Kukat kesän kaunistavat,
Pihamaata somistavat,
Suloisuutta elämään,
Auttavat ne heräämään.
Kuvan aroniat kasvavat pihamme reunalla.
Tuomiosunnuntain kertomuksessa Susannasta puhutaan myös puutarhasta. Heidän puutarhansa ympärillä oli aita ja siinä portti. Susannan mies oli Jojakim. He olivat rikkaita. Heidät tunnettiin hurskaiksi. He kunnioittivat Jumalaa. Elivät Jumalan sanalle kuuliaisina. Tuon aikainen Raamattu oli Toora eli Laki eli nykyiset Viisi Mooseksen kirjaa.
Tekstissä kerrotaan myös kahdesta tuomarista, jotka himoitsivat Susannaa. Kun tämä ei suostunut makaamaan heidän kanssaan, niin he järjestivät uhrilleen kuolemantuomion. Daniel sai Jumalalta kutsun vapauttaa Susanna vääristä syytöksistä. Tuomarien juoni paljastui ja kuolemantuomio koituikin väärille tuomareille. Se tuomio, mitä nämä olivat julistaneet Susannalle, lankesikin heille itselleen.
Danielin toiminta oli rohkeaa. Se johti totuuden voittoon. Jumala sai kunnian ja kiitoksen. Oikea tuomio on Jumalan suuri lahja.
Tuomiosunnuntai kertoo, että aikojen lopussa Jeesus tulee takaisin. Hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Silloin totuus tulee esille. Vääryys kukistuu ja oikeus voittaa. Jumala saa kunnian kaikessa.
Jumalan omille tuo on suuren ilon ja vapautuksen hetki: usko muuttuu näkemiseksi, toivo täyttymykseksi ja katoavaisuus ikuiseksi elämäksi.
Sen sijaan Paholainen saa rangaistuksensa. Sen kapina kukistuu lopullisesti. Kaikki vääryys ja paha poistuu. Itkua ja kyyneleitä ei enää ole. Tuolloin kaikki muuttuu uudeksi, riemuksi, autuudeksi.
SUNNUNTAI 26.11.2023
Tuomiosunnuntai eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
Kristus, kaikkeuden Herra
Kertomus Susannasta leikittelee sanoilla. Se siis on saanut kirjallisen asunsa kreikaksi. Septuagintassa, Vanhan testamentin kreikankielisessä versiossa, teksti on Danielin kirjan alussa. Latinankielisessä Vulgatassa se on Danielin kirjan lukuna 13. Meidän suomalaisessa Raamatussamme se on Vanhan testamentin Apokryfien joukossa.
Sunnuntain apokryfiteksti: Dan. lis. A:44–64
Herra kuuli rukouksen. Kun Susannaa vietiin surmattavaksi, Jumala herätti Daniel-nimisessä nuoressa pojassa pyhän hengen, ja hän huusi kovalla äänellä: ”Minä olen syytön hänen vereensä!” Kaikki kääntyivät katsomaan ja kysyivät häneltä: ”Mitä sinä puhut?” Daniel astui heidän keskelleen ja sanoi: ”Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Tuomitsitte kansanne tyttären oikopäätä, asiaa tutkimatta ja totuutta selvittämättä. Palatkaa oikeuspaikalle! Nuo miehet todistivat valheellisesti häntä vastaan.”
Kaikki lähtivät kiireesti takaisin, ja perille päästyä vanhimmat sanoivat Danielille: ”Tule tänne, istuudu meidän joukkoomme! Jumala on tehnyt sinusta vanhimpien vertaisen. Kerro nyt, mitä sinulla on mielessäsi.” Daniel sanoi heille: ”Erottakaa miehet kauas toisistaan. Minä kuulustelen heitä.”
Kun miehet oli viety erilleen, Daniel kutsui toisen luokseen ja sanoi: ”Sinä olet tehnyt pahaa vanhuuden päiviisi saakka, mutta nyt joudut kasvotusten myös ennen tekemiesi syntien kanssa. Sinä olet antanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömiä ja vapauttanut syyllisiä, vaikka Herra sanoo: ’Älä aiheuta syyttömän ja oikeamielisen kuolemaa.’ No niin, kun kerran näit tämän naisen, niin kerro, minkä puun alla näit heidät yhdessä makaamassa.” ”Pistaasin”, mies vastasi. Silloin Daniel sanoi hänelle: ”Hyvin valehdeltu, mutta oman pääsi menoksi. Jumala on jo käskenyt enkelinsä pistää sinuun ammottavan haavan.”
Daniel lähetti miehen pois ja käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: ”Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! Kauneus petti sinut, himo johti sydämesi harhaan. Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja he ovat pelänneet teitä niin, että ovat suostuneet makaamaan kanssanne. Tämä Juudan tytär ei kuitenkaan sietänyt teidän laittomuuttanne. Sanopa nyt, minkä puun alta yllätit heidät yhdessä makaamasta?” ”Rautatammen”, mies vastasi. Silloin Daniel sanoi hänelle: ”Kyllä kai! Tuo valhe tiesi sinullekin pään menoa. Jumalan enkeli odottaa rautainen miekka kädessään lyödäkseen sinut kahtia. Hän tekee lopun teistä molemmista.”
Kaikki koolle tulleet alkoivat huutaa suureen ääneen ja ylistivät Jumalaa, joka pelastaa ne jotka panevat toivonsa häneen. He nousivat noita kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli näiden omilla sanoilla osoittanut heidän todistaneen väärin. Miehet kokivat sen, mitä olivat itse aikoneet lähimmäiselleen. Väkijoukko tappoi heidät, niin kuin Mooseksen lain mukaan kuului tehdä, ja syytön ihminen pelastui sinä päivänä.
Hilkia ja hänen vaimonsa kiittivät Jumalaa siitä, että heidän tyttärensä oli osoittautunut syyttömäksi häpeälliseen tekoon, ja Susannan mies Jojakim ja kaikki sukulaiset kiittivät yhdessä heidän kanssaan. Siitä päivästä alkaen Danielia pidettiin suuressa arvossa, ja aikaa myöten hänen arvostuksensa vain kasvoi.
Tuomiosunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-26-11-2023/
Susanna -kertomus on luettavissa täällä
https://www.raamattu.fi/raamattu/B2000,KR92,KR38/DAG.1
Panen siihen rinnakkain ruotsiksi Bibel 2000 sekä vuosien 1992 ja 1938 suomennokset.
Tänään olemme kuulleet saarnoja, jotka ovat olleet pääsääntöisesti lakisaarnoja. Vaikka kristillinen kirkko on armon julistuksen kirkko, monet käsittävät tuomiosunnuntain lakisaarnan paikaksi. He , aivan oikein, käsittelevät tekoja ja laiminlyöntejä, joita ihmisillä on. He korostavat myös sitä, mitä monessa Raamatun kohdassa korostetaan, että meidät kaikki tuomitaan ”Herran päivänä” tekojemme mukaan. Jeesuskin sanoo vuorisaarnassaan: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän Taivaallinen Isänne täydellinen on”. Joissakin tunnetuissa uskonliikkeissä opetetaan jo lapsena karttamaan kaikkia ”epäuskoisia” tovereita ja aikuisia. Jotkut etsivät koko elämänsä vikoja toisissa ihmisissä sillä perusteella, että voisisvat nähdä vain itsensä ja ”meikäläiset” kelvollisina Jumalalle. Oikeassaolemisen synti erottaa ihmisiä toisistaan ja alkaa kivien heittely.
Minun vanhurskaan isäni neuvo oli tästä asiasta: ”Jos joku tahtoo olla oikeassa, anna hänen olla, ajattele sinä omilla aivoillasi!” Jeesus sanoi: ”Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan.” Se on oikeudenmukaisuutta, jos mikä!
Ketkä siis ovat Jumalan oikealla puolella? Jeesus luettelee ne vuorisaarnansa alussa. Kuninkaan pojan hääkutsun lopussa Jumala käskee kutsumaan kaikki raajarikot, köyhät ja aitovierien kansan. Ikivanhassa Siionin laulussa sanotaan: ”Syökää ja juokaa, ei armoa puutu. Rakkaus, laupeus, lempi ei muutu. Viiniä, rieskaa ja aarteita taivaan, paljon on aivan./Köyhille kylliksi armoa vuotaa, rikkaat ja viisaat ne ei tunne tuota. Herra kun autuuden ilmaiseks antaa, Helmahan kantaa. …./ Näin pyhä, puhdas ja autuas aivan välttääpi kuolon ja helvetin vaivan. Syytä on riemuiten soitella, laulaa; Poikki on paula!”/Muotoni musta on muuttuva kerran kirkkaudessa ja loisteessa Herran. Verraksi enkelein ihanaisten, loistelevaisten.” Nyt on vielä armon päivä. Evankeliumin suloisella saarnalla ja taivaan ihanuuden kuvaamisella annetaan ihmisille enemmän halua liittyä Jumalan kansan matkasaattoon kuin vikoilemalla toisten tekemisiä.
Valma
Kiitos syvän elämänkokemuksen ja viisauden sanoistasi.
Osaat selkeästi tuoda esille meille kaikille hyvin ajankohtaisen sanoman:
Armosta olemme pelastetut rakkaan Vapahtajamme täytetyn sovintotyön turvissa.
Kiitos sinulle Valma !
Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin. Hän käänsi myös osan Vanhasta testamentista. Osa Danielin kirjan lukua seitsemän on yksi näistä. Siinä kuvataan Jumalan valtaistuinta ja Ihmisen Pojan kaltaisen astumista taivaalliselle valtaistuimelle.
Tuosta tekstistä osa on meillä kirkkokäsikirjassamme helatorstain kohdalla, mutta se voisi myös hyvin kuvata sitä Jeesuksen rajatonta valtaa, joka tulee esille Kristuksen takaisin tulon hetkellä, kun hän kutsuu kaikki kansat eteensä ja toimittaa viimeisen tuomion. Jumalan kansalle vapautuksen ja kaikille pimeyden valloille ikuisen tuomion.
On huomattava, että ikuinen kadotus on Perkeleen vallan, pedon vallan, lopullinen kukistuminen ja Jumalan vallan täydellinen esiintulo.
Panen tähän näkyviin sekä Agricolan oman kirjoitusasun sekä sen jälkeen myös lukuohjeen nykylukijalle Finbiblen tavoin: Agricolan oma teksti vahvennettuna ja lukuohje vinokirjaimin.
7:9 NEite mine näin/ sihenasti ette Stolit pandijn/ ia se Wanha itzens istutti. Henen Waattens oli walkia ninquin Lumi/ ia henen Pääns Hiuxet/ ninquin pudhas willa. Henen Stolins oli sula Tulenleicki/ ia henen Rattaans/ paloit tulesta/
Näitä minä näin/ siihenasti että tuolit pantiin/ ja se wanha itsensä istutti. Hänen waatteensa oli walkea niinkuin lumi/ ja hänen päänsä hiukset/ niinkuin puhdas willa. Hänen tuolinsa oli sula tulenliekki/ ja hänen rattaansa/ paloit tulesta/
7:10 ia nijste vloskeui yxi pitke tulinen leimaus. Tuhakerta tuhatta paluelit hende/ ia kymmenen kerta sata tuhatta seisoit henen edhesens. Ja domio pidhettin/ ia ne kiriat auattin.
ja niistä uloskäwi yksi pitkä tulinen leimaus. Tuhat kertaa tuhatta palwelit häntä/ ja kymmenen kertaa satatuhatta seisoi hänen edessänsä. Ja tuomio pidettiin/ ja ne kirjat awattiin.
7:11 Mutta mine catzelin/ ninen swrein Sanain teden/ iotca se Sarui puhui. Mine catzelin/ sihenasti ette se Peto cooletettu oli/ ia henen Rumins huckuis/ ia tulehen heitettijn/
Mutta minä katselin/ niiden suurein sanain tähden/ jotka se sarwi puhui. Minä katselin/ siihen asti että se peto kuoletettu oli/ ja hänen ruumiins hukkuisi/ ja tuleen heitettiin/
7:12 ia ninen muidhen Petoin woima poisotettijn. Sille aica ia hetki oli heille märetty/ quinga cauuan cuki pysymen piti.
ja niiden muiden petoin woima poisotettiin. Sillä aika ja hetki oli heille määrätty/ kuinka kauan kukin pysymän piti.
7:13 Mine näin tesse näghys öllä/ Ja catzos/ yxi tuli Taiuan piluis/ ninquin/ iongun Inhimisen Poica/ haman sihen Wanhan asti/ ia edestootin henen tygens.
Minä näin tässä näyssä yöllä/ Ja katsos/ yksi tuli taiwan pilwissä/ niinkuin/ jonkun Ihmisen Poika/ hamaan siihen Wanhaan asti/ ja edestuotiin hänen tykönsä.
7:14 Hen annoi henelle wallan/ Cunnian ia Waldacunnan/ ette caiki Canssat/ Sucukunnat/ ia Kielet pidheis hende Palueleman. Henen Waltans ombi ijancaikinen/ ioca ei ikenens cadho/ ia henen Waldacunnallens ei ole Loppua.
Hän antoi hänelle wallan/ kunnian ja waltakunnan/ että kaikki kansat/ sukukunnat/ ja kielet pitäisi häntä palweleman. Hänen waltansa ompi iankaikkinen/ joka ei ikänänsä katoa/ ja hänen waltakunnallansa ei ole loppua.
Jeesuksen puheessa viimeisestä tuomiosta Matt. 25:31-46 esiintyy samantapainen kuvaus koko ihmiskunnan kaikkien kansojen tuomiosta Jumalan oikeudenmukaisen ratkaisun edessä.
Lukukappaleessamme on yksi lause, jonka avulla voimme nähdä minkälaisiin ajatuksiin johtaa isojen tai pienten kirjainten käyttö eräissä yhteyksissä.
Vuoden 1992 käännöksen mukaisesti sanotaan:
”—- Jumala herätti Daniel-nimisessä nuoressa pojassa pyhän hengen, ….”
Tässä kirjoitetaan ilmaus ”pyhä henki” pienin kirjaimin. Näin ajatus on sellainen, että Susannan rukous oli saanut Jumalan herättämään Danielin mielessä sellaisen pyhän kokemuksen, että hän ryhtyi toimiin Susannan auttamiseksi.
Jos sen sijaan kirjoitetaankin isoilla kirjaimilla ”Pyhä Henki”, niin silloin ajatukseksi tuleekin että Jumalan kolmas persoona Pyhä Henki aktivoi Danielin mielen niin, että tämä ryhtyi selvittämään Susannan tapausta.
Lopputulos Susannan kohdalla oli sama: Hänen tapauksensa otettiin uudelleen tutkittavaksi ja hän pääsi vapaaksi.
Sen sijaan pienin kirjaimin tarkastelun kohteena ovat Danielin mielessä liikkuneet ajatukset ja kokemukset. Näiden pohjalta sitten tämä nuori mies ryhtyy toimiin. Mutta isoilla kirjaimilla kirjoitettuna toiminnan varsinaisena toimijana onkin Jumalan itse, Pyhä Henki, Jumala, Jumaluuden kolmas persoona, ja hänen toimintansa ansiosta Daniel lähtee liikkeelle toimintaansa.
Asiaa laajemmin arvioitaessa voimme todeta, että jokainen hyvä teko ja aie meidän elämässämme on Jumalan aikaansaamaa, hänen toimintansa vaikutusta meissä, niin silloin voimme sanoa, että
vaikka tarkastelutavat eroavat tarkastelun yksityiskohtaisen tähtäyspisteen osalta eri näkökulmiin,
niin kuitenkin niiden pohjalla on yhteinen elämän todellisuus: Jumala vaikuttaa tekemisemme ja toimemme. Hänessä me elämme ja olemme. Siksi kumpikin tulkintatapa tuo esille saman kokonaiskuvan, vaikka sen osasia tarkastellaankin kahdesta eri kohdennetusta näkökulmasta käsin.
Saako Jumala kunnian kun kirkon jäsen pelastuu kun samoja syntiä tehneet joutuvat kadotukseen kun eivät kuuluneet kirkkoon tai vieläpä suurempia syntejä tehneet kirkon jäsenet pelastuvat? Onko tuossa oikeus, niin mitä on vääryys?
Ari
Kiitos kommentistasi!
Silloin kun asiaa tarkastellaan yksistään ihmisen omien tekojen varassa, niin silloin kaikkien ihmisten osana olisi vain kadotustuomio, koska KAIKKI ovat syntiä tehneet jo Aatamissa – käyttääksemme Raamatun ilmausta – ”Aatamin kupeissa ollessaan”.
Ilmauksesta katso:
Hebrealaiskirje:
7:10 sillä hän (Leevi) oli vielä isänsä KUPEISSA, kun Melkisedek meni tätä vastaan.
Mutta nytpä meille onkin annettu uuden ihmiskunnan alussa, ”Uudessa Aatamissa”, Jeesuksessa Kristuksessa armo ja anteeksianto. Tämän anteeksiannon me saamme osaksemme pyhän kasteen välityksellä.
Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiSEKSI, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Kaste liittää meidät Kristukseen eli siis jäseneksi Kristuksen ruumiiseen, kirkkoon. Tässä yhteydessä me olemme Kristuksen pyhiä, kuten Paavali sanoo vastaanottajaseurakuntiaan.
Roomalaiskirje:
1:7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
2.Korinttolaiskirje:
1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.
Filippiläiskirje:
1:1 Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.
Hebrealaiskirje:
13:24 Sanokaa tervehdys kaikille johtajillenne ja kaikille pyhille. Tervehdyksen lähettävät teille ne, jotka ovat Italiasta.
Siis kuinka Jumala saa kunnian kun kirkkoon kuuluva murhamies pelastuu ainoastaan sen tähden että kuuluu kirkkoon? Ja hänen tappamansa vauva joka ei kuulu kirkkoon joutuu kadotukseen?
Ari
Kirkon olemukseen kuuluu uskon yhteydessä eläminen.
Kysymyksessäsi esiintyy siis sellainen lähtökohta, että erotat toisistaan käsitteet
uskon yhteisö
ja
usko.
Kun näin teet niin kirkko ei silloin enää olekaan olemuksensa mukainen kyriake ekklesia, Herran kansa, kirkko, vaan kuin mikä tahansa yhteisö toisten joukossa.
Kokonaan toinen kysymys on, että jos joku on elämässään kokonaan irtaantunut uskon todellisuudesta niin silloin häneltä jää toimettomaksi uskon yhteisön todellinen lahja eli siis uskon uskallus Jumalan armoon ja hyvyyteen.
Käyttääksemme vertausta nälkäiseen ihmiseen ruokapöydän äärellä. Tämä on nälkäinen aivan sairastumiseen asti, ja ruokapöytä on hänen eteensä katettu, ja emäntä on sanonut: ”Hyvää ruokahalua!” mutta tuo pöydän äärellä kököttävä kieltäytyy syömästä, kunnes hän lopulta pyörtyy aliravitsemukseensa.
Kuinka siis Jumala saa kunnian niistä teoista joita kirkon jäsenet tekevät, siis siitä pahasta?
Mitä on siis oikeus ja vääryys?
Ari
Jumala saa kunnian siksi, että hänen omansa ovat hänen itsensä valitsemia.
Kun Jeesuksen takaisin tulon hetki koittaa, niin silloin Jumala lähettää enkelinsä hakemaan valittunsa taivaan iloon.
Markuksen evankeliumi:
13:27 Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.
Nimi Susanna on yksi yleisimmistä nimistämme täällä kotomaassamme.
Edellinen pääministerimmekin Sanna Marin kantaa samaa nimeä.
Se on hepreasta peräisin oleva שׁוֹשַׁנָּה , Šošanna, lilja.
Nimen eri käytöstä antaa tietoa Wikipedia. Panen viitteen ilman omia lisäyksiäni tai kommenttejani.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Susanna
Daniel käyttää kahta kansallisuuden nimeä edustamaan kahta erilaista ihmisluokkaa, toista Jumalan kansaan kuuluvana ja Jumalan yhteydessä elävänä JUUDAN kansan nimitystä, ja toista epäjumalan palvelijana elävänä väestöryhmänä, jotka eivät palvele Jumalaa vaan ovat hänen kansan kansansa ulkopuolella, KANAANILAISTEN kansana, jotka epäjumalanpalveluksensa takia joutuivat tuhon omaksi.
Daniel —– käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: ”Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! —
Vertauksessaan viimeisestä tuomiosta Jeesus käyttää vastaavien ryhmien kuvauksessa nimityksiä lampaat ja vuohet.
Matteuksen evankeliumi:
25:33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Eikö tuossa kuitenkin tuomittu tekojen mukaan eli saman tuomion sai juudan kuin kanaanilainen?
Ari
Susanna kertomuksessa molemmat väärät tuomarit olivat noita kaanilaisiksi nimitettyjä, vaikka Daniel rikkaan kielenkäyttönsä vuoksi ei käyttänytkään juuri tuota ilmausta kuin vain toisesta. Toiselle hän sanoi saman asian eri sanoin.
Sen sijaan aitoja juudaan kansaan kuuluvia olivat Salome, hänen perhekuntansa ja se yhteisö, joiden keskellä he asuivat.
Susanna kertomuksen alussa sanotaan:
1 Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. 2 Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. 3 Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat opettaneet tytärtään elämään Mooseksen lain mukaan.
Huomaa tässä se mitä yllä olen sanonut, että Mooseksen laki eli Toora oli tuohon aikaan koko tuon aikainen Raamattu.
Ei tuosta voi millään tavalla saada ensimmäistä kaanilaiseksi, olihan tuominnut ja häntä kohtaan Daniel toi Herran käskyn, siis kyllä ko heppu oli Juudas kansalainen.
Ari
Ulkonaisesti molemmat väärät tuomarit olivat Juudan kansalaisia. Hehän olivat jopa saaneet merkittävän aseman yhteiskunnassa. Heille oli uskottu tuomarin tehtävä omassa yhteisössään.
Mutta Daniel EI PUHUNUT heidän ulkonaisesta kansallisuudestaan vaan heidän mielensä luopumuksesta Jumalasta. Jumalattomuutensa takia he olivat langenneet hävitettyjen kanaanilaisten tasolle.
Huomaa, että Daniel käyttää tässä tilanteessa noita sanoja kanaanilainen ja juutalainen noiden langenneitten tuomarien luopuneisuuden ilmaisemiseksi.
Samaa menetelmää käyttää Paavali oman aikansa uskosta luopuneista juutalaisista käyttäen nimitystä israelilainen.
Roomalaiskirje:
9:6 — Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
Kyllähän koko jutussa on Juudas kansan tuomioista kyse, eikö nainen olisi tuomittu sen mukaan, miksi et ymmärrä näinkin selkeää asiaa, samoin Jeesus sanoo tulevansa tuomitsemaan kaikki tekojensa mukaan, ei Hän erottele ketään.
Ari
Älä hyvä ihminen sotke kavaltaja Juudakseen Danielin puhetta.
Juudan kansa tarkoittaa tässä Eteläisen valtakunnan eli Juudan väkeä, joista vuoden 587 eKr. tapahtuneen Juudan pääkaupungin Jerusalemin hävityksen jälkeen vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin eli Babyloniaan. Tässä yhteydessä tuo kansan nimi esiintyy nimenomaan hengellisessä mielessä käytettynä eli siis niitä kuvaamassa, jotka ovat aidosti Jumalan valittua kansaa. Tällaisena se viittaa Joosuan ajan Kanaanin maan valtaukseen. Jumalaton kansa kanaanilaiset hävitettiin ja Jumalan valittu kansa valtasi maan. Siis tässä Susanna kertomukessa Juudan kansa. Näin siis
kanaanilaiset tarkoittaa jumalattomia
juutalaiset tarkoittaa Jumalan omaa kansaa eli siis Jumalaa kunnioittavia..
Koetat ohittaa asian takertumalla ilmiselvään kirjoitusvirheeseen, no tapansa kullakin.
Ari
1) Se mitä nimität kirjoitusvirheeksi, muutti merkityksen.
2) Sinulle näyttää olevan vaikeaa hahmottaa tekstin kokonaismerkitystä, kun et huomaa Danielin puheen varsinaista merkityskenttää.
Olen edellä jo käyttänyt kokonaisen kommentin tuon puheenparren ajatuskulusta ja sinulle vielä varta vasten selittänyt, mistä Daniel puhui. Mitä sinulle pitäisi vielä vääntää rautalangasta mallia, että tajuaisit Danieli puhuneen ”kanaanilaisista” jumalattomana kansana ja sitä kielikuvana käyttäen noista kahdesta väärästä tuomarista kuolemantuomion ansaitsevana ja ”juutalaisista” Jumalan valittuna kansana Jumalaan turvansa panevana ja sitä kautta Jumalan avusta ja siunaukssesta osallisena Jumalan viattomaksi julistamana eli vanhurskauttamana Luvatun maan perijänä eli tässä oikeustapauksen yhteydessä Susannan ja hänen omansa ja koko heidän mukanaan olevan kansan vapauteen kuuluvana Jumalan kansana. Niinpä tämä vapautettu kansa ylisti Jumalaa, kuten tekstissämme yllä sanotaan.
Loitetaampa nyt alusta eli ensimmäisestä kysymyksestä:
””Saako Jumala kunnian kun kirkon jäsen pelastuu kun samoja syntiä tehneet joutuvat kadotukseen kun eivät kuuluneet kirkkoon tai vieläpä suurempia syntejä tehneet kirkon jäsenet pelastuvat? Onko tuossa oikeus, niin mitä on vääryys?””
Siis vastaa nyt tuohon mitä kunniaa Jumala saa kun esim tuolla ukrainassa soditaan ja väität että senkin kirkon jäsenet pelastuvat kasteen ansiosta? Ja yhdistä tuohon mitä oikeus ja vääryys?
Ari
Kirkko on pelastuksen laitos, koska kirkon olemus on Pyhän Hnngen yhteisö ja Krisuksen ruumis.
Vain Kristus yksin on voinut medät pelastaa, koska me kaikki olemme syntisiä.
Vertaanpa sairastumiseen, jos johonkin vakavaan sairauteen sairastuu ja toinen menee hoitoon ja tulee terveeksi, mutta toinen ei mene hoitoon ja kuolee tautiinsa. Oliso siinä vääryys, että vain hoitoon käyneet välttyivät kuolemalta.
Asetat siis kysymyksesi perusteissaan virheelliselle kysymyksenasettelulle. Kuvittelet että potilaiden käsienpesun uskollisuus vaikuttaisi heidän parantumisensa ratkaisevan lääkityksen tarpeen sijaan.
Sisarkirkkomme Ortodoksien piispat ovat julkaisseet kannanoton heidän kirkkoonsa liittymisesta
Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen paimenkirje jo kastettujen kirkkoon liittämisestä.
Helsinki–Kuopio–Oulu 15.11.2023
+ Leo, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
+ Arseni, Kuopion ja Karjalan metropoliitta
+ Elia, Oulun metropoliitta
+ Sergei, Haminan piispa
Siinä todetaan mm seuraavaa:
— ortodoksinen maailma noudattaa nykyään laajalti synodaalisen perinteen mukaista kirkkoon ottamisen käytäntöä. Valtaosa paikalliskirkoista ottaa toiset kristityt yhteyteensä mirhavoitelun sakramentin kautta. Suomen käytännön oikeellisuuden vahvisti myös patriarkka Bartolomeos Suomen käyntinsä yhteydessä syyskuussa 2023. Patriarkka totesi silloin, että ”Suomen kirkko toimii tässä asiassa kanonisesti oikein noudattaen Konstantinopolin Äitikirkon käytäntöä”.
—–
Muiden kristillisten tunnustuskuntien kasteen pätevyys juontuu ortodoksisen ymmärryksen mukaan siitä, että niillä on vielä jonkinlainen yhteys kirkkoon ja he kastavat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Muiden kristittyjen toimittamat kasteet ovat ”ortodoksisia kasteita”, koska ei ole muuta kastetta kuin se, jonka Herra on uskonut kirkolleen. Heidän kasteensa kieltäminen on Pyhän Hengen työn kieltämistä, se on kirkon perinteen kieltämistä.
—-
Koko Paimenkirje on luettavissa täällä
https://ort.fi/uutishuone/2023-11-16/yksi-herra-yksi-usko-yksi-kaste
Olisiko ollut oikea tuomio jos Susanna olisi todella tehnyt sen mitä nämä kaksi väittivät? Siis olisiko juudan oikea kansalainen tuomittu kuolemaan?
Ari
Kysymyksesi osoittaa, ettet ole vaivautunut lukemaan koko Susanna -kertomusta alusta loppuun, vaan laskettelet tilanteeseen täysin sopimattomia kuvitelmiasi.
Lueppas tapauksen selostus alusta asti niin huomaat kysymyksesi jo lähtölukemissaan olevan täysin Susannan hyvää mainetta HÄPÄISEVÄ. Näin sinä omassa kysymyksessasi liityt noiden tuomittujen joukkoon yhdeksi heidän aatteelliseksi kannattajaksi.
Kertomuksen alussa kerrotaan, että
– SUSANNA OLI JUMALAAPELKÄÄVÄ
– VANHEMPANSA OLIVAT HÄNET OPASTANEET OIKEAAN ELÄMÄÄN
– KOKO PERHE NOUDATTU TUON AJAN KOKO RAAMATTUA ELI SIIS TOORAA ELI LAKIA ELI VIITTÄ MOOSEKSEN KIRJAA.
Perheen hyvää mainetta häpäisten sinä syyttelet Susannaa saman mitan mukaan, kuin nuo kaksi väärää tuomariakin, jotka nostivat väärän kanteen Susannaa vastaan tällä tavoin häpäisten koko yhteisön arvostaman perheen kunniaa. Tuohon syyttäjien kuoroon sinäkin tirkistelevällä kysymykselläsi liityt: Häpäiset Jojakimin mainetta erinomaisena kasvattajana ja hurskaudestaan suurta mainetta ansainneen kunnian kansalaisen arvostusta loukkaavalla vihjaisulla.
Näin kerrotaan Jojakimin perheestä Susanna -kertomuksessa
1 Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. 2 Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. 3 Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat opettaneet tytärtään elämään Mooseksen lain mukaan. 4 Jojakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa vieressä puutarha. Juutalaisten oli tapana kokoontua hänen luonaan, koska hän oli arvossapidetyin heistä kaikista.
Ja näin varoitetaan väärien huhujen levittäminen edes ala-arvoisten vihjailujen välityksellä
2.Mooseksen kirja:
23:1 ”Älä levitä valheellista huhua, äläkä anna apuasi syylliselle rupeamalla vääräksi todistajaksi.
5.Mooseksen kirja:
5:20 Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
19:16 Jos väärä todistaja nousee jotakuta vastaan ja syyttää häntä jostakin rikkomuksesta,
19:17 niin astukoot molemmat riitapuolet Herran eteen, pappien eteen ja niiden eteen, jotka siihen aikaan ovat tuomareina. >> Jakeen lisätiedot
19:18 Ja tuomarit tutkikoot tarkoin asian, ja jos todistaja on väärä todistaja, joka on tehnyt väärän syytöksen veljeänsä vastaan,
19:19 niin tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljellensä. Poista paha keskuudestasi.
19:20 Ja muut kuulkoot sen ja peljätkööt, niin ettei kukaan enää tekisi sellaista pahaa sinun keskuudessasi.
Tässä vielä viite Susanna -kertomukseen kokonaisuudessaan
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/DAG.1
Ari
Edellinen tiukka kommenttini johtuu siitä, että keskusteluissamme olet lukemattomia kertoja käyttänyt kysymyksen muotoa protestoidessasi hurskaiden Jeesukseen uskovien uskon todellisuutta vastaan.
Mutta palataksemme vastauksena kysymykseesi, niin voin todeta, että kertomuksessa itsessään kerrotaan mitä olisi seurannut sellaisesta mahdottomasta vaihtoehdosta, että Susanna olisikin suostunut noiden väärien tuomarien pyyntöön ja antautunut aviorikokseen.
Kertomuksen jakeessa 22 sanotaan selvästi, että Susanna olisi saanut kuolemantuomion haureudestaan, jos hän olisi suostunut noiden väärien tuomarien viettelyyn:
22 »Olen ansassa», Susanna parahti. »Jos suostun, hankin itselleni kuolemantuomion,
Tämän kuolemantuomioon tuomitsemisen takia, nuo väärät syyttäjät hankkivat itselleen kuolemantuomion. Koska se mihinkä rangaistuksen väärä todistus johtaa, siihen väärä todistaja tuomitaan, kun hänen vääryytensä havaitaan.
No tulihan se sieltä kun oikein kunnolla tilaa, siis aviorikos on synti jonka tähden poistetaan Jumalan kansasta, onko tämä muuttunut, ei ole. Enää ei kivitetään vaan nimi pyyhitään elämänkirjasta.
Ari
Milloin opit antamaan ihmisille anteeksi?
Milloin opit sen, että ihminen voi pelastua vain armosta?
Milloin opit huomaamaan, että oleellista on hyväksyä toiset ihmiset heitä tuomitsematta?
Mielestäni kannanotollasi puolustat uskollisuutta avioliitossa, se on hyvä, mutta miksi puheenvuorosi kuitenkin heijastaa rakkauden puutetta, toisten ihmisten tuomitsemista sen sijaan, että pitäisi heistä huolen ja osoittaisi heitä kohtaan rakkautta?
Vaikka knoppologisessa pedanttisuudessasi pyrkisit kiivaillen kiivailemalla noudattamaan kaikki käskyt ja paragraafit, mutta jos sinulta puuttuu rakkaus, niin silloin sinulla ei ole mitään, vaan ainoastaan tyhjä kuori kuin kohokuorisessa vehnäleivässä, – tai mikä vielä pahempaa – kuin Ilmarisen emännän antamassa leivässä: kivi leivän keskellä, sydän musta paatunut, vaikka kakku päältä päin näyttääkin kauniilta ja komialta, ja painoarvoltaan todella muhkealta, mutta sisältä täysin kelvoton.
Taas samaa retoriikkaa eli et ota kantaa onko Jumalan oikea tuomio vielä voimassa, eikö aviorikos ole todella rakkaudetonta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan?
Ari
Miksi keskityt vain 1/10 kaikista käskyistä? Missä ovat muut käskyt ja varsinkin käskyistä tärkein eli 1. käsky, johon kaikki muut käskyt sisältyvät?
Jotta ymmärtäisit mitä kristikunta opettaa kuudennestä käskystä, niin panen tähän viitteitä
https://katekismus.fi/10kaskya/6.html
https://tunnustuskirjat.fi/ik/6kasky.html
Katolisen katekismuksen §§ 2331 – 2400
Kuudes artikkeli osoitteessa
https://katolinen.fi/ktlnnf-wp-content/uploads/2014/01/KKK-3.OSA-2.JAKSO-2.L-2196-2557.pdf
Mutta virheesi on siinä, että puneenvuoroissasi annat ymmärtää, että sinä olisit tuomitsemassa sellaisia ihmisiä jotka rikkovat hyviä tapoja vastaan.
Kun puhumme siitä että Jumala tuomitsee synnin, niin huomaapa tämä että Kristuksen sovitustyön takia JUMALA ARMAHTAA SYNTISEN.
Älä siis pyri esiintymään tuomitsevana jumalana siellä, missä armon evankeliumi julistaa synninpäästön kurjimmallekin syntiselle.
Jätä kaikki toisten tuomitseminen ja sen sijaan pyri armahtamaan toisia ihmisiä.
Muista että millä mitalla SINÄ mittaan sillä mitalla SINULLE mitataan.
Jumala antaa syntiselle armosta kaikki ennen tehdyt synnit anteeksi olivatpa ne kuinka veri ruskeat tahansa kun ihminen Jumalan kutsuessa tekee parannuksen ja ottaa kasteen.
Uudestisyntynyt kun kuulee Jeesuksen äänen ja hänellä on Jumalan rakkaus niin nyt onkin rakkaus rakastaa Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistään, jos tässä uudessa tilassa vielä tekee syntiä joka on kuolemaksi niin se erottaa Jumalasta.
Ari
Jätä hyvä ihminen tuomitseva asenteesi!
Roomalaiskirje:
2:1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2:3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
Jaakobin kirje:
4:11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
4:12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?
Ari
Jälleen kerran alat soittamaan samaa uralleen juuttunutta väitettäsi.
Huomaa että Raamattu puhuu parannuKSEN KASTEESTA, mutta ei milloinkaan parannuksen TEHNEEN KASTEESTA.
Huomaa, että Raamattu ei sano että kaste olisi syntinsä anteeksisaaNEEN kasteesta, vaan kasteesta syntien anteeksisaamiSEKSI.
Tämä on tärkeätä huomata, ettet mene tärvelemään Jumalan sanaa, joka sanoo, että
KASTE ON YKSI
ja se antaa saman Pyhän Hengen lahjan myös LAPSILLE, kuten apostoli Pietari sanoi juhlasaarnassaan ” —- kaste —- lapsillenne —-” Ap.t. 2:38 – 39
Matias Roto kyllä toi sun ”kaste-lapsillenne” on selkeääkin selkeämpi harha, näyttäisit Raamatusta missä vääristelen sitä, et pysty koska niin en tee.
En tuomitse vaan julistan selkeää Raamatun sanaa, kyllä siellä on Jeesuksen sanat että ulkopuolella ovat huorin tekijät ja ne jotka valhetta rakastavat.
Ari
1) Turha sinun on tapella Pietaria vastaan, joka sanoo, että kaste kuuluu lapsillekin.
Tätä tukee myös se että sinun edustamasi kasteopin keksi vasta Hubmeier vuosien 1525-27 aikana. Aikaiemmin moista oppia ole kristikunnan keskellä esiintynyt.
2) Muista että missä synti on suureksi tullut, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.
Roomalaiskirje:
5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
Pietari PUHUU lupauksesta joka kuuluu kaikille joita Jumala kutsuu, se lupaus on kun tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan.
Ari
Tulkitset noiden kahden sanan välisen ja sanan väärin perustein ajallisesti erillisiksi tapahtumiksi sen virheen takia, että erotat PARANNUKSEN KASTEEN eli siis kasteen joka antaa parannuken PARANNUKSEN TEHNEEN KASTEEKSI ikään kuin siinä muka olisi kysymys ajallisesti kahdesta eri tapahtumasta.
Koeta hyvä ihminen ymmärtää, että tuon tekstin ajatus on, että ensin sanotaan mitä pitää tehdä – siis parannus – ja sitten kerrotaan miten se tapahtuu – nimittäin kasteen saamisessa.
Voimme myös kääntää tuon kohdan sanoin ”Tehkää parannus kastautumalla / kasteen saamisella / kasteen vastaanottamisella tms.
Ihminen otetaan Jumalan nimiin eli Jumalan omaksi nimenomaan kasteen välityksellä ja juuri tämä Jumalan omaksi tuleminen on parannuksen sisältö. Tämän Jumala -suhteen syntyminen on nimittäin se Pyhän Hengen lahja minkä osallisuuden kaste välittää.
””Voimme myös kääntää tuon kohdan sanoin ”Tehkää parannus kastautumalla / kasteen saamisella / kasteen vastaanottamisella tms.””
Niinhän sitä luulisi mutta kun siinä lukee selkeällä suomen kielellä ”tehkää parannus a ottakoon kukin teistä kasteen…”
Jospa nyt katsoisit peiliin jotta näkisit kuka vääristelee selkeää Raamatun sanaa, sieltä paistaa syyllisen kasvot.
Ari
Vertaapa lauseesee:”Hän söi perunoita ja kasteketta.”
Sinun tulkinnallasi mukaan ensiksi syötiin perunat ja vasta sitten sen jälkeen koskettiin kastikkeeseen.
Entäpä kun äiti sanoo lapselle ”riisu vaatteet päältäsi ja ota suihku”, sinun tulkinnallasi äiti tulee suihkuttamaan lasta tämän ollessa vaatteet päällä, heh heh.
Ari
Hassuinta puheessasi on se, että hajotat perheet ”te ja lapset” lapsettomiksi perheiksi. Sillä tavalla sokeudessasi et huomaa, että teksti puhuu kollektiivisesta kääntymyksestä, missä koko perheet vauvasta vaariin saivat parannuKSEN kasteen saman toimituksen aikana.
Tämä sinun eri aikakausiin kuuluva ideologinen perhemallisi istuu tuon ajan yhteiskuntaan yhtä hyvin kuin väittää, että vain kolhoosin kommunistit saisivat osallisuuden ruokapaketeista, mutta muut jäisivät ilman.
Muista, että edustamasi individualismi keksittiin vasta 1800 -luvulla. Suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen se tuli vasta 1880-luvulla ja suomenkieliseen vasta sen jälkeen.
Joten koko ajatusmallisi sopii Pietarin aikaan yhtä huonosti kuin mersedes auto Paavalin lähetysmatkoille.