Uutisissa kerrottiin, että Ruotsin kirkosta katoaa 200 kirkkoherran virkaa rakenneuudistuksen myötä. On hyvä kuitenkin, että vaikka kirkkoherroja ei ole, niin muilla nimikkeillä olevia pappeja olisi, mutta kun heitä ei ole ainakaan täällä Suomessa kaikkialla.
Tapasin joitakin päiviä sitten ryhmän ihmisiä, jotka kertoivat, ettei heillä ole sunnuntaisin jumalanpalveluksia joka kirkossa, koska pappeja on vähän. Eivätkä he pääse kaukana olevaan kirkkoon. Siellä yhdistyi viisi seurakuntaa ja papit vähenivät yhdistymisen seurauksena. Pappien voimavarat eivät riitä kaikkeen. Eikä tuo ole vain yhden alueen ongelma.
Kuitenkin sanotaan, että seurakuntia yhdistetään, ettei toimintaa tarvitse vähentää. Näin ei käytännössä kaikkialla tapahdu. Toiminnat vähenevät monin paikoin. Harvaan asutuilla alueilla ei ole bussi kulkemassa joka viiden minuutin kuluttua, eikä kirkko ja seurakuntakoti ole lähinurkan takana. Kaikki eivät omista omia autoja, eivätkä siten pääse yhä kauemmaksi siirtyviin jumalanpalveluksiin. Ymmärrän kyllä, että nuo yhdistymiset tehdään varojen puutteessa.
Se on muuten mielenkiintoinen ilmiö, että kun suuriin seurakuntiin on auki pappisvirka, niin hakijoita on pitkät jonot. Pieniin seurakuntiin taas hakijoita on yksi tai ei yhtään. Olenkin miettinyt, onko Jumala niin puolueellinen, että Hänkin on isojen puolella, kutsuessaan pappeja sankoin joukoin suurimmille paikoille, leveämmän ja varmemman kakun äärelle, unohtaen pienet seurakunnat. Onko Jumala puolueellinen vai tulkitseeko ihminen väärin Jumalan kutsun?
Joskus tosin se yksi hakija on paras mahdollinen. Niin ainakin on tapahtunut meidän pienessä seurakunnassamme. Olemme jo monta kertaa saaneet kokea suurta Jumalan armoa siinä, että olemme saaneet papin, joka olisi otettu moneen muuhunkin paikkaan. Näin ei kuitenkaan ole läheskään joka paikassa.
”Pappeja myös, Herra, vihi Paimenia laumalles,
jotka käyvät edellämme uskollisna sanalles…” (Sv 195:3 )
Piispat eivät puutu siihen, että järjestäytyneesti osa papistosta edistää homoseksuaalisuutta.
Viran puolesta he jahtaavat niitä pappeja, jotka osallistuvat lähetyshiippakunnan messuihin.
Sairas kirkko.
Evankelis-luterilainen kirkko ei opissaan edellytä vastustamaan homoseksuaalisuutta tai pitämään homoseksuaalisia suhteita Jumalan tahdon vastaisina. Kirkon opin mukaan homoseksuaalisuuteen voi suhtautua hyväksyen ja samaa sukupuolta olevia suhteita voi pitää hyväksyttävinä ja yhdenvertaisina heterosuhteiden kanssa.
Se, että Sakari Hosikkeella on asiasta oma vakaumus, ei tarkoita että evankelis-luterilaisen kirkon pappien pitäisi olla Sakari Hosikkeen kanssa samaa mieltä vaikka Sakari Hosike jankkaisia homoseksuaaleja kohtaan kokemaansa inhoa täällä kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Jusu, keneltä sinä olet saanut evenkelisluterilaisen kirkon oppisi?
Piispainkokous on mietinnöissään todennut, että ”kirkossa on jäseniä, jotka katsovat vakaumuksensa mukaisesti voivansa elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa ja että tällaista vakaumusta on kirkossa kunnioitettava”.
Samassa mietinnössä todetaan, että kirkon jäsenten keskuudessa on erilaisia mielipiteitä homosuhteiden syntisyydestä. Mietinnön mukaan kirkossa hyväksytään asiassa moniäänisyys eikä mitään näistä mielipiteistä nosteta ainoaksi oikeaksi.
Kirkko ei piispainkokouksen asiakirjojen mukaan opeta, että homosuhteet olisivat Jumalan tahdon vastaisia vaan kirkko katsoo, että jokainen kirkon jäsen voi muodostaa asiasta oman mielipiteensä. Täällä näkee monien vilpillisesti väittävän, että heidän oma mielipiteensä olisi kirkon virallinen mielipide.
Jusu
Avioliittokysymyksess kirkon kanta on yksiselitteinen.
En puhunut avioliittokysymyksestä vaan siitä, onko homosuhteessa eläminen Jumalan tahdon vastaista.
Yksiselitteisyys koskee kuitenkin vain avioliittoa uskonnollisessa mielessä ja sanan ”avioliitto” merkitystä siinä yhteydessä. Sekulaarin lainsäädännön osalta kirkolla on vain lausunnon tasolla ilmaistuja johtoelimien mielipiteitä.
Jusu Vihervaara:
”En puhunut avioliittokysymyksestä vaan siitä, onko homosuhteessa eläminen Jumalan tahdon vastaista.”
Jos ei tunne raamatullisen Jumalan pyhyyttä, pitää homosuhdettakin sallittuna. Mutta kun tuntee Jumalan pyhyyden, homosuhteessa eläminen on yksiselitteisesti Jumalan tahdon vastaista. Vaihtoehtoja ei ole.
Toistan edelleen, että kommenttini oli vastaus Sakari Hosikkeelle, joka uikutti siitä, että papisto ”edistää homoseksuaalisuutta”.
Totesin tähän, että kirkon oppi ei edellytä pitämään homosuhteita Jumalan tahdon vastaisina vaan kyseisten parisuhteiden pitäminen samanarvoisina heterosuhteiden kanssa on täysin luvallista kirkossa.
En puhunut mitään siitä, mitä nimeä tuosta parisuhteesta tulisi käyttää. Puhuin vain siitä, että kaksi samaa sukupuolta elää yhdessä parisuhteessa olipa sillä mikä hyvänsä nimi.
Juha Lehtinen,
Sinulla saa kaikin mokomin olla asiasta oma mielipide. Kirkossa ei kuitenkaan katsota, että tapasi ajatella asiasta olisi ainoa mahdollinen.
Sinä voit tuntea Jumalan pyhyydet aivan keskenäsi. En lähde kinaamaan asiasta, jossa olet yksiselitteisesti väärässä siinä, että vain sinun mielipiteesi olisi ainoa oikea.
Sakari Hosike :”Viran puolesta he jahtaavat niitä pappeja, jotka osallistuvat lähetyshiippakunnan messuihin.”
Henk.koht. olen kyllä pahoillani tuosta asiasta, vaikka oikeastaan en henk.koht. uskoni vuoksi voisi ilmeisesti olla asiasta mitään mieltä. Lähetyshiippakunnalla on mielestäni paljon sellaista, mitä evl.kirkolta tällä hetkellä puuttuu, ja tämän mielipiteen lähtökohta ei ole minkäänlainen ”oikeaoppisuus”, vaan ainoastaan kulttuuriperintönä saatu perherakkauden arvostaminen ja lasten oikeudet.
Jusu Vihervaara:
”Sinulla saa kaikin mokomin olla asiasta oma mielipide. Kirkossa ei kuitenkaan katsota, että tapasi ajatella asiasta olisi ainoa mahdollinen…”
Tsot tsot, Jusu, nyt menet jo henkilökohtaisuuksiin ja vielä asiaa vähätellen ja vääristellen. Se, mitä kirjoitin ei ole alkuunkaan mielipide. On kyse kristillisestä vakaumuksesta, jonka pitäisi olla jokaisella kristityllä ykkösasia, luterilaisillakin.
Juha Lehtinen,
Se mitä kirjoitit, on kuvaus sinun henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Ei yhtään sen enempää.
”Se mitä kirjoitit, on kuvaus sinun henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Ei yhtään sen enempää.”
Nm. Jusu Vihervaara
…eikä vähempää. Olisiko Mooseksen ja Paavalinkin pitänyt lisätätä aina loppukaneetti ”Niin, tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.”
Lehto: ”Olisiko Mooseksen ja Paavalinkin pitänyt lisätätä aina loppukaneetti “Niin, tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.”
No ilman muuta, mutta kai se nyt oli sanomattakin selvää. Itse kai hekin aikoinaan mielipiteensä muodostivat. Eivät hekään kenenkään muun sanomisista voineet olla vastuussa.
Mitä tarkoitat homoseksuaalisuuden edistämisellä? Arveletko homoseksuaalien määrän lisääntyvän vai ainoastaan heidän mahdollisuutensa toteuttaa suuntaustaan käytännössä?
Entä mitä mielestäsi on lähetyshiippakunnan pappien jahtaaminen? Tuskin ajattelet kenenkään toimivan Saulin tavoin: ”Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.”
Nimimerkillä ”Olli Lehto” kommentoivan henkilön kannattaisi lukea koko keskusteluketju, jotta hänen ei tarvitsisi ihmetellä vastaustani Sakari Hosikkeelle tai Juha Lehtiselle.
Pentti: ”Mitä tarkoitat homoseksuaalisuuden edistämisellä? ”
Tuo ”homoseksuaalisuuden edistäminen” on Sakari Hosiken käsittämätön vakiohokema näissä tasa-arvoista avioliittolakia koskevissa ketjuissa.
Minäkin olen aina ihmetellyt miten homoseksuaalisuutta voi edistää??? Mielenkiinnolla odota jospa Hosike vielä joskus vaivautuisi kertomaan miten se on mahdollista.
”Olisiko Mooseksen ja Paavalinkin pitänyt lisätätä aina loppukaneetti ’Niin, tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.’” Mooses on eri asia, mutta Paavali kirjoittaa toistamiseen itse (’minä, Paavali’) sanovansa niin tai näin. Onhan hänen kirjeissään tämäkin: ”Sanon kuitenkin oman mielipiteeni, sillä Herra on suonut minulle sen armon, että minuun voi luottaa.”
Jusu Vihervaara:
”Se mitä kirjoitit, on kuvaus sinun henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Ei yhtään sen enempää.”
Väärin Jusu, ko. vakaumus on monilla kristityillä.
”Nimimerkillä “Olli Lehto” kommentoivan henkilön kannattaisi lukea koko keskusteluketju, jotta hänen ei tarvitsisi ihmetellä vastaustani Sakari Hosikkeelle tai Juha Lehtiselle.”
Nm. Jusu Vihervaara
Kyllähän minä tämän ketjun olen lukenut, mutta ihmettelen nimimerkki J. Vihervaaran epäjohdonmukaisuutta, kun hän toitottaa kirkon moniäänisyyttä, mutta käytännössä puuttuu heti ivallisesti, kun joku toinen ääni tuo kantaansa esiin.
Kaksimielinen kannanotto on sellainen, että pappi ei olta kantaa hengellisentyön tekijänä vaan politikoi.
Piispan pohdinta vihkioikeudesta luopumisesta on tässä vaiheessa pelkkää ääneen ajattelua.
Juuri käytyjen seurakuntavaalien jäleen on selvää, ettei kirkolliskokous tule hyväksytään muutosta kirkon avioliittokäsitykseen ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen.
Tämä koskee myös sellaisia asioita, joiden läpiviemiseksi riittäisi yksinkertainen äänten enemmistö.
Tämä pitää täydellisesti paikkansa.
Kivimäki: ”Juuri käytyjen seurakuntavaalien jäleen on selvää, ettei kirkolliskokous tule hyväksytään muutosta kirkon avioliittokäsitykseen ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen.”
Eipä tuota tiedä vaikka kirkko luopuisi vihkioikeudestaan jo hyvinkin pian. Tuntuu olevan pappien porukoissa siihen suuntaan kallellaan olevia muitakin. Mutta ootellaan ja annetaan ajan kulua. Sukupolvet vaihtuvat pappissäädyssäkin, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy kirkossakin.
Piispa Vikström on tavoitteineen vihkimisasiassa edelleen varsin avoin ja myös varsin looginen, kun hän toistaa mielipitenään: ” Ainoa, jota olen ehdottanut, on se, että minusta voisimme harkita vihkioikeudesta luopumista ja siunaamisen tarjoamista kaikille aviopareille. Tämä liittyy minun kohdallani laajempaan kysymykseen siitä, että kirkon julkisoikeudellista asemaa voitaisiin purkaa.”
Piispa Björn Vikströmin ajatus kirkon vihkioikeuden luopumisesta on hyvä. Mielestäni Huovinenkin aikanaan siitä mainitsi. Eihän kirkon vihkimisoikeus historiallisesti ole edes mikään erikoisen vanha käytäntö, kun vihkimisen historiaa olen lueskellut. Sittenhän ne papit, jotka haluavat siunata homoavioliiton, voisivat sen tehdä ja toiset taas ei, jos nyt kirkolliskokous ikinä pystyisi edes siitä tekemään minkäänlaista päätöstä.
Eurooppaa tarkastellessa näinhän käytäntö näyttää olevan eli maistraattiin, jottas liitto on lain edessä ok ja sitten halulliset siunattaviksi kirkkoon. Miksei se voisi olla täällä samoin? Loppuisi tämä naurettava jähinä.
Avioliitto on ollut suomenkielisessä Raamatussa vasta vuodesta 1938 lähtien (yhdessä kohdassa) ja kunnolla oikeastaan vasta 1992 lähtien (8 kohdassa). Vuoden 1776 käännöksessä – siinä ainoassa oikeassa – ei puhuta avioliitosta lainkaan. Aviosta kylläkin.
Avioliiton siunaaminen ei ole mikään avioliiton kirkollisen vihkimisen light-versio. Kommenttia, että kaikki avioliitot voisi siunata, ei tule heittää kevyesti esille. Kumpikin toimitus perustuu kirkon samaan teologiseen opetukseen. Looginen linja ”kevyessä siunausperustelusta” seuraa, että kirkko ei luovu ainoastaan avioliittojen vihkimisestä, vaan samalla myös lopettaa avioliittojen siunaamisen.
Ymmärrettävä näkemys. Kysehän on siviiliavioliitosta, joten uskontoon perustuvat argumentit (joita muut kommentoijat yrittävät tässä tuputtaa) eivät oikeastaan kuulu tähän keskusteluun. Ei Raamatulla voi perustella sitä miten maallisen yhteiskunnan tulisi järjestää maalliset asiat.
Rantala: ”Ei Raamatulla voi perustella sitä miten maallisen yhteiskunnan tulisi järjestää maalliset asiat.”
Juuri näin.
Onko se, mitä me ymmärrämme avioliiton olevan, sama kuin Raamatun ajan ilmaus, joka on käännetty avioksi tai avioliitoksi? Vieläkö suomalainen mies ’ottaa itselleen vaimon’ ja nainen ’menee miehelään’? Tästä kai oli ennen kysymys enkä usko siihen olevan paluuta.
Itse asiassa niitä ilmaisuja on useita. Kaikissa nykyisen kirkkoraamatun kahdeksassa tapauksessa ”avioliittoa”eri heprean tai kreikan sana. Alkukielissä ei ole varsinaista sanan ”avioliitto” vastinetta, mutta esimerkiksi viidennessä Mooseksen kirjassa on erityinen verbi, joka tarkoittaa ”mennä naimisiin veljen lesken kanssa”. Se on käännetty ilmaisulla ”solmia avioliitto”.
Kannattaisi ehkä lopettaa kokonaan kilpalaulanta homoutta kannattavien kanssa, He ovat valinneet tiensä. Vain yllytät, jos yrität vaikuttaa (SL19:19), ja siihenhän he pyrkivätkin. Raamattu lupaa, että kyllä se tulee kulmakiveen törmäys aikanaan heillekin.
Kyllä, kilpalaulanta on mennyt naurettavaksi, joten viisas vaikenee.