Ajattelin kirjoittaa omasta elämästäni, sillä luulen tietäväni siitä jotain. Tosin helpommin sanottu kuin tehty. Aikani asiaa kynä kädessä pohdittuani, joudun olemaan rehellinen: en tiedä elämästäni kovinkaan paljon, sillä muisti on vajavainen, valikoiva ja juonikas.
Elän pääosin nykyhetkeä, eikä siitä ole paljon kerrottavaa. Toisaalta, juuri siinä on kaikki, arjen mitättömät yksityiskohdat, elämän koko täyteys, muistojen riekaleet, toiveiden lepatus tulevaisuuden tuulessa…
Itsestään ei voi kirjoittaa ilman muistoja.
*
Ensimmäinen kysymys kuuluu, kenelle ajattelin kirjoittaa.
Toinen kysymys kuuluu, miksi ylipäätään kirjoitan.
Kolmas kysymys kuuluu, miten kirjoitan.
Neljäs kysymys kuuluu, mitä haluan erityisesti kertoa.
Viides kysymys kuuluu, mihin lajityyppiin ajattelin kirjoitukseni liittyvän.
*
Keskitytään nyt ensimmäiseen kysymykseen. Ajattelin kirjoittaa itselleni. Se on helpoin tapa, sillä silloin kenenkään ei tarvitse lukea tarinaani tai muistelmiani tai omaelämäkertaani tai autofiktiotani (nämä ovat viidennen kysymyksen asioita).
Itselleen kirjoittaminen on samaa kuin ajatusten selvittäminen ja itsetuntemuksen lisääminen.
Päiväkirja on itselleen kirjoittamista. Jos edes ajattelee, että joku voi sen lukea, kirjoittaa yleisölle.
Entä voiko Jumala olla yleisö? Voi, sillä rehellisyys Jumalan edessä on rehellisen esittämistä, roolin ottamista. Mutta Jumalaa tuskin kiinnostaa rehellisyyden esittäminen, sillä hän on jo nähnyt kaikki esitykset ja näytelmät, hän tuntee kaikki juonet ja vuorosanat. Näytelmä nimeltä Erään hurskaan yksilön elämä ei tarjoa hänelle sisällöllisiä tai dramaturgisia yllätyksiä.
Suoraan Jumalalle ei siis kannata kirjoittaa. On nimittäin epäselvää, osaako hän edes lukea.
*
Oletko sinä kirjoittanut mu(i)stelmasi tai edes ajatellut kirjoittavasi sellaisia. Miksi?
”Lähetysseuran omistavat seurakunnat ja ne haluavat kehittää toimintaa tavalla, jota vuosikokouksissa tehdyt päätökset ja strategiset valinnat heijastavat.” Tämä on pelkkä korulause. Suomen Lähetysseura on aikoinaan yksipuolisesti kutsunut seurakunnat jäsenikseen. Silti se on itsenäinen yhdistys eikä minkään tahon omistuksessa. Vuosikokous tuskin heijastaa seurakuntien tavoitteita. Se menee yleensä sujuvasti niin kuin seuran johto sen edeltä suunnittelee.
Eipä yllätä, ettei Suomen Lähetysseuran viestintäjohtaja Iiris Kivimäki allekirjoita väitteitä luottamuspulasta SLS:aa kohtaan.
Sensijaan Iiris Kivimäki pyrkii syyttelemään kotimaisia kirkon herätysliikkeitä ja näiden perinteisiä Raamattu-näkemyksiä.
Oikeasti kyseessä tietenkin on luottamuspula silloin kun kansainväliset yhteistyökumppanit irtisanovat yhteistyösopimuksiaan SLS:n kanssa, kuten on tapahtunut.
Tosiasiat eivät muita syyttelemällä ja faktoja kieltämällä muuksi muutu.
Vihreän puolueen arvojen kannattajan valinta tuolle paikalle kertoo omaa kieltään valtionkirkon haavoittuvuudesta antikristilliselle valtaukselle.
Niin, vika löytyykin Jumalasta ja Hänen sanastaan, eikä luopumuksen tilassa olevasta kirkosta. Onneksi kuitenkaan kaikki eivät toimi näin, vaan SLS sai ”HYLÄTYN” arvosanan Jerusalemista. Olisi syytä tehdä parannus ja palata juurille, sillä Viinipuusta irti lähteneet oksat kuolevat pois ja ne heitetään tuleen palamaan.
Nyt ei ainoastaan suosita antikristillisiä arvoja, vaan ajetaan Raamattuun uskovat ulos kirkosta. Suosittelenkin jokaista uskovaa punnitsemaan sitä, että kannattaako tätä tukeaa vai lähteekö Sodomasta ennen kuin tulee osalliseksi sen synteyihin? Itse odotan sitä julkilausumaa, että pyhästä avioliitosta ja (evankelioivasta) lähetystyöstä luovutaan kokonaan, jolloin vedän tukeni pois.
”Ansiokas 90-vuotinen lähetystyö juutalaisten parissa Israelissa sai nolon lopun. Messiaaniset juutalaiset sulkivat Lähetysseuran ulos yhteydestään sen jälkeen, kun Lähetysseura siunasi samaa sukupuolta olevan parin lähetystyöhön Kambodzaan.”
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35209
Ei tässä mistään ’vihreiden arvojen antikristillisestä valtauksesta’ ole kuitenkaan kysymys. Ihan tavallista raadollista vallankäytön vääristymistähän tämä vain on. Sen voi korjata, kun vain tahtoa löytyy.
”Niissä maissa, missä näemme, että kirkot vielä kehittyvät vähentääkseen köyhyyttä ja parantaakseen ihmisoikeuksia, teemme yhteistyötä myös järjestöjen kanssa.”
Antamalla pelkkiä kaloja ihmisille, orjuutamme heidän vain meidän apuumme ja voimme jopa pahentaa tilannetta. Kriisiapu on erikseen, mutta todellista kehitysapua on viedä ilosanoma Jeesuksesta, joka muuttaa koko yhteiskuntaa. Meidän tulee sen sijaan tehdä heistä kalastajia.
”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” – Matteus 6:31-33
””Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” – Matteus 28:18-20
Mikael Agricola kirjoitti viisaasti: ”Kyllä se ymmärtää suomen kielen joka tuntee kaikkein mielen.” Siis sen, mitä haluaa Jumalalle sanoa voi ilmaista suullisesti, kirjallisesti tai vain mielessään. Hän kyllä tietää mitä ajattelet, senkin mitä yrität häneltä salata.
Tämä riippuu varmaankin siitä, onko kyse ”jumalasta” vai Jumalasta.
”…voi ilmaista suullisesti, kirjallisesti tai vain mielessään.” Niin, tai maalauksena, piirroksena, veistoksena, installaationa, tanssina, pantomiimina, teatterina. sirkuksena, videotaiteena, bioraiteena, käsitetaiteena jne jne sekä musiikkina tyylilajista riippumatta + kaikkia ilmaisutapoja yhdistäen.. Lisäksi hiljaisuutena, terapiana, valehteluna, mielistelynä, jne jne.
Mikäli Jumalalle ei kannata suoraan kirjoittaa, ehkäpä sitten voi kokeilla soittamista. Puh. 5015. Haloo? Minä olen!
Olli S.
”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan,…” (Luuk. 4:16)
Tämän lähteen mukaan Jumala osaa lukea.
Juuri näin. Jumala osaa lukea ja kirjoittaa.
Ajattelen niin, että Jumalalle ei tarvitse kirjoittaa, Hän tietää kumminkin asiat. Vanhemmalla iällä voi olla terapeuttista kirjoittaa itselle ja koittaa selittää ongelmkohtia ymmärrettäviksi. Eniten kuitenkin ajattelen jälkeläisiä, jotka ovat nähneet elämästäni vain osan ja saattavat ihmetellä moniakin asioita. Voin siis kirjittaa itsestäni puolustuspuheen, kun kumminkin myöhemmina ratkaisujani tai tekojani arvpostellaan.
Eikö Hän, joka loi ihmisen…jne
Kirjoitamme helposti persoonaamme katsoen jolloin tulee kirjoitetuksi naamiosta Ihmisen etupeilissä.
En sano kokemuksesta mutta enempi kirjoittaminen vaikka omasta kokemuksesta avaa tai syväluotaa uutta huomaamista aiemmin todeksi kokemastamme.
Taiteissa kuten liikunnassa syvempi ymmärtäminen tulee usein kuin vahingossa. Mielemme tekee työtä uudelleen järjestelyä varten kun kysymykset mielessämme olemme saaneet synnytetyksi.
Aikaa voi mennä kulua, mutta jonain päivänä kirkastusta syntyy.
Kun hiukan selvennän; Ihmisen mieltä ei Itse voi pakottaa.
Kun puhutaan asiassa apuvälineistä on lähimmäisen tai ystävän vierelläolo verraton.
Näin rakkaus synnyttää vapauttavaa voimaa katsoa entistä kuin nykyisyyttä.
Kristukseen katsoessamme lähimmäinen on rakkauden syntymisen mahdollistaja mistä Jeesus puhui ja kertoi.
Tosiaan, ei taida olla mitään todisteita, että Jeesus isasi lukea.
osasi