Piispojen tuore selonteko on hämmentävä asiakirja. Sen rivit mutta erityisesti rivien välit kertovat koruttomasti missä tilassa piispat joukkona ovat ja mihin he joukkona yksimielisinä tällä hetkellä pystyvät. Yksimielisyyden tuskallisuus näkyy tekstissä ja myös monien piispojen jälkikäteen antamissa kommenteissa.
Mutta ensin pitää sanoa selonteosta jotain hyvää. Se on pääosin selkeää yksinkertaista ja hyvää suomenkieltä, jota tavallinen peruskoulun suorittanut suomalainen pystyy vaivattomasti lukemaan. Jos aidosti on ollut tarkoitus, että selonteon jälkeen käydään avointa ja laajaa keskustelua, selkeä kieli on hyvin linjassa sen kanssa .
Selonteko ei todellakaan ole mikään tieteellinen tutkimus. Parhaimmillaankin se on pikemminkin pitkänpuoleinen ylioppilaskirjoitusaine, jolle voi antaa arvosanan magna cum laude approbatur. Lähdeviittaukset ovat mielenkiintoisia. Joissain tilanteissa on tarkka lähdeviittaus raamattuun, tunnustuskirjoihin tai Lutheriin. Tarvittaessa lähteinä toimii ”reformaattorit” anonyyminä joukkona tai pahimmillaan ”toiset”, ”jotkut” ja ”eräät” kantoja esittäneet. Tai sitten on vain mainintoja ja väittämiä ilman lähdettä.
Sinänsä selonteossa on paljon tietoa ja yleistajuista historiaa, joka ei ole pahitteeksi kenellekään yleissivistyksensä kasvattamista kaipaavalle. Mutta piispat syyllistyvät siihen samaan isolla pensselillä huidottuun suurpiirteisyyteen, mikä on ollut koko tähän asti käydyn avioliittokeskustelun suurin ongelma. Kirkon avioliittonäkemys osoittautuu jokseenkin epämääräiseksi ”olisihan se nyt kuitenkin kaikkein parasta, jos näin voitaisiin toimia” –tyyppiseksi kokonaisuudeksi, jonka myönnetään muuttuneen ja muuttuvan aikojen saatossa ja paikallisten ja kulttuuristen näkemysten myötä. Hyvä niin, mutta mitä siitä on pääteltävä tästä eteenpäin?
Selonteko tahtoo osoittaa, että meille relevantin historian aikana avioliitto on merkinnyt miehen ja naisen välistä organisoitua ja jollain muodoin laillistettua suhdetta. Se on toki helppoa. Kukaan ei ole tainnut väittääkään muuta. Asiaan ei ole otettu kantaa, kun ei ole tarvinnut. Mutta on vaikea ymmärtää, että piispat eivät osaa tai uskalla lausua mitään siitä, mikä avioliittokäsitteen muutos on niissä maissa, joissa avioliitto voi olla myös samaa sukupuolta olevien välinen. Eikä myöskään siitä, miten Suomen tilanne on muuttunut, vaikka eduskunnan päätöksestä on kohta jo kaksi vuotta. Elokuussa 2016 julkaistu piispojen selonteko kertoo vain sen, miten asia oli marraskuussa 2014.
Muutamat piispat ovat pahoitelleet, että piispoilta odotettiin julkisuudessa muuta kuin mikä heidän lausujamandaattinsa oli. Eli siis laatia selonteko, mikä tilanne on eikä ehdottaa, mitä seuraavaksi olisi ajateltava ja tehtävä. Uskokoon ken tahtoo, että piispoille lähetettäisiin kirkolliskokouksesta sellainen tehtäväksianto, jonka sisältöön ja toimeksiannon muotoiluun he eivät valmisteluvaiheessa voi vaikuttaa. Mutta tällaisen tehtäväksiannon taakse on tietysti nyt helppo mennä, kun asia on vaikea.
Kuitenkin piispat rohkenevat lausua jotain, mitä talvella 2017 tapahtuu. Samalla kun he selonteon alkupuolella korostavat, kuinka kirkkokäsikirjaa on toimituksissa tarkoin noudatettava, he rohkaisevat pappeja käyttämään mahdollisissa samaa sukupuolta olevien avioliittojen tapauksissa rukoushetkiohjetta, joka ei ole laadittu eikä tarkoitettu avioliittotilannetta vaan parisuhteen rekisteröintitilannetta varten. Ei siis edes ole sitä rohkeutta osoittaa, että ohje muutettaisiin avioliittoa koskevaksi ennen maaliskuuta 2017. Parisuhteen rekisteröintejähän ei sen jälkeen enää tehdä.
Selonteossa korostetaan, että avioliiton solmineet samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat yhtä tervetulleita osallistumaan kaikkeen seurakunnan toimintaan ja vastuunkantoon,kuin muutkin. Niinpä. Vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimeen on tietyn iän täyttänyt kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu seurakunnan jäsen. Avioliiton solmiminen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa ei siis ole piispojen yksimielisen kannan mukaan ristiriidassa kristillisen vakaumuksen olemassaolon kanssa. Kaikki ilmainen tai maksullinen työpanos ja muu vastuunkanto otetaan ilolla vastaan. Mutta kun sellainen henkilö haluaa mennä laillisesti ja sitoutuen naimisiin, kirkolla ei ole tarjota mitään toimitusta, riittiä tai palvelusta. Ensimmäistä kertaa kirkko rajaa pois vaalikelpoiset täysivaltaiset jäsenensä jonkin kirkollisen toimituksen ulkopuolelle. Se on ihan eri asia, kuin rajata kirkollinen toimitus vain omiin kelpoisuusehdot täyttäviin jäseniin. Mutta tätä ei osata tai uskalleta nähdä ongelmaksi, vaikka se on ollut näköpiirissä jo lähes kaksi vuotta. Että ei ole mitään muuta tarjota, kuin keskustelua ilman tavoitetta ja päämäärää.
SALME,
toivottavasti vastaat Martin kysymykseen. Siis parituhatta vuotta sitten. Voisimmeko siirtyä Volgan mutkaan ja vaatia aluetta itsellemme? Israel valtasi sodalla, sotilaallisella ylivoimalla Länsirannan ja se ylivoima + ydinase sillä yhä on. Samalla tavalla NL valtasi Suomelta Karjalan ja sen ”ikiaikaisen venäläisen Viipurin”. Kysymys kuuluu, oikeuttaako sota ja väkivalta asumisoikeuden? Monen mielestä ei, ja kuitenkin Status quo on ainakin Euroopassa monen kanta, ei ole suuria haluja lähteä 2. maailmansodan rajoja muuttamaan.
Kun 1974 aloitin papin taipaleeni Oulussa, silloinen tuomiorovasti Olavi Airas lähetti minut puhumaan Karmel-lähetyksen tilaisuuteen. Heidän puhujansa diakuvien selostukseksi, kuvassa Israelin hyökkäysvaunuja: ”Tämä alue ei YK:n mukaan kuulu Israelille, mutta Israelin rajoja ei päätetä YK:ssa vaan Pyhässä Raamatussa.” Mihin asti mennään? Ihanko Daavidiin asti? Kumpaa kristittynä kannatat, YK:ta vai Israelin valtiota?
Ja vielä: Mikä ”oikeus” Englannilla oli ”laillisesti” luovuttaa anastamansa alue juutalaisille, jotka kohta alkoivat karkottaa siellä tuhat vuotta asuneita pois toisen luokan kansalaisina? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja vain sovinto, YK:ssa vahvistettava rauha voi tuoda normaalin elämän loputtomalle vihanpidolle.
Ihmetellä täytyy Heikki Palmun ymmärtämättömyyttä Raamatun sanomasta.ja myös Lähi-Idän historiasta. Uskonetko pappina Raamattuun ollenkaan? Alunperinhän Jumala itse lupasi Abrahamille luvatun maan ja määräsi sen rajat 1. Moos.12:1-3, 15:18-21. Jumala ei ole peruuttanut tätä lupausta.
Joku voi tietysti kysyä, millä oikeudella Hän teki niin?
Palestiina-nimistä valtiota tai edes etnistä kansanryhmää ei ole ollut koskaan olemassa, vaikka VT:ssa puhutaan monista Kanaanin maassa asuneista kansanheimoista. Nykyiset palestiinalaiset ovat maahan vuosisatojen kuluessa muutaneita arabeja, eivät Palestiinan alkuperäisiä asukkaita.
On väärin syyttää israelilaisia miehityksestä, kun he ottivat takaisin sen, minkä arabit ryöstivät heiltä 1948-49. Sitäpaitsi Hannu Palmu ehkä muistaa, että muslimien armeijat olivat Israelin kaikilla rajoilla hyökkäysvalmiina kesäkuulla 1967. Arabijohtajat uhosivat syöksevänsä Israelin Välimereen. Kun Israel tekikin yllätysiskun ja voitti hyökkääjät, sitä pidetään nyt miehittäjänä. On aivan väärin verrata NL:n Karjalan valtausta Israelin toimiin. Miten tuollaista voi joku ehdottaakaan?
”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka.” Pitää muistaa kaksi asiaa tätä lukiessa. Ensinnäkin tämä ei tarkoita mitään Israelin valtiota; Abramhan oli korkeintaan heimopäällikkö. Toiseksi hänen jälkeläisiään ovat muutkin kuin juutalaiset. Abramilla oli myös Ismael-niminen poika ja Iisakilla Jaakobin lisäksi Eesau. Heidänkin jälkeläisensä asuttavat maata Egyptin rajapurosta Eufratin virtaan.
Israelilaisetkaan eivät ole Israelin valtion ystäviä, mutta suomalaiset ovat.
Raamatusta käy selvästi ilmi, että Abrahamille annettu lupaus koski nimenomaan
Jaakobin sukuhaaraa, hänen, jolle Jumala antoi nimen Israel. Ismael syntyi Abrahamille palvelustytön Hagarin, eikä laillisen vaimon Saaran kautta. Jumalan lupaus koski nimenomaan Saaran jälkeläisistä syntymää kansaa. Sen keskeltä myös Kristus oli syntyvä.
Ismael ja Eesau esiintyvät Raamatussa Jumalan vihollisina, jotka myöhempinä aikoina vastustivat juutalaisia. Nykyajan muslimit ovat hengellisessä mielessä Ismaelin hengenheimolaisia. He edustavat lakiuskontoa, joka vainoaa Jumalan Hengestä syntyneitä uskovia. Näin Paavali opettaa Gal. 3-5. luvuissa.
Toivo, tottakai se on ihanne. Mutta se ei näytä millään onnistuvan. Eikä se tule onnistumaankaan niin kauan kuin toisen osapuolen kirjattu päätehtävä ja halu on työntää Israel mereen. Tai niin kauan kuin rakettien ampuminen juutalaisten puolelle jatkuu jokaisen aselevon aikana ja sen jälkeen. Kaikesta syntyy vaikutelma, että sopua ja rauhaa ei halutakaan.
Ps. Heikki Palmu, oletko sitä mieltä, että palestiinalaiset ovat tehneet kaikkensa rauhan edistämiseksi alueella?
Eivät kaikki, osa kyllä. Sama on tilanne Israelissa. Israelin sotaveteraaneista iso joukko ei kannata valtion sotilaalliseen voimaan ja palestiinalaisten sortoon perustuvaa valtapolitiikkaa. Eivätkä arabi-kristityt. Mikä antaa ”Israelin ystäville” oikeuden tukea toisen osapuolen sotapoliotiikkaa, jonka seurauksena mm. kylmästi murhattiin suomalaisia rauhanturvaajia?
Heikki Palmu, kiitos vastauksesta.
Tämän aiheen tiimoilta voidaan spekuloida loputtomiin puolesta tai vastaan. Uskon, että syyllisiä löytyy niin ”sysistä kuin sepistäkin”, siis tuolla alueella.
Syyllisten hakeminen on hedelmätöntä. Taitaa se olla epäkristillistäkin. Etsikäämme ratkaisua ja rauhaa!
”Syyllisten hakeminen on hedelmätöntä.”
Olen samaa mieltä. Toivon, että jatkuva Israelin syyllistäminen rauhan esteenä lopteteaan ja katsotaan tilannetta obgektiivisen tasapuolisesti.
Jos haetaan osapuolta, jolla on Palestiinassa taloudellinen, hallinnollinen ja sotilaallinen ylivalta sekä näin ollen ratkaisun avaimet käsissään, katseet kääntyvät Israelin valtioon ja Yhdysvaltoihin sen taustatukena. Tekisipä Israel nyt Jumalan tahdon mukaan ja antaisi ’oikeuden ja laupeuden virrata kuin vesi’!
Volgan mutka on sikäli huono rinnastus, että suomalaiset eivät ole kenenkään Mooseksen johdolla
vaeltaneet tänne Volgan mutkasta.
He ovat vaeltaneet aivan omin päin Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja muualle maailman eri kolkkiin. Ovatko he ja heidän jälkeläisensä edelleen kotoisin Suomesta? Pitäisikö heillä olla oikeus asettua halutessaan asumaan maahamme mihin vain mielensä tekee?
Tapion minulta toivoma vaativa näyttö alkaa jo siitä, että Suomen Israelin ystävien mielipiteitä tuskin kannattaa määritellä yhden Helluntaiherätyksessä ”taannoin kuullun” saarnan perusteella.
Hiukan laajempaan otantaan pitäisi lähteä ennen kuin ruvetaan puhumaan ”ystävien mielipiteistä”.
Eivät erään tunnetun dosentinkaan mielipiteet edusta kaikkien
Venäjän ystävien käsityksiä.
Ihanko tosissasi kysyit?
Tunnustaudun mielelläni Israelin ystäväksi – myös niiden palestiinalaisten ystäväksi, jotka asuvat Israelin valtiossa – mutta ennen kaikkea sen Israelin ystäväksi, jonka Jumala kutsui ja valitsi omaksi kansakseen, siis kaikkien juutalaisten ystäväksi.
Pointtini on se, että Israelin ystävyys ei minulle merkitse Israel-nimisen valtion kritiikitöntä ihailua, vaan ystävyyttä kaikkiin maailman juutalaisiin, joista vain 1/3 asuu Israelin valtiossa.
Israelin ystävyydessä sotketaan yleensä kaksi asiaa: Isaelin kansa ja Israelin valtio. Edellinen käsittää kaikki maailman juutalaiset, jälkimmäinen vain 1/3 maailman juutalaisista, mutta myös yli miljoonaa palestiinalaista arabia.
Ennen kaikkea Israel-niminen valtio on tunnustautunut demokraattiseksi valtioksi, joka on sitoutunut demokratian pelisääntöihin ja YK:n jäsenenä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Sellaisena sitä pitää myös voida kohdella: kritisoida, jos se ei pysy näissä demokraattisissa perusteissaan ja kannustaa, kun se puolustaa kansalaistensa oikeutta olemassaoloon.
Poliittisia ratkaisuja ei yleensä kannata tarjota Lähi-itään täältä Pohjolasta ennen kuin on eletty siellä asuvien kanssa ja tutustuttu heidän kulttuuriinsa.
Pohjoismainen demokratia on tosin hyvä esikuva sinnekin: se on osoittanut voimansa myös siinä, kuinka kansallisia jännitteitä ja ristiriitoja täällä on osattu hoitaa.
Lähialueillakin on riittävästi esimerkkejä siitä, kuinka käy, jos demokratia on vain savuverho vähemmistöjen ja heikompien alistamiselle.
Jorma Ojala
Heittoni Volgan mutkasta voi tuntua leikinlaskulta vakavalla asialla. Mutta kun vedit erottavaksi tekijäksi Mooseksen puuttumisen, vielä yksi näkökulma siihen, ihan vakavasti.
Suomalaiset maahantunkeutujat työnsivät altaan pois saamelaiset. Ovatko saamelaiset nyt säilyttäneet olemis- ja omistamisoikeutensa koko Suomeen, myös Etelä-Suomeen, jossa tunnetusti on paljon Lappi-alkuisia paikannimiä? Suomen valtion ja saamelaisten välillä on kymmeniä vuosia käyty oikeutta Lapin omistusoikeudesta, ei tosin aseilla vaan sanoilla ja kirjoituksilla, oikeusistuimissa. Mutta jos asumis- ja omistusoikeus säilyy parikin tuhatta vuotta, menee paitsi Suomen, koko Euroopan kartta uusiksi.
Jouni Turtiainen tervehdys, wie geht`s?
Ollaan kerran tavattu Berliinissä, ennen vuosituhannen vaihtumista. Sinä tulit Helsingistä, minä Münchenistä.
Itse asiasta olen kanssasi pitkälle samaa mieltä. Minäkin voisin sanoa itseäni juutalaisten ja myös Israelin valtion ystäväksi. Mutta niin kauan kuin Israelin valtio turvaa vain tai ensisijaisesti sotilaalliseen voimaan ja samalla sortaa palestiinalaisia, se mielestäni toimii vastoin Jumalan jo Vanhassa testamentissa ilmaisemaa oikeudenmukaisuutta. VT:n tekstit puhuvat Israelin puolesta myös tavalla, jota minun on hyvin vaikea ymmärtää. Mutta myös heikon, köyhän, muukalaisen hyvästä kohtelusta. Israel on kiistatta vauras ja vahva sotilasmahti.
On jo lähtökohtaisesti väärin piirtää ja puolustella valtion rajoja Raamatulla. Raamatun mukaan juutalaiset useinkin poikkesivat Jumalan tahdon tieltä. Siksi kritiikitön Israelin valtion toiminnan puolustelu on paitsi ajattelematonta, myös Raamatun vastaista.
Heikki Palmu ”On jo lähtökohtaisesti väärin piirtää ja puolustella valtion rajoja Raamatulla. Raamatun mukaan juutalaiset useinkin poikkesivat Jumalan tahdon tieltä. Siksi kritiikitön Israelin valtion toiminnan puolustelu on paitsi ajattelematonta, myös Raamatun vastaista.”
Terve vaan, Heikki! Es geht gut, Dank sei Gott!
Olen tästä kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Raamatussakin Israelin alueen rajat ovat vaihdelleet. Jumalan lupaus kansallisista rajoista on aina ollut ehdollinen: jos kansa elää Tooran mukaan, se saa asua Jumalam lupaamassa maassa. Muuten ei.
Demokraattinen valtio (Israel) ei voi kohdellasen enempää omia kansalaisiaan kuin miehittämiensä alueiden kansalaisia epädemokraattisesti. Sillä on kuitenkin kv oikeus puolustautua terrorismilta, jonka päämääränä on tuon demokratian tuhoaminen.
Yhtälö ei ole helppo, mutta Saksassa asuneena ymmärtänet, jos sanon, että tilannetta voisi verrata vuosikymmeniä sitten Saksassa toimineen Baader-Meinhof -terroristiryhmän kohteluun, jossa Saksa joutui käyttämään kovia otteita puolustaessaan demokratiaansa ja kansallista turvallisuuttaan. Näin Israelkin joutuu toimimaan suhteessa Hamasiin.
Volgan mutka ja vaeltava heimo Mooseksella tai ilman on jo menneen lumen tarinoita.
Palmun kannattaisi tutustua varhaishistoriaan.
Ei saamelaisia mihinkään tungettu, hehän elävät meissä, toisin meissä vähemmin kuin noissa joikailijoissa, jotka vielä jänkiä ja paljakoita jutaavat…
Kuinkahan paljon Abrahamin perintöä meissä jokaisessa mahtaa olla?