Piispojen tuore selonteko on hämmentävä asiakirja. Sen rivit mutta erityisesti rivien välit kertovat koruttomasti missä tilassa piispat joukkona ovat ja mihin he joukkona yksimielisinä tällä hetkellä pystyvät. Yksimielisyyden tuskallisuus näkyy tekstissä ja myös monien piispojen jälkikäteen antamissa kommenteissa.
Mutta ensin pitää sanoa selonteosta jotain hyvää. Se on pääosin selkeää yksinkertaista ja hyvää suomenkieltä, jota tavallinen peruskoulun suorittanut suomalainen pystyy vaivattomasti lukemaan. Jos aidosti on ollut tarkoitus, että selonteon jälkeen käydään avointa ja laajaa keskustelua, selkeä kieli on hyvin linjassa sen kanssa .
Selonteko ei todellakaan ole mikään tieteellinen tutkimus. Parhaimmillaankin se on pikemminkin pitkänpuoleinen ylioppilaskirjoitusaine, jolle voi antaa arvosanan magna cum laude approbatur. Lähdeviittaukset ovat mielenkiintoisia. Joissain tilanteissa on tarkka lähdeviittaus raamattuun, tunnustuskirjoihin tai Lutheriin. Tarvittaessa lähteinä toimii ”reformaattorit” anonyyminä joukkona tai pahimmillaan ”toiset”, ”jotkut” ja ”eräät” kantoja esittäneet. Tai sitten on vain mainintoja ja väittämiä ilman lähdettä.
Sinänsä selonteossa on paljon tietoa ja yleistajuista historiaa, joka ei ole pahitteeksi kenellekään yleissivistyksensä kasvattamista kaipaavalle. Mutta piispat syyllistyvät siihen samaan isolla pensselillä huidottuun suurpiirteisyyteen, mikä on ollut koko tähän asti käydyn avioliittokeskustelun suurin ongelma. Kirkon avioliittonäkemys osoittautuu jokseenkin epämääräiseksi ”olisihan se nyt kuitenkin kaikkein parasta, jos näin voitaisiin toimia” –tyyppiseksi kokonaisuudeksi, jonka myönnetään muuttuneen ja muuttuvan aikojen saatossa ja paikallisten ja kulttuuristen näkemysten myötä. Hyvä niin, mutta mitä siitä on pääteltävä tästä eteenpäin?
Selonteko tahtoo osoittaa, että meille relevantin historian aikana avioliitto on merkinnyt miehen ja naisen välistä organisoitua ja jollain muodoin laillistettua suhdetta. Se on toki helppoa. Kukaan ei ole tainnut väittääkään muuta. Asiaan ei ole otettu kantaa, kun ei ole tarvinnut. Mutta on vaikea ymmärtää, että piispat eivät osaa tai uskalla lausua mitään siitä, mikä avioliittokäsitteen muutos on niissä maissa, joissa avioliitto voi olla myös samaa sukupuolta olevien välinen. Eikä myöskään siitä, miten Suomen tilanne on muuttunut, vaikka eduskunnan päätöksestä on kohta jo kaksi vuotta. Elokuussa 2016 julkaistu piispojen selonteko kertoo vain sen, miten asia oli marraskuussa 2014.
Muutamat piispat ovat pahoitelleet, että piispoilta odotettiin julkisuudessa muuta kuin mikä heidän lausujamandaattinsa oli. Eli siis laatia selonteko, mikä tilanne on eikä ehdottaa, mitä seuraavaksi olisi ajateltava ja tehtävä. Uskokoon ken tahtoo, että piispoille lähetettäisiin kirkolliskokouksesta sellainen tehtäväksianto, jonka sisältöön ja toimeksiannon muotoiluun he eivät valmisteluvaiheessa voi vaikuttaa. Mutta tällaisen tehtäväksiannon taakse on tietysti nyt helppo mennä, kun asia on vaikea.
Kuitenkin piispat rohkenevat lausua jotain, mitä talvella 2017 tapahtuu. Samalla kun he selonteon alkupuolella korostavat, kuinka kirkkokäsikirjaa on toimituksissa tarkoin noudatettava, he rohkaisevat pappeja käyttämään mahdollisissa samaa sukupuolta olevien avioliittojen tapauksissa rukoushetkiohjetta, joka ei ole laadittu eikä tarkoitettu avioliittotilannetta vaan parisuhteen rekisteröintitilannetta varten. Ei siis edes ole sitä rohkeutta osoittaa, että ohje muutettaisiin avioliittoa koskevaksi ennen maaliskuuta 2017. Parisuhteen rekisteröintejähän ei sen jälkeen enää tehdä.
Selonteossa korostetaan, että avioliiton solmineet samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat yhtä tervetulleita osallistumaan kaikkeen seurakunnan toimintaan ja vastuunkantoon,kuin muutkin. Niinpä. Vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimeen on tietyn iän täyttänyt kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu seurakunnan jäsen. Avioliiton solmiminen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa ei siis ole piispojen yksimielisen kannan mukaan ristiriidassa kristillisen vakaumuksen olemassaolon kanssa. Kaikki ilmainen tai maksullinen työpanos ja muu vastuunkanto otetaan ilolla vastaan. Mutta kun sellainen henkilö haluaa mennä laillisesti ja sitoutuen naimisiin, kirkolla ei ole tarjota mitään toimitusta, riittiä tai palvelusta. Ensimmäistä kertaa kirkko rajaa pois vaalikelpoiset täysivaltaiset jäsenensä jonkin kirkollisen toimituksen ulkopuolelle. Se on ihan eri asia, kuin rajata kirkollinen toimitus vain omiin kelpoisuusehdot täyttäviin jäseniin. Mutta tätä ei osata tai uskalleta nähdä ongelmaksi, vaikka se on ollut näköpiirissä jo lähes kaksi vuotta. Että ei ole mitään muuta tarjota, kuin keskustelua ilman tavoitetta ja päämäärää.
Tämä yksisilmäinen YLEn toimittaja on jo vuosikaudet levittänyt puolueellista propagandaa Palestiinasta.
Ei yllätä.
Kyllähän yhdelläkin silmällä näkee.
”Kyllähän yhdelläkin silmällä näkee.”
Yhdellä silmällä näkee yksipuolisesti.
Yhdellä silmällä katsotaan tarkasti.
”Tämä taas tarkoittaa Reimen mukaan sitä, että ne henkilöt, jotka pitävät itseään Suomessa Israelin ystäviä, voisivatkin olla pikemmin Israelin tuhon ystäviä.”
Näkemykselle on myös teologisia perusteita. Takavuosina helluntailaisuudessa opetettiin, ettei paluumuuttoa Israeliin tule edistää, koska siellä koetaan melko totaalinen tuho.
Kepeitä ovat Tapion tuomiset tähän pöytään, Takavuosina… olen kuullut…. helluntailaisissa… just joo!
YLEn uutisissa haastatellun presidentti Sauli Niinistön mukaan ”Suomi kannattaa kahden valtion periaatetta, mikä edellyttää valtioiden välistä sopua.”
Se on kauniisti sanottu. Sen voisi sanoa myös näin:
Suomi kannattaa periaatteessa kahta valtiota, Israelia ja Palestiinaa. JOS ne sopivat erimielisyytensä. Käytännössä näin ei voi käydä, koska Israel, alueen sotilasmahti USA:n tuella ei hyväksy Palestiinan valtiota, rakentaa siirtokuntiaan miehittämälleen Länsirannalle ja hallitsee avovankilaksi muuttamaansa Gazan aluetta.
Toisaalta: Merkittävä osa palestiinalaisista ei myöskään hyväksy Israelin valtiota. Melkoinen pattitilanne.
Miksi pattitilanteeseen pitäisi suostua? Solmut ovat vaamista ja ongelmat ratkaisemista varten.
Yritin aikanaan lukea Reimen kirjaa aiheesta, mutta se oli niin kaukana objektiivisuudesta, että kesken jäi.
Mitä objektiivisuus voisi Israelin ja Palestiinan kohdalla olla? Tilanteeseen vaikuttaa niin monta tekijää, joihin suhtaudumme eri syistä subjektiivisesti. Enintään voisin kuvitella, että esimerkiksi japanilainen tiedemies voisi perehdyttyään huolellisesti kaikkeen saatavilla olevaan tietoon alueen uskonnollisesta, historiallisesta ja poliittisesta vyyhdestä lausua jotain objektiivista. Edellytyksenä tietysti olisi, ettei hän olisi muslimi eikä kristitty.
jorma ojala: ”Kepeitä ovat Tapion tuomiset tähän pöytään, Takavuosina… olen kuullut…. helluntailaisissa… just joo!”
Kepeys on myös alkupala ruokahalun kiihottamiseksi. Kyseinen henkilö, joka opetti kertomallani tavalla, oli/on tunnustettu sananjulistaja ja kirjailija helluntailaisuudessa. Hän on kirjoittanut ainakin yhden kirjan Ilmestyskirjasta muun tuotannon lisäksi. Kuuntelin hänen raamattutuntejaan helluntaiseurakunnassa.
Mikäli jorma ojala pystyy esittämään vastaavia näyttöjä, niin silloin varmaan saadaan aikaiseksi syvällisempi keskustelu siitä teologiasta, jonka perusteella Israel ajautuu laajamittaiseen, tuhoisaan konfliktiin.
Mitä kylvää, sitä niittää. Poikkeusta ei löydy Raamatun kontekstissa.
Martti Petillä esitti hyvän kysymyksen. Objektiivisuutta on vaikea määritellä tarkasti, mutta ehkä Lähi-idän kohdalla se tarkoittaa eri osapuolelten näkökulmien huomioimista kiihkottomasti ja se näkyy myös sanavalinnossa ja tyylissä. Reimen kirjasta tuli mieleen toinen asetelma, joissa joidekin mielestä USA oli kaiken pahan juuri ja Neuvostoliitto rauhaa rakastava hyvä naapuri.
Lähi-idästä yksi aika hyvä kirja objektiisuudessaan on Hannu Juusolan kirjan.
http://shalom.fi/israelupdate/
Yllä linkki, josta voi lukea ajankohtaista tietoa.
MATTI, Hyvä Veli
Kirjoitit: ”Toisaalta: Melkoinen osa palastiinalaisista ei myöskään hyväksy Israelin valtiota. Melkoinen pattitilanne.” Näinhän se on. Ja jos ja kun lapset jo tarhassa ja koulussa opetetaan vihaamaan lähisukulaisia palestiinalaisia, miltä sitten näyttää huomispäivä?
”Israelin ystävien” ongelma minusta on, että he niin yksisilmäisesti ja kritiikittömästi tukevat Israelin valtion politiikkaa. Valtion, jolla on sekä taloudellinen että sotilaallinen ylivoima ja lisäksi vielä ydinase. Miten Israelin kokoinen valtio puolustaa ydinaseella itseään tai rauhaa? Ja kuinka ns. Israelin ystävät voivat aina ja joka kohdassa olla Israelin valtion takana, kun VT:n mukaan Jumala useinkaan ei ollut?
Jumala ei todellakaan hyväksynyt kaikkia Israelin tekoja. Siksi Hän kuritti sitä vihollisvaltojen kautta tai muilla onnettomuuksilla. Kuitenkin Hän on sanonut lukemattomia kertoja, ettei Hän tule hylkäämään Israelia milloinkaan. Hän valitsi Israelin välittämään Hänen Sanansa maailmalle ja ennen kaikkea, että Kristus syntyisi juutalaisista. Myös Abrahamille annetut lupaukset maasta ovat yhä voimassa. Ne varmasti toteutuvat aikanaan
Raamattuun uskovat kristityt eivät välttämättä hyväksy kaikkia Israelin tekoja, eläähän se yhä ”hengellisen paatumuksen tilassa”. Uskovat kuitenkin tietävät, että Jumala ei ole hylännyt kansaansa ja aikanaan Hän puuttuu asioihin ja muuttaa Israelin kohtalon. Sitä ennen juutalaiset joutuvat vielä kokemaan kovia.
Meidän suomalaisten on kuitenkin visusti pysyttävä erillään muslimien propagoimasta juutalaisvastaisuudesta. Jumala tuomitsee aikanaan ne kansat ja yksilöt jotka ovat edesauttaneet juutalaisten kärsimyksiä.On myös hyvä muistaa, että muslimivaltiot eivät suinkaan pyri kahteen tasavertaiseen valtioon Palestiinassa, vaikka länsi niin luulee. Koraani ei salli muslimien elää rauhassa juutalaisten kanssa. Palestiinan islamilainen retoriikka rauhasta tarkoittaa tilannetta, jossa Islam hallitsee koko Palestiinan aluetta ja juutalaiset on tuhottu.
Israel osaa lukea muslimien ajatuksia paremmin kuin naivit länsipoliitikot.
Minusta kahden valtion malli on ainoa mahdollinen ratkaisu, kun tai jos siihen päästäisiin. Israelin ystävyydessä ei ole mitään pahaa, jos se ei ole nurjaa suhtautumista palestiinalaisten asiaan ja ”kohtaloon”. Samoin palestiinalaisten asian ajaminen ei voi merkitä sitä, että Israelin valtion oikeutus kielletään. Itse vierastan asiaan liittyvä Israel-hengellisyyttä, joka on aivan oma hengellisyyden lajinsa. Sen yksinkertaisimmin ja tietysti kärjistetysti esitetty idea on: Jos et siunaa Israelia, et ole uskollinen Raamatulle etkä kunnon kristitty. Itse siunaan Israelia mutta siunaan yhtälailla myös Palestiinan kansaa.
Minäkin siunaan palestiinalaisia, mutta en hyväksy heidän johtajiensa terrorisoivaa toimintaa sekä Israelia että omia kansalaisiaan kohtaan.
Salme, miten sitten ajattelet Israelin vatlion toimista palestiinalaisia kohtaan? Siinä ei ole välttämättä terrorismin piirteitä, mutta kuitenkin ikäviä sekä alistavia ja oikeuksia rajoittavia piirteitä.
Toivo, koko Israelin olemassaolon ajan Israelin toiminta on ollut puolustustoimintaa oman olemassaolonsa voimassa pitämiseksi. Jos Israel saisi elää rauhassa, tilanne olisi aivan toinen.
Ihmettelyä on herättänyt myös se, että miksi palestiinalaiset pitäisi asuttaa juuri Uudenmaan läänin kokoiselle Israelin alueille, kun ympäristössä on äärettömän laajat arabimaat, joissa olisi tilaa pilvin pimein?
Uusmaalaiset haluavat asua Uudellamaalla, koska ovat sieltä kotoisin. Palestiinalaiset ovat Palestiinasta kotoisin.
Juutalaiset ovat kotoisin juuri niiltä alueilta, jotka heille on laillisesti annettu. Juutalaisilla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta asua missään muualla Lähi-Idässä, sillä he ovat joka puolelta ympäröityinä heihin vihamielisesti suhtautuvilla valtioilla.
Olemmeko me kotoisin sieltä, missä esi-isämme asuivat kaksi vuosituhatta sitten? Miksi juuri sen verran.
Abram lähti Kaldean Urista. Eivätkö juutalaiset hänen jälkeläisinään ole yhtä hyvin Kaldeasta kotoisin?
Totta on, että jos katsotaan Raamatun imoituksesta käsin Jumalan juutalaisille lupaamaa asuinaluetta niin se on nykyistä paljon laajempi.
Salme, Mikäli oikein muistan myös Ismael oli Aabrahamin poika ja palestiinalaisten katsotaan polveutuvan hänestä. Jumala lupasi Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen sen maan joten hän lupasi sen sekä juutalaisille että palestiinalaislle (arabeille). Ihannetavoite onkin, että molemmat kansat ja ihmiset voisivat asua samassa maassa ja valtiossa samanlaisin oikeuksin rauhassa ja sovussa – tai kahdessa naapurivaltiossa.
Luin Raamatusta miten Mooses ja Joosua jakoivat maa-alueita israelin kahdelletoista sukukunnalle. Siellä ei kyllä mainittu ollenkaan Ismaelia.