Jeesus sanoo: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt.7:13-14)
Miksi meidän jokaisen pitää etsiä ja valita oikea portti ja oikea tie?
Miksi väärälle tielle on paljon ohjaajia ja kanssakulkijoita, jolloin sen valitseminen tuntuu luontevalta?
Mitä meidän pitää tehdä mahtuaksemme ahtaasta portista sisään?
Miten väärän valinnan tehnyt, joka on jo vaeltanut pitkän matkan laveaa tietä, pääsee oikealle tielle?
Miksi Jeesus opettaa eri lailla kuin meidän mainiot piispamme vai opettaako?
Miksi Taivas tie on kaita ja portti ahdas?
Kaikki julkaistut blogini:
Tie taivaaseen on kaita ja ahdas, koska sinne ei mahdu kuin armo. Ei mikään oikeassa oleminen tai ajan ilmiöiden paheksuminen tai edes suvaitsevaisuus.
Elias, kiitos hyvästä kommentista. Armoa tarvitaan. Mistä tiedämme, että olemme menneet ahtaasta portista ja että olemme matkalla Taivaaseen?
Jumalan valtakunnan tieltä voidaan eksyä. Lopulta on olemassa vain kaksi porttia ja kaksi tietä, eikä ole olemassa kolmatta vaihtoehtoa, ( Matt. 7: 13-14 )
Sen tähden Jumalan valtakuntaan ei päästä ajautumalla virran mukana. Kuitenkin Jumalan valtakunta on meille annettu mahdollisuus, ansaitsematon lahja, johon on tartuttava katsomatta miten muut tekevät, sillä kysymyksessä on elämän tärkein ja kallein valinta, valinta joka on meidän itse uskallettava tehdä.
Tämän Raamatun kohdan mukaan näyttää siltä, että Jeesuksen mukaan useimmat valitsevat väärin ja sen vuoksi joutuvat kadotukseen ? Jos kysymme: ” Onko niitä vähän jotka pelastuvat” ? Siihen Jeesus vastaa: ” Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ovesta” ( Luuk. 13: 23 )
Raamatun mukaan on siis olemassa tie, joka vie kadotukseen. Eikä sinne joutuminen ole mikään poikkeustapaus
Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti. Meille kaikille annetaan mahdollisuus löytää oikea portti. Valinta ei ole helppo, koska paljon helpompaa on mennä maailman mukana väärästä portista.
Eikö uskova paheksu?? Voisiko hän puolustaa syntiä?
Olen ajatellut, että ahdas ovi/portti on usko Kristukseen.
Kun ihminen ymmärtää oman syntisyytensä laajuuden ja toisaalta kykenemättömyytensä Jumalan tahdon toteuttamisessa, ei
ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa sellaisena kuin on.
Kokemukseni mukaan ei ole kysymys tiedosta, vaan syvästä itsetuntemuksesta, jota voi hyvin kutsua ahdistukseksikin.
Jumalan vaatimukset painavat, ja ihminen janoaa armoa, kuten Jeesus sanoo Vuorisaarnassaan puhuessaan vanhurskauden nälästä ja janosta.
Ihminen toisaalta haluaisi lähestyä Jumalaa oman hurskauden lahja
kädessään. Nyt se ei kelpaa, se on jätettävä ahtaan oven ulkopuolelle.
On tyydyttävä Jumalan armoon, joka antaa heikolle voimaa!
Toisaalta usko Kristukseen ilmenee myös rakkautena; ei haluaisi enää
tahallaan tehdä Isän tahtoa vastaan: se on kuuliaisuutta ja inhoa
syntiä kohtaan.
Eikö silloin sanota: ”pitääkö meidän vielä synnissä elämän, jotta armo suuremmaksi tulisi? Pois se!”
Jos syntiä inhoaa, eikö se ilmene vastenmielisyytenä myös synnin ilmiöitä kohtaan? Eiväthän nämä illmiöt ole Jumalasta, vaan Saatanasta!
Jorma, kiitos hyvästä sisältörikkaasta kommentista. Näin on. Oikealle tielle ei pääse ilman Jeesusta.
Jeesus opetti portista ja tiestä seuraavaa:
” Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal 1:9
Tuskin tämän enempää ja tämän ehdottompaa oikeassa olemista
seuraa siitä, että on päästy ahtaasta ovesta taivastielle.
Armon kokemisesta seuraa usko ja varsin paljon oikeassa olemista ja väärän hylkäämistä.
Luther kirjoittaa: ”’Tie on kaita.’ Kaikkialla ollaan niin evankeliumia vastaan, etten tiedä, pitääkö minun sitä enää saarnata. Jos saarnataan kunniallisesta elämästä, maailma mielistyy siihen ja rakentaa siitä itselleen tikapuut taivaaseen. Jumala ei voi sitä sietää. Kuitenkaan Jumala ei tahdo meidän viettävän huonoa elämää. Hän ei voi sellaista sietää, se on kirouksen alaista.’”
Pitääkö meidän muuttaa itseämme ensin paremmaksi, että voisimme mennä ahtaasta portista sisälle ? Kun kysymyksessä on ahdas portti ja kaita tie ne molemmat on kuvattu ahtaaksi siksi, kun meidän on hyvin vaikeaa tehdä sitä mitä Jumala meiltä vaatii.
Meiltä vaaditaan todellista katumusta, synnin hylkäämistä, rakkautta, joka ei etsi omaansa ja sen lisäksi synnin hylkäämistä. Mutta vaaditaanko näitä Raamatun opettamia itsensä kieltämisiä, ja hyviä töitä , katumusta, parannusta, ennen uskoa ?
Ei sillä se sellainen tie johtaa umpikujaan, sillä emme voi päästä synneistämme, ennenkuin olemme tavanneet sielujemme oikean lääkärin Jeesuksen. Sillä Jumalan armo kulkee aina edellä, ja Jumalan herättämä usko saa aikaan myöskin oikeat hyvät työt ja hedelmät.
Jorma, näin on. Jeesus muuttaa meitä. Kun kristitty vaeltaa oikeaa tietä kohti voittopalkintoa, niin hän kasvaa täyteen miehuuteen. Meidän ymmärryksemme Jumalan sanasta kasvaa, mutta vasta Taivaissa ymmärrämme kaiken.
Martti, olen samaa mieltä. Omatekemä tikapuu voi olla myös lähimmäisen rakastaminen, jos sillä luullaan pääsevän Taivaaseen. Toki oikeaa uskoa seuraa Jumalan tahdon mukaiset teot (Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen), mutta ne tulevat vasta oikean portin sisäpuolella ja oikealla tiellä. Väärällä tiellä lähimmäisen rakastaminen on vain omavanhurskautta, jolla ansaintaan vain kadotustuomio.