Voiko kaupungin viestintäjohtaja irvailla uskovaisten tunteita loukaten?
Oulun kaupungin tuore viestintäjohtaja ja julkkisteologi Mikko Salmi sai kirjallisen varoituksen, koska käytti lestadiolaisista loukkaavaksi koettua nimitystä. Kaupunginhallituksen varoitukselle antamien perustelujen mukaan Salmen käytös viestintäjohtajana ei ole ollut kaupungin arvojen eikä hänen julkisen tehtävänsä ja roolinsa vaatimusten mukaista.
Suomen evl-kirkon papit ovat tottuneet jo pidemmän aikaa siihen, ettei heidän virkansa vaarannu, vaikka he loukkaisivat oman yhteisönsä perinteikkäimpiä viiteryhmiä. Sitä pidetään yhä tietyissä liberaaleissa teologipiireissä rohkean ja näppärän kaverin tunnusmerkkinä; siitäkin huolimatta, että samat teologit taitavat olla kaikista yhteiskuntamme ammattiryhmistä epäonnistunein, jos asiaa arvioidaan oman yhteisön yhtenäisyyttä ja elinvoimaa mittaavilla tutkimuksilla.
Nyt Oulun kaupunki päätti antaa tällaisesta ”rohkeudesta ja näppäryydestä” varoituksen. – Onko kyseessä em. evl-kirkollista tapakulttuuria aikuisempi asenne, vai tabu, kuten Mikko Salmi antaa itse ymmärtää?
Toisella kädellä myydään kappeleita ja toisella kädellä niitä tehdään lisää. Järkevää.
Eiköhän se ole tervettä kehitystä Espoossa. Olarin seurakunnalla on hyvä juuri korjattu krikko sekä monta kappelia. Matinkylän kappelikin on noin kilometrin kaksi Haukilahdesta – tien ja bussiyhteyden päässä. Kauppakeskuksessa oleva tila ei kirkkotilana ole hääppönen, sensijaan Matinkylän kappeli on toisessa kategoriassa. Eikö Mainkylän ja Olarin kappeli ja Olarin kirkko riitä supistuvalle seurakunnalle hyvin. Tapiolassa on suuri määrä messuvieraita, kun seurakunnan toimintaa ei ole hajoitettu sinne ja tänne. Säästöjä pitää etsiä ja tämä tuntuisi entisenä Matinkyläläisenä oikealle ratkaisulle.
Tämä blogi on reflektio Kotimaan uutisesta alla olevassa linkissä:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/mikko-salmi-sai-varoituksen-lestadiolaisiin-liittyvasta-sanaleikista-ja-sanoo-nyt-etta-heratysliike/
En osaa vastata otsikon kysymykseen, onko lestadiolaisuus Oulussa tabu? Kuitenkin olen sitä mielltä, että Mikko Salmi ”alitti riman” huumorillaan. Lesta -nimitys on nuorison paljon käyttämä haukkumasana, jonka käyttöä voisi luonnehtia jonkimmoiseksi piilorasismiksi. Nimityksellä leimataan kielteisesti kaikki liikkeeseen kuuluvat ihmiset.
Minulla ei ole sympatioita lestadiolaisen herätysliikkeen organisaatiota ja opetusta kohtaan, mutta liikkeeseen kuuluvat ihmiset eivät missään tapauksessa ansaitse kaupungin virkamiehen taholta tuollaista kohtelua. Kaupunginhallitus teki mielestäni oikean ratkaisun antaessaan Mikko Salmelle kirjallisen varoituksen.
Minun tuntumani on, että samoin ajatteli moni varoitukseen päätynyt. Oletan, ettei kuntapäättäjien tarvitse ajatella varoitusta antaessaan ei-kriittisesti, mutta silti on fiksua säilyttää kunnioittava tapakulttuuri. Näin turvataan eri ryhmien välinen vuoropuhelu ja vaikeidenkin asioiden käsittely toimii tarvittaessa paremmin.
Koko sanalyhennystä ei huomatakseni enää vuosikymmeniin ole juurikaan käytetty. Ikäiseni muistavat ja tunnistavat lyhennyksen mutta yksinkertaisesti sanaa ei käytetä.
Näin Salmi onnistui jälleen julkisuusasiassa. Niissähän kyse ei ole asiasta vaan omasta itsestä.
Rauhanyhdistysläisten en usko koko asiasta välittävän sen enempää kuin kysyttäessä antavan Salmelle muutaman säälipisteen vanhan asian muistelemisesta.
Minä olen kyllä kuullut em. leimasanaa käytettävän yhä vieläkin. – Ja mitä se oikeastaan muuttaisi, vaikka jonkin leimakirveen käyttö olisi harvinaisempaa? Eikö loukkaus ole loukkaus, vaikka siihen käytettäisiin vanhentunutta sanaa?
Täsmennän vielä blogini kysymystä. En pyri järjestämään gallupia siitä miten karkea tai asiaton M. Salmen sanavalinta oli. Pohdin ensisijaisesti sitä, onko kuntapuolella ehkä nyt oivallettu jotakin sellaista, mikä on ollut evl-seurakuntapuolella hukassa?
Julkisuus näyttää olevan Salmelle kovasti tärkeää.
Asiansa puolustelemiseksi ja kiitoksi saamastaan kaupungin huomionosoituksesta hän jatkaa kysymällä Rauhanyhdistysliikkeestä tabuna, ja näin heittää pallon takaisin huomionosoituiksen antajille vaikkakin samalla on asiasta kiittävinään.
Liike ei ole Oulussa tabu, se istuu kaupunkiin enemmän kuin hyvin. Sillä on alueella pitkät perinteet ja sen ihmiset harjoittavat uskoaa liikkeensä arvojen mukaisesti. On kokonaan eri asia mitä itse kukin tykkää heidän seurakuntaoppinsa ytimestä.
Itsellenikin tulee Rauhanyhdistysläisistä mukavia muistoja kun talvipakkasilla pyöräilin heidän aikanaan Uuudellakadulla olleen kokoustilansa ohi 60.tä luvulla. Meikein nytkin tavoitan sieltä tulleen kaffen tuoksun.
Mielenkiintoista on havaita, miten kunnalla on korkeammat moraalikäsitykset, kuin kirkolla.
Pekka nyt en ymmärrä, että mitä tarkoitat. Mikko Salmi on Oulun kaupungin virkamies, ei seurakunnan. Ja työnantaja antoi varoituksen.
Sillä, jolla on kokemuksia vaikka ns. hoitokokouksista, tietää hyvin, ettei se liike ja kaikki sen opit käytännössä ole olleet tai ole niin viattomia kuin Rauhanyhdistys ulospäin haluaa näyttää.
Minkään uskonnollisen tahon virhelyönnit eivät anna aihetta vähättelyyn. Nyt oli kuitenkin kyse siitä, mikä on kaupungin viestintäjohtajan rooli…
Manu Ryösö, myönnät siis, että sen liikkeen piirissä on tehty virhelyöntejäkin. Ovathan he itsekin jokunen vuosi sitten julkisesti pyytäneet anteeksi ns. 70-luvun hoitokokouksia ja niihin liittyneitä väärinkäytöksiä.
Toki myönnän, vaikka minun myöntämiseni ei varmaan ketään hetkauta, koska identifioidun itse evankelisuuteen, enkä lestadiolaisuuteen (muutoin kuin varsin etäisesti esivanhempien kautta).
Tämä blogi pohtii lähinnä asiallisen virkamiesroolin luonnetta, jonka ajattelen olevan myös epäkohtien käsittelyä silmällä pitäen paras malli.
MikaRantanen. Minulla on kokemusta ns. hoitokokouksista, mutta tuskin Mikolla, joka on nyt käyttäytynyt moitittavasti.
Leo Tihinen. Niin minullakin.
Leo Tihinen. Oliko niistä ns. hoitokokouksista hyötyä sinulle?
Leo Tihinen. Tai apua? Vai olitko itse ns. kurinpitäjänä tai kurinpalauttajana? Käytän nyt tällaisia sanoja, kun parempiakaan ei tullut heti mieleen.
Esim. entinen keskustalainen meppi Hannu Takkula on kertonut, että hänelle riitti aikoinaaan hoitokokouksen käsittelyyn joutumiseksi pelkkä televisiosta muistaakseni urheilun katseleminen.
Mika Rantanen: ”Oliko niistä ns. hoitokokouksista hyötyä sinulle?” Vastaan kyllä, mutta en jatka tästä enempää, sillä tämä ei ole blogin aihe ja tarinani on pitkä ja mutkikas.
Kuinka monella liikeyrityksellä on varaa moittia suurinta asiakaskuntaansa? Luulempa että harva sellaista tekee.
Nyt kuitenkin meidän armaassa kansankirkossamme saa yhtenään kuulla negativista puhetta kirkkomme suurimmasta kansanliikkeestämme.
Koko kirkkomme on yhteinen kirkkomme. On aihetta kunnioittaa jokaista kirkossamme olevaa jäsentä ja jokaista kirkkomme piirissä toimivaa liikettä.
Kirkon katolisuus eli kaikkia mukaansa ottava asenne on pantava arvoonsa, jotta tavan takaa eri muodoissa nyrpeät puheenvuorot voidaan vähentää ja yhteisömme kokonaiseheyttä parantaa. Olisi lopultakin päästävä asenteesta: ”Katsokaa kuinka he tappelevat keskenään”, asenteeseen: ”Katsokaa kuinka he rakastavat toisiaan.”
Jos ongelmia esiintyy jossakin niin otettakoon silloin tuon kyseessä olevan ongelman aiheuttajan käyttäytyminen esille, mutta älkäämme leimatko jotain ryhmää yksittäisten väärintekijöiden takia. Eivät kaikki koirat pure, vaikka joku onkin purrut jotain jossakin tilanteessa.
Omalta osaltani olen kaikkialla missä olenkin liikkunut lestadiolaisia tavatessani saanut kokea erittäin hyvää ja miellyttävää naapuruutta tai samoissa toiminnoissa yhteistyötä tekeviä kolleegoja tai työ- tai toimintakavereita.
Minäkin haluan kunnioittaa lestadiolaisia ja kaikkia, siihenhän Raamattukin kehottaa, mutta, Manu Ryösö, onko sinusta väärin ottaa esille näitä epäkohtia, joita vieläkin esiintyy Rauhanyhdistyksessä?
Koska kysymys kohdistui minulle, vastaan.
Kannatan ehdottomasti avointa keskustelua. Herätysliikkeitä, myös omaani, tulee voida haastaa ja arvioida kriittisesti. – Tässä blogissa herättelin kuitenkin pohtimaan kriittisesti myös kritisointitapoja ja niihin liittyviä vastuita.
Varmastikin näin kun taloutta katsotaan.
Yksi opin sisältö, ja sen sisäpiiriinsä kuuluva oppi todellisesta Jumalan Seurakunnasta, ja vain siihen kuuluvat Ihmiset, on kuitenkin kaukana todistuksesta, minkä kirkkomme julkisesti antaa.
Näin hyvin voi kysyä arvopäämääristä joita kirkkomme edustaa, ja miten edellämainittu passaa kirkon opetukseen.
Kirkkomme ei asiaan halua ottaa kantaa, ja miksi ottaisi eläköitymisiä odotellessa.