Suurpääoman, monopolikapitalistien ja fasismin liitto. Rahavallan ja äärioikeiston…ai miten hyvältä tuntuu tämä 1970-luvun kieli! Nyt sitten toteutui vasemmiston vanha unelma-uhkakuva?
Kyllä ja ei.
Kyllä, koska hallituksen taustalta löytyy elinkeinoelämä ja työnantajapiirit, joilla ylivoimaisesti suurin motiivi pitää tutiseva Orpon kabinetti koossa koko vaalikauden.
Pro Markkinatalous ei suotta rahoittanut porvaripuolueiden ehdokkaita avokätisesti. Selkänojaa hallitukselle antavat niin Elinkeinoelämän Keskusliitto kuin Keskuskauppakamari. Ja aina kun kirkollinen media suo sellaisen sunnuntaisuloisen keskipäivän haastattelun tai kuukausittaisen kolumnin Mikael piispamarinveli Pentikäiselle, kannattaa muistaa, että sama Pentikäinen johtaa vahvalla uusliberalistisella otteella varustettua Suomen Yrittäjiä.
Puhe natseista hallituksessa on kuitenkin poliittisesti motivoitua liioittelua, joihin tyhmimmät uskovat, kuten aina. Riikka Purra tai Jussi Halla-aho, Wille Rydmanista puhumattakaan ovat yhtä vähän fasisteja kuin kommunisteista Kokoomukseen äärioikeistolaisina 1970-luvulla pitämät Tuure Junnila, Veikko Vennamo tai Kullervo Rainio. Jori C on pakko jättää väliin, kun sukunimi niin hankala kirjoittaa.
Hallitus saattaa hyvin pysyä pystyssä koko vaalikauden. Miksikö?
RKP on muutakin kuin vasemmistoliberaali Eva Biaudet tai tomaatinviljelijät Närpiössä. RKP:n elinkeinopoliittisen työryhmän puheenjohtajana hääri vielä vähän aikaa sitten Björn Wahlroos. Ei ruotsinkielinen raha ole mihinkään kadonnut eikä varakkaat säätiöt RKP:n taustalta. Ei RKP hallitusta kaada.
Petteri Orpon keskeisenä talouspoliittisena neuvonantajana toimii markkinafundamentalisti Matias Marttinen, tuleva työministeri. Ulkoministerinä puolestaan on aloittanut Elina Valtonen, joka – samoin kuin edellä mainittu Wahlroos – on ollut ja on talousajattelultaan uusliberalistisen ajatuspaja Liberan keskeisiä ideologisia taustavoimia.
Olen tämän sanonut sata kertaa, mutta ikävä on 1990-luvun piispoja: Jukka Paarmaa, Jorma Laulajaa, Eero Huovista, Ilkka Kantolaa, Olavi Rimpiläistä jne. Kaikki piispoja, joita kantoi vahva sosiaalipoliittinen, vähäosaisista huoltakantava henki.
Ikävä myös piispojen julkilausumaa ”Kohti yhteistä hyvää” vuodelta 1999. Tästä piispojen ”pamfletista” muutama poiminta:
Piispojen mukaan pohjoismainen, sosiaalista vastuuta kantava yhteiskunta on sellainen saavutus, josta ei pidä luopua. Edelleen piispat toteavat, etteivät vapaat markkinat takaa kaikille ihmisille riittäviä elinmahdollisuuksia. Siksi tarvitaan valtio, joka suojelee heikkoja ja puolustaa oikeudenmukaisuutta. Piispat painottavat edelleen köyhyyden poistoa ja tulojen jakamista ja kannattavat progressiivista tuloverotusta. Henki on vähän sellainen, että mitä progressiivisempi, sen parempi.
Vähäisin ei ole piispojen seuraava painokkaasti lausuma ajatus: ” Luterilaisessa kultaisen säännön tulkinnassa on erityisesti korostettu tilanteen näkemistä heikoimmassa asemassa olevien silmin. ”
En halua arvostella nykyisiä piispoja, mutta ….Samalla kun kohkataan milleniaaleista, hyvätuloisista, uraatekevistä individualisteista parhaimman uusliberalistisen eetoksen mukaisesti (ja joogataan), missä puhe köyhistä? Missä hallitusohjelmasta nousevan raa`an kapitalismin kritiikki? Ei ole kuulunut inahdustakaan.
Toisen maailmansodan jälkeen on sanottu, että läntisten teollistuneiden maiden talouksia elvytti nousuvesi, joka nosti kaikkia veneitä. Niin luksusjahteja kuin köyhän miehen soutupaatteja. Kaikkien kansalaisten elintaso nousi. Suomessa, joka oli taloudelliselta rakenteeltaan jäljessä muita läntisen pallonpuoliskon kapitalistisia maita, nousuvesi hyödytti ehkä eniten kaikkein köyhimpiä.
Sama tuloeroja tasoittava efekti oli keskustavasemmistolaisilla ns. punamultahallituksilla. Tuloerot Suomessa kaventuivatkin etenkin 1960-1980-luvuilla, hyvinvointivaltion ns. kulta-aikana.
Marinin ja Orpon hallituksen taloudellista eriarvoisuutta koskevia sosiaali- ja talouspoliittisia eroja voi analysoida ns. lopputulemien ja lähtökohtien erilaisilla painotuksilla. Nykyinen hallitus perustaa sosiaali- ja talouspolitiikkansa ihmisten lähtökohtien mahdollisimman suureen yhtäläisyyteen. Kaikille pitää antaa samat mahdollisuudet saavuttaa elämässä mahdollisimman hyvä lopputulema. Miten kukin siinä onnistuu, on tämän näkemyksen mukaan yksilöstä kiinni. Toiset työskentelevät uutterammin ja siitä pitää palkita.
Pitää antaa rikastua ja tuloerojen pitää antaa kasvaa, kuten valtionvarainministeri Purra sunnuntain linjapuheessaan vähintään implisiittisesti raamitti.
Marinin hallitus kiinnitti huomion ennen muuta lopputulemien tasa-arvoon. Tämän näkökulman mukaan kaikki – ehkä merkittävinkään osa – ei ole itsestä kiinni. Ihminen tekee elämässä virheitä, sattumalla on suuri rooli, etenkin jos synnyt köyhään yksinhuoltajan perheeseen jne.
Yleinen käsitys onkin, että huominen mahdollisuuksien tasa-arvo syntyy, kun pidetään parhaimman mukaan huolta lopputulemien oikeudenmukaisuudesta tänään.
Kuuntelin hämmentyneenä uuden valtiovarainministerin linjapuhetta viime sunnuntaina. Siinä mentiin talouspolitiikan osalta Kokoomuksesta oikealta ohi. Jopa kaikkien köyhän kurittajien esikuva Iiro Viinanen tuntui pelkältä nössöltä sosiaaliberaalilta amatööriltä Purraan puheeseen verrattuna.
Tuloerot ovat kasvaneet jyrkästi kaikkialla läntisen maailman maissa viimeiset vuosikymmenet, myös Suomessa. Nykyinen hallitus näyttää uskovan niin kutsuttuun ”trickle-down- teoriaan”: rikkaiden rikastumisen ajatellaan hyödyttävän myös köyhiä, kun rikkailta valuu tuloa alaspäin. Mikään empiirinen tutkimus ei tosin koskaan ole tätä erityisesti vahvistanut ja arkikokemuskin todistaa muuta.
Hallitusohjelma vaikuttaa kuitenkin lähtevän tästä valumisteoriasta. Ohjelma on tältä osin tylyä luettavaa, mikäli satut olemaan pienipalkkainen, vammainen, työtön, sairas tai maahanmuuttaja. Ensi kertaa mietitään jopa sitä voiko viimesijaisen toimentuloturvan, siis toimeentulotuen kokonaan evätä. Ei Kokoomus suotta halunnut itselleen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuutta.
Orpon & Purran hallitus on puhtaasti uusliberalistinen. Ensimmäinen Suomen toisen maailmansodan jälkeisessä historiassa. Valtio on – valtiovarainministeriä vapaasti siteeraten – paha, paha ja paha.
Hallitusohjelma uskoo markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. Markkinafundamentalismin ehkä äärimmäisimmän teoreetikon Ayn Randin (nalle Wahlroosin suosikkiajattelija muuten) mukaan valtio tuhoaa vapauden. Riikka Purran sunnuntaisessa linjapuheessa olikin hätkähdyttävintä – ja yllättävintä – Purran valtioon kohdistama voimakas kritiikki.
Viimeistään 1960-luvun lopulta kaikki puolueet Suomessa ovat vannoneet – jos nyt ei aina hyvinvointivaltion – niin ainakin sellaisen hyvinvointiyhteiskunnan nimeen, jossa valtiolla ja ylipäänsä julkisella sektorilla on keskeinen rooli. On puhuttu kaikkien puolueiden ”sosiaalidemokratisoitumisesta.”
Nyt näyttää suunta muuttuneen.
Dejavu`na tuntui kuin Purralla olisi linjapuhetta laadittaessa ollut uusliberalismin ehkä keskeisimmän ideologin Friedrich Hayekin kirjoituksia nenänsä edessä. Riikka Purra kritisoi etenkin sosiaalidemokratiaa ja Hayek puolestaan näki, että nimenomaan sosiaalidemokratia tuhoaa vapauden. Itseasiassa Hayek näki sosiaalidemokratian peräti ensimmäisenä askeleena tiellä orjuuteen.
Kritisoin ennen muuta Riikka Purraa, koska Kokoomuksesta tiedämme, mitä odottaa. Kokoomuksen moraali, mitä köyhiin tulee, on parhaimmillaankin joustava, ja nyt jopa julma. Se nojaa hyväntekeväisyyteen. Eniten tympii sellainen liberaali kokoomuslainen, joka marssii mieluusti pride-kulkueessa, vannoo suvaitsevaisuuden nimiin ja nyrpistää selän takana nenää perussuomalaisille. Mutta kaikki käy, kunhan pääsee rakentamaan uutta luokkayhteiskuntaa.
Riikka Purraa kritisoin, koska ei niin kovin kauan sitten PS vielä oli – vähän havainnoijasta riippuen – poliittisesti keskellä tai Keskustapuoluetta jopa piirun verran vasemmalla. Ei ole enää. En kaipaa Eino Poutiaista mopon kanssa, en jälkiviisastelevaa Timo Soinia, mutta missä on edes se ”tannerilaisuus”, jota vielä vähän aikaan sitten jopa Jussi Halla-aho markkinoi.
Perussuomalaisissa puolueen ehdoton eliitti on huomattavasti oikeisto-vasemmisto ulottuvuudella oikeammalla kuin rivijäsenet ja puolueen äänestäjät keskimäärin. Itseasiassa eduskunnan oikeistolaisin kansanedustaja on Wille Rydman eikä Riikka Purra ole Willesta kaukana.
Hallituksen talousajattelua voi kutsua nimityksellä, jota joskus käytettiin Margaret Thatcherin oikeistolaisen hallituksen talouspolitiikasta: TINA eli There Is No Alternative. Pötyä! Aina on vaihtoehto. Ei taloustieteenkään alkuperäinen nimi suotta ollut poliittinen taloustiede. Vähintään vaihtoehto on siinä, leikataanko kaikkein köyhimmiltä ja samalla lasketaan palkallaan hyvin toimeentulevien verotusta vai kohdennetaanko säästöt sinne, missä eniten massia. Nykyhallitus vannoo valtiominimalismin nimeen, mutta ei toisaalta puutu eurollakaan esimerkiksi yritystukiin.
Pysyykö hallitus pystyssä?
Perinteisesti luotettavana pidetty hevosmiesten tietotoimisto (HTT) on sekin jo veikannut, että tulisin pätsi hallituksella on vasta vuoden tai kahden päästä. Rasismikohut eivät hallitusta kaada. Mutta PS:n yli 620 000:sta äänestäjästä edelleen huomattava osa tulee niistä ryhmistä, joihin hallituksen leikkauslista kipeimmin osuu. Eikä PS uusperinteisenä populistipuolueena kovin kauan 10% gallup-lukemia kestä. Tämän tietää myös pääministeri Orpo, joka yrittää saada hallituksen talouspoliittisen ohjelman keskeiset kohdat toteutettua mahdollisimman nopeasti.
Ehkä eniten hämmästyttää, miksi sosiaalisuudella ainakin joskus itseään markkinoinut KD on hallituksessa mukana. Riittääkö se, että Tapio Puolimatka pääsee asiantuntijana muutamaan työryhmään kuultavaksi eikä abortin saamista helpoteta ja homoja saa lätkiä edelleen Raamatulla päähän?
Vai ovatko kristillisdemokraatit jälleen lukeneet Raamattua kirjaimellisesti. Sanoohan Matteuskin (Matt 25:29): ”Jokaisella, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.”
”työpaikalla ilmennyt epäasiallinen käytös, työvelvoitteiden laiminlyönti,”
Uuutisen perusteella ei käy ilmi millainen käytös on epäasiallista jne.
Tarviiko käydä kiinni yksityiskohtaisuuksiin? Eikö uteliaisuudella ole enää rajaa?
Eikö riitä seuraava:
”Oulun hiippakunnan tapauksessa diakoniatyöntekijän virasta irtisanomisen perusteet ovat työpaikalla ilmennyt epäasiallinen käytös, työvelvoitteiden laiminlyönti, esimiehen antamien työtehtävien tekemättä jättäminen ja haluttomuus muuttaa omia toimintatapoja.”
Uteliaisuudella ei ole mitään tekemistä kommenttini kanssa. Miksi uutisoida jonkun yksityisen ihmisen irtisanomisesta ollenkaan?
Selvahän se Salme. Sinusta oli muuten vain olennaista todeta:
”Uuutisen perusteella ei käy ilmi millainen käytös on epäasiallista jne.”
Ei sillä että se mitenkään mihinkään liittyisi;) Ja minä en muuten sanonut tässä mitään enkä ainakaan tarkoittanut sitä, jos joku luuli että sanoin;)
Risto, sinä et siis sanonut mitään, mutta kuitenkin oli ihan pakko tulla nokkimaan kommenttiani? No, tähän on jo totuttu.
Mutta nokitelkaa ihan vain keskenänne, minun puolestani.
”…haluttomuus muuttaa omia toimintatapoja”
Olettaisin, että tällaisia ihmisiä löytyy työpaikoilta paljon…
Pohdin, että mikä arvo tällaisella uutisella on? On kyse yhden ihmisen elämänkohtalosta, jonka taakse kätkeytyy ties mitä vaikeuksia. Miksi erottamispäätös on uutisoinnin arvoinen? Onko työntekijöiden irtisanominen jotain uutta ja ihmeellistä? Mielestäni ei ole. Se on normaali työelämän ilmiö – myös kirkossa. Jättäisin tämänkaltaisen tapauksen seurakunnan ja kyseisen ihmisen väliseksi asiaksi. Asian repostelusta ei hyödy kukaan.
Olen Sami Tammisalon kanssa täsmälleen samaa mieltä.
Olen itse irtisanonut yksilöön liittyvistä syistä noin 3 työntekijää sekä tuotannollisista ja taloudellisista syistä hieman toistakymmentä. En olisi heidänkään irtisanomisten päätyneen uutisotsikoiksi.
Joo, ei ehkä uutisen arvoinen aihe.
Mutta tavallista? Onko kirkossa ihan jokapäiväistä irtisanoa henkilöön liittyvin perustein?
Olettaisin, että naispappien kanssa yhteistyöstä kieltäytyneet olisivat lähteneet henkilöön liittyvillä perusteilla. Ja kai se viina silläkin työpaikalla joillekin maistuu, ainakin noin niinkuin tilastollisesti.
Onpa minustakin todella outo uutinen. Voisikohan olla niin, että sen julkaisu on lähtöisin työntekijän puolelta, eli asiasta on tulossa riita?
En tiedä, ovatko tällaiset tapahtumat kirkon organisaatiossa julkisia. Jos ovat, siihen lienee hyvä syy. On ainakin hyvin vaikea uskoa, että työnantaja julkistaisi tällaisen uutisen, ellei ole pakko.
Salme jos sinä et ole utelias, joten miksi olet kumminkin pohtimassa ettei käy erottamisen syitä ilmi, vaikka niitä jutussa on luettavissa. Vain utelias toimii edellämainitulla tavall.
Albert, miksi olet noin utelias ja tivaat tivaamasta päästyäsi miksi, miksi?
Salme kukahan täällä alkuaan kirjoitteli erittäin uteliaan sävyyn:
”Uuutisen perusteella ei käy ilmi millainen käytös on epäasiallista jne.”
Päätän keskusteluni tähän koska huomaan, että että on turhaa saada ”aikuikuiselta” vastausta, ellei sitten vastaus ole se että annetaan ”tivailijan” leimaa. Olen odottanut sanojen takana seisomista, mutta petynpä jälleen.
Albert, sinä teit omat tulkintasi minun kommentistani, että olen utelias. Tulkintasi on täysin väärä. Minun ei ole aikuisena ihmisena millään muotoa pakko vastata tivailuusi, joka perustuu väärään tulkintaasi, joten lopetan oikein mielelläni tämän höpötyksen. Minä en ole millään tavalla osallinen pettymykseesi, se on seurausta omasta tulkinnastasi.
” Työkuva , irtisanominen / purkaminen , yllätyksenä . Mikä on oikeustyrva , yhteiskunnassa. ”
” Sisulla opittua ”. Tuossa diakonian irtisanomisessa on käytetty samanlaiset perusteet , kuin minulle annetussa työsopimuksen irtisanomis/purkupäätöksessä. Ilman tutkintaa ja kuulemista. ”
Onko jonkunlainen kopio olemassa , mitä asioita irtisanomisessa käytetään.
Seurakuntaneuvosto , yhdessä kirkkoherran kanssa olivat päättäneet asiasta ja kutsuneet ,pääluottamusmiehen ja työnantajan lakimiehen paikalle. Ilman , että itselleni olisi asiasta etukäteen kerrottu.
Helsinginsanomissa oli niistä asioista kirjoitus , joihin purkupäätös perustui , asiasta oli laajasti keskusteltu seurakuntien kesken, joista en tiennyt. Sain lehtikirjoituksen luettavakseni noin vuoden kuluttua tapahtuneesta. Lehdessä kerrotut asiat eivät olleet tiedossani, pääluottamusmies ja srk-yhtymän lakimies olivat asiasta tietoisia ja osallistuivat irtisanomiskokoukseen , kirkkoherrojen johdolla.
Asiasta oli laajalla rintamalla sovittu , myös poliittisesti.
v. 1998 , lehdissä oli kirjoitettu kannanottoja .
Talous kasvaa , nälkä lisääntyy , tässä tilanteessa on kirkon ja järjestöjen antama ruokatuki kasvanut.
Kirkkopalvelujen ruokapankki , projektipäälliköksi valittiin Pietari Jääskeläinen , hänen mukaan on selvää , että köyhyys ja nälkäongelma on voitettavissa , jos päättäjillä on siihen tahtoa. Hän muistuttaa , että kirkon profetaalliseen tehtävään perustuen ruokapankkien tavoitteena on myös periaatteellisen keskustelun herättäminen ja päättäjien vaikuttaminen asiassa.
Köyhyysongelman pysyväksi ratkaisemiseksi on perustettu ruokapankkiryhmän aloitteesta , piispa Eero Huovisen johdolla toimiva nälkäryhmä.
Siihen kuuluivat eduskunnan puhemies, varapuhemies ja muita kansanedustajia sekä kuntien elinkeinoelämän , kirkon järjestöjen edustajia ja asiantuntijoita . Pietari Jääskeläinen piti nälkäryhmän perustamista hyvänä asiana . Siinä on ensimmäistä kertaa historiassamme edustettuna kaikki ne tahot , jotka voivat toimia hyvinvointiyhteiskunnassa.
Seisomme taas jännittyneinä suurten kysymysten edessä , vaalien kynnyksellä. meidän naistenkin on näytettävä ymmärrämmekö antaa myötätuntoa , meidän oikeuksiemme ja etujemme puolesta puhujille , ovatko he yhteiskunnallisia tärkeitä kysymyksiä edustamassa , onko edustajillemme vakaantunut sydämenasia , ettei uteliaisuus pääse yllättämään.
V 1924. Suomen naisia opetettiin ja kannustettiin itsenäisiksi ajattelijoiksi ja yrittäjiksi . Naiset vahvistuivat monissa koettelemuksissa tekemään päätöksiä ja rakentamaan yhteiskuntaa . Naisista tuli itsenäisiä , moniasian tuntijoita , ei heitä tarvinnut valvoa , eikä heidän tekemisiään uteliaisuuttaan seurata.
” Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus .”
YK:N yleiskokouksen 10.12.1948.hyväksymä.
Perusoikeudet EU:ssa : Perusoikeus kirjassa tunnustettua informaatioon liittyviä perusoikeuksia . Oikeutta saada tietoa asiakirjoista (42 atikla ) ja oikeutta henkilötietojen suojaan (8 artikla ).
Henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön yhtenäistäminen EU:n jäsenvaltioissa.
1. Tietojen käsitteleminen on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianosaisen henkilön suostumuksella , tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla.
3. Riippumaton viranomainen valvoo näiden sääntöjen noudattamista.
28 artikla . Jokaisella on oikeus sellaiseen järjestykseen , jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.
Viranomaisen on vältettävä tekemästä päätöksiä joiden perustelut ovat puutteellisia tai epämääräisiä , tai jos ne eivät ole tapahtumakohtaisia.
3, artikla . Kullakin ihmisellä = henkilöllä on oikeus elämään , vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
6, artikla. Jokaisella on oikeus kaikkialla siihen , että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.
8, artikla . jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa. Häneen kohdistuneissa teoista , jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.
13, artikla . Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.
17, artikla . (1) Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta , yksin tai yhdessä toisen kanssa , (2) keneltäkään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuutta.
19, artikla . Jokaisella on oikeus mielipiteeseen – ja sanavapauteen ;
tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia , vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineitten kautta.
20, artikla . (1) kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis -ja yhdistymisvapauteen. (2) Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.
27, artikla. (1) Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyaselämään , nauttia taiteesta sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.
Kun 43§:ssä tarkoitettu työsopimuksen purkaminen on johtunut työnantajan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä , hänen on työntekijälle korvattava myös sopimussuhteen ennenaikaisesta lakkaamisesta aiheutuneet vahingot. 1 mom.työnantajan korvausvelvollisuudesta työntekijälle säädetään 51 § : n 1 mom . Se koskee vahinkoa , joka työntekijälle on aiheutunut siitä, että työnantaja on laiminlyönyt , joko työsopimuslaissa tai työsopimuksesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen työntekijää kohtaan.
Työsopimuslain 48 § :n 1 momenttissa on säännös , jonka mukaan työntekijä voi työsopimuksen pätemättömyyden nojalla , lain 43 § :n mukaan on purkamisoikeus , eikä purkamisvaltaa käyttävältä voida vaatia sopimussuhteen jatkamista.
Alioikeuden ratkaisun oikudellisuus on selvitettävä , jotta valituksesta käy ilmi , missä suhteessa valittaja on tyytymätön alioikeuden ratkaisuun.
Voimassa olevien sääntöjen mukaan hovioikeuden on valvottava lainkäytön yhdenmukaisuutta omassa ja toimipiirinsä alioikeuksien lainkäytössä.
Alioikeuksien lainkäyttöä valvotaan käsiteltäessä valituksia . Hovioikeuden kanneviskaali puolestaan tekee säännöllistä tarkastustyötä alioikeuksien kanslioissa ja arkistoissa . Kanneviskaali on , paitsi tarkastaja , myös syyttäjä , joka tarvittaessa voi nostaa alituomaria vastaan virkasyytteen.
Oman lainkäytäntönsä valvontaa hovioikeus suorittaa siten , että presidentti käy ratkaisut läpi , ennenkuin ne annetaan asianosaisille.
Presidentillä on oikeus ” kumota ” allekirjoitettu jaostoratkaisu ja siirtää asia vahvennettuun jaostoon tai täysiistuntoon.
Hovioikeus oli lähettänyt paperit asianajaja Crister Antteelille , joka ei ollut minun asiamieheni . ( Siksi purkipäätös .)
Natseiksi kutsumiseen ei varmasti ole perusteita, mutta mainitsemasi kolmikon tekstit kertovat maailmankuvasta, jossa on selvästi rasistisia piirteitä. Esimerkiksi Rydmanin tekstiviestit eivät ole mitenkään puolusteltavissa ja ne kertovat siitä, miten hän asioista ja ihmisistä oikeasti ajattelee. Henkilö joka kokee tarpeelliseksi käyttää terminologiaa ja retoriikkaa jota Rydman käytti, on selityksittä rasisti.
Se taas miksi perussuomalaisista löytyy niin paljon rasisteja ei ole mikään ihme. Puolueen ohjelma vetää rasisteja puoleensa ihan luontaisesti, jolloin on selvää, että puolue toimii eräänlaisena rasistien kokoontumisajona.
Kaikki perussuomalaiset eivät tietenkään ole rasisteja, mutta suurin osa rasisteista äänestää heitä.
Blogin pointti ei ollut rasismissa vaan hallituksen talouspolitiikassa. Mutta on totta, että toisaalta köyhiä kurittavalla talouspolitiikalla on myös rasistinen ulottuvuus, koska esimerkiksi maahanmuuttajista lähes kaikki ovat köyhiä. Mutta niin ovat myös sadattuhannet ns. kantasuomalaiset ja vielä tuplasti köyhempiä kohta. Ruokajonot kasvavat, kun asumistuesta leikataan, kun vähäinenkin toimeentulotuki tehdään vastikkeelliseksi tai evätään kokonaan.
Niin. Köyhien osuus tulee kasvamaan, huono-osaisia ja huono-osaisuuteen liittyviä negatiivisia ilmiöitä tulee olemaan enemmän ja se taas on kallista leikkiä sekin. Myös näistä ilmiöistä johtuvat viulut lankeavat tulevien polvien maksettavaksi, mutta niitä ei oikealla lasketa.
Huono-osaisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa lisää myös aina rikollisuutta.
Kyllä, valtion tulot ovat vakaasti hiipumassa, valmistuneitten asuntojen myynti sakkaa, uutta ei rakenneta kuin infrakstuuriin tulevana, ja Sote syömähammas puree.
Yrityksiä tullaan myymään pois kun niistä vielä jotakin saa, ja harkitseehan valtiokin osuuksistaan luopumista velanoton tilkkeeksi.
Näin olemme kovasti ikävällä tiellä minkä tulosta ei tohdi arvaillakaan.
1860-luvulla, suurten nälkävuosien aikaan, köyhät velvoitettiin tekemään erityisissä, hyvin synkissä työpajoissa risuista luutia vähäistä ruokapalkkaa vastaan. Ei näitä risuluutia kukaan ostanut eikä ottanut edes ilmaiseksi. Itseasiassa niillä ei ollut mitään merkitystä. Kyse oli moraalisesta velvoitteesta. Joka ei töitä tee, vaikkei töitä olisi saatavillakaan, sen ei syömänkään pidä.
YIT ilmoitti sillä olevan 700.aa vielä myymätöntä asuntoa.
Ketkähän niihin tulevat asumaan, ja kuka maksaa asuntojen lainat kun yhtiöksi muodostuvat.
On mahdollista tähän keksittävän oikopolku jolloin valtio on taas rahattomana mukana yhtiömiehenä.
Valtion intressit ovat päättäjissä katsomassa osakkeenomistajia.
Jos ja kun valtio lähtisi sijoittamaan nostaisivat osakkeitten omistajat arvosijoituksensa salkuissaan heti pois.
Jos ei sanota natseiksi, niin onhan tässä kuitenkin erään kansanosan syyllistäminen julkisen talouden ongelmiin ja velkaantumiseen selvästi näkyvillä.
Kukaan heistä ei sano, että julkinen talous maksaa sen eliitille liian suuria palkkoja, eipä niin, vaan syy on heissä, jotka saavat pieniä toimeentulotukia selvitäkseen arjesta, lasten kasvatuksesta, tai vanhuuden vaivoista. He ovat ihan selvästi, ja suoraan sanoen joukko, joka pitäisi näännyttää nälkään, tai eliminoida jotenkin pois syömästä valtion varoja ja kuluttamasta.
Koska he eivät enää selviä nyky-yhteiskunnan vaatimuksista, he eivät ärsytä sillä, että pärjäävät, vaan sillä, että eivät pärjää ja muutamia ei edes huvita nykyinen meno.
Yhteikunta ei tarvitse heitä, mieluummin se elättää vaikka maahanmuuttajia ja pakolaisia kuin omia. Se näyttää maailmalla hyvältä, kun meillä on tämä natsi mennisyyden aiheuttama revanssi menossa.
Siinä missä natsit halusivat viedä pärjääviltä omaisuudet, ja hengen, nyt halutaan viedä niiltä, jotka eivät pärjää vielä tuhkatkin pesästä, ja huonontaa terveydenhuolto sille tasolle, että ainakaan ylenmääräistä kelvottomien hengissä pitämistä ei tapahtu, vaan he postuvat viherkaton alle.
Perussuomalaisten olisi luullut ajavan peruskansalaisten asiaa, mutta puolueen sisään on päässyt luikertelemaan vain menestystä ja hyvää palkkaa janoavia kokoomuslaisia kiipijöitä, ja tilanne on nyt se mikä on.
PS tosiaan vaikuttaa yhä useammin olevan Kokoomuksen kovan linjan maahanmuuttokriittinen haara-osasto.