Pengoin muistitikuiltani vanhoja kuvia ja löysin kansion, jossa on kuvia telttakokouksesta ja asuntoautoista. Kuvanäpsäys on Jämsän opistoseuroista. Mökkitieni kulkee juhla-alueen läpi ja seuraviikonloppuna olen läpi ajellessani ottanut usein kuvia.
Seuroihin en ole koskaan jäänyt. Ei sillä, ettenkö olisi voinut pysähtyä vanhoillislestadiolaisiin seuroihin. Olenhan käynyt suviseuroissakin. Niissä suurissa. Mutta Jämsässä rantasaunan löylyt ja kaislikkouinti on aina vienyt voiton sanankuulosta.
Opistoseuroissakin käy kuulemma viitisentoista tuhatta osallistujaa. Varmasti käykin. Parkkipaikoiksi levittäytyvät pellot ovat valkoisenaan autoja ja vaunuja. Jos mikä tahansa muu kansanliike saisi saman verran osallistujia paikalle, se olisi uutisjutun arvoista. Mutta oletko koskaan lukenut Jämsän opistoseuroista?
Opistoseurojen kanssa samaan aikaan järjestetään Kaustisen kansanmusiikkifestarit. Enpä ole pysähtynyt niillekään. Nuorena, kun olin matkatöissä, oli lyhyin ajan yksikkö yksi ’kaust’. Se syntyi aina, kun autoradiossa kuuluttaja sanoi, että seuraavaksi kuulemme Kaust..
Nykyään lyhyin ajan yksikkö on ’lest’’. Se syntyy, kun kirjoittaa jotain vanhoillislestadiolaisuudesta. Kohdassa lest on jo pari kolme asiantuntijaa kommentoimassa, miten asiat oikeasti ovat, miten ne ovat olleet ja miten ne tulevat aina olemaan. Koskaan et muuttua saa.
Vaihtuvat päivät
pois leikit nuo jäivät
mut koskaan et muuttua saa
vuodet niin kulkee
ne paljon pois sulkee
mut koskaan et muuttua saa.
Ole sellainen vain
jonka nähdä mä sain
ole muisto mun nuoruudestain
ole sellainen vaan
että taas uudestaan
oman nuoruutein takaisin saan.
(Juha Vainio)
Kaikki herätysliikkeet muuttuvat. Ne ovat kuin virtaava joki, johon ei voi koskaan astua samaan paikkaan. Herätysliikkeet ovat tradition jatkumoa. Ne ovat sitä, millaista niiden arki nyt on. Ei ole olemassa oikeaa lestadiolaisuutta tai varsinaista körttiläisyyttä tai todellista viidesläisyyttä. Platonilainen ideamaailma on tyhjä.
Moni kyllä kertoo mielellään, millainen kukin liike oikeasti on, mutta parhaimmillaankin hän kuvastaa vain omaa ideaaliaan. Tai manaa irvikuvan kankaalle.
Kauan sitten keskikoulussa kuuntelimme musiikin tunnilla gospel-musiikkia. Tosin siihen aikaan puhuttiin uudesta hengellisestä nuorisomusiikista. Itsekin soitin sitä bändissä. Yksi luokan musikaalisimmista tytöistä piti sormia korvillaan. Se ei johtunut musiikin kehnosta tasosta vaan hänen uskonnostaan. Nyt jos kuuntelisimme tämän päivän gospelia, laittaisin varmaan minä vuorostani sormet korville. Niin muuttuu maailma.*
Kaustisen kohdalla laittaisimme sormet korvillemme kumpikin.
Vanhoillislestadiolaisuus on hurjassa murroksessa. Toivottavasti ei liian hurjassa, eikä muutu liikaa. Suolansa menettäneitä uskontoja on jo ennestään tarpeeksi.
Ensi viikolla piipahdan Aholansaaressa.
***
*) Nummisuutareissa oleva Topiaksen lause siteerataan usein väärin. Se ei kuulu ’maailma muuttuu, Eskoseni’, vaan ’niin muuttuu maailma, Eskoni’. Topias ei siinä kerro, että maailma muuttuu, vaan luonnehtii, miten se muuttuu. Eikä Esko ole siinä mikään Eskoseni, vaan Eskoni.
Teemu
Kiitos napakasta jutustasi
Teemu hyvä, olen usein myös ihmetellyt, miksi lehdet kirjoittelevat niin vähän näistä suuremmista seuroista, kun taas pienemmätkin ja mitä ihmeellisemmät tapahtumat saavat palstatilaa kovastikin lehdistössä. Ja jos kirjoitetaan, niin puututaan ihan lieveilmiöihin tai muutamiin kielteisiin asioihin. Eikö se ole jo suuri ihmetyksen ja ihailun aihe, kun tuhannet ihmiset käyttäytyvät hyvin, ovat elämäniloisia ja lähtiessään heidän jäljiltään ei löydy roskan roskaa, ei suurten eikä pienempien seurojen jäljiltä. Näistä ihmisistä saisi varmasti useita positiivisiakin juttuja , joita mielestäni nykymaailma kipeästi kaipaa. Onko toimittajien kohdalla suurta tietämättömyyttä tai laiskuutta syventyä tarkemmin asioihin ja kuunnella ja haastatella ihmisiä enemmän heidän arjessaan ja juhlassaan?
Vallalla taitaa olla yleisesti trendi, että kaikki negatiivinen uutisointi myy paremmin kuin positiivisten asioiden kertominen.
Kristillisellä kentältä uutisoinnissa vaikuttaa olevan trendi, että varsinkin kirkon herätysliikkeistä kirjoitetaan negatiivisesti ja se palvelee suurempaa päämäärää, muokata tilaa kristinuskon uudelleen tulkinnalle ja herätysliikkeiden ulosajolle kirkosta. Onko toiminta kaikin osin tietoista ja päämäärähakuista, sitä en osaa sanoa.
Teemu kirjoittaa, kuten aina, viisaasti. Asioita on mietitty ja elämää eletty.
Vanhoillislestadiolaisuuden (maltillinen) murros on tosiasia, mutta evankeliumi pysyy ja armoa julistettaneen tulevaisuudessakin seiniä myöten, ja vähän pihamaalle ja naapureillekin.
Vanhoillislaestadiolaisuuden helmi on juuri tuo minkä Kari – Matti tuot kommentissasi esiin :
Kaikki synnit annetaan anteeksi , ihan kaikki, jopa seiniä myöten.
Meidän yläasteen äidinkielenopettaja taas varoitteli menemästä naapurikoulussa järjestettävään gospel-konserttiin, koaka siellä soittaisi kovaääninen ja metelöivä bändi (eikä sanoistakaan saisi selvää) nimeltään ”Pro Fideo”…
Ne oli niitä aikoja 🙂