omilta nettisivuilta on naiivi. Sielläkö kerrottaisiin liikkeen epäinhimillisistä ja julmista käytänteistä?
On täysin luonnollista, että UUT kertoo niistä asioista, joista sillä on eniten tietoa – ja uhreja. Tiedottajanne Veikko Leinonen kiinnitti tavallasi huomion vain epäkohdista kertoneiden mahdollisiin motiiveihin väittäen, että kyse on liikkeeseen kohdistuvista vainoista. Marttyyriksi heittäytyminen on yksi tapa yrittää kiertää itse asia. Samalla se indikoi, että esitetyt väitteet pitävät paikkansa – muuten ne olisi kiistetty.
”Hupsis! Olipa kovia väitteitä yleisesti lainkuuliaisiksi todetuista kansalaisista. Melkeinpä jo “henkistä väkivaltaa” tuollaisten väitteiden julkisesti “ulospieriminen”.” Vesa A
Ymmärrän Vesa, että sinulle nuo meidän muiden kauhistelemat käytänteenne ovat ihan ok ja normaalia.
Minusta juuri sellainen ihminen on hyvä kertomaan ja selvittämään asioita, jolla on jo kokemusta ongelmista ja tuntee käytänteitä. Tarkoitan UUT ry:n toiminnanjohtajaa. Hienoa työtä on tehnyt ja tekee!
Muuten tuossa Panu sanoikin jo kaiken.
Panu Saarela: ”Vesa Ahlfors, sitähän tässä juuri pohditaan, että rikkooko liikkeenne “oikeusistuinkäytäntö” mahdollisesti lakia..”
Sitähän minä jo tuolla aiemmin kysyin, että mitä lakia tämä tässä yhteydessä sitten rikottaisiin. Kerro ihmeessä, jos tiedät.
Kirjoitin seuraavaa: ”Jos joku henkilö päättää, että ei enempää halua olla läheisemmässä kanssakäymisessä jonkun toisen kansalaisen kanssa, niin mitähän lakia silloin voisi soveltaa tähän karttajaan?
Jos todistajista erotetaan joku kotona asuva vielä ala-ikäinen lapsi (hyvin harvinaista tosin), huolehtivat heidän vanhemmat tästä edelleen ja tämä tietysti saa asua edelleen kotonaan. Hengellisissä asioissa vain kanssakäyminen yleensä lopetetaan tämän kanssa. tämä lapsen vanhempien oman harkinnan mukaan. Kukaan ei asiaa kontrolloi tai “vakoile.” Näin ollen lastensuojelulakejakaan tuskin voi tälläisiin tapauksiin soveltaa. Todistajathan eivät harjoita vauvakastetta. Kasteelle menoon vaaditaan jälkeläisen omaa tahtoa ja sitä, että tämä on selvillä mistä on kyse, uskon perusteista, kasteen merkityksestä.”
Panu Saarela: ”On täysin luonnollista, että UUT kertoo niistä asioista, joista sillä on eniten tietoa – ja uhreja.”
Kun sen ”firman” toiminnanjohtaja on myös todistajista erotettu henkilö, ”tiedot” ”uhreista” lienevät tälle hyvinkin mieluisia ja tämä ”kaivelee niitä mitä innokkaimmin suurennuslasin kanssa.” Kyseisessä hommassa toimivan suhteen voisi toivoa, ettei tämän puolueettomuudesta ja johdonmukaisuudesta olisi millään taholla edes pienintäkään epäilystä.
Panu Saarela: ”Tiedottajanne Veikko Leinonen kiinnitti tavallasi huomion vain epäkohdista kertoneiden mahdollisiin motiiveihin väittäen, että kyse on liikkeeseen kohdistuvista vainoista.”
Tämä on varmasti sanonut paljon muutakin, jos asiaa on tältä kysytty. Toimittajat päättävät sitten mistä asioista haluavat pistää tekstiin.
Ymmärtääkseni kirjoitin kohtuullisen selvästi, että jehovantodistajien toiminta ei välttämättä riko lakia (sen päättäkööt jurisit), mutta se on joka tapauksessa julmaa, epäinhimillistä ja moraalitonta. Ilmeisesti moraalittomuudella ei ole sinulle väliä, kunhan ei vaan jouduta oikeuteen.
Toistat mantran lailla, että UUT:n toiminnanjohtaja on erotettu liikkeestänne ja sen takia jäävi. Kirjoitin jo aiemmin, että huomion kiinnittäminen raportoijien motiiveihin on vain keino siirtää huomio pois itse asiasta, epäinhimillisistä käytännöistänne. Mitä sillä on väliä KUKA jotain väittää, eiköhän olennaista ole se MITÄ väitetään – ja onko se totta.
STT:n välittämän uutisen mukaan tiedottajanne Veikko Leinonen nimenomaan KIELTÄYTYY kommentoimasta esitettyjä väitteitä sanoen kyseen olevan liikettä vastaan suunnatusta kampanjasta. Sinä puhut muunneltua totuutta väittäessäsi Leinosen sanoneen ”paljon muutakin”, mitä toimittajat eivät halua kertoa. Jos sinulla on jotain parempaa tietoa Leinosen sanomisista, niin kerro meillekin. Muutoin väitteesi on vain kiemurtelua ikävien tosiasioiden edessä.