Lisää rahaa kaivataan moneen suuntaan. Viime aikoina on nostettu esiin erityisesti hoitoalan ja varhaiskasvatuksen sekä opetuksen vaikea tilanne. Puutteita paikkaamaan tarvitaan lisää työntekijöitä. Ongelmana on se, ettei uusia työntekijöitä ole riittävästi täyttämään edes työelämästä poistuvien tyhjäksi jättämiä työpaikkoja. Sama tilanne on alalla kuin alalla.
Syntyvyys on ennätysmäisen alhainen, mutta sen nostaminen näyttää olevan poliittisin keinoin kovin vaikeaa. Siksi työperäisestä maahanmuutosta toivottiin ratkaisua osaajapulaan. Sittemmin tämäkin mahdollisuus on osoittautunut riittämättömäksi keinoksi saada tarvittava määrä työntekijöitä. Nykyisellä väestörakenteella hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus ja toimivuus uhkaavat rapistua.
_ _ _
Nyt tarvitaan toiveikkuutta ja yhteistä työtä hyvinvoinnin perustan vahvistamiseen. Emme me niin kauas ole etääntyneet siitä hyvinvoinnin rakentamisen hengestä, jolla nykyinen hyvinvointi onnistuttiin nostamaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. On vain nähtävä yhteisen hyvän arvo. Mahdollisimman monet olisi saatava mukaan yhteiseen elämään ja poimittava matkalla pudonneet uudelleen kyytiin. Osallisuus merkitsee kokemusta siitä, että jokaisen elämällä on väliä ja heillä on paikka yhteiskunnassa. Työelämästä olisi löydyttävä paikkoja myös vajaatyökykyisille. Erityisesti kolmas sektori, seurakunnat mukaan lukien, tarjoaa yhteisöjä, joissa erilaiset ihmiset voivat kohdata toisensa.
_ _ _
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo toteaa, että ”hyvinvointivaltion lupaukset eläketurvasta, sosiaali- ja terveyspalveluista ja ilmaisesta koulutuksesta perustuvat siihen, että meillä on riittävä määrä työssäkäyvää väkeä. … Vuoden 2022 ensimmäisenä 11 kuukautena syntyi vähemmän vauvoja kuin kertaakaan vuodesta 1900 alkaneen mittaushistorian aikana. Emme tunne kovin hyvin syitä tapahtuneeseen, mutta kestävää vauvaboomia tuskin on odotetavissa tulevaisuudessakaan.” (ESS 3.1.).
Suomen elintaso on tällä hetkellä liian korkea väestörakenteeseen, työllisyyteen ja tuottavuuteen sekä verotuloihin nähden. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi TS:n haastattelussa: ”Me olemme Suomessa tottuneet pitämään yllä elintasoa, jota ei ole ansaittu. Se on maksettu velkarahalla. Siitä osuudesta joudutaan nyt varmasti luopumaan. Meidän on opittava elämään sen mukaan, mitä me olemme oikeasti tuottaneet hyvää.” … ”Velkaantumiseen on johtanut liiallinen rahan painaminen keskuspankkien taholta. Se on kasvattanut monet väärään talousajatteluun, jossa raha on ilmaista ja velka on vaaratonta.” (HS 22.1.).
_ _ _
Koulutetut ihmiset ovat Suomen arvokkain pääoma. Korkeakoulutettujen osuus on laskenut 40%:iin ja on alle OECD-maiden keskiarvon.
Koulutusta tarvitaan kaikilla tasoilla. Luku- ja kirjoitustaito sekä kielitaito ovat perustana jatko-opinnoille. PISA-vertailun laskeneet tulokset ja OKM:n sivistyskatsaus kertovat samasta asiasta. Oppimistulosten lasku on ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa. Joka seitsemännen yhdeksäsluokkalaisen lukutaidolla ei todennäköisesti pärjää peruskoulun jälkeisissä jatko-opinnoissa eikä työelämässä. Varsinkin maahanmuuttajataustaisten poikien luku- ja kirjoitustaidoissa on puutteita. (HS pk. 22.1.). Tilanteen tunnistamisesta voidaan päästä oikeisiin toimenpiteisiin koulutuksen tason nostamiseksi uudelleen sille hyvälle tasolle, jolla se on ollut.
_ _ _
Nykyinen hyvinvointi lepää perustalla, johon kuuluvat riittävä määrä työntekijöitä, riittävä työllisyysaste ja tuottavuus sekä verotulot. Koululaitos antaa ikäluokalle riittävän koulutuksen jatko-opintoihin. Koulunkäynnin perustana ovat perheet, jotka tukevat lapsia ja nuoria oppimaan. Perheiden tulisi selvitä arjestaan ja taloudestaan, jotta ne voivat tukea lapsiaan ja nuoriaan koulunkäynnissä. Monet perheet kamppailevat arjen haasteiden kanssa. Hintojen nousu on lisännyt monessa perheessä talousahdinkoa ja lapsiperheköyhyyttä. Perheet tarvitsevat siksi tukea selvitäkseen arjesta.
Reippaalla velanotolla on yritetty säilyttää korkea elintaso. Samalla on ohitettu hyvinvoinnin perustan rakentaminen. Listaan kysymyksiä, jotka voisivat vaikuttaa hyvinvoinnin perustan vahvistumiseen. En aloita kuitenkaan resurssien lisäämisestä, kuten ”lisää rahaa” tai ”lisää erityisosaajia”.
1. Työrauha kouluihin: oppilaille rauha oppia ja opettajille opettaa. Rauhaa ja oppimista tukeva ympäristö.
2. Millä kannustimilla saadaan lapset ja nuoret motivoitua oppimiseen?
3. Miten perheet voivat tukea lapsen monipuolista oppimista?
4. Oppimista tukeva elämänrytmi.
5. Ulkoilu ja liikunta. Tästä seuraa fyysisen kunnon nousu. Lisäksi keskittyminen ja oppimiskyky sekä jaksaminen paranevat. Siksi liikuntaa tulisi integroida jokaiseen koulupäivään.
6. Luovuus ja ongelmanratkaisu kehittyvät taito- ja taideaineiden kautta. Musiikki, kirjallisuus, kuvaamataito, askartelu, käsityöt, luontoelämykset ja luonnon havainnoiminen ovat tärkeitä kokonaispersoonan kasvutekijöitä.
7. Uskonto ja filosofia sekä historia opettavat ajattelua ja kulttuuria. Persoonan kehitys tarvitsee arvoperustan.
8. Tehokkuutta tavoittelevassa ajassa olisi ollut johdonmukaista listata kärkeen matematiikan, fysiikan ja ohjelmoinnin oppiminen, mielellään vieraalla kielellä. Nämä hedelmät kasvavat kuitenkin opinpuun latvaoksilla. Siksi niihin on edettävä tyvestä alkaen edellä listattuja askelmia pitkin.
En ota kantaa inkluusioon tai koulu-uudistuksiin, koska tunnen näitä kysymyksiä riittämättömästi.
J.L. Runebergin Maamme-runoa mukaillen: ”On maamme köyhä, siksi jää – jos opiskele et”. Lahden yhteiskoulun rehtori Matti Kuukka totesi aikanaan, että ”menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa”. Työtä on paljon edessäpäin, sekä opetuksen suunnittelussa, opettajien työssä, että oppijoiden koulutyössä. Toivotan siihen rohkeutta, intoa ja iloa.
Tepora puhuu asiaa. Nationalismi ja sotahulluus rehottavat. Samaan aikaan, kun oikealle Jumalalle käännetään selkä, tehdään Suomesta epätoivoin vimmalla epäjumala. Siinä ei näe kukaan mitään väärää. Jotkut kiekkovieraat korkeintaan. Mutta heidäthän on jo leimattukin hulluiksi. Näin sokeita olemme.
Huomionarvoinen seikka. Jos tarkkoja ollaan, niin kouluissa ei voi laulaa kuin ukko nooaa ja sekin taitaa juontaa juurensa Raamattuun, joten pois sekin. Onko enää yhtään laulua, joka ei viittaa johonkin aatteeseen ja joudu siksi poistettavien listalle?
Hulluja nuo roomalaiset!
Minusta terve kansallistunne on hyvästä. Jos isänmaalle uskollisena suosisimme suomalaista työtä ja sillä tehtyjä tuotteita, isänmaamme ja sen kansa voisivat paremmin. Samoin meidän tulisi kannattaa suomalaista maaseutua ja sen tuotteita. Enkä pahana pidä sitäkään, jos suhtaudumme reippain mielin varusmiespalvelukseen ja verojen maksamiseen. Nyky-yhteiskunnassa veronkierto tai verosuunnittelu on muotia ja asevelvollisuuttakin monet vastustavat. Kyllä ainakin minä laulan lippulaulua rauhallisin mielin ilman, että koen syyllistyväni äärinationalismiin. Laulut voi asettaa mielessään sanoineen historialliseen viitekehykseen ja myös tämän voi selittää lapsille, jotka isänmaamme perinteeseen tutustuvat.
Samaa mieltä verojen maksusta ja varusmiespalveluksesta.
Sen sijaan taloudesta eri mieltä. Jos kaikki suosivat suhteellisesti halvimmalla tuotettua, tuotanto ohjautuu globaalisti järkevästi, ei vain kunkin valtion sisällä järkevästi.
Apulaisoikeuskansleri ei virittänyt mitään suvivirsi tai muita virsiä ja lauluja koskevaa keskustelua. Hän viritti aivan asianmukaisesti ja rehellisesti keskustelun eri uskonsuuntien samoin koskien kaikkien muidenkin yhteisöjen ( poliittiset puolueet esim. ) oikeuden markkinoida itseään koululaitoksemme kautta.
Tämän hän antoi opetushallituksen ajateltavaksi, käsiteltäväksi.
Uskontojen harjoittamisella maassamme ei ole tässä mitään yhteyttä. Sen vapaus on kaikilla kun se tapahtuu yhteiskuntamme järjestyksen, lakien ja hyvien tapojen mukaisesti.
Uskontotieteen näkökulmasta tuo Lippulaulu varmaankin täyttää monet uskonnon tunnusmerkit. Onko sitä uskoa lupa markkinoida koululaitoksen kautta?
Nykyisen 2000-luvun opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta. Koulun (ja kunnan) lakisääteisiin tehtäviin ei sisälly yhden tai usemman uskonnon kollektiivisen uskonnonharjoituksen organisointi.
On ollut eräänlainen salakuljetustemppu, että edellä sanotusta huolimatta rehtorit ovat pitäneet tehtävänään edelleen organisoida ev.lut. jumalanpalvelusten ja aamuhartauksien sisällyttämistä koulutyöpäivään ja velvoittaneet opettajia sitä valvomaan. Aivan sama temppu olisi, jos rehtorit sisällyttäisivät koulutyöhön parin viikon välein maan suurimman puolueen edustajan aamunavauksen, ja pari-kolme kertaa vuodessa käytäisiin vielä puolueen juhlassa koulun ulkopuolella.
Tällainen temppu oli käytäntönä Neuvostoliitossa, jossa NKP:n ja Komsomolin edustajat pitivät päivänavauksia kouluissa ja oppilaitokissa sekä juhlapäiväjuhlia – siis samaan tapaan kuin Suomessa ev.lut. kirkon pastorit ja nuorisotyöntekijät pitävät ja kirkoissa koululaisille pidetään…
Minusta eri kansalaisjärjestöjen samoin kuin puolueiden vuorovaikutus oppilaitosten kanssa on silti paikallaan. Itse asiassa sitä tulisi lisätä Peruskoulussa. Se on kuitenkun enemmän opetusta, tutustustuttamista tai ekskursioita, kuin selvästi ”tunnustuksellista” ”kasvatusta” yhden tai useamman puolueen tai järjestön tavoitteisiin.
Kouluvierailuja tekevien järjestöjen piirissä onkin jo joitaklin vuosia sitten kehitelty eettisiä ohjeita kouluvierailutoimintaa. Vierailut eivät saa olla korostetun propagandistista ”lähetystyötä”, vaan ensisijaisesti informatiivista perustietojen antamista. Koulujen ikkunat auki yhteiskuntaan – muuallekin kuin kirkonmäelle päin!
Esa: Kristillinen lähetystyö on ollut lääke yksilön ja yhteisön hyvinvointiin. Haluaisitko estää protestanttisten kansanliikkeiden vierailut koululla?
Teemu: ”Kristillinen lähetystyö on ollut lääke yksilön ja yhteisön hyvinvointiin.”
Voisitko esittää jotain väitettäsi tukevaa aineistoa?
Teemu, vastaus riippuu siitä, pysyvätkö ne tekemään eron ”lähetystyön” ja toiminnan esittelyn välillä. Toiminnan esittely koulussa tai oppilaiden ekskursiovierailu ovat laadullisesti eri asioita kuin koulutyöpäivän ohjlemaan liitetty uskonnonharjoitushartaus tai jumalanpalvelus kirkossa.
Esa: Jotain on jo mennyt vikaan, jos lähetystyö näkyy negatiivisessa valossa. Lähetystyö on Jeesuksen käsky ja pysyminen Jeesuksen opetuksessa johtaa avoimeen ja aitoon dialogiin. Raamatun Jeesuksen henkilökohtainen seuraaminen on se mitä lapsille voi tarjota kaikkina aikoina, myös 2000-luvulla.
Olemme aina jonkun ideologian, katsomuksen tai uskomuksen vaikutuspiirissä. On naiivia väittää muuta. Raamattu käyttää näistä yhteistä nimitystä laki. Kristillinen usko sisältää kuitenkin kaikki opit, ismit ja ideologiat ylittävän ulottuvuuden. Se ei kumoa lakia, vaan näyttää sen kontekstissaan. Ihmiskunnan moderni menestystarina on tämän kristillisen katsomuksen ansiota. Se on kautta historian vapauttanut meidät toimimaan vapaina kulloisistakin laeista samalla kuitenkin muistuttaen, että inhimillisinä olentoina joudumme aina samaan aikaan tanssimaan milloin minkäkin keisarin pillin mukaan. Nyt Rooman keisarin valtaa ja ideologiaa niin kouluissa kuin muuallakin julistavat markkinaideologit ja kapitalistit.
Jokainen käynti vaikkapa jääkiekko-ottelussa tai missä tahansa maksullisessa massatapahtumassa merkitsee pyhiinvaellusta markkinatalouden jumalien temppeliin. Näitä jumalia meitä opetetaan palvomaan ja lepyttämään koulussa. Mihin tahansa ammattiin valmistuminen merkitsee astumista markkinatalouden palvelukseen. Koko yhteiskuntamme ja koulujärjestelmämme on valjastettu markkinatalouden palvelukseen. Se on uskontomme ja jumalamme. On lapsellista edes kinastella muusta.
Ihminen on itsekkyydessään ja hulluudessaan testannut jo kaikki rajansa. Ympyrä alkaa sulkeutua. Jumala seuraa tilannetta. Kun loppu lähenee, tartutaan nyt jo mihin tahansa. Vaikka Suomen lippuun. Se tuntuu edes hieman kodikkaammalta kuin EU. Mutta se ei auta. Jumalan suunnitelma on tyystin toinen. Ihmisen on viimein nöyrryttävä ja tunnustettava hulluutensa. Siksi kristinusko on suomalaistenkin ainoa toivo.