Oikea vai väärä tie

Niin, Juha. En niinkään ajattele täydellisyyttä, vaan suostun itsekin olemaan tiedossa ja taidoissa epätäydellinen. Ajatukseni ydin piilee siinä, että
yhteys Kristukseen ei vie uskovaa epävarmuuteen tai hajanaisuuteen.

Jorma, ymmärrän mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä. Pyhä Raamattu on selkeä, eikä yksittäisistä kohdista ole kuin yksi oikea ymmärrys.
Voisiko ajatella, että oikealla tiellä kulkevat haluavat seurata Jeesusta Kristusta ja heille on tärkeää päästä perille Taivaseen?

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. (2. Tim. 4: 1-

Tie on kaita ja kapea,ja leveämmällä tiellä on enemmän jalanjälkiä Jeesuksen vertauksen perusteella.Millä tiellä ihminen pysyy tai millä tiellä jokaisen ihmisen pitäisi elämänsä aikana pysyä,se on jokaisen ihmisen omassa harkinnassa.Pysyykö uskovainen ihminen aina kapealla tiellä vai vetääkö leveämpi tie puoleensa liian ankarina uskon käsityksinä,lähimmäisen tuomitsemisena ja oman uskonsa korottamisella.Millä tiellä Luther vaelsi esittäessään omana aikanaan juutalaisista kärjikkäitä mielipiteitään,joita natsi-Saksa käytti hyväkseen juutalaisvainoissaan.Roskan näkeminen omassa silmässä voi olla luterilaisellekin tervettä ajattelua-myös minä olen tavallinen luterilainen.

Juha-Veikka, kiitos mielenkiintoisesta ja totuutta etsivästä kommentista. Ajattelen niin, että Taivastie alkaa ahtaan portin valittuamme, jolloin päätämme seurata Hyvää Paimenta ja ainoastaan hänen ääntä kuunnella. Tämä ääni vie meidät perille Taivaaseen. Toisinaan me lampaat voimme eksyä, jolloin Hyvä Paimen etsii ja löytää. Kuulemmeko Hyvän Paimenen äänen vai ainoastaan palkkapaimenien ääniä?

Valitsenko minä tien vai valitsiko Tie minut? Eräässä vanhassa Suomi-filmissä veisattiin. ”Helvettiin vie tämä tie leveä, jota ihmislapsen kulkea on ihmeen keveä.” Kahteen keskimmäiseen kysymykseen: ”Usko Herran Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Toivottavasti piispamme opettavat samoin kuin Jeesus, sen he ovat vihkimyksessään ainakin luvanneet tehdä. Miksi taivaan tie on kaita ja portti ahdas? Kolme avainsanaa: Armo, kilvoitus, risti.

Yrjö, kiitos erinomaisesta kommentista ja hyvästä kysymyksestä. Taitaa olla niin, että hyvinvoivan ja omasta mielestä terveen, joka ei tarvitse kenenkään apua on vaikea löytää ja valita oikeaa porttia. ”Eivät terveet tarvitse parantajaa”.

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. (Ilm. 3:20-21)

Valinta ei ole helppo, koska paljon helpompaa on mennä maailman mukana väärästä portista.

Mikä valinta? Voiko ihminen oikeasti valita mihin uskonnollisiin kertomuksiiin uskoo?

Jos uskoo todeksi nuo kadotukset sun muut, niin valinta lienee helppo. Kai sitä ikuiseen iloon haluaa mieluummin kuin siihen toiseen paikkaan…

Juha Heinilä:

Väärällä tiellä lähimmäisen rakastaminen on vain omavanhurskautta, jolla ansaintaan vain kadotustuomio.

Tarkoitatko että ei-uskova ei oikeasti voi tehdä hyvää, vaan tekee sen jotenkin itsekkäästi?

Tuomas, kiitos hyvistä kysymyksistä ja pohdinnoista. Jeesus ei luvannut seuraajilleen helppoa elämään; maailman mukana vaellus voi vaikuttaa paljon mukavammalta. Ehkä joku ajattelee, että valitsee sitten myöhemmin Taivastien ja nauttii nyt elämästään. Uskosta osaton voi rakastaa lähimmäisiään paljon enemmän kuin joku Jeesukseen uskova. Lähimmäisen rakastaminen ei tee uskovaa, mutta oikeassa uskossa oleva rakastaa lähimmäisiään.

Onneksi Jumala armahtaa eikä vaadi Lutheria tilille Hitlerin synneistä.
Luulen tämän blogin kirjoittajien olevan pääosin niitä, jotka ovat löytäneet liian suuren roskan omasta silmästään.
Ortodoksinen vanha rukous on minun mieleeni. Siinä pyydetään, että saataisiin viettää elämän jäljellä oleva aika synnin katumuksessa.
Syntiset pärjäävät kyllä, pahemmin on synnittömien laita.