Aina silloin tällöin, niin täällä kuin muuallakin, törmään vanhojen aikojen kaipuuseen. Lapsuusaikoja muistellaan kaiholla, tai 70-luvun parhaita puolia kaivetaan esiin. Mutta oliko entisaika oikeasti nykyaikaa parempi, vai onko tämäkin vain mielikuvituksen tuotetta ja oman paremmuuden todistelua?
Nykynuoret kyllä pärjäävät siinä missä mekin. Eikä pidä unohtaa niitä oman ajan huonoja puolia. Omassa lapsuudessa saimme ehkä kuljeskella turvallisesti ympäri kyliä, mutta mitä tuolla vapaa-ajalla usein tehtiin: no ryypiskeltiin ja oltiin tekemässä kolttosia.
Ja toisaalta taas puhutaan, kuinka nykynuorilla on niin helppoa ja omassa ajassa opimme sentään elämän vaikeuksiin nuorena. Mutta auta armias, kun eteen tulee jokin tietotekninen ongelma – heti olemme nuoren sukupolven avun tarpeessa. Kyllä he selviävät ihan kaikesta, mistä mekin.
Puhutaan, että nykynuoret vain viettävät elämäänsä netissä, mutta mitä jos meille olisi suotu tuo mahdollisuus, emmekö muka olisi toimineet ihan samoin? Sitä paitsi eikö se ole parempi, että nuoret ovat kaiken tiedonlähteen äärellä jo nuoresta pitäen. Me olimme vain koulun ja omien vanhempiemme ohjenuorien varassa – nykynuoret voivat kaivaa tietoa ihan kaikesta. Jos omat vanhemmat eivät ole opettaneet talousasioita kunnolla, eikö ole vain hyvä, että netistä löytyy ties mitä talousopasta ja ohjetta säästämiseen?
Ei kaikki ollut ennen paremmin
Ihmiset ovat siitä erikoisia, että milloin pitää olla todistelemassa oman aikakauden paremmuutta, ja milloin taas puhumassa, kuinka helppoa nykyään on. Meidän pitäisi päästä irti itsekeskeisestä ajattelusta, jossa oma aikakausi näyttää jotenkin muita paremmalta.
Kertoohan tämä tutkimuskin, ettei kaikki ennen ollut paremmin. Aika tuppaa kultaamaan muistot, kuten hyvin tiedämme. Samalla se tuntuu joillain luovan jotain paremmuuden tunnetta. Silloin omina aikoina oli muka paremmin, koska oli toisaalta vaikeaa ja toisaalta vain parempaa.
Kunnioitetaan siis myös nuoria ja arvostetaan nykyaikaa. Ei historian ole tarkoituskaan kulkea voitosta voittoon ja suoraviivaisesti. Liekö maailma voisi edes muuttua paremmaksi, jos kaikki olisi tasapaksua ja kehitys ei kulkisi mihinkään.
Näinä vaikeina aikoina toivon että rauha ja ilo kantaa meidät eteenpäin myös tuleviin hyviin aikoihin. Rakkaudella, ei vihalla ja voimalla.
