Raamatun tulkitseminen on mielenkiintoinen kokonaisuus. Useimmat uskovat ajattelevat että juuri heillä on totuudenmukaisin tulkinta Raamatusta ja sen sanomasta. Samaan aikaan tulkintoja ja tulkitsijoita on kuitenkin lukematon määrä.
Uskonnolliseen oikeassa olemisen pakkoon liittyy Raamattuakin suurempi tulkinnallinen ongelma. Kun uskova ajattelee, että hänen tulkintansa Raamatusta on kaikkein lähinnä totuutta, tarkoittaa se samalla sitä, että uskova ajattelee juuri hänellä olevan tarkin tieto ja käsitys siitä, mitä Jumala ajattelee uskoon liittyvistä kysymyksistä.
Osa uskovista vie käsityksensä tätäkin pidemmälle ja ajattelee olevansa jollakin tavalla Jumalan valittu ja erikoisasemassa verrattuna muihin uskoviin. Tämän tason oikeassa olemisen pakkoa esiintyy erityisesti uskontojen johtohahmoilla. Esimerkkinä vaikkapa Jehovan todistajat ja Mormonit. Turvassa tällaisesta ajattelusta eivät ole myöskään valtauskontojen johtohahmot.
Jos joku kertoisi tietävänsä mitä ajattelet ja olisi väärässä, mitä ajattelisit väitteen esittäjästä? Entä jos olisit Jumala ja luomuksesi ajattelisivat tietävänsä mitä ajattelet, samalla kun useimmat heistä – elleivät kaikki – olisivat väärässä, mitä ajattelisit heidän nöyryydestä ja vilpittömyydestä uskovana?
Mikä saa uskovan ajattelemaan, että juuri hänen tulkintansa Raamatun sanomasta on se kaikkein lähinnä totuutta oleva tulkinta?
Eikö se ole – tulkintojen kirjon ja kokonaisuuden huomioon ottaen – melko omahyväistä?
Monet uskonnolliset johtajat kertovat saaneensa ”näyn” jonkin asian suhteen. Se tarkoittaa, että tämä ”näky” tulee suoraan jumalhahmolta. He kuvittelevat olevansa erkoisasemassa ja olevansa lähinnä totuutta. Oikeasti se on heidän tapansa kayttää valtaa muihin. Siihen voi tietenkin sanoa, että olen itse saanut täysin vastakkaisen ”näyn”. Ehkä sitten näkyjen näkeminen vähenisi ja näkijät palautuisivat ihmisiksi.
Muistan, kun yksi suomalainen pastori sanoi, että vaikka olisit oikeassa jossain asiassa, mutta menet esittämään sen väärällä asenteella ja motiivilla toiselle, niin itse asiassa oletkin väärässä. Voiko tätä sitten soveltaa omahyväiseen uskoon ja oikeassa olemiseen. Kyllä kristityt sortuvat yhtä lailla samoihin synteihin kuin kuka tahansa täällä maan päällä.
Hyviä kysymyksiä siis esitit blogissasi.
Raamatun mukaan juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, mutta kuten jo sieltä ja historiasta voidaan lukea niin se on ollut kivikkoinen ja raskas tie. Vanhemmat veljet ovat käyneet pitkän taipaleen ja näyttää siltä, että olisivat menettään kristityille asemansakin. Onneksi Jumala on uskollinen ja pitää lupauksensa heille kansana.
Kristittynä ei tulisi ylpistyä suhteessa juutalaisin tai kenenkään muuhunkaan. Lahjaahan koko elämä on. Samoin Jumalan rakkaus ja armo.
”Lahjaahan koko elämä on.”
Tästä olemme samaa mieltä. Jos itse olisin uskova, uskaltaisin vain kainosti toivoa ymmärtäneeni edes osan jumalani tahdosta ja sanomasta. Viimeisin mitä uskaltaisin tehdä olisi talloa jumalani varpaille ja väittää tietäväni mitä hän mistäkin ajattelee.
Käsite Totuus (kirjoitin tietoisesti isolla) on sellainen käsite, joka ei voi olla monella tavoin. Tästä seuraa se, että kaikki elävät siinä ja sen kanssa, mutta silti se saatetaan kieltää ja sitä vastustaa, jolloin eletään valheessa. Totuus on paradoksi, (epälooginen väite) jonka vastustaminen on on itseasiassa sen (Totuuden) kieltämistä. Totuutta ei siis voi olla monenlaista, niinkuin mielipiteitä, Totuus ei ole riippuvainen mistään, se vain on, eikä muutu.
Jos joku väittää, että Totuus muuttuu, niin se johtuu vain siitä, että Totuus paljastaa itsestään uusia puolia. Esim. Sähkö on hyvä esimerkki, se on aina ollut, mutta sen ymmärtäminen on alkanut vasta avautumaan ihmiskunnalle. (tosin ovat muinaiset ihmisetkin tehneet siitä havaintoja, ehken osanneet jopa käyttää sitä, mutta tieto tästä on kadonnut)
Totuus siis pysyy muuttumattomana, taaksepäin ja eteenpäin. Totuus ei voi olla kuin yhdellä tavalla, se on jakamaton ja mielipiteistä ja uskomuksista vapaa.
(anteeksi, että poikkesin aiheesta, mutta ajatus nousi blogin pohjalta.)
”Useimmat uskovat ajattelevat että juuri heillä on totuudenmukaisin tulkinta Raamatusta ja sen sanomasta.”
-Eikö ylipäätään useimmat ihmiset? Ja koskien kaikkia asioita ja kaikkien tekstien tulkitsemista…
Minusta muuten, liittyen pariin Raamatun viimeisimpään käännökseen, olen ajatellut, että parempi olisi ollut kääntää mahdollisimman tarkkaan, vaikka sanamuoto voi jättää vähän tulkinnanvaraa, kuin käännöksessä (esim. pari tarkentavaa sanaa lisäämällä) lyödä lukkoon tulkinta, joka ei välttämättä ole ollut alkuperäisen tekstin sanoma ja sisältö.
Yleensäkin pidän hyvänä, että raamatunkohdista keskustellaan. Siitä lähtökohdasta, että joku tarkoitus kirjoituksella on ollut, ei sillä asenteella, että ”kaiken voi tulkita kuten haluaa eikä yksi tulkinta ole toista parempi…”
Mutta edellämainitsemastani ongelmasta liittyen -92 käännökseen esimerkkejä (pari vuotta sitten kirjoittamiani huomioita):
Eräs kohta on 2.Moos.21:20-21: “Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla, niin että tämä kuolee hänen käsiinsä, niin häntä rangaistakoon. Mutta jos se elää päivän tai kaksi, niin älköön lyöjää rangaistako, sillä se on hänen omaa rahaansa.”
Uudessa käännöksessä kohdan loppuosa on: “Onhan orja hänen omaisuuttaan”.
Mikä antaa ymmärtää, että isännällä olisi oikeus pahoinpidellä orjaansa, mikä on juuri edellä ankarasti tuomittu. Jo hampaan tai silmän vammautumisesta tuli antaa korvaukseksi vapaus.
Toinen kohta on samasta luvusta heti edellisen jälkeen. 2. Moos. 21:22-25:
“Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijain harkinnan mukaan.
Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä,
silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta.”
Uudessa käännöksessä: “…niin että hän saa keskenmenon, mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa…”
Ensimmäinen käännös antaa ymmärtää “vahingon” ja vahingonkorvauksen koskevan sekä äitiä että syntymätöntä lasta, ja voi tarkoittaa myös ennenaikaista synnytystä (?)
Ja vielä Jes.58:6-7:
“Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?”
Uudessa käännöksessä loppuosa: “…etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”
Jälkimmäinen versio tuntuu vesittävän sen mitä aiemmassa viestitään. Uskollisuutta ja yhteyttä omiin perheenjäseniin, mille nykypäivänä olisi käyttöä, kun yhteys vanhempiin, sisaruksiin ja lapsiin on usein hukassa. Toki uuden käännöksen ajatus on hyvä ja oikea, mutta ei niin ravisteleva ja pysäyttävä, ja ajatus on aivan eri.
Toki perusteellinen tulkinnallinen tutkimus tulisi viedä alkukieliin asti, joita harva meistä osaa. Ja jos on mahdollisuus kysyä joltakulta alkukieliä osaavalta, olisi paras kysyä useammalta. Tai opetella kielet itse 🙂
Raamattu ei ole helppo kirja. Moni kohta ei avaudu pelkällä sisälukutaidolla eikä asenteella, että ”tämähän on aivan selvää tekstiä”.
Erilaisia tulkintoja tehdään aina ja kaikesta.
Laista, lehtiartikkeleista, poliitikkojen puheenvuoroista, syyteharkintaan menevistä vuosien takaisista lausunnoista, blogeista ja sen kommenteista, kaikista kirjallisista löydöistä riippumatta siitä miten vähän tai paljon aikaa niiden kirjoittamisesta on.
Ei ole mahdollista kirjoittaa siten, että mitään eriäviä tulkintoja ei synny. Siksi kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi on käytävä vuorovaikutteista keskusteua ilman valmiiksi lukkoonlyötyjä ajatus- ja tulkintatapoja.
Ei tämän asian kanssa tarvitse painiskella, sillä meidän tulkinnat ole mitään muuta kuin oman mielikuvituksemme tuotetta. Mitä korkeammalta taholta tulkintaa esitetään, niin sitä kriittisemmin sitä pitää arvioida. Joten on suurta typeryyttä uskoa näihin tulkintoihin ilman tiukkaa kritiikkiä. Ei ole mitään järkeä uskoa lupauksiin joille ei ole mitään katetta. Varsinkaan silloin, jos tulkinnan uskomista vaaditaan ilman muuta. Se mikä on totta ja oikeaa tulee selville siten että asia tutkitaan perinpohjaisesti ja selvitetään mihin jokin väite perustuu. Jos mitään perusteita ei oikeasti ole, niin onhan se täysin hoopoa uskoa sellaista.
Raamatussa on monia lupauksia. Jos voidaan todeta ettei niihin voi luottaa, niin kyse on pelkästä kirjoittajien omahyväisyydestä ja oikeassa olemisen pakosta. Joten voimme siirtyä nyt johonkin järkevämpään keskustelun aiheeseen. Miksi Raamattu olisi silloin mielekäs tutkimisen kohde?
Nyt kuitenkin on niin, että Jumala on antanut meille Raamatun sitä varten että sen avulla saisimme suoran yhteyden Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Kirjassa on myös selkeät ohjeet siitä miten on toimittava, jotta tämä yhteys syntyy. Jos ohjeet eivät johda mihinkään, niin sitten voi huoleti sanoa, että kaikki on pelkkää tulkintaa.
Ihminen on tähän päivään mennessä keksinyt noin 500 000 erilaista jumalaa. Jokaisen jumalan palvelija on kuvitellut jumalansa olevan olemassa, pyytäen asioita, uhraten ruokaa, eläimiä jne. Suurinosa näistä jumalista on tottakai jo unohtunut, viimeisten palvojien kaikottua. Tuskimpa aikansa helleenit olisivat uskoneet että heidän ahkerasti palvomansa jumalat olisivat tänäpäivänä unholassa.
Kun tiede kehittyy ja koulutus paranee ympärimaailmaa, onko meillä yhtäkään jumalaa enää jäljellä 200 vuoden kuluttua? Itse veikkaan että ei.
”Ihminen on tähän päivään mennessä keksinyt noin 500 000 erilaista jumalaa.”
-Näkisin asian niin, että ihmisellä on ollut aina aavistus usko tai tarve uskoa (sitä voi kukin mielessään spekuloida miksi) että on jotain meitä ylempää ja viisaampaa.
”Korkeampi voima”, josta ihmisillä ja kansoilla on ollut erilaisia käsityksiä.
Tätä tarvetta ihmisessä ei mikään tieteen kehitys poista tai edes vähennä, koska se ei ole vaihtoehto tieteelle. Vaikkakin tiede on muuttanut käsitystämme maailmasta, ja näin kaiken takana ja yläpuolella oleva jumaluus (tai käsitys siitä) on muuttunut, ei pienemmäksi vaan suuremmaksi.
Suurin osa ihmisistä uskoo edelleen jonkinlaiseen ”korkeampaan voimaan”, sen sijaan ihmismäisen jumalakäsityksen aika voi tulla päätökseen. Maailmankaikkeus ja olevaisuus ei tarvitse sellaista.
Mutta on luonnollista olettaa jonkin olevan ”kaiken takana” ja yläpuolella.
Ylipäätään keskustelun tulisi keskittyä siihen voiko tämä ”korkeampi voima” olla älyllinen ja persoonallinen tai olla olematta. Ja perustelut puolin ja toisin.
Ei siihen onko sitä olemassa, siten että käsite ”jumala” esitetään merkityksessä ”eläin/ihmishahmo supervoimilla varustettuna”.
Tältä pohjalta ei ole ylipäätään mieltä keskustella, mielestäni.
Sen vuoksi tämä kysymys on mielestäni aseteltu väärin ja turhan yksinkertaistaen ja pinnallisesti:
”Kun tiede kehittyy ja koulutus paranee ympärimaailmaa, onko meillä yhtäkään jumalaa enää jäljellä 200 vuoden kuluttua?”
Kaikilla kansoilla näyttää olevan jokin käsitys jonkinlaisesta jumalasta. Mikähän on se syy, että näin on? Tiedettä jumaloidaan aivan samoin päätelmin, kuin muitakin jumalia. Tieteen uskotaan pelastavan ihmiskunnan. Sille uhrataan miljardeja. Jopa sille, että uskotaan jossain muualla olevan elämää ja siksi valloitetaan avaruutta. Mitään merkkejä muusta elämästä ei ole. Vain usko siihen pitää toivoa yllä ja tulkinta, että kyllä täytyy olla muutakin elämää.
Ihmiset käsittelevät uskontojen avulla pahuuttaan. Ihminen tarvitsee itsensä ulkopuolisen armahtajan, koska ei voi armahtaa itseään, vaikka tiede antaisi keinot käsittää pahuutensa.
Jeesus sanoi (Joh 7 :17) Joka tahtoo noudattaa hänen( Jumalan) tahtoa, pääsee kyllä selville siitä , onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.
Näin helppoa on ratkaista se kysymys onko kaikki tulkintaa ja omahyväistä oikeassa olemista.
Selvästi tuossa tilanteessa on Herraamme syytetty, juuri näiden, omien omahyväisten tulkintojen esittämisestä. Eikä muuta selkeää vastausta Anterollekaan ole annettavissa.
Kaikki muu on turhaa selittelyä.
En minä ainakaan ole juuri törmännyt näihin ”useimpiin”. Paljon enemmän sellaisiin uskoviin, jotka tunnistavat ja tunnustavat Raamatun tulkitsemisen olevan vaikeaa.
Jos ei tunne Totuutta niin varmasti on vaikeaa koska Jumala salaaevankeliumin. Mutta kun ihminen luuleekin ettei Jumala salaa niin yrittääkin itse omalla ”viisaudella ja ymmärryksellä” niin vaikeeta on, joutuu tekemään mitä ihmeellisempiä seliseliselityksiä, kuten Raamatussa sanotaan rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, niin jopa alkaakin selitykset miksi minä teen, jotkin minun sisällä tai ulkopuolella pakottaa vastoin omaa tahtoani, lue perisynti.
Samoin kun katsotaan historiaa niin siellä ns ”kristittyjen” kauheudet joutuu selittämään mitä ihmeellisimmin, kyllä kristittykin voi tehdä mitä vaan, kyllä isä rakastaa äitiä vaikka lyö tätä.