Oikea vai väärä tie

Hyviä kysymyksiä. Minulla on vain yksi vastaus: Jumala on valinnut minut pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa. Ymmärrykseni mukaan tämä ei ole ristiriidassa ihmisen oman vastuun ja valinnan kanssa. Silti en pysty ylittämään näennäistä ymmärryksen kuilua

Tauno ja Jorma kiitos hyvistä kommenteistanne. Jeesus sanoo: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28: 20)

Miten voidaan löytää oikea te, joka vie taivaaseen ?
Raamatusta Jumalan sanasta voidaan löytää hyvin yksinkertainen pelastusoppi joka on niin yksikertainen, että hyvin moni loukkantuu siihen
myöskin meidän aikana.
Apostoli Paavalin neuvo oli yksinertainen : ”Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi” Uskolla tarkoitetaan sitä uskoa jolla uskotaan. Uskoa, johon uskotaan.
Tähän kysymykseen antoi hyvän ja lyhyen vastauksen Papualainen piispa
Ray Rasowen : ” Usko on uskoa siihen, että Jumala pitää lupauksensa”. Uskomme elää kokonaan Jumalan lupausten varassa. Emme voi vaatia pääsyä taivaaseen, voimme ja meillä on etuoikeus vedota Jumalan omiin lupauksiin, jotka löytyvät evankeliumeista.
Kristuksen uskovat ovat oikeutettuja taivaaseen, sillä heillä on optimi siihen Jeeesuksen lunastustyön kautta. Silloin voi olla vakuuttunut myöskin siitä, että kulkee aivan oikealla tiellä.

Kiitos hyvistä kommenteista, Martti. Tie Taivaaseen, voi jonkun kohdalla olla lyhyt, kuten ensimmäisellä ristiinnaulittuun uskovalla. Useimmilla se on pitkä tie, joka vaatii kestävyyttä.

Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa meille kaikille seuraavasti:

Herra, muista minua, kuin tulet valtakuntaas. (Luuk. 23:42 / Biblia)
Muut pitävät Jeesusta jumalattomana, mutta ryöväri sanoo häntä Herraksi, sanoo hänellä olevan valtakunnan ja rukoilee häntä muistamaan häntä, kun hän tulee valtakuntaansa. Tämähän on verraton usko ja tunnustus, kun muutoin koko maailma ei pidä Kristusta minäkään. Juuri näin kristikunta pidetään voimassa. Se on Jumalan työtä.

Kun juutalaiset ja pakanat ristiinnaulitsevat Kristuksen ja pilkkaavat häntä ja opetuslapset hylkäävät hänet, silloin Jumala kutsuu ryövärin. Samoin hän tahtoo vielä nytkin hoitaa seurakuntaansa. Vaikka kaikki luopuvat Kristuksesta, kuningas, piispat, maan mahtavimmat ja oppineimmat, Jumala tahtoo kuitenkin varjella sitä vähäistä joukkoa, jolla on hänen Henkensä ja joka tunnustaa häntä maailmalle. Tämä on siis koko kristikunnan lohdutuksena ja esikuvana.

Jumala ei tahdo antaa uskon Kristukseen eikä tunnustuksen hävitä. Elleivät opetuslapset tahdo tunnustaa häntä, on pahantekijän astuttava esiin opettamaan muita ihmisiä, minä häntä on pidettävä ja kuinka hän antaa ihmisille lohdutuksen. Herra, Jumalamme, ei todellakaan tahdo jättää Kristusta vaille tunnustajia, vaikka semmoisena olisi vain rosvo hirsipuussa tai murhaaja mestauspölkyllä.
Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille

valitsee sitten myöhemmin Taivastien ja nauttii nyt elämästään

Syntiset pärjäävät kyllä, pahemmin on synnittömien laita.

hyvin moni loukkantuu siihen

Usko Herraan Jeesukseen

Näistä kommenteista nousee kyllä sellainen outo tunne, että millaisina te uskovat oikein pidätte meitä ei-uskovia? Tuollaisiksiko todella ajattelette meidät?

Lisäksi en oikein tajua miten voi valita uskomisen johonkin, jota ei pidä totena. Eihän voi esimerkiksi valita, että nytpä uskonkin, että maa on litteä…

Tuomas, jokainen ihminen on yksilö, olkoon hän uskovainen tai uskosta osaton. Yleistykset menevät usein väärin. Samanlaisia ihmisiä ovat uskosta osattomat kuin uskovaiset. Syntisiä ovat, mutta uskovaiset ovat armahdettuja syntisiä. Uskon syntyminen on Jumalan teko ja suuri ihme. Minä olin eroamassa kirkosta 24 vuotta sitten, koska sillä ei ollut minulle mitään merkitystä. Tapahtui niin, että menin eroamaan kirkosta, juttelin papin kanssa, kuulin evankeliumin, tulin uskoon.

”Miten voi valita uskomisen johonkin, jota ei pidä totena?”
Voiko uskon valita? Onko usko totena pitämistä?
Usko ja tieto ovat kovin eri asioita. Tiedon voi testata kokeilemalla tai tutkimalla. Maapallon muoto on hyvä esimerkki.
Usko on uskaltautumista jonkin sellaisen varaan, josta ei tällaista tietoa ole eikä oikeastaan voikaan olla. Ihminen saattaa tarvita uskoa uskaltakseen elää tai uskaltaakseen kuolla. Sellaisessa tilanteessa voivat valinnan mahdollisuudet olla vähissä.

Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Jumalasta meillä on se tieto, mitä on Pyhässä Raamatusta. Raamattu on meidän karttamme Taivaaseen.

Voimmeko valita uskon ja tien, jota meidän tulisi kulkea ?
Raamatun mukaan valinta ei ole meidän vaan Jumalan, Jumala itse on laittanut meidät kulkemaan taivas-tielle jo kasteessa, ” Tämä on tie, kulkekaa sitä tietä” ( Jes.30:21 )
Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset tulisivat tälle ainoalle oikealle tielle. Emme voi itse valita, sillä se ei ole ihmisen valassa, ei lainkaan vaan Jumalan joka armahtaa.
Moni meidän kanssa kulkeva luulee valitsevansa oikein ja uskoo, ja luulee leveämpää tietä paremmaksi ja kun tuntuu siltä, että se juuri on oikea valinta.
Mutta Raamattu kuitenkin opettaa: ”Moni luulee omaa tietänsä oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie” (Snl.16:25 )
Mutta toisin on silloin kun valitsemme sen tien, jonka Jeesus on raivannut meille ja jota Jeesus kehoittaa kulkemaan, silloin olemme todella oikealla tiellä emmekä eksy.

Martti, kiitos hienosta näkökulmasta. Todellakin meidät kaikki on kutsuttu tälle oikealle tielle. Monet lähtevät omille teille, mutta onneksi moni palaa tuhlaajapojan tavoin (vert. Luuk. 15:11-42).