Puolijoukkueteltta on pantu pystyyn torin kiveykselle. Rautatientorin laidalla joukko maahanmuuttajamiehiä osoittaa mieltään. Yksi heistä toivottaa hymyillen hyvää huomenta. Tunnen myötätuntoa heitä kohtaan. Suurin toivein ladattu turvapaikkaprosessi on johtanut kielteiseen päätökseen. Edessä on paperittoman elämä – öitä puolijoukkueteltassa? Spreijatussa julisteessa lukee englanniksi: ”Pakolainen ei ole vihollinen vaan vihollinen on se, joka pakottaa hänet lähtemään pakolaiseksi.”
_ _ _
Jään pohtimaan mielenosoittajien toista kylttiä: ”Suomen turvapaikkapolitiikka on epäoikeudenmukaista”. Oikeudenmukaisuutta käytetään perusteena monissa ajankohtaisissa kysymyksissä paneutumatta riittävästi asian kaikkiin puoliin. Onko kyse esimerkiksi oikeusjärjestelmästä, kansainvälisestä oikeudesta vai subjektiivisesta, omantunnon osoittamasta moraalisesta oikeudesta.
Pakolaisuuteen liittyviä oikeudenmukaisuuskysymyksiä voi lähestyä eri tavoin. Sisäministeriö ja maahanmuuttovirasto toimivat maan lakien ja kansainvälisen oikeuden mukaan. Tosin lakien soveltamisessa voi olla tulkinnan varaa, esimerkiksi kysymyksessä, onko jokin maa turvallinen vai ei.
Usein maahanmuuttajien kohtaamalla epäoikeudenmukaisuudella on syvemmät juuret.
Onko oikeudenmukaista, että maansa jättävät he, joilla on varaa maksaa ihmissalakuljettajille? Onko oikeudenmukaista tukea kansainvälistä ihmissalakuljetusta ja välillisesti ihmiskauppaa?
Onko oikeudenmukaista, että koulutetuimmat jättävät maansa, kun heillä voisi olla mahdollisuus vaikuttaa maansa tulevaan suotuisaan kehitykseen? Onko oikeudenmukaista, että köyhimmät ja haavoittuvimmassa asemassa olevat jäävät sotaa käyvään maahan?
Onko oikeudenmukaista, että Euroopan yhtenäisyyttä vahingoittamaan pyrkivät – kuten ääri-islamistit tai Venäjän federaatio – iskevät siviilikohteisiin synnyttäen humanitaarisen katastrofin, jotta saisivat mahdollisimman monet pakenemaan Eurooppaan?
Onko oikeudenmukaista, että he laskevat eurooppalaisten oikeudenmukaisuusarvojen varaan, jolloin portit aukeavat hädässä oleville pakolaisille? Onko oikeudenmukaista, että Euroopan maiden hyväntahtoisuutta käytetään näin hyväksi, jotta maiden sisäpoliittinen tilanne kärjistyisi ja oikeistopopulistit pääsisivät valtaan rapauttaen näin eurooppalaista yhtenäisyyttä?
Minusta näyttää siltä, että pakolaiset ovat tahtomattaan mukana epäoikeudenmukaisessa pelissä, joka pyrkii Euroopan vahingoittamiseen. Tähän osaltaan liittyy Suomessa ja Euroopassa käynnissä oleva demografinen muutos. Kantaväestön syntyvyys on 1,5 luokkaa, kun se islaminuskoa tunnustavilla maahanmuuttajilla on moninkertainen. Siten kantaväestön osuus taantuu ja tulokkaiden kasvaa, kuten parhaillaan tapahtuu vaikkapa Ranskassa tai Saksassa.
Näinhän on tapahtunut historian kuluessa ennenkin, kun lähinnä germaanista alkuperää oleva pronssikautinen viljelijäväestö on työntänyt 3000 vuoden kuluessa saamelaiset Suomen niemen pohjoiseen perukkaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa kantasuomalaisten rippeet käräjöivät saadakseen takaisin vanhoja maitaan ILO-sopimukseen nojautuen, mutta tuomioistuin torjuu vaatimuksen. Oikeudenmukaista?
_ _ _
Päivän Hesarin (17.2.) pääkirjoitus kiinnitti huomiota toiseen oikeudenmukaisuutta sivuavaan kysymykseen. Elinkeinoelämän valtuuskunta toteaa tuoreessa raportissaan, että lähes 80 000 työikäistä miestä on Suomessa työn tai koulutuksen ulkopuolella. Tähän joukkoon tulee vuosittain tuhat miestä lisää, samalla kun teollisuudesta ovat kadonneet miesvaltaiset työpaikat. Naisten työmarkkinoilla ei näy vastaavaa ilmiötä. Olennainen syy miesten putoamiseen on osaamisen ja koulutuksen puute. Hesarin mukaan ”koulutukseen on syntynyt räikeä epätasa-arvo naisten eduksi. Naisia valmistuu korkeakouluista 50 % enemmän kuin miehiä.”
Maahanmuuttajamiehillä on tukijoita ja ystäviä, jotka korottavat ääntä heidän puolestaan ja pyrkivät vaikuttamaan turvapaikkapolitiikkaan. Hiljaisempaa on 80 000 työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneen miehen asiassa. En ole kuullut mielenosoituksista tai kansanliikkeistä. Sellainen oli kuitenkin hiljan Yhdysvalloissa. Hiljaiset miehet äänestivät Trumpin Valkoiseen taloon, kun tämä oli luvannut teollisia työpaikkoja. Aika näyttää, oliko se vain tyhjä lupaus. Oikeudenmukaista?
Hesari ”huomasi” ikku
nansa alla olleen leirin vasta eilen.
Pekka Särkiö: ”Tosin lakien soveltamisessa voi olla tulkinnan varaa, esimerkiksi kysymyksessä, onko jokin maa turvallinen vai ei.”
Tässä lienee yksi ongelman ytimessä olevista näkökohdista. Nämä ihmisethän eivät olisi alunpitäenkään lähteneet kotimaistaan, jos siellä olot olisivat olleet turvalliset: maan hallinto demokraattinen, infrastruktuuri kunnossa, olot rauhalliset ja työllistymismahdollisuudet ja sosiaaliturva edes samaa luokkaa kuin Suomessa niillä 80 000 miehellä, jotka ovat syrjäytyneet koulutuksesta ja työelämästä.
Nyt he ovat Euroopassa ja meillä Suomessa, jossa viranomaiset tekevät turvallisuusluokituksia vanhentuneilla tiedoilla eikä kukaan näistä päätöksentekijöistä suostuisi mistään hinnasta vaihtamaan paikkaa yhdenkään palautettavan turvapaikanhakijan kanssa edes samaksi ajaksi, jonka turvapaikanhakija viettää Suomessa odottaessaan sitä kielteistä päätöstä ja värjötellessään puolijoukkueteltan äärellä paperittomana.
Kiitos Pekalle hyvästä ja tarpeellisesta keskustelun avauksesta.
Se että maa ei ole yleisesti turvallinen tai että siellä olot eivät muutenkaan ole yhtä hyvät kuin Suomessa , ei oikeuta turvapaikan saamiseen. Kuinkahan monta kertaa tämäkin pitää sanoa.
Jos vasta odottelee päätöstä, ei tarvitse värjötellä missään vaan saa asua vastaanottokeskuksessa. Jos taas on jo saanut kielteisen päätöksen, ei silloinkaan tarvitse värjötellä vaan Suomen valtio tarjoaa lämpimän lentokonepaikan ja pääsee taas perheestään huolehtimaan.
Huolehtimaan siitäkö perheestä, jonka terroristi ovat jo tappaneet? Omissa lämpimissä kodeissamme istuessamme ja näitä kommentteja kirjoitellessamme taidamme olla kaukana siitä todellisuudesta, josta nämä miehet ovat tulleet turvaa maastamme hakemaan..?
Juuri se tässä hommassa mättää, että kuvittelemme, että ”maa, joka ei ole yleisesti turvallinen”, ei oikeuta turvapaikan saamiseen. Onneksi meille karjalaisille ei joka paikassa Suomea sanottu noin seitsemän vuosikymmentä sitten. Muuten olisimme olleet neuvostokansalaisia ja saaneet kokea inkeriläisten ja virolaisten kohtalon.
No, selvisihän heistä kuitenkin osa hengissä näihin päiviin asti.
Se että Karjalassa asuvat suomenkieliset suomalaiset muuttivat Karjalan ryöstämisen takia Suomeen. On vähän samanlainen asia, kun talonsa ja tavaransa menettänyt Tamperelainen joutuisi muuttamaan Turkuun.
Mutta vähän erilainen asia, kun sadan eri väestöräjähdys kansan valtava väestöpaine Eurooppaan. Heistä kukaan ei ole yhtään kiinnostunut suomenkielestä omassa maassaan.
En minä ainakaan mitään kuvittele. Suomessa noudatetaan Suomen lakia ja KV sopimuksia.Jos viitsisit lukea ulkomaalaislain 6 luvun niin näkisit millä perusteella turvapaikan voi saada. Siinä olet oikeassa että olemme kaukana heidän lähtömaidensa todellisuudesta. Nyt pitäisi enää tietää miten se liittyy asiaan. Samoin pitäisi tietää miten Karjalan evakot liittyvät asiaan.
Juhani Ketomäki :”Siinä olet oikeassa että olemme kaukana heidän lähtömaidensa todellisuudesta. Nyt pitäisi enää tietää miten se liittyy asiaan. Samoin pitäisi tietää miten Karjalan evakot liittyvät asiaan.”
Ehkä siten, että monet karjalaiset evakot ymmärtävät oman historiansa vuoksi sotaa pakenevia muuta väestöä enemmän, koska esivanhemmilta peritty ja sodan vuoksi menetetty kotiseutu on karjalaisille samalla tavalla tärkeä kuin muillekin kotiseutunsa menettäneille.
”Muistoihin eristettynä ja suojattuna se on kummankin valtion reaalitodellisuuden ulkopuolella. Samanlainen asenne menetettyjä kotiseutuja kohtaan löytyy myös muista pakotetuista diaspora-tilanteista. Menetetyt alueet ovat symbolisesti merkittäviä siellä eläneiden yhteisöjen, eikä joskus voimassaolleiden valtiorajojen vuoksi.” [Karen Armstrong: Remembering Karelia, Berghahn Books 2004]
Juhani Ketomäki :”Suomessa noudatetaan Suomen lakia ja KV sopimuksia.”
Tässä KV-sopimuksiin liittyen liittyen tiivistelmä puheesta, jonka olen pitänyt 19.8.2006:
”Jo usean vuoden ajan Suomesta on lähetetty tilojen omistusoikeuden palautusta koskevia hakemuksia Kremliin Venäjän suurlähetystön antamien ohjeiden mukaisesti. Hakemukset on kuitattu vastaanotetuiksi, mutta niihin ei ole tullut mitään vastausta.
Tarkoituksena selvittää suomalaisomistuksessa olleiden tilojen ja kiinteistöjen nykytilanne, olin viime helmikuussa mukana perustamassa Suomen Karjalan pakolaiset –nimistä rekisteröityä yhdistystä, joka antoi asianajajaliiton suosituksesta maaliskuussa toimeksiannon helsinkiläiselle asianajaja Markku Fredmanille tarkoituksena selvittää omistusoikeuteen liittyvät kysymykset.
Selvitystyön yhteydessä kävi ilmi, että kansainvälisen lainsäädännön mukaan omistajat voivat menettää omaisuutensa vain silloin, jos on olemassa omistajan allekirjoittama kauppakirja tai muu luovutustodistus, jossa hän luopuu omaisuudestaan vapaaehtoisesti tai valtio on pakkolunastanut alueet lainsäädännössään tai normeissaan.
Suomen valtio ei ollut kansallistanut maa-alueita, eikä niin ollen voinut rauhanteossa luopua sellaisesta omaisuudesta, jota se ei omistanut. Myöskään Venäjän lainsäädännöstä ei nyt tehdyn tutkimuksen mukaan ole löytynyt merkintää kansallistamisesta. Suomalaisten omistusoikeus ei siis ole päättynyt koskaan ja on edelleen heillä, jotka pystyvät näyttämään toteen, että he tai heidän perillisensä ovat maat vuonna -44 omistaneet. Suomalaisten sodan jälkeen saamat korvaukset voidaan katsoa korvaukseksi omaisuuden hallintaoikeuden menetyksistä, mutta suomalaiset ovat silti yhäkin entisten kotitilojensa omistajia.
Euroopassa solmittiin sodan jälkeen Euroopan ihmisoikeussopimus, joka astui voimaan vuonna -53. Sopimuksen noudattamista valvomaan Euroopan valtiot perustivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna -59. Venäjän federaatio liittyi ihmisoikeussopimukseen 5.5.98 ja tuosta hetkestä lähtien sopimuksen artiklat ovat olleet sitä velvoittavia. Kun suomalaisten omistusoikeus alueella ei ole päättynyt, Venäjä loukkaa käytännössä joka päivä Karjalasta ja muilta pakkoluovutetuilta alueilta paenneiden omistusoikeutta estämällä heitä nauttimasta omaisuudestaan ja estämällä heiltä pääsyn kotitiloilleen.
Sopimus on siihen liittyneitä valtioita sitova ja siihen sisältyy omaisuudensuoja, joka velvoittaa sopimukseen liittyneitä tunnustamaan omistusoikeudet.
Neuvostoliitto on viime vuosikymmenten kuluessa tuhonnut käytännöllisesti katsoen kokonaan Karjalaan vuosisatojen ajan rakentuneen suomalaisen kulttuurin. Nyt Venäjä on lainsäädäntönsä avulla siirtämässä suomalaistilat uusille venäläisille omistajille. Suomen suomalaiset juuret Karjalan maaperään ovat lopullisesti katkeamaisillaan. Ryhdyimme nyt tekeillä olevaan valitukseen näiden juurien turvaamiseksi. Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen oli ainoa löytämämme laillinen keino, jolla suomalaisomistajien oikeudet entisellä kotiseudulla kenties vielä voidaan turvata.”
Tässä liäyksenä vielä ote edellisestä puheesta kaikille heille, jotka epäilevät, että kymyksessä olisi ollut natsi-ideologian vieminen käytäntöön tai Karjalan palautus -vaatimus:
”Mikäli valitus otetaan käsittelyyn ja mikäli siitä aikanaan tulee valittajille myönteinen päätös, se ei tarkoita kollektiivista, kaikkia koskevaa omaisuuden palauttamista. Ei myöskään valtioiden välisen rajan siirtämistä. Se tulee toimimaan ennakkopäätöksenä, johon muut hakijat voivat halutessaan jatkossa vedota. Myönteinen päätös ei myöskään tarkoita sitä, että hakijat tulisivat automaattisesti merkityiksi tilojensa omistajiksi Venäjän maarekisteriin, vaan heidän on jokaisen erikseen haettava tätä Venäjän tuomioistuimessa.”
Esim.henk.koht. en valituksessa vaatinut sukuni omaisuuden omistusoikeuden tunnustamista/palauttamista. Mie olin prosessissa vaan pelkkä maksaja.
Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio (HS 18.2.2017): ”Vastaanottojärjestelmä ja Migrin resurssit joutuivat koville, minkä lisäksi vuosina 2015 ja 2016 tehtiin useita turvapaikanhakijoita koskevia lakimuutoksia. Esimerkiksi humanitäärinen suojelu poistui ulkomaalaislaista keväällä 2016”.
Maahanmuuttoviraston ylin johto siis myöntää, että Suomessa on tehty heikennyksiä turvapaikanhakijoiden vastaanottoon. Kun humanitäärinen suojelu on poistettu, se merkitsee sitä, että nyt Suomessa ollaan epähumanitäärisiä.
Siksikin tähän on syytä puuttua. Sivistysvaltioiden tulee olla humanitäärisiä erityisesti suojellessaan ihmisiä.
Laki ja sopimukset ovat vähimmäisvaatimuksia oikeudenmukaisuudelle. Miksi ne pitäisi ymmärtää ylärajoiksi?
Oli asia miten hyvänsä, niin joku on valehdellut jossain kohtaan matkaa näille siirtolaisille, että Suomeen tarvitaan työväkeä. Sehän ei ole totta.
EK on jo vuosia varoitellut maatamme uhkaavasta työvoimapulasta. Eipä ole vielä sellaista näkynyt. Onkohan viesti kuitenkin kiirinyt Lähi-itään asti.
Mitä tekemistä tällä on islamin kanssa?
”Mitä tekemistä islamilla on islamin kanssa? Tämä on lainaus sudanilaiselta naiskirjailijalta AYAAN HIRSI ALILTA. Hän toteaa: Tuttu kaava toistuu: Kun jossakin puolen maailmaa kuuluu huuto: ”Allah on suuri”, ja kauloja leikataan poikki, naisia raiskataan ja itsemurhapommittaja räjäyttää riekaleiksi itsensä ja paljon muita ihmisiä. Ei kestä kauan ennen kun ilmaantuu tämän tutun kaavan toistelijoita: ” Tällä kaikella ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.”
Jokaisen islamistien tekemän hyökkäyksen jälkeen ilmaantuu tahoja, jotka vakuuttelevat, ettei tapahtuneella ole mitään tekemistä islamin kanssa, joka on rauhan uskonto. Tätä HIRSI ALI kommentoi näin terävästi: ” Tämän tyynnyttelyn on nyt loputtava.”
———————————–
”Pakolainen ei ole vihollinen vaan vihollinen on se, joka pakottaa hänet lähtemään pakolaiseksi.”
– Ensin islamilaiset yhdessä raivaavat kaikki muut tieltään omassa maassaan. Sen jälkeen islamilaiset pakenevat toisia islamilaisia. Näin islam leviää kuin muurahaisarmeija.
Jouni Turtiaisen moraalisäteily loistaa niin kirkkaasti että taidan hakea aurinkolasit.